Okei, eli siis olemme hankkimassa koiraa, mutta kun emme millään osaa päättää sopivaa rotua... Olemme miettinyt paimenkoiria ja joitain noutajia. Koira olisi siis aikalailla tyttäreni vastuulla niin että hän sitä lenkittäisi yms. Australianpaimenkoira eniten miellyttää mutta kun sen aktiivisuus arveluttaa... Jotkut sanovat, että eivät aussiet välttämättä ole kovin aktiivisia jos niitä ei ole siihen "totuttanut" mutta en tiedä paljonko tämä pitää paikkaansa... Haluaisin nyt siis mielipiteitä mikä rotu meille sopisi. Tässä vähän arkirytmiä mitä olisi tiedossa (: Aiempaa koirakokemusta ei siis hirveästi ole, tytär kyllä on hoitanut monia koiria ja tietääkin niistä oikeasti aika paljon!
Lenkkely:
Aamulla pissa lenkki korttelin ympäri , joka kestäisi noin vartin ehkä. Päivällä sitten pitempi 1,5-3 h lenkki, riippuen nyt päivästä, luultavasti silloin metsässä vapaana juosten. Illalla sitten taas joku 1-2 tunnin lenkki. Koira joituisi päivällä olemaan jonkin seitsemän, joskus kahdeksan tuntia yksin.
Harrastukset:
Tytär (14-vuotta) haluaisi ehkä harrastaa agilityä ja mätsäreissä käyntejä, joskus ihan virallisissa näyttelyissäkin.
Lapsiystävällisyys:
Koiran olisi hyvä olla lapsiystävällinen koska tuttavilla paljon pieniäkin lapsia.
Talon ja pihan koko:
Talo ei ole pieni, muttei todella isokaan, mutta kyllä tänne vähän isompikin koira mahtuisi asustamaan! Piha on iso, metsän reunalla, siitä on hyvä kipaista metsäänkin.
Turkki:
Lyhyt tai pitempi, kuhan ei nyt jotain hirveää trimmausta vaativaa rotua, harjais onnistuu kyllä (;
Koiran koko:
Ihan pientä koiraa emme halua, jonki keskikokoinen tai iso siis. Pieniäkin toki voi ehdottaa, emme siitä suutu ;D!
Luonne:
Koiran tulisi olla aika helppo kouluttaa, koska tosiaan ensimmäinen koira olisi. Mieluiten sellainen joka ei liikuntaa koko ajan ole vaatimassa, mutta energiaa saa löytyä jonkin verran (: Mieluiten ei ihan hirveästi saalistusviettiä... Ja no kyselkää enemmän sitten, kun nyt ei tule mieleen enää mitä pitäisi kirjoittaa :D
Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata asiallisesti!
Lenkkely:
Aamulla pissa lenkki korttelin ympäri , joka kestäisi noin vartin ehkä. Päivällä sitten pitempi 1,5-3 h lenkki, riippuen nyt päivästä, luultavasti silloin metsässä vapaana juosten. Illalla sitten taas joku 1-2 tunnin lenkki. Koira joituisi päivällä olemaan jonkin seitsemän, joskus kahdeksan tuntia yksin.
Harrastukset:
Tytär (14-vuotta) haluaisi ehkä harrastaa agilityä ja mätsäreissä käyntejä, joskus ihan virallisissa näyttelyissäkin.
Lapsiystävällisyys:
Koiran olisi hyvä olla lapsiystävällinen koska tuttavilla paljon pieniäkin lapsia.
Talon ja pihan koko:
Talo ei ole pieni, muttei todella isokaan, mutta kyllä tänne vähän isompikin koira mahtuisi asustamaan! Piha on iso, metsän reunalla, siitä on hyvä kipaista metsäänkin.
Turkki:
Lyhyt tai pitempi, kuhan ei nyt jotain hirveää trimmausta vaativaa rotua, harjais onnistuu kyllä (;
Koiran koko:
Ihan pientä koiraa emme halua, jonki keskikokoinen tai iso siis. Pieniäkin toki voi ehdottaa, emme siitä suutu ;D!
