Sienestäjän onni ja hekuma,
löytyi salainen sieniaarre,
kuin sata leppärouskua
tai tuoksuvalmuskaa.
Kokonaan poimimaton,
upeita, madottomia
kuin puhtaat kantarellit
sammaleella leväten.
Mutta voi itkun kitkua
ja mielen vaivaa.
Ei kirjoista, ei mistään
saata niitä tunnistaa.
löytyi salainen sieniaarre,
kuin sata leppärouskua
tai tuoksuvalmuskaa.
Kokonaan poimimaton,
upeita, madottomia
kuin puhtaat kantarellit
sammaleella leväten.
Mutta voi itkun kitkua
ja mielen vaivaa.
Ei kirjoista, ei mistään
saata niitä tunnistaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin on varmasti parasta
jättää metsään sienet
eikä vatsaansa karaista
olisi munuaisilla mahdollisuudet pienet
Ystäväni, viisas neuvo, kokemusta on tuntemattomista sienistä. Niitä on luvattoman paljon ja kovin ne myös houkuttavat ottamaan.
Mukava oli myös runovaroituksesi!
mielipahasivoi ihan haistaa
vaan ei niitä kannata maistaa
olen saman huomannut
on löydön määrä minut huumannut
mut..
suurin esiintymä syötäväksi kelvannut ei
ja tyhjän korin kanssa matka kotiin vei
'
Jösses, rimmailin runon,
ihan sinun runosi inspiroimana:)
Kyllä ne kanttarellitkin vielä löytyvät.
Ne tykkää siitä, että niitä hieman "metsästetään"
Darklady, älä muuta sano, tuska ihan raastoi. Kerran minulle on käynyt niin, että metsästä löytyi, ensimmäisen ja ainoan kerran tuoksuvalmuska, jonka ihanaa tuoksua ihmettelin. Sehän oli yhtä kuin tämä japanilaisten palvoma matsutake, josta maksetaan ruhtinaallisia hintoja. No niin, kun en tunnistanut silloin, se jäi metsään.
Pelkää taaskin menettäneeni aarteen tietämättömyyttäni. Mikään myrkkysieni se ei kuitenkaan ollut, tuntematon vain.
Tosin kerran tieteen nimissä uskalsin kokeilla ei-hengenvaarallista tuntematonta sientä, mutta se on oma tarinansa.
Kiitos vastauksestasi ja hyvää sienisyksyä sinulle.
Se on se tuntemus tosi tärkeää..
matkijoita piisaa..joka
sienellä
haistelemalla aika monet tunnistaa
sekä niillä matkijoilla ei ole sitä alkuperäistä
heltan alla olevaa juomusuuntaa..
sienikirjoissa se vika että kuvat eivät
välttämättä täsmää luonnossa oleviin..
kaverini sanoo aina että maista eka..
hengissä ollaan..
kannattaa olla tosi tarkkana ennenkö
koriinsa kerää..
oleppas tarkkana ystäväni..
Kiitän ystäväni tee..
Hei Onija, mukava kun huomasit vaatimattoman runoni. Ja kiitos vastauksestasi.
Aihe kyllä on tärkeä, sienet ja niitten tunnistaminen. Lajeja vain on niin paljon ja sienet lajin sisälläkin eri aikoina erilaisia.
Jos joku sattuisi tunnistamaan tämän ihmetykseni aiheen, annan pikakuvauksen:
Lakki, kuten koko sienikin melkein valkoinen, lievästi suppilolla, eli heltat johteiset, hyvin tiheässä, vähän kiharassakin. Lakin reuna kukkamaisesti epäsäännöllinen ja itse lakin pinta hiukan karhea, kiinteä. Koko lakin leveys isoilla yksilöillä melkein 20 cm. Ja samassa esiintymässä melkoinen parvi aika taajassa. Kasvupaikka lehtomainen metsä.