Mistä asioista sinä olisit valmis luopumaan?

Jaa, kiireestä olen luopunut ja tietysti paljosta muustakin. Pidän tämänhetkistä elämääni onnellisena, joten siihen ei tarvitse pyrkiä.

Olisiko enään edes hengissä, jos tuosta kaikesta kykenisin luopumaan? ;)

Olisin luultavasti joku Tiibetin vuorella oleva vaan en elävä munkki?

On siellä jokunen jotka vielä klinkkaa mukana. Mutta ei montaa.
Aika hyvä lista muuten, mistäs löysit vai teitkö ihan itse?
;-D

luovut edes ja noista muistakin niin olisitko sittenkään edes onnellinen itse?
Tuskinpa!

Tais tulla luetelluksi suunnalleen kaikki asita, ilman noita ei voi yksinkertaisesti elää. Kysy lestaateilta eriävät kommentit.

=DW=

Tässäpä listaa aluksi:

Tupakasta
Koirista
Poliitikoista
Autoilijoitten vainosta
NWO:n sisäänajosta
Korruptiosta
Homoista ja muista pervoista
Loisivista elintasomaahanmuuttajista
Ansiotyötä tekemättömistä mustilaisista kansallisuuteen katsomatta
Sosiaalipummeista
Rikollisten hyysäyksestä
Ahneudesta

Näistä kun pääsisinkin niin moni asia paranisi.
Valitettavasti en voi mihinkään näistä vaikuttaa, kun minulla ei näitä ole ja kaikki nämä ovat valtaeliittimme erityissuojeluksessa.

Menneisyyden ikävien asioiden vatvomisesta, sillä tehtyjä, ei saa tekemättömäski.

No opas on lista... mikähän lie kohderyhmä, (ja millainenhan on listan laatija)

Kohdista 2,3,7,8,11 ja 14 en missään nimessä halua luopua, ettei vain onnellisuuteni vähene. 12. kohdalla olisi vähentämisen varaa.
Lopuista en voi LUOPUA.

Tämä siis vain tuon näkyvissä olevan listan pohjalta, en nyt avaa linkkiä.

Olen onnellinen,
eron myötä hävisivät kaikki nuo 15 elämää onnettomaksi tekevät aiheuttajat yksityiselämässä.

Työelämässä ja yhteiskunnan kuuliaisena palvelijana on vaikeaa luopua numeroista 14 ja 15.

Koko pitkän ikäni olen noita työstänyt ja melkein kaikki on jo harteilta pois saatu.
Joitain ei ole koskaan ollutkaan, itsetuhoisuutta eikä menneisyyden haikailua ainakaan.
Jostain riippuvuudesta haluankin pitää kiinni, kun on niin ... :)

Olen siis kohtalaisen onnellinen.

Voisin luopua
1. jättiveloista
2. sen myötä pikavippikierteestä
3. minulle annetuista sairauksista
4. masennuksesta ja
5. monen monituisista painajaisunista

Mitä on onni?
Olen onnellinen nyt, ja se riittää.

Noista kun olet luopunut niin huomaat että onnellisuuden käsite ei ollutkaan niin yksinkertainen. Nuo ovat enemmänkin laiskan ihmisen lista asioista joita luulee voivansa jotenkin hallita ja kertoo kaipuusta jotakin kohtaan mitä luulee kutsuttavan onnellisuudeksi.

Luulen että sinulle on aika helppo myydä asioita ?

Eivätkä ihmiset edes oikeasti hae onnellisuutta vaan RAUHAA

Onnimannista maitopyörä

Tuo on häikäilemättömien vallanpitäjien salajuoni esittää että luopumalla kaikesta ja suostumalla vain järjestelmän orjaksi tulisi muka onnelliseksi! Muutosvastarintakin syntyy vain siksi että kaikki muuttuu AINA VAIN HUONOMPAAN SUUNTAAN P3RKELE!!!

Kaikki miinustukset kertonevat, että ymmärrys ei yllä.

15 on ainakin sellainen, josta ei tartte luopua, koska en mene virran mukana.
Eli jos joku toinen laskee housuunsa, niin miksi minunkin pitäisi kus*a.

Ja on noissa muitakin, kuten 1,2,8 ja13. Liika tiukkapipoisuus syö hermoja, joten
koitan välttää viimeiseen hengenvetoon asti näitäkin.

minä olen luopunut työstä 57v risat-ikäisenä vavaaehtoisesti, kiire ei ole ollut koskaan sen nykyisessä merkityksessä, olen luopunut ns. ystävistä, jotka ei kuitenkaan aitoja olleet.Kade en ole koskaan kelleen ollut, paitsi Kaari Utriolle, koska hän on saanut lapsuudessaan olla kirjojen ympäröimänä ja lukea niinpaljon kuin on halunnut, enää en ole hänellekään.Tyhjänpäiväisiä sukulais suhteita olen karsinut, siis niitä joilleolisin vain rahan antaja tulevaisuudessa, mielummin rahoitan paikkakuntani eläinsuojelutoimintaa.Mutta on 3 joista en luovu, puolisoni, kotini ja kissani... muu joutaa mennä.. saapa nähdä paljonko miinuksia tulee, luulen että kaikkia muita enemmän.

Tuos on itseasias listas asioita joista olen onnekseni päässyt irti ja sitten niitä joita olen jo pitkään yrittänyt laimentaa.. Kestää vielä pitkään kunnes saan nekin ajatusmallit mielestäni pois.
Mutta tuo ei takaa onnellisuutta tai täydellisyyttä. Ehkä parhaimmillaan vain rauhan.

Mistä moinen.?

Hyvä lista. Voisi laittaa vaikka jääkaapin oveen. En tiedä tulisiko minusta noiden luopumisen myötä onnellinen, mutta löytäisin varmasti sisäisen rauhan. Ja kyllä, haluaisin luopua noista kaikista, sillä se myrkyttää tämänhetkisen elämäni.

Voisimpa sanoa.

Listassa luetellaan seuraavat:
1. Luovu tarpeesta olla aina oikeassa
2. ... hallita kaikkea
3. ... syyllistämisestä
4. ... itsetuhoisesta ajattelutavasta
5. ... rajoittavista luuloista
6. ... valittamisesta
7. ... turhasta kriittisyydestä
8. ... tarpeesta tehdä vaikutus
9. ... muutosvastarinnasta
10. .. leimaamisesta
11. .. peloista
12. .. tekosyistä
13. .. menneisyyden haikailusta
14. .. riippuvuudesta
15. .. elämästä elämääsi muiden mukaan.

Tämä on taas tätä "Konsten atta vara snäll osastoa" eli olet posiiivinen ja joustava ja nöyrä niin menestyt...

Mitä on "turhasta kriittisyys"?

Tai " muutosvastarinta"?

Joo, silla aikaa kuin poiittinen ja taloudellinen eliitti huseeraa mitä vaan, niin meidän pitäisi keskittyä itsemme tuunaamiseen, jep, jep.. sitä voisi kutsua vaikka psyykkiseksi totalitarismiksi.

1. Huono työyhteisö
2. Ajanpuute puolison ja lasten kanssa
3. Suurten projektien välttely
4. Elämän äkkikäännösten pelko

Menee romukoppaan tänä talvena. :)

no olipas miinustajien paratiisi tämä aloitus turha ottaa kantaa koko asiaan...