Luonne:
Koiran tulisi olla aika helppo kouluttaa, koska tosiaan ensimmäinen koira olisi. Mieluiten sellainen joka ei liikuntaa koko ajan ole vaatimassa, mutta energiaa saa löytyä jonkin verran (: Mieluiten ei ihan hirveästi saalistusviettiä... Ja no kyselkää enemmän sitten, kun nyt ei tule mieleen enää mitä pitäisi kirjoittaa :D
Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata asiallisesti!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen ehkä puolueellinen vastaamaan, mutta suosittelisin kultaistanoutajaa. Ja mieluummin narttua. Itselläni on ollut seropia ja terrieriä ennen, nyt kultsu ja ihan kouluttamisessakin tuntuu olevan eroa entisiin kuin yöllä ja päivällä.
¤Liikunnan määrä tuntuu ok.lle. Ihan hyvä.
¤Harrastuksissa kultsu ei ehkä ole menestyksekäs agissa, samassa kokoluokassa on niin paljon niitä ketterämpiä rotujakin, mutta jos ei menestys ole tärkein niin mikäs siinä. Noutajien kanssa on myös paljon muita kivoja harrastuksia: vesipelastus, rauniotoiminta, koiratanssi, näyttelyt, toko, jäljestys jne...
¤Lapsiystävällisyys on aika pitkälle opittua kaikkien koirien kanssa, myös noutajilla. Ei voi jättää pienen kanssa samaan tilaan ja ajatella automaattisesti tulevan toimeen kerta on "lapsiystävällinen" rotu. Lapset ja koira tulee tutustuttaa toisiinsa rauhallisesti ja kummaltakaan ei hyväksytä toisen satuttamista. Tuttavien lapsille on opetettava ikätasoisesti kuinka koiran kanssa ollaan, ei retuutusta, satutusta ja annettava nukkua ja syödä rauhassa.
¤Talo ja piha: Ihan pikkuyksiöön en ottaisi, muutoin menee melkein missä vaan.
¤Turkki ei paljon pesua ja harjausta kummempaa vaadi, näyttelyihin osallistutaan yleensä trimmattuna, mikä noutajan kohdalla tarkoittaa kevyttä siistimistä ja se on helppo oppia.
¤Kultainennoutaja on aika helppo kouluttaa, sen verran miellyttämisenhaluisia ja namin perään ovat. Mielestäni tärkein koiralle opetettava komento on ehdoton luoksetulo, muut ovat myös ihan hyviä ja elämää helpottavia käskyjä.
Eri kasvattajiin kannattaa tutustua ja miettiä mistä pennun hankkii, kultsuilla on kasvattajia Golden Ring-rotusivuillaan. Katsoa ketkä ovat säällisen matkan päässä ja soitella ja kysellä. Kun löytyy sellainen joka tuntuu omasta mielestä hyvälle ("kemiat" passaa yhteen ja on halukas antamaan apua koirankasvatuksessa) niin sitten vaan miettimään yhdessä sopivaa pentua. Kerrot ihan reippaasti ja suoraan minkälaista perheenjäsentä etsit, kasvattaja osaa kyllä valikoida teille sopivimman luonteensa ja temperamenttinsa puolesta. Hyvän kasvattajan puoleen voi aina myös kääntyä jos jokin esim. kasvatuksessa mietityttää tai on ongelmaa. Pennun vanhemmat kannattaa ennen ostopäätöstä tsekata jalostustietojärjestelmästä että kyynärpäät on "puhtaat" ja vanhemmilla ei ole D lonkkia. Kasvattajalta saa usein myös "aloituspaketin" ja hyvät hoito-ohjeet.
