Hitsi vie tätä kämppää!!Siis en todellakaan ole mikään siivous-intoilija,mutta nyt kyllä meni ihan totaalisesti hermot.
Mies on töissä ja ite opiskelen.Sitten on pari lasta 9v ja 5v.Lomalla meni ihan kivasti,eikä mulla ollu mitään ressiä.Mutta kun tyttö meni kouluun,mies töihin ja minä kouluun,niin tuntuu et mihin hemmettiin tämän sotkun kans joutuu.Mies on nyt imuroinut,mutta se on et "en mää nyt ihan kaikkee siirrelly.."-tyylistä imurointia.No ei siinä mitään.
Tytön kanssa on kyllä vaikeeta.Kaverit on niin tärkeitä.Huomasin jo viime keväänä,enkä tiedä mitä teen.Yks mun kaverikin yritti sille puhua mut kun se ei kuuntele ei tajua.Siivouksesta eilen puhuin jo et ennen saunaa pitää kerätä tavarat,ei tapahtunut mitään.Tänään päivällä ei tapahtunut mitään,meni ulos.Iltapäivällä tuli syömään ja toi kaverinsa mukana,etten sais huuto-kohtausta,mut niin vain sain.Huusin ku palosireeni ja sanoin et nyt lelut lähtee ja kännykkä myös.Sanoi menevänsä ulos.Niin meni.Mä en tajua,mis mennään ja mitä tehdä!
Kesällä oli kyllä kaverin kanssa sellasta kiristystä,et laitto viestiä mun tytölle,et jos et nyt tuu niin haen Lissua ulos..Sanoin tytölle et antaa mennä (alettiin kohta syömään)ja niin hetki meni normaalisti.Mut jotenkin kun tyttö saa olla kavereiden kanssa,niin mä en saa siihen mitään otetta.Siis en yhtään mitään..ei se niinku tajua puhetta ollenkaan.Mutta jos haluaa jotain niin kyllä se sit herää..Sit se jotenkin on kännykän vanki odottaa et joku soittais.Tytön isä on hivenen samanlainen.Mä en pysty senkää kans keskusteleen.Koskaan ei ole ymmärtänyt mua,eikä osannu mihkään mitään sanoa.Sit ihme hymy-virne naamalla kun puhun jotain,en mä tiedä ei siinä voi mitään keskustella,kun toinen ei ota ns vakavasti ja sit vaan odottaa et toinen hiljenee ja sit vaan jatkaa omiaan.
Kiitos kun luit.En tiedä mikä on ongelma,mut johonkin piti purkaa.Olen kyllä hivenen huolissani et osaanko ees kasvattaa lapsiani!!Mitä mä teen väärin!
Mies on töissä ja ite opiskelen.Sitten on pari lasta 9v ja 5v.Lomalla meni ihan kivasti,eikä mulla ollu mitään ressiä.Mutta kun tyttö meni kouluun,mies töihin ja minä kouluun,niin tuntuu et mihin hemmettiin tämän sotkun kans joutuu.Mies on nyt imuroinut,mutta se on et "en mää nyt ihan kaikkee siirrelly.."-tyylistä imurointia.No ei siinä mitään.
Tytön kanssa on kyllä vaikeeta.Kaverit on niin tärkeitä.Huomasin jo viime keväänä,enkä tiedä mitä teen.Yks mun kaverikin yritti sille puhua mut kun se ei kuuntele ei tajua.Siivouksesta eilen puhuin jo et ennen saunaa pitää kerätä tavarat,ei tapahtunut mitään.Tänään päivällä ei tapahtunut mitään,meni ulos.Iltapäivällä tuli syömään ja toi kaverinsa mukana,etten sais huuto-kohtausta,mut niin vain sain.Huusin ku palosireeni ja sanoin et nyt lelut lähtee ja kännykkä myös.Sanoi menevänsä ulos.Niin meni.Mä en tajua,mis mennään ja mitä tehdä!
Kesällä oli kyllä kaverin kanssa sellasta kiristystä,et laitto viestiä mun tytölle,et jos et nyt tuu niin haen Lissua ulos..Sanoin tytölle et antaa mennä (alettiin kohta syömään)ja niin hetki meni normaalisti.Mut jotenkin kun tyttö saa olla kavereiden kanssa,niin mä en saa siihen mitään otetta.Siis en yhtään mitään..ei se niinku tajua puhetta ollenkaan.Mutta jos haluaa jotain niin kyllä se sit herää..Sit se jotenkin on kännykän vanki odottaa et joku soittais.Tytön isä on hivenen samanlainen.Mä en pysty senkää kans keskusteleen.Koskaan ei ole ymmärtänyt mua,eikä osannu mihkään mitään sanoa.Sit ihme hymy-virne naamalla kun puhun jotain,en mä tiedä ei siinä voi mitään keskustella,kun toinen ei ota ns vakavasti ja sit vaan odottaa et toinen hiljenee ja sit vaan jatkaa omiaan.
Kiitos kun luit.En tiedä mikä on ongelma,mut johonkin piti purkaa.Olen kyllä hivenen huolissani et osaanko ees kasvattaa lapsiani!!Mitä mä teen väärin!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse sanoisin lapselle, että jos ei tottele niin sitten ei lähde niiden kavereiden kanssa mihinkään ja kännykkä pois. Aresti.
Sinä olet aikuinen ja lapsi on lapsi. Nyt on aika ottaa ns tiukka ote tyttöön...ennen murrosikää. Muutoin olet helisemässä parin vuoden kuluttua. Mutta myös sellanen keskusteleva äiti-tytär suhde pitäis saada nyt luotua. Siitä on hurjasti apua teinivuosina. Kahdenkeskistä aikaa, yhdessä tekemistä, shoppailua. Satsaa niihin.