Teidän pitäis ymmärtää, että kun luovutte kaikesta pahasta niin se on kutsu ylhäältä, ja kun siihen kutsuun tartutte tosissaan, niin paluuta entiseen ei sitten enää ole. Uskallatko kokeilla? Suositten.

Jopa on hurskastelua.

Minä olen luopunut listan mainitsemista asioista jos niitä nyt koskaan ollutkaan.

Oma listani:

1. Kännykät
2. Internet
3. Rahan palvominen
4. Kiire

Siinähän hyvä lista inhimillisistä luonteenviosta, ei kuitenkaan varsinaisista kuolemansynneistä vielä.
Jos haluaa itseänsä pettää niin silloinhan nuo koskevat muita mutta ei varsinaisesti itseä :)

Jos taas osaa vähänkin olla itselleen rehellinen, niin löytyyhän noistakin niitä vikoja itsestään.
Selvästi itseäkoskevia luonteenvikoja oli noista 5 kpl. jotka on tiedostanut jo kauan sitten, mutta niin ne vaan on seurannut sitkeesti mukana.

En voisi kuvitella olevani yhtään onnellisempi kuin nyt olen. Mieleni ja sydämeni täyttää rauha ja rakkaus tätä planeettaa, Luojaa, ja kaikkeutta kohtaan.
Tiedän, että elämä jatkuu ikuisesti vielä senkin jälkeen kun fyysinen kehomme kuolee. En usko, vaan tiedän sen. Niin tiedätte myös te, suurin osa ihmisistä on vain unohtanut sen. Samalla tavalla kun ihmiset unohtavat oman syntymänsä, he unohtavat kaiken mitä oli ennen tätä elämää. Sielumme muistaa jokaisen hetken ikuisuudessa. Ja jokainen voi löytää muistonsa uudelleen.

Et ole ihminen, jolla on sielu. Olet sielu, joka hetkellisesti asuttaa ihmisruumista.

Olemme yhtä toistemme, Luojan ja kaikkeuden kanssa.

Lista on aivan oikeansuuntainen eli noista asioista tapahtuva tietoinen auttaa varmasti. Toinen asia on se, että ei ole aivan yksinkertaista antaa elämän kantaa tai ts. luottaa Jumalan pitävän huolta lapsistaan. Joillakin ei ole itsellään sellaista luottamusta ja se on päästävä kokemaan tai oppimaan.

Ihminen, siis mies, ei tarvitse muuta kuin pimppiä, tarvittaessa tupakkaa ja viinaa kohtuullisesti. Se on onnellisen elämän salaisuus. Ja matkustelua sopivasti. Töistä enää viis.

tuota listaa olen harjoitellut kymmenisen vuotta saavuttamatta täydellisyyttä mutta paljon on hyödyttänyt omaa elämää perhettä ja parisuhdetta varsinkin. kannattaa kokeilla varsinkin toistuvissa riidoissa puolison kanssa- murra kaava ja reagoi toisin kuin automaattisesti tekisit

Voisin luopua töissä käymisestä, jos vain saisin rahaa ruokaan ja asumiseen jotenkin helpommalla. Lottovoittoa odotellessa.

VAI NIIN!

Jokainen tulkitsee lukemaansa omalla tavallaan, omista näkökulmistaan.

Vastaan kysymyksiisi omastani:

Mitä on turhasta kriittisyydestä luopuminen?
Kysymyksessä on tarkoitus painottaa sanaa, turha. Se ei kehota luopumaan kriittisyydestä.

On paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat elämässään kaikkeen kriittisesti ja kiinnittävät aina huomiota vain negatiivisiin yksityiskohtiin.
Moni upea suomalainen tarkastelee itseäänkin armottoman kriittisesti, erityisesti omaa ulkonäköään. Ihminen keskittyy havaitsemiinsa pieniin epäkohtiin, eikä näe upeaa kokonaisuutta, jota monet ihmiset ihailevat ja saattavat nähdä erityisen viehättävinä juuri ne samat pienet "epäkohdat".
Ellei näe kokonaiskuvaa, pieniin turhiin yksityiskohtiin keskittynyt kriittisyys voi estää useinkin toteuttamasta jotain suurta, jolla saattaisi olla laaja-alainen positiivinen vaikutus vaikkapa "maailman parantamisessa" tai omaan ja lähiympäristön ihmisten elämään.

Yksi esimerkki turhasta kriittisyydesta: Joukko ihmisiä palaa yhteiseltä matkalta ja purkaa yhdessä kokemuksiaan. - Kun joku kertoo nauttineensa joka solullaan ja kuvailee kohokohtia innostuneesti, Turhan Kriittinen keskeyttelee jatkuvasti ja nostaa joka kohdassa esille jonkin pienen, pienen yksityiskohdan, joka on tehnyt hänen omasta kokemuksestaan "kertakaikkiaan sietämättömän".

Mitä on muutosvastarinta?
Monen ihmisen perusluonteeseen kuuluu kaikkien eteen tulevien uusien asioiden ja muutosten vastustaminen. Se on tyypillistä täydellisyyden tavoittelijoille. Kun suhtautuu kaikkiin muutoksiin ja uusiin asioihin epäluuloisesti, ne usein pelottavat - alkuun. Usein mielipide saattaa muuttua, kun tutustuu tai on pakko tutustua asiaan, saa lisää tietoa ja ehkä omakohtaista kokemusta.

Jos muutosvastarinta on hallitseva tekijä, se saattaa estää hyviä muutoksia, uusia toimintamalleja ja monia hyviä asioita toteutumasta ihmisen elämässä. Se voi muodostaa esteitä ja hidasteita uusien asioiden oppimisessa esim. työpaikalla.

Jos katselee asioita avoimin silmin ja perehtyy ilman vastarintaa muutoksiin, pystyy arvioimaan niitä kriittisesti ja tarkastelemaan ennakkoluulottomasti. Moni aluksi vastarintaa herättänyt uudistus saattaa tarjota sitä vastustaneellikin monenlaisia etuja.

Objektiiviset arviot, aiheellinen kritiikki ja huonojen muutosten perusteltu vastustamien ovat kokonaan eri asia. Niiden avulla kehitetään asioita - ja joskus maailmaakin - paremmaksi.

Mielestäni jokaisen aktiivisen toimijan kannattaisi pysähtyä hetkeksi pohtimaan, perustuuko oma näkemys ehkä turhaan kriittisyyteen tai muutosvastarintaan.

Olen huomannut, että joskus on parempi avata suunsa vasta pohtimisen jälkeen tai pyytää miettimisaikaa, jotta pystyy vaikuttamaan asioihin positiivisesti harkituilla kriittisillä ja muutosehdotuksen yksityiskohtia vastustavilla näkökohdilla. - Iloitsen siitä, että voin myös nauttia kauniista maisemasta keskittymättä siinä näkemääni pieneen, oikeastaan merkityksettömään epäkohtaan.