Koiran kanssa kannattaa miettiä myös sitä, että hankintahinta ei jää ainoaksi kuluksi. On rokotuksia, ruoka maksaa (omalla n.50€/kk), vesilasku kasvaa vähän pesujen myötä, sairaskulut jos sairastuu ja vakuutus, mistä ei todellakaan kannata tinkiä (oman vakuutus on 200€ vuodessa). Remmit, pannat, ruoka-astiat ja lelut tuo myös oman pienen lisänsä. Näyttelyt maksaa 30 - 40€. Kennelliittoon liittymistä suosittelen, muistaakseni 30/vuosi ja sillä saa Koiramme-lehden, missä on juurikin koiraharrastuksista ja -harrastajista juttuja sekä rotuesittelyjä.
Toivottavasti oli apua :)
Se unohtui laittaa, että tosi monissa roduissa koirissa on "jakautuminen" näyttely- tai käyttölinjaan. Ei silti tarkoita etteikö esim. näyttelylinjaisen noutajan kanssa voi mennä vaikka metsälle, tai käyttölinjaisen kanssa näyttelyyn. Näyttelylinjaiset on käsittääkseni massiivisempia ja rauhallisempia, kun taas käyttölinja kevyempää ja vilkkaampaa. Kysykää kasvattajilta, osaavat paremmin kertoa.
Bretoni voisi olla tarkastuksen arvoinen teille :)
Sanoisin että ei isoa aktiivista rotua unohda noutajat ja paimenkoirat, tuskin tyttäresi koulunkäynnin ja poikien katselun ohella tosissaan jaksaa enään mennä joka päivä lenkille 1,5-3h.. :(
kromförländer, sheltti (pikkuinen paimenkoira), kääpiösnautserit, cockerspanielit etc.on hyvän aktiivisia muttei liian ja menee harrastamisiinkin..
ja tytär on nyt 14 niin kohta koko koira ei huvita enään ja kun opiskelut alkaa niin koira jää sinun harteillesi sillä yleensä koira on tottunut omiin piireihinsä eikä aina sopeudu opiskeluelämään mukaan..saati että tytär jaksaa jälleen opiskelun ja bilettämisen jälkeen koiraakin huoltaa tai että opiskeluasuntoon saisi ottaa koiraa ja jos saa niin pienen koiran kanssa helpompi matkata kuin ison.
Mieti tulevaisuutta hieman tarkemmin..:)
Kiitos vastauksista, pitääkin näihin rotuihin tutustua paremmin! (:
Ja äiteeitsekin: Koira kyllä tulee koko perheelle joten ei tyttären hoitoo pelkästään jää (:
Rotujen kirjo on valtava eli kannattaa mennä ihan näyttelyyn ja katsoa sieltä koirarotukirjoista täällä kaikki suosittelee vain sitä omaa mieltymystään. :)
Nöffi, leonberg on hyviä isoja ensikertalaisen koiria samoin collie. Staby voisi olla hyvä myös. jne.
Hyvä että koira tulee koko perheelle eikä vain tyttärelle..hyvä olisi silti laittaa koira jonkun nimeen joka ottaa päävastuun jos vaikka perhemuutos tulee eli ero teille vanhemmille. Koiria annetaan usein pois eron tai että aika ei riitä tai tuli valittua liian haastava rotu eli harkintaa on hyvä olla ennen koiraa ja miettiä ihan sitä arkea kuka on päävastuullinen ja kuka lenkittää aamulla ja kuka päivällä jne. Ekan koiran hankkijalle voi tulla yllätyksenä miten työllistävä koira on :)
Kiitos taas arvokkaista neuvoista !
http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/
Tyttäresi on nyt sen ikäinen että tuo koira ei välttämättä enää parin kuukauden päästä kiinnostakkaan, joten älä hommaa koiraa lapselle, se on eläinrääkkäystä. Koira hommataan koko perheeseen, siitä tulee perheenjäsen ja koiran hoitoa EI laiteta yhden ihmisen harteille. Kokeilkaapa tuota koirakummi juttua ensin.
Jos vielä kiinnostaa kun opiskelut on käynnissä se koira niin sitten suosittelen rauhallisten rotujen miksausta ensimmäiseksi koiraksi, esim rottweiler/kultsi miksauksia tai rottweiler/labbis miksauksia käytetään mm. autististen lasten hoitoon ja terapiaan..