Hei,
olet oikeassa että äiti-tytär suhde on meillä jäänyt vähän taka-alalle.Mä olen myös keskustelun kannalla ja kaipaan just sitä tyttöä mikä hän on sisimmissään.Mä olen miettinyt noita tulevia teinivuosia ja kauhulla mietin et jos en siihen mennessä hänen kanssaan ole löytänyt sitä yhteistä säveltä,niin kuinka vaikeeta tulee olemaan.Kiitti sulle!!
Minä olen saanut tuonikäiset siivoamaan jälkiään, olemalla itse aluksi vähän apuna eli olen siivonnut yhdessä. Samalla olen kysellyt, että mihin hän haluaa tavarat laitettavan ym. Lopputulos on ollut, että lapsi on halunnut jatkaa siivousta yksin, kun yhdessä on ensin saatu "homma alullle".
Huutamisesta ei meillä ole ollut mitään apua, vaan järkevästä juttelusta. Kaikki piikittely, haukkuminen, syyllistäminen ja vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen kuitenkin rakastaa siistiä omaa huonetta ja kotia. Siitä täytyy vaan saada tehtyä yhteinen pyrkimys.
Tää ei ehkä ole mikään maailman paras idea,mutta mulla toimii yleensä semmonen että heittäydyn marttyyriks,eli tyyliin käyttäydyn samalla tavalla kun ne. Sä voisit tehä sillei et oot samanlainen kun ne,et siivoo,teet ite mitä lystää,jos ne pyytää jotain ni älä suostu,oot vaa sillee emmä jaksa,ajattelet vaan ittees,ja sillai. Ja eiköhän sitten jossain vaiheessa niitäkin ala ärsyttää että kotona on hirvee sotku,ja niin pois päin. Sit niiden täytyy tajuta etttä pakkohan niidenkin on jotain tehdä. :)
Oletteko "Murinaa ja kiukkua" (aloittaja) ja "Martyyri" sama kirjoittaja, kun teette samat, tyhmät kirjoitusvirheet?
Ihan ei olla..en keskustele itseni kanssa. ;D
On kyllä mainio idea..Pitääpä kokeilla.:)
Toi vastaus oli "Marttyyrille".. ja tosiaan nimimerkkikin meni hivenen väärinpäin..sori siitä..ennen kuin joku vetää herneen nennuun..:D
Tiedätkö; olen seurannut lasten käyttäytymistä ikäryhmittäin.
6 v. narraa pienemmät tekemään ilkeyttä ja itse istuu kuin enkeli, ettei ole tehnyt mitään pahuutta.
10 v on kuin pikku piru. osaa ärsyttää puheillaan raivoon saakka.
seitsemäsluokkalainen on jo isoa ja röyhistelee, mitä ne pienet hörhöläiset. Yhdeksäsluokkalaiset odottavat, että koulu loppuisi ja pääsisi maailmalle.
Kannattaa vähän alkaa seuraamaan tyttäresi kaverisuhteita. Se kännykän vahtaaminen ja kaverien yhteydeotoista hermoilu kertoo jotain heidän keskinäisestä suhteesta. Toinen kiristää ja määräilee tytärtäsi tanssimaan oman pillisä mukaan uhkailemalla kaveriporukan ulkopuolelle jättämisellä, ilkkuu ja nollaa itsetuntoa, niin ettei uhri enää edes uskalla haaveilla uusista kavereista. Ota tyttäresi kanssa nyt rauhallisesti, jos täytyy niin takavarikoi rangaistukseksi leluja mutta kuuntele ja kysele miten hänellä menee. Ole tukena ja sano että hän saa pitää puolensa ja jos joku häntä uhkailee esim." jos et nyt tee x asiaa, kerron koko luokalle sun salaisuudet ja sitten ne nauraa sulle ja sä jäät yksin kun oot tollanen tyhmä ja ruma." niin sitä ei pidä jäädä murehtimaan yksikseen vaan pitää tulla sanomaan.
Omasta kokemuksesta tiedän kuinka julmia "parhaat kaverit" voivat olla. Osa voi olla ihan kaverien välistä normaalia nahistelua, mutta kiusaamistakin on niin monenlaista ja tytöillä varsinkin se on henkisesti erittäin raskasta ja kieroutunutta.
Tuutikuu,Kiitos viestistäsi.Tämä sun kirjoitus laittoi miettimään.Jotenki olen ajatellut että tyttöä kiusataan,mut ei uskalla kertoa..Sit toinen aina vaan sanoo et kaikki on hyvin.Olen ollut jotenkin niin neuvoton.Pitääpä alata seuraamaan..
Ei ku sanot vaan sille, että siivotaan ja jaat alueet ja tehtävät, mitä hänen pitää siivota. Ja siivoat itse myös. Hänelle oma alueensa, esim oma huone ja keittiö tai oma huone ja olohuone tai oma huone ja eteinen tms. Ei siinä mitään, hän siivoaa ja sillä sipuli. Lisäksi voit tehdä pistelistan, johon kerrytät pisteitä ja sillä perusteella saa jotain itselleen. Jos ei tee työtä, ei saakaan mitään. Tuohon ei tarvi mitään hermostumisia, normaalia on siivota. Tietenkään ei mitään kännykkää voi omistaa, jos ei siivoa. Ota vain kännykkä pois tai käske maksaa omasta pussistaan puhelinmenot. Hyvä idea olisi keksiä siivoamisesta saatu palkka ja sillä palkalla voisi maksaa puhelinmenot. Ei meillä ennen ollu lapsena ja teininä edes mitään kännyköitä.
no älkää sit hankkiko niit kakaroit herrajumala jos niitä ei ees sit jakseta kattoo!?!!