Olen jo kauan yrittänyt oppia olemaan positiivinen, kiltiksi ja nöyräksi en haluaisi koskaan muuttua. - Ystävällisyys on toinen juttu.;)

Minä haluaisin luopua peloista, tekosyistä ja muutosvastarinnasta.
Itsetuhoisesti en ole koskaan ajatellut käyttäytyväni.

ei tuosta täydelliseksi tule sillä silloinhan olisi nro 1 heti tarpeeton?
Mutta noiden jonkinlaisella järkiperäisellä käsittelyllä varmaan elämästä tulisi rutkasti helpompaa itsen lisäksi kaikille läheisille :)
Voisin itse yrittää ajatella asennettani näin:
Mitä mieltä olen orvokista, onko se täydellinen, onko väri se ainoa oikea, pitäisikö sen muistuttaa enemmn päivänkakkaraa vai pitäisikö sen ollakin ruusu? Miten se parhaiten saa valoa taistellessaan olostaan. Pitäisikö sen olla ainoa lajike vai ....
Onko sen vika että se on orvokki ja sen värinen?
Mitä merkitystä on sen kasvuympäristöllä siihen miltä se näyttää ja miten hyvin se voi, onko sen lähellä muita samanlaisia kukkia paljon vai vähän jne...
Nyt samankaltaista voisi liittää meihin ihmisiin että mitä teemme ja voimme tehdä itse ja mikä liittyy ympäristötekijöihin jne...
Äsh, en ihan osaa kuvata mutta olemme mitä olemme.

haluun kaikkea mahdollista !


En mistään halua luopua,

koko loppuelämä on edessä !

menneisyys on menny minulta kysymättä lupaa !

Enpä tiedä, olisinko valmis luopumaan mistään? Kaipa tunteet ja tuntemukset on luotu ihmisille tunnettaviksi?
Kunhan ne pysyvät järjen rajoissa, eikä mistään tule elämää tärkeämpi pakkomielle.
Kukin on meistä toisestaan poikkeava, kaikki nuo asiat ovat kaikissa meissä, kellä joku niistä määrää, hienosyisinä niitä on jok'ikisessä, niin uskon.

Jos noista kaikista kokonaan luopuisin, olisinko edes ihminen?
Epäinhimillisyys itselleni siitä tulisi mieleen, kun en ole ollenkaan pyhimysten sukua.

No en usko, että kaikista pystyy luopumaan enkä usko täydellisyyden tarpeeseenkaan. Vaan enemmänkin, että kannattaa pyrkiä parempaa ja joissain tilanteissa tunnistaa omat huonot puolensa ja vaan antaa olla...

1. Luovu tarpeesta olla aina oikeassa -> Mulla on tässä esim. huono puoli. Mä olen ihan oikeasti hyvin usein oikeassa, siis semmoisissa asioissa, missä voi olla. Johtuen siitä, että mä olen hirveä tietoimuri, tykkään tietää, opiskella, olen älykäs... Mutta. Olen huomannut, että pitää jättää tilaa myös uskolle, ja sille, ettei vaan tiedä, tai sille, ettei sillä oikeastaan ole edes väliä. Mä yleensä haluan tietää, perustella, perustelut jne. mutta olenpa havainnut, että menen joskus liian pitkälle siinä. Eli jos en haluaisi tietää ja olla oikeassa, olisin paljon tietämättömämpi ja en ehkä välittäisi totuudesta, mutta siinäkin voi mennä liian pitkälle!
Parisuhteessa/ystävien kanssa etenkin, kannattaa vaan olla joskus ennemmin onnellinen.

2. ... hallita kaikkea
3. ... syyllistämisestä
4. ... itsetuhoisesta ajattelutavasta
5. ... rajoittavista luuloista -> Joo, jos ne liikaa rajoittaa. Mutta ihminen ON epäluuloinen, luonnostaan, toisiaan kohtaan... ja hyvästä syystä! Jos tarkkailet kädellistä apinarotua "ihminen", hänellä on kyllä kaikki hyvät syyt ollakin vähän rajoittunut :D

6. ... valittamisesta -> Suurimmasta osasta. pitäisi enemmän olla kiitollinen tai yrittää. Mutta kyllä joskus saa oikeasti valittaa.

7. ... turhasta kriittisyydestä
8. ... tarpeesta tehdä vaikutus

9. ... muutosvastarinnasta -> Tää olisi virhe! Työpaikoillakin usein intoillaan vaan muutoksista, ja ne vastarannan kiiskit omaa tosi tärkeän tehtävän: jarrut. Kaikki muutokset EI ole hyviä ja usein muutoksen haluajat erehtyvät sitten taas tekemään muutoksia muutoksien takia: älä ala tekemään ongelmia, jos niitä ei ole, ei sellaista tarvitse korjata, mikä ei ole rikki.
Joskus muutosvastarinta voi olla järjen ääni tai myös tarvittava jarru, että kaikki ehtii sopeutua. Muutos vastarinta voi olla toki liiallista, kaikkeen kohdistuvaa ja kaiken tukahduttavaa, mutta tukahduttavaa voi olla liika muutosintoilukin.

10. .. leimaamisesta -> Itsesi ja muiden. Leimaaminen on tosi rasittavaa "sä olet sitten sitä!" ja tätä kanssa. Tosi moni täälläkään ei opi vuosienkaan jälkeen keskustelemaan. Riittää että joku on eri mieltä ja aikuiset ihmisetkin on toitottamassa toisilleen leimoja "sä olet vissiin semmonen sitten kun ajattelet noin!" ja muuta, veetuilua ja epäasiallisuuksia. Leimaaminen ulkonäön perusteella on myös tosi rasittavaa. Saa olla ennakkoluuloinen, mutta pitää haluta ottaa selvää, eikä toimia luulojensa, pelkojensa ja kaikkitietävyytensä perusteella... Joten tässä yhdistyy monta muutakin asiaa, mitkä pitäisi pyöristää kulmistaan.

11. .. peloista -> Mahdotonta eikä suotavaa. Pelko on itsesuojeluvaiston ja henkiinjäämisen perusta.

12. .. tekosyistä
13. .. menneisyyden haikailusta
14. .. riippuvuudesta
15. .. elämästä elämääsi muiden mukaan. -> No, joo. Tää taitaa olla kaikkein selvin, että kyllä, itse pitää elämäänsä elää. Harva vaan tekee niin.

En kaikkiin laita mitään, tulee niin pitkä juttu, mutta tässä muutamia. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella. Kaikista noista asioista ei voi eikä pidä luopua kokonaan. Osaan niihin kätkeytyy myös vahvuuksia.

1. Luovu tarpeesta olla aina oikeassa / mut mie olen melkein aina oikeassa.
2. ... hallita kaikkea / mahdotonta hallita kaikkea. vaiks haluaisi.
3. ... syyllistämisestä / silloin syyllistetään kun on aihetta.
4. ... itsetuhoisesta ajattelutavasta / rakastan senverran itseäni, ettei ajatus tule edes mieleen.
5. ... rajoittavista luuloista / ennakkoluulo?? pois se minusta.
6. ... valittamisesta / harvemmin kun ei ole kohdetta kenelle valittaisi.
7. ... turhasta kriittisyydestä / myönnetään välillä syyllistytään.
8. ... tarpeesta tehdä vaikutus / mä oon mikä oon ja muuksi en muutu.Jos ei tällaisena kelpaa, niin antaa olla.
9. ... muutosvastarinnasta / maailma muuttuu me sen mukana.
10. .. leimaamisesta / sitä ei pidä harrastaa.
11. .. peloista / mörököllit on pelottavia.. jospa siitä pelosta pääsee kun oikein yrittää.
12. .. tekosyistä / sanotaan mielummin suoraan kun valkoisia valheita.
13. .. menneisyyden haikailusta /ei ole mitään haikailtavaa.
14. .. riippuvuudesta / kahvista ja sikarista ei voi luopua, niistä olen riippuvainen.
15. .. elämästä elämääsi muiden mukaan./ Camel bootsit on jalassa, joten niillä mennään jatkossakin.