"Lapsiystävällisyys:
Koiran olisi hyvä olla lapsiystävällinen koska tuttavilla paljon pieniäkin lapsia."
On rotu mikä tahansa, niin tämä asia on viimekädessä kiinni teistä omistajaperheenä. Miten kohtelette koiraa, totutatte sitä asioihin ja ennenkaikkea miten opetatte lapsia olemaan koiran kanssa. Pieniltäkin lapsilta VOI ja PITÄÄ vaatia eläimen kunnioittamista (ei häiritä lepoa, ruokarauhaa, jne, ei kiljuta korvassa, ei juosta päin, ei tuijoteta, jne, jne). Vaikeuksia ON aina perheillä, joissa selitetään, että lapsi on niin pieni, että ei vielä ymmärrä. Kylllä se ymmärtää, jos vanhemmat pistävät sen ymmärtämään. Maailma on täynnä koira ja lapsiperheitä, joissa asiat sujuvat. Lapsi ei ala inhota vanhempiaa eikä mene rikki, jos sille pistää säännöt ja vaatii eläimen kunnioittamista, aina ja kaikkialla. Tämä on TEISTÄ itsestänne kiinni. Ei yksikään koira ole syntyjään lapsiystävällinen ja pysy sellaisena, jos kokemukset ovat epämieluisia.
"Luonne:
Koiran tulisi olla aika helppo kouluttaa, koska tosiaan ensimmäinen koira olisi. Mieluiten sellainen joka ei liikuntaa koko ajan ole vaatimassa, mutta energiaa saa löytyä jonkin verran (: Mieluiten ei ihan hirveästi saalistusviettiä... Ja no kyselkää enemmän sitten, kun nyt ei tule mieleen enää mitä pitäisi kirjoittaa :D"
Mikä nyt sitten on kennellekkin helppo kouluttaa? Mitä kouluttaisitte? Se mikä on toiselle helppoa kouluttaa, voi olla toiselle tavattoman vaikeata. Riippuu vain ja ainoastaan taidoistanne kouluttaa. Koira ei ymmärrä suomea. Samankin rodun sisällä on hyvin eriluonteisia koiria, kuten meissä ihmisissäkin.
Suomenlapinkoira! Se on ihana, keskikokoinen, noin 20kg painava söpöliini joka on lapsirakas ja sen kanssa voi harrastaa agia, näyttelyitä, paimennusta jne. Meillä on eka koira suomenlapinkoira, ihan paras ekaks koiraks ja erinomaisesti on pärjätty. Lapinkoiraa on helppo kouluttaa. Se on nöyrä, ystävällinen, oppivainen ja sen kanssa voi harrastaa säässä kuin säässä. Se sopiii myös kerrostaloon ja on erittäin sopeutuvainen. Toi oli sit mun koirakirjast :)) Lapinkoiralla on aika paksu turkki, mutta sitä ei trimmata. karvanlähtöaikaan se harjataan päivittäin, muulloin n. kerran viikossa. Se saattaa lähtä jänikse yms perään, mutta ei viihdy siellä kauvon. Sillä ei siltikään ole varsinaista saalistusviettiä. (Itselleni SAATTAA tulla toinen lappari, niin ihana ja täydellinen kuin se onkin.)!! :) Onnea rodunetsintään :)!
Sheltti on mainio eka koiraks. Ainut huonopuoli, minkä omistajat yleensä tekee, on ettei tutustuta pentua uusiin asioihin ajoissa ja koirasta tulee arka.
Sama se minkä rodun nyt valitsette, niin muista: jos pentu pelkää juoksee jalkoihisi ja vinkuu haluaa sylliisi, älä lohduta. Älä välitä yhtään, muuten koirastasi voi tulla arka. Koiran täytyy oppia selviytymään tilanteesta itse, vaikka kuinka tekisi mieli rapsuttaa ja sanoa ei hätää, niin älä tee niin. Kävele vaikka tilanteesta poispäin. heti kun koira vähänkin osoittaa rohkeuden merkkejä (esm. haistelee uutta koiraa) kehu, mutta älä rapsuta :)
Sitten jos et halua että koira ei nuku tulevaisuudessa sängyssänne älä anna sen tulla sinne pentunakaan ollenkaan. sama juttu sohvasta.