Ei paha =)

Aikas inhimillisiä juttuja.
Tähän ikään mennessä olen oppinut hallitsemaan noita kaikkia sopivassa suhteessa.

Tylsää pyrkiä elämässä täydellisyyteen, heikkouksia on ja tulee olemaan.
Ei onnellinen elämä ole täydellisyydestä kiinni.
On hienoa jos elämästä voi aina jotain oppia.

Tänään pelkäsin ukkosta, keksin hyvän tekosyyn, etten lähtenyt lenkille ja herkuttelin...

En tiedä oisinko onnellisempi, vaikka olisin karsinut nuo kaikki, - ja mikä se onni olisi/on, onko se joku eufoorinen olotila joka jatkuu vuodesta toiseen, eikö sisäinen rauha ole jo jotain onnen tapaista..

11. ja 15 voisivat joutaa.. sen jälkeen kun luin tuon linkin sisältämän artikkelin terminaalivaiheen potilaitten elämän tilityksistä..

Jos luopuisimme syyllistämisestä, ap ei saisi syyllistää esim. 5-vuotiaan lapsenlapsensa raiskaajaa tai äitinsä raakaa murhaajaa. Olisiko ap siihen valmis?

Ilman rajoittavia luuloja, unohtaisimme ehkä myös luulomme siitä, että tuli polttaa, veteen voi hukkua, sähköstä voi saada sähköiskun jne. Meistä tulisi kuin äärimmäisen lobotomian läpikäyneitä "hetken lapsia", joilla ei ole lainkaan muistijälkiä. Valittamisen ja kriittisyyden puutteessa kaikki epäoikeudenmukaisuus ja vääryys saisi rehottaa, ja vähä siitä välittäisimme. Vaikka vieressämme tehtäisiin mitä tahansa julmuutta, kohauttaisimme olkiamme ja hymyilisimme autuaana omaa ihanaa oloamme ilman valittamista ja kriittisyyttä. Jostain saapuisi siihen sitten muutosta haluava tyyppi ja alkaisimme opettaa hänelle kuinka muutosvastarinnasta pitäisi luopua ollakseen onnellinen. Ilman pelkoja, olisimme kuolleita hyvin pian. Ilman riippuvuutta muista ihmisistä samoin... Muiden mukaan elämättä jättäminen tekisi meistä vainajia myös: ihmisen on ainakin elettävä luonnon mukaan, jos ei muiden mukaan jollain yksin asuttamallaan saarella asuisikaan....

Ei, en edes halua päästä eroon noista. Sen sijaan olen jo aikaa sitten päässyt eroon - jos koskaan olen niissä kiinni ollutkaan - typeristä, amerikkalaisista, hömppäohjeista kuinka tulla onnelliseksi.

Aloitukseen

En avaa linkkiä, koska oletan siellä olevan lisää listan kaltaista puppua.
Sinun oma tekstisi rittää alustukseksi minulle.

Ensin vähän kysymyksiä:
Miksi mielestäsi juuri nyt ei ole paras hetki tarjota tätä, mutta teet sen kaiken uhalla?
Viittaatko omaan onnellisuuteesi? Mitä uhkia näet? Oletko nyt enemmän onnellisuuden puolella, kun olet päässyt joistakin (mistä ja Mistä?) eroon?
Et vaikuta onnelliselta?

2. Voidakseni olla onnellinen minulla on oltava valta päättää itseäni koskevista asioista ja pystyttävä hallitsemaan omista lähtökohdistani monia (melkein kaikkia) tilanteita, myös ihmissuhteisiin, käyttäytymiseen ja tunteisiin liittyviä. Ei siis muita ihmisiä (paitsi joskus työelämässä ja lapsia).

3. Voidakseni olla onnellinen, minun on voitava halutessani ilmaista rehellisesti kaikkia tunteitani. Ilman satunnaisia syyllisyydentunteita tuskin pystyn elämään, enkä myöskään voi olla onnellinen teeskentelemällä ja olemalla syyttämättä silloin kun aihetta on.

7. Voidakseni olla onnellinen minun on saatava käyttää omaa järkeäni, esitettävä kritiikkiä, epäiltävä, kyseenalaistettava, en myöskään halua oikopäätä sortua kaikkiin houkutuksiin, jotka loppujen lopulta todennäköisesti vähentäisivät onnellisuuttani. Tietty hyväuskoisuus lisännee onnellisuuttani, samoin kuin se, etten ole kovin herkkäuskoinen.
Jos olen jonkun mielestä turhan kriittinen niin se taas ei minun onnellisuuttani vähennä. Harvemmin kritisoin yksittäistä ihmistä ja vielä sitäkin harvemmin ääneen. Kriittisyys itseni suhteen useimmiten lisännee onnellisuutani.
Koko listahan muuten edellyttää itsekritiikkiä.

8. Voidakseni olla onnellinen minun on saatava tuntea nautintoa, eroottisuus on minulle hyvin tärkeää, mutta myös muut nautinnot. Myös mielihyvän tuntemuksia tarvitsen, päivittäin. Ensiksi mainitsemani edellyttää "vaikutuksen tekemistä", joskus ja jossain määrin muutkin.

11. Voidakseni olla onnellinen minun on joidenkin asioiden suhteen tunnettava oloni turvalliseksi ja ehdottomasti että läheiseni ovat "turvassa". Jotkut pelot pistävät huolehtimaan turvallisuuteen liittyvistä asioista.

12. Tekosyitä käytän joskus peittelemään laiskuuttani ja saamattomuuttani, mutta en aina ja kaikille enkä mielestäni itselleni. Jonkin verran käytän silloin kun kuvittelen sen olevan kohteliaampaa, hienotunteisempaa. En ole aivan varma, lisäisikö niistä luopuminen onnellisuuttani.

14. Voidakseni olla onnellinen minulla on oltava rakkaita ihmisiä. Sitä kai voisi sitten sanoa riippuvuudeksi, joskaan en koskaan tuppaa itseäni mihinkään.

15. Voidakseni olla onnellinen minun on elettävä niin kuin minusta parhaalta tuntuu. Minusta tuntuu parhaalta huomioida kanssaihmiset, noudattaa hyviä tapoja, lakeja ja sääntöjä, tietoisena siitä pystyn halutessani olemaan noudattamattakin.

Oma listani:
1. Tupakka
2. Alkoholi
...........ja molemmissa on luopuminen menossa :)
Toisaalta jos kumppani löytyy, niin vaikuttaa onnellisuuteen kummasti taas lisää ja lista voi sitä myöden saada jatkoa :)
t. m37_03

Kaikista näistä olen pyrkinyt eroon ja mitä pidemmälle olen päässyt, sitä onnellisemmaksi olen tullut. Tämä on tosi.

Uskon, että jotain "tapoja" jää vielä kummittelemaan toki. Mut kyllä ne varmaan ajan kanssa lähtee "pois".. Kun oppii elämään. Antamaan esimerkiksi anteeksi ja oppimaan menneistä ;)

Vaikeinta olisi ehkä tässä elämänvaiheessa päästä "näyttämisenhalusta". Mutta kaikki nääkin pohjautuu yksinkertaiseen asiaan, joka on hyväksyminen. Elämä on, ihmiset erilaisia ja ei sille "mitään voi". Parasta nauttia itsestään ja tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, eikö? :)

Uskon, että ihminen joka pystyy luopumaan yllämainitsemistasi listan aisoista, elää omanlaistaa elämää. Ihmisellä on tarve yrittää muuttaa muita. Siihen kai pohjaa tarve olla aina oikeassa. Elämässään ei pääse eteenpäin jos haikailee menneeseen. Se on ihmisen tarve takertua asioihin, esineisiin ja ihmisiin. Luulot on pahin kaikista ja usein ne johtuu tietämättömyydestä. Kriittisyys kuuluu ihmisen yhteen kehitysvaiheeseen, mutta sen kuuluu vaimentua. Täydellisyyteen on turha pyrkiä, kun se on saavuttamaton tila. Me ollaan kaikki keskeneräisiä kuolemaan asti. Ihmisen tehtävä maanpäällä on kuitenkin kehittyä ja oppia. Siinä on tekemistä koko elämän ajaksi. Hyväksi neuuvoksi käy kiinalainen sanonta: ihmisen elämä on liian lyhyt kaikkien virheiden tekemiseen, ota siis opiksesi muiden virheistä.

Onni on tai ei ole. Siihen ei voi pyrkiä. Sitä ei voi saavuttaa. Se vaan on. Voi olla onnellinen sellaisena kuin on, puutteineen, vahvuuksineen, mitä omistaa, millaisia kavereita on..
Jos tietää, että pelkää, niin silti voi olla onnellinen. Pelkää jos pelottaa. Ketäpä se haittaa. Onni on yksinkertaista. Se vaan on. Kun sen huomaa.

Olen onnellinen. Suurimman osa elämästäni olen ollut. Ei tarvitse luopua listan jutuista, eivät ole kuuluneet elämääni. Itse tulkitsen asiat myönteisesti, aina löytyy huonompia vaihtoehtoja kuin itse kokemani. Eikös onnellisuuteen tarvita muutakin kuin luopumista? Sattumillakin on osuutensa. Tielle on osunut hienoja vierellä kulkijoita.

Koko Suoli 24 on täynnä samanlaisia aloituksia.

Itse luin juuri eilen illalla kirppikseltä ostamani kirjan *elämän tarkoitus* (Bradley Trevor Greive) suosittelen sitä kaikenlaisille pohtijoille

Minä luovun ihan kaikesta siinä vaiheessa, kun on 2m turvetta turvan päällä

On valtavasti miinuksia ja kaiken kukkaraksi aloitus on PROVO!!!!

Eipä ole hauskaa kun ylläpito on nostanut tämän aloituksen palkkiin.
Kaikennäköistä, -kokoista ja tasoista kirjoittajaa on pukannut, ihan muita kuin varsinaisen palstan väkeä. Elävöittääköhän se keskustelua???

Ja nuo valtavat miinussumat! On palstan ohjelmoijilla vielä töitä :-/
Ihan piirileikiksi tämä on mennyt, ei vaan jaksa edes naurattaa...

HoNot vastaukset miinustin MINÄ, koska juttuni on SUOMEN SUOSITUIN ,niin voin vaikka määrätä että ruotsi on sterisisoitava ydinpommIlla :D

Vaikea on luopua mistään kun en ole kalju enkä ylipainoinen!

Mä voisin luopua koko elämästä!

Luettolosta on tainnut unohtua raha ja etenkin velkaraha ja sen avulla hyvälläpalkalla/hyvinkoulutettuna hyvintoimeentulevana tyhjäntoimittaminen
tarpeettomassa virassa joka on vain tarpeeton kuluerä?

Laitappa muutama lisää,josko sieltä löytyisi sopivaa

Ketään ei puhu mitään seksielämästä.
Mut sitähän teil ei oo kun ootte kuivia korppuja eli jo luopuneet.

Hienoa kun joku aloittaa keskustelun, joka antaa oikeasti miettimisen aihetta! Hyvä!

Nämä ovat omia ajatuksiani aiheesta: on helppo antaa ohjeita siihen miten olisi hyvä elää. Kuinka itsellä ja muilla olisi hyvä olla, mutta ihmisenä lankeamme aina siihen, kuinka saamme pahan olon toiselle ja itsellemme mielihyvän. Mielihyvän siitä, kuinka itse olemme "parempia" toisen virheen edessä. "Minä en mokannut, vähä tuo on luuseri!". Vaikka todellisuudessa me kaikki syyllistymme virheellisyyteen ja vajavaisuuteen. Me kaikki teemme virheitä ja toisia syyttelemällä ja tuomitsemalla voimme paeta omaa virheellisyyttämme. Siksi tuomitsemme toiset ja heidän virheensä. Samalla me odotamme ymmärrystä toisilta kun itse mokaamme.

Uskon, että on mahdollista vaikuttaa ikäviin piirteisimme, saada ne vähemmän ärsyttäviksi, mutta kokonaan niitä on mahdoton saada pois. Erilaiset tilanteet herättävät kiusausta vahingoittaa toisia. Ja toisesta piirteestä voimme melkein päästä eroon, mutta silti joku toinen ikävä piirre voi nousta pintaan. Nämä ovat asioita, joiden kanssa taistelemme koko ikämme, mutta koskaan emme tule täydellisiksi. Ehkä paras mihin pystymme on se, että pyrimme hyvään, olemaan armollisia toisille ja itsellemme ja antamaan anteeksi niin omamme kuin muidenkin virheet. Vaikka emme ole täydellisiä, voimme silti olla hyviä ihmisiä. Tulee pistos sydämmeen kun luen nuita kohtia joita listasit, tunnistan itseni niin monesta kohdasta. Ja samalla kuvittelen olevani pyhimys, kuinka tyhmä olenkaan.

Anteeksianto. Armollisuus. Ei pidä olla liian ankara itseään ja muita kohtaan.

Olen puhunut.

Luopumaan? Listaa en jaksa lukea, mutta mistä pitäisi luopua?

Kyllä kai elämä 60 on näyttänyt.

Luopua voin kiinteästä omaisuudesta jos saan hyvän hinnan (osasta siitä)

Linkkejä ?? nollia en avaa.

Eli päästä pois ajattelusta,minä minä ,varmaan aika monella se,kun pitäisi ottaa enemmän toiset huomioon.

Minä voisin luopua:

* Menneen haikailusta (entiset suhteet, masennus kaudesta edell.paikkakunnalta)

* Nirsoilusta

* Yleensä ajattelen että ihmiset eivät hyväksy minua tälläisenä kuin olen.