Pentu varmasti vinkuu yöllä, jos sillä on tylsää tai ikävä emoa, siitäkään ei saisi välittää, sillä koira oppii saamaan näin huomiosi.
Meillä koira ei saa tulla keittiöönkään, sillä esim iso koira on aikalailla tiellä, kun laitat ruokaa ja ikävintä on se kerjääminen.. eli ei koiraa keittiöön eikä anneta ruokaa pöydästä vaikka se on niiiiiiin ihana ilme kun pentu tuijottaa nappisimmuillaan sinun syödessä jtn hyvää. ;)
Pari käytännön vinkkiä ;)
Narttu on ensimmäiseksi koiraksi ja lapsiperheeseen järkevä valinta pehmoisemman luonteensa vuoksi.
Kaikki täällä nyt liputtelevat niitä omia suosikkejaan, mutta koiran luonne riippuu muustakin kuin rodusta, kuten suvusta, yksilöstä sekä jälkikäteen koulutuksesta (... eli omistajista).
Kannattaa mennä koiranäyttelyyn ja etsiä sieltä itselleen miellyttäviä rotuja. Sitten hankitte niistä rotutietoa omistajien kautta siellä näyttelyssä, jonkä jälkeen päätätte, mikä rotu olisi sopivin.
Bretonia joku täällä suositteli, mutta antaisin ihan omakohtaisesta kokemuksesta vinkiksi, etteivät suomalaiset kasvattajat meinaa myydä niitä muille kuin metsästäjille.
Joo kantsii käydä oikeesti näyttelyissä nii siellä näkee koiran luonnossa. Niin tehtii meki yli vuos sitte:) Ihastuin siellä sit lapinkoiraan,enkä oo yhtään katunu rotuvalintaa. haaveissa ois toinenkin lapinkoira Haltille kamuks :)
Minä puolestani tutustuin siellä appenzellinpaimenkoiraan ihka ensimmäist kertaa, ihastuin rotuun hirvittävästi ja nyt vartoan sen pentua yhdeltä kasvattajalta :-)
Tutullani oli tokana koirana appenzellerinpaimenkoira ja kasvattaja kehui menevän ensimmäisenä koirana..mutta hän oli koiran hankittuaan eri mieltä. Ja samoin minä ei paras ensimmäiseksi koiraksi mutta upea koira kyllä. Tykästyin myös mutta ei ensikertalaisen ei varsinkaan uros.
Ja oli rotu mikä tahansa niin kannattaa ottaa narttu. :) Ja lukea sieltä rivien välistä mitä rotu vaatii kuinka pitkät lenkit mitä toimintaa jne..
ekaksi koiraksi mieluiten ei kovin vahtiva eikä dominoiva. Ellei ole valmis perehtymään rotuun ja koirien käytökseen/koulutukseen/kasvattamiseen kunnolla ja on jämpti ja johdonmukainen sekä itsekin aktiivinen.
Nartun joo olen juuri hommaamassa.
Ja koiranäyttelyissä olen kysynyt kaiken mahdollisen tiedon appenzellinpaimenkoirasta sen omistajilta :-)
Kiitos sinullekin noista vinkeistäsi. Yksilöasia koiran luonne on tietysti joka rodussa, mutta myös koulutusasia.
kannattaa myös miettiä, kuka hoitaa koiraa päivisin, kun olette töissä. Koiriahan ei saisi pitää häkissä sisällä. Tuli kans mieleen, että sellainen koira, jota ei vaatiteta.
Näinpä juuri netistä, kun koiralle oli laitettu vaatteet päälle ja peruukki päähän. Se ei ole koiran elämää.