* Liiallisesta kiltteydestä

*Karkeista

Aika ajattelemattomasti tehty lista?
Kenties henkilökohtainen? Kuulostaa joltain nykyajan nuoren kaikki-mulle-heti-tänne -narsistin elämänlaadun parannusohjeilta. Kaikilla ei ehkä ole kaikkia sinun ongelmiasi.
Pelkään monia asioita, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa.
Riippuvainenkin olen erittäin monista asioista, mutta riippuvuudet eivät hallitse elämääni. Muutosta haluaisin, enkä haikaile menneitä.
Haluaisin elää ja toteuttaa rohkeammin omia arvojani, kuten ekologisempaa, vaihtoehtoisempaa elämäntapaa, mikä on kaupungissa vähän vaikeaa.

1. Luovu tarpeesta olla aina oikeassa = ei ole ollut tarvetta olla aina oikeassa, vaan myöntää olevansa väärässä silloin kun on väärässä
2. ... hallita kaikkea = miten voi hallita kaikkea, ei kukaan voi
3. ... syyllistämisestä = miksi haluat syyllistää paitsi rattijuoppoja, jotka aiheuttavat muille kärsimystä
4. ... itsetuhoisesta ajattelutavasta = ei ole ollut tarvetta ajatella itsetuhoisesti tai itsensä tuhoamista
5. ... rajoittavista luuloista = mitä ne on??
6. ... valittamisesta = ei ole ollut tapana valittaa, paitsi silloin kun astuu naulaan ja sattuu
7. ... turhasta kriittisyydestä = jokainen on joskus kriittinen, mutta mitä on turha kriittisyys
8. ... tarpeesta tehdä vaikutus = :) ei ole tarvetta moiseen
9. ... muutosvastarinnasta = muutosvastarintaan tarvitaan muutos johon ei ole varautunut ja ei halua sitä toteuttaa, olen mielestäni aika joustava ja uudistusmielinen
10. .. leimaamisesta = en ymmärrä tätä, mitä leimataan? Passiako?
11. .. peloista = ei tee yhtään onnellisempaa tai parempaa ihmistä jos ei joskus pelkää jotain.....
12. .. tekosyistä = mihin tarvitaan tekosyitä?
13. .. menneisyyden haikailusta = menneisyydessä ei ole mitään haikailtavaa, tai on lapsuusaika
14. .. riippuvuudesta = riippuvainen työstä, muita riippuvaisuuksia ei ole
15. .. elämästä elämääsi muiden mukaan. = Elän ihan omaa elämääni, siihen ei muut puutu

Uskotko, että kykenisit luopumaan kaikista?
Jos pystyisimme, tulisiko meistä silloin täydellisiä?

Aikä hyvin voisi luopua tuosta joskus vaivaavasta pelosta, mutta en minä olisi sen täydellisempi tai onnellisempi kuin nyt. Eletään tässä ja nyt ja silleen

Loistava lista. Olen sattuneesta syystä työstänyt noista aika montaa viime vuodesta alkaen. Asioita, jotka on aina tiennyt jarruiksi, mutta on ollut niin kiire suorittaa elämää. Tuli tilanne, jossa oli mietittävä "koskas sitten, ellei nyt"

Mutta onhan se niinkin, että ihminen tekee nuorena ja kokemattomana erilaisia päätösiä. Pelkojen aiheet muuttuvat. Elämänkokemuksen karttuessa, on ehkä helpompaa päästää irti. Nuorena ei pelännyt mitään ja vanhempan pelkää lähes kaikkea.

Ihmiset tarvii enemmän hyvää itsetuntoa ja elämäntaitoja kuin rahaa. Miksi me sitten annetaan enemmän aikaa työlle ja rahan hankinnalle kun toisillemme? Noita listaamiasi ominaisuuksia ei osteta rahalla.

Oma valuutta. Oma puolustusvoimat. Oma päätäntävalta. jne.

En mistään, elän tätä omaa elämääni ihan omillani. Apuja en yhteiskunnalta ole vielä tarvinnut, ja jos senaika tulee ... ihankin menen ja otan , ei omaatuntoa vaivaa.

eli tee se itse menetelmällä onnelliseksi. ihmisellä ei ole sellaista ominaisuutta että voisi tulla onnelliseksi tekemällä tiettyjä valintoja. Jumalan pysäyttämä ihminen voi saada onnen ja se onni sitä että kaiken tämän maallisen epäonnistumisen keskellä voi sanoa että minun syntini on sovitettu ja minulla on rauha Jumalan kanssa. elinpä tai kuolinpa niin olen Jeesuksen oma, mikä vetää vertaa tälle??

Aivan loistavia ja tosi asioita parempaan elämään mutta kuka kertoisi miten nämä " paheet " voisin unohtaa/korjata jne. ?
T :Make

Kaikista noista luovuttu ja olen onnellinen. Haters gonna hate, Oma murheensa ;)

Viimekädessä on pakko luopua kaikesta turhasta ja tarpeettomasta koska luonto ei ole mikään Börs taikka velkarahapankki.
Luomakunta ei ole edes Helsingin Börs vaikka siellä töissä olevat ovat osa luotua
ja aivan täysin säitten ja luonnon sekä Luojan armosta elossa ylipäänsä.
Olen puhunut. AAMEN.

Pystyisin olemaan melkein kaikkea ilman. Jos olisi elänyt samanlaisen elämän kuin minä, ymmärtäisi asiani. Olen joutunut elämään vuorokauden ilman pienintäkään valon lähdettä ja vettä vuosia sitten. Mutta elossahan tässä vielä ollaan.

Opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia siitä mitä meidän "täytyy" tehdä elämässä, eli oppimistamme ajatuksista muodostuu ulkoisia tahtoja mieleemme, jotka syrjäyttävät oman alkuperäisen tahtomme. Koska valintamme tuon ajatusopin takia pohjautuvat toisten ajatuksille, tuloksena on jonkun muun elämä. On helppo ymmärtää ettei siten voi saavuttaa aitoa onnellisuutta. Luopumalla ulkoisista ajatuksista oma tahtoo vapautuu ohjaamaan valintoja, jolloin voi alkaa lähestymään sitä elämää, jota alunperin tahtoi.

Hyvä kirja, joka toimii välineenä mielen selkeyttämiseen, löytyy täältä: www.alkuajatus.org

Mikä miinustelija tää liikkuu? :O

Olen luopunut noista kaikista. Lisäksi olen tajunnut egon olemattomuuden. Olen hyvin onnellinen ihminen ja suhtaudun kaikkeen mitä elämä minulle voi antaa rakkaudella :). Ole ne sit huonoja tai hyviä asioita. Se on kumminkin vain niin pieni hetki mitä me täällä elämme. Siksi sitä hetkeä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Myös kaikkea ympärilläsi. Usko, toivo, rakkaus. Kunnioitus, arvostus ja myötätunto. Tärkeimmät asiat elämässä

No tota seuraavanlaisia olisi: eli valitan silloin tällöin jostakin, kriittinenkin olen ja jopa turhaan, tekosyitä on tämän tästä, menneisyyttäkin haikailen ja jopa elän elämääni muiden mukaan. Kahesta oman listani viimeisestä luopuisin oikein mielelläni.

Haluaisin ottaa esille asiasta toisenlaisiakin näkökulmia:

1. Jos nyt ajatellaan, että on pystynyt luopumaan kaikista mainituista asioista. Onko silloin onnellinen, jos ei edes ole mitään tavoiteltavaa? Enpä usko. Tärkeämpää voisikin siis olla nauttia matkasta onnellisuutta kohti. Melko hyvä lista jokatapauksessa, vaikkei tietenkään täydellinen :)

2. Onko koskaan mahdollista saavuttaa onnellisuutta? Mitä onni on? Kysymysten vastaukset ovat riippuvaisia toisistaan. Minä olen nyt onnellinen, koska määrittelen onnen tällaiseksi. En voi koskaan elää pilvilinnoissa ja olla koko ajan iloisella mielellä; henkilökohtaisesti uskon, että sekä onnen että surun määrä on kutakuinkin vakio.

3. Olen nyt onnellinen. Onko näin nyt sitten hyvä? Onko elämän tarkoitus tai päämäärä tulla onnelliseksi? Jos kerran olen jo onnellinen, enkö olisi jo valmis lähtemään pois? Omassa elämässäni olen tullut siihen tulokseen, etten enää pyri onnellisuuteen. Sen sijaan pyrin hyödyllisyyteen, esimerkiksi työskentelemään muiden ihmisten, yhteiskunnan ja maapallomme hyväksi. Toki, jotta tätä tavoitetta voisi tavoittaa, täytyy elämän olla ainakin vähän mielekästä ja ihmisen olla tarpeeksi onnellinen saadakseen voimavaroja tällaiseen toimintaan.

Joku viisas on joskus sanonut: "Jos haluat olla onnellinen, ole". Ei onni ole jossain kaukana edessä tai takana listausten luona, se on juuri nyt, jos niin päättää. Minä olen nyt sopivan onnellinen ja valmis lähtemään täältä koska vain tietäen, että olen elänyt hyvän elämän (huolimatta nuoresta iästäni). Lista on kuitenkin mielestäni kohtuudella ja maalaisjärjellä noudatettuna hyvä apuväline tasapainoisempaan mieleen ja kanssakäymiseen :)

@ Toinen näkökulma, kiitos! Kiitos! Luin tekstiäsi kiinnostuneena, ja huomasinn olevani jokseenkin samaa mieltä kanssasi.

Onnellisuutta ja sen tavoittelemista, en ole miettinyt mainitsemissasi yhteyksissä. Olen todennut omistani tekemisistä tai suunnitelmista, että tietyt asiat tuottavat iloa tai tyydytystä, saavat olon tuntumaan hyvältä, kiinnostavat erityisesti, ovat hyödyllisiä, palkitsevat, aktivoivat, tunnen niillä olevan jotain merkitystä, tai tiedän tekeväni palveluksen jollekin tai auttaneeni ihmistä, tai yritän muuttaa maailmaa tai ympäristöä paremmaksi - omalla pienen pienellä panoksellani. - Vaikka keräämällä roskia.;D - Ehkä onnistuneet toimet ja onnistumisen tunne pitää lukea myös "onnenpipanoiksi", joita olen aina mielelläni keräillyt ja toivon saavani kerätä edelleen.

Mtv3:n naistenlehtityyppisen Helmi-palstan asiantuntijat antavat ymmärtää, että saattaisimme tulla onnellisiksi."Oletko valmis luopumaan, jotta tulisit onnelliseksi?"

En usko, että noilla avaimilla onnen ovet aukeavat. Lainaus edellisestä kirjoituksesta: "Lista on kuitenkin mielestäni kohtuudella ja maalaisjärjellä noudatettuna hyvä apuväline tasapainoisempaan mieleen ja kanssakäymiseen :)" - Kun näin listan pikaisesti kaverini fb-sivulla, ajattelin, että sitä olisi hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan. Oli ilo huomata, että keskustelupalstalla sitä jo käsiteltiin, kun tulin sitä tänne myöhemmin katsomaan.

Vuosien varrella on tullut nähdyksi monenlaisia listoja ja asiantuntijoiden kehittelemiä menetelmiä, joilla voi halutessaan muuttaa omia ajattelu- ja toimintamallejaan sekä itsekehitys- että vuorovaikutuksen kehittämismielessä. Ei niistä varmaan koskaan mitään haittaa ole, mutta mielestäni ne kannattaa jättää taakseen kurssin tai keskustelun jälkeen. Tarvittaessa ne voivat tarjota myöhemminkin työvälineitä, jos huomaa käyttäytyvänsä tai ajattelevansa tavalla, jonka muuttaminen parantaisi omaa elämän laatua.

Omalta osaltani kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita, ja mielestäni tähän on hyvä lopettaa. - En toki kiellä jatkamasta ketjua.
- Onnellisia päiviä ja hyviä hetkiä kaikille!

Olen itsekäs ja omahyväinen.
Olen sen verran tyytyväinen elämääni etten viitsi edes ryhtyä pohtimaan listaasi.

Olen oma itseni.
En ajattele toisten aivoilla. Vaimon mielestä voisin joskus ottaa enemmänkin huomioon ympäristön.
Kuitenkin, aktiivi-iässä elin hyvinkin haasteellista elämää.
Nyt eläkeläisenä saan tydytystä pienemmistä, tavoitettavissa olevista asioista.

Mottoni: On turha puristella kiveksiään sellaisten asioiden kanssa joille ei mahda mitään vaan keskittyä niihin joihin voi vaikuttaa haluamaansa suuntaan.

Jaaha. Aika hyvä lista sanoisin! Ainut mitä en tajua, on tuo kakkonen. Miksen saa hallita kaikkea? Juuri se vie maton alta, kun tuntee että hallinta luisuu jollekinjonnekin?

Kasi ei myöskään nyt niin pahalta vaikuta, jos viis välittää muista tai miltä näyttää, onko silloin sika?

Vai oliko nämä vaan mun näkemykset jotta saan pitää niistä kiinni :))

Jaaa. Jos on Maslown tarvehierarkiassa päässyt suunnilleen viitosportaalle niin sitten voi kelata noita juttuja, mutta ettäkö noista jonkinlainen globaali ihmisonnen kaava löytyisi niin ei todellakaan.

Tuollaisten ajatusmallien karmea puoli on se että jos noita pitää "oikeana tapana elää" - ja jollain on elämänlaadullisesti varaa tarttua noihin asioihin - niin helposti sellainen ihminen ajattelee että sama koskee kaikkia muitakin = "MIksi olette noin tyhmiä ettekä onnellisia?" - joka puolestaan on hyvin yksisilmäinen ja egosentrinen - epäempaattinen ajattelumalli.

Tavallaan erään vastaavalla tavalla levittyvän ajattelumallin loi Al Rand - joka "vapautti" ihmisiä olemaan itsekeskeinen kusipää ja kruunasi sen oikeaksi olemisen muodoksi. Vaikka tuo lista nyt sinänsä ei yhtä järkyttävä olekaan, niin silti vaarana on että tuota henkisenä oppaanaan pitävä eriytyy realiteeteista joissa ihmisellä mm. on mm. ainutkertainen psyyke rajoineen. Esim "Luopua pelosta" ei ole mikään yksinkertainen asia jos pelko on traumaperäinen.