Koiran joutuu sopeutumaan yksinoloon. Minä asun puolisoni kanssa ja molempien 8 tunnin työpäivät osuvat väliin päällekkäin. Ja miten niin häkissä? Tai vaatteita? En ala vartoamaan eläkeikään asti koiran hankintaa, jolloin vasta voin olla koiran kanssa koko aina päivän. Miksi koira tulee viedä hoitoon työpäivien ajaksi, eihän se sillain opi lainkaan yksinoloon? Appenzellinpaimenkoira voi parhaimmillaan elää jopa päälle 15-vuotiaaksi, joten meinaatko, että minulla on suunnitelmat valmiina koko siksi aikaväliksi? En aio laiminlyödä koiraamme, mutta elämäntilanne voi muuttua vaikka millä tavoin siinä välissä.
"Appenzellinpaimenkoira voi parhaimmillaan elää jopa päälle 15-vuotiaaksi, joten meinaatko, että minulla on suunnitelmat valmiina koko siksi aikaväliksi? En aio laiminlyödä koiraamme, mutta elämäntilanne voi muuttua vaikka millä tavoin siinä välissä. "
Kyllä minä ajattelen elämäni koko koiran elämän ajan että vaikka työpaikka menisi ero tulisi hankkisin lapsia jne koira on aina mukana ja siihen satsataan. En laiminlyö edes työ tai lapsikiireiden takia. Silloin mietitään miten sitten selvitään niin että kaikki voi hyvin.
Ehkä sinun ei kannata hankkia koiraa se tosiaan elää pitkään ja hienoa niin.
Moni koira annetaan pois siksi ettei aika riitä eikä energiaa satsata koiraan. Silloin pitää miettiä jo koiraa hankittaessa mitä haluaa.
Itse en uskaltaisi myydä koiraa ensikoiraksi juuri tuollaisen ajattelemattomuuden vuoksi. :(
Sinun ei tarvitse myydä koiraa työssä käyvälle, mutta minulle kasvattaja töistäni (ja puolisoni töistä) huolimatta appenzellinpaimenkoiran myy. En luovu töistäni koiran hankinnan takia. Koira saa sopeutua 8 tunnin yksinoloon. Sanoinko, että elämäntilanteen muuttumisen takia luopuisin koirastani? Olen 23-vuotias ja vasta elämää aloittamassa. En tiedä, tuleeko elämästäni puolisonikaan kanssa loppujen lopuksi mitään, vaan vasta pienen aikaa olemme olleet parisuhteessa, mutta missä kerroin saattavani lopettaa koiraa varten satsaamiseen sen hankittuani? Pidät itseäsi loistavana koiraihmisenä, mutta väität muille, ettei heille koiraa kannata myydä, vaikka et heitä tunne.
Yksi kysymys: oletko narsisti? Ajattelin siitä, kun noin kehut omaa kykyäsi tarjota koiralle kunnon elämän, mutta väität muita epäpäteviksi ja harkitsemattomiksi koiranomistajiksi.
En ole narsisti. ;)
Mutta hyvä omistaja ottaa koiran sen koko elinajan ajaksi ei vain siksi ajaksi kunnes elämänmuutos tulee..
Ja vaikka koiria myydään kenelle vain niin omieni kanssa olen erittäin huolellinen ja myyn vain koiraan koko sen elinaikaan sitoutuneille ostajille mieluiten vanhemmille ihmisille joilla on jo ennenkin ollut koira ja tietää mitä se vaatii ja koira on elänyt vanhaksi. Jos ne toiseksi osoittautuu niin olen tehnyt kaikkeni ettei niin kävisi mutta kaikkea ei voi hallita.
Kaikki koiranomistajat käy töissä..se nyt on itsestäänselvää ja monille tulee koiran eliniän aikana lapsia sekin on itsestäänselvää ja toisille tulee ero jne..mutta koira otetaan aivan kuten lapsetkin hankitaan sillä mentaliteetilla että ne hoidetaan hyvin ja niin kauan kuin ne siinä ovat ilman ajatusta että annetaan lapsi huostaan ja koira lopetetaan kun ei pystytäkään/viitsitä hoitaa. Jos jo alkuasetelma mättää niin kannattaa unohtaa sekä koira että varsinkin lapset..ne on sitten siinä ja itsekkyydelle ei ole varaa.