Kaunis mutta dysfunktionaaliseksi yksinkertaistettu self-help häkktyrä jota oikeasti voi soveltaa vaiin hyvin harva. Suosittellaan vain Maslown tarvehierarkiassa korkealle sijoittuneille ihmisille ja sittenkin vain itseä koskenava asiana jota ei lähdetä pitää oikeana elämänkaavana koko ihmiskunnalle; liian moni meistä vielä kamppailee perustoimeentulon ja erilaisten paskassa raossa olemisten kanssa - ja ellei niitä ongelmia saa ratkaistua on ihan turha edellyttää/ehdottaa kenellekään henkistä kasvua - kas kun jos sellainen kasvu pakotetaan paskassa tilanteessa olevalle niin se kasvu tapahtuu nimenomaan kieroon.

@ Hauras totuudensyrjä -
Koska tunnet Maslowin tarvehierarkian ja olet perehtynyt alan terminologiaan, olet ehkä ymmärtänyt hieman väärin, ja rakennellut mielessäsi kauhukuvia naistenlehtihenkisestä, suurelle yleisölle helposti avautuvan, todella harmittoman jutun pohjalta. - Maslowista tai vaikkapa Joharin ikkunasta keskustelemista ei varmaan kannata nostaa tässä ketjussa esille. (Edellinen on kuulemma jätetty pois uusimmista alan oppikirjoista.)

Ei kenellekään muille keskustelijoista ole tullut mieleen, että listaa tarjoiltaisiin kaikille maapallolla eläville ihmisille onnellisuuden tarjoavana oppina. Ehkä sinun kannattaisi lukea juttu uudelleen, ja miettiä, miten kommentissasi esiin nostamat asiat liittyvät aiheeseen.

Luulen muuten, että tämän ikäluokan suomalaiset palstakeskustelijat seisovat kaikki samalla mainitsemallasi viidennellä Maslowin portaalla, sillä korkeimmalla. - Vaikka perustarpeista monikin joutuu välillä tinkimäänkin;)

Tuskin mistään kauan käytössä olleesta tavasta pääse eroon sormia näpsäyttämällä. Pelosta luopumisen yhteydessä ei puhuta mitään traumaperäisistä fobioista. Monista turhista peloista, ja jopa traumaperäisistä fobioista, saataa halutessaan päästä eroon pitemmällä aikavälillä harjoittelemalla ja pienin askelin. Asiantuntijan avulla se voi onnistua joskus hämmästyttävän lyhyessäkin ajassa. Aiheesta keskusteltiin jossain aikaisemmissa viesteistä.

(Terveistä peloista ja itsesäilytysvieteistä piittaamattomuus taitaa myös olla ajan henki, jota mainostetaan ja esitetään joissain, mieleistäni sairaissa televisio-ohjelmissa nykyisin, mutta sitä ei listassa eikä artikkelissa ehdotettu. - Eikä sekää liity aiheeseen.) ;)

Aloituksen tekstiä ei missään esitellä oppisuunnaksi tai elämäntapaohjeeksi, jota ihmiset voisivat tai heidän pitäisi ryhtyä noudattamaan. Siihen ei liity uhkia, eikä tosin kovin ihmeellisiä mahdollisuuksiakaan. Se ei ole mikään oma-apu-taulukko tai -häkkyrä. Se on lista asioista, joita kuka tahansa voi halutessaan pysähtyä
hetkeksi pohtimaan ja ehkä keskustella asioista muidenkin kuin itsensä kanssa. Se ei (valitettavasti;)) tarjoa suurta henkistä kasvua kenellekään, ehkä vähän mukavampaa oloa.

Et voi tosissasi väittää, että koulunsa käyneet suomalaiset, jotka kamppailevat toimeentulo-ongelmiensa kanssa, kasvaisivat kieroon, jos he pysähtyvät välillä hetkeksi lukemaan ja pohtimaan joitain heitä henkisesti turhaan kuormittavia asioita, tai tarkastelemaan välillä omia arvoja, ajattelu- ja toimintamallejaan.

Sitten pitäisi varmaan kieltää monet naistenlehdet todella vaarallisina, samoin osa television asiaohjelmista.

Kyä sama kyllä on kova urakka mutta olisi hienoa jos onnistuisi. Tämä sama kuuri olisi meidän valitsemillemme politikoille erityisen tärkeä.

aaaaw

Elintasopakolaisista ja laiskoista mustalaisista kansallisuuteen katsomatta

Listassa luetellaan seuraavat:
1. Luovu tarpeesta olla aina oikeassa
En ole aina oikeassa vaikka haluaisin
2. ... hallita kaikkea
Kunhan hallitsen oman elämäni, se riittää.
3. ... syyllistämisestä
Syyllistän eniten itseäni, siitä piäisi päästä.
4. ... itsetuhoisesta ajattelutavasta
En ole itsetuhoinen.
5. ... rajoittavista luuloista
Niin pitäisi.
6. ... valittamisesta
En valita. Viitsi kiusata muita huolillani.
7. ... turhasta kriittisyydestä
Annan yleensä ihmisten olla mitä ovat.
8. ... tarpeesta tehdä vaikutus
No, hyvän vaikutuksen tietysti haluan tehdä.
9. ... muutosvastarinnasta
Se on pahimpia puoliani, en ehkä pääse siitä koskaa kokonaan.
10. .. leimaamisesta
Joskus huomaa erehtyneensä.
11. .. peloista
En pelkää enää mitään, sattui pahin mahdollinen, lapsen kuolema tänä kesänä.
12. .. tekosyistä
Olen karsinut niitä kovalla kädellä.
13. .. menneisyyden haikailusta
Nyt on parempi elämä kuin menneisyydessä monessa suhteessa, en haikaile.
14. .. riippuvuudesta
En ole taipuvainen riippuvuuksiin, aikanna häiritsevästi.
15. .. elämästä elämääsi muiden mukaan
Yritän vieläkin opetella..

Olen luopunut autoillessani kaikista nopeuksista yli 80km/h.

70

Olen luopunut listan jokaisesta asiasta. Itseasiassa viiimeisestä askeleesta on jo vuosia. Johtuisko just siitä, että herään iloisena ja onnellisena joka aamu. Okei, joskus on pieni tarve tehdä vaikutus, mutta harvoin ja ihan vaan vähän. Mulla on tosin pari aika tuoretta asennevammaa eräitä asioita kohtaan. Niitä ei mainittu listassa. Tiedostan ne ja pilkkaan näitä asenneongelmiani. Koskaan ei ole täydellinen. Aina tulee uusia vääriä käyttäytymisiä ja asenteita. Niitä voi korjata, kunhan ensin tiedostaa niiden olemassaolon.

Olen varmasti täydellinen ihminen koska en tunnista itseäni yhdestäkään listan kohdasta, vaikka tupakoin ja ryypiskelenkin aika ajoin. Muuta vikaa en itsestäni löydä, mutta jos pitäisi valita viinan ja maidon välillä niin ottaisin lehmän ja opettelisin lypsämään. Maito on maailman paras juttu pyykkipojan ja klemmarin jälkeen, tosin eka on luomujuttu ja toiset kaksi keksintöjä.

Nämä kaikki on muuten asiaoita jotka tulee kun vaan ikää karttuu, ikää on riittävästi kun viisikymppiset alkaa vaikuttaa nuorilta. Yleisesti ottaen olen oppinut kunnioittamaan ihmistä joka rehellisesti elättää itsensä ja ehkä muitakin, joillakin lähtökohdat on paremmat, joillakin huonommat.

Aaaawww

HYIIIIIIIII , mikä kuva