Eli siis rupesin tässä pitkästä aikaa lukemaan Sormustenherraa lävitse ja törmäsin erääseen sangan mielenkiintoiseen ristiriitaan. Eli, sormusaaveistahan mainitaan ties kuinka monessa paikassa, että ne herättivät naamioituneena tai näkymättömänäkin ennenen näkemätöntä kauhua missä vain liikkuivatkin ja muistaakseni KTK:ssa mainitaankin, että Sauron epäröi käyttää niitä sormuksen etsintään juuri siksi, että ne herättivät kuolevaisissa niin suurta pelkoa, että paljastuisivat väkisinkin, mutta tarussahan useampikin hobitti uskaltaa jopa suoraan uhkailla näitä kauhistuttavuuden perikuvia ja muutenkin he tuntuivat pitävän niitä vain hieman outoina kulkioina, kun taas osa ihmisistä ei kunnolla uskalla puhua niiden kanssa saati sitten uhmata niitä, eli olivatko hobitit kenties jollain tavoin immuuneja tuolle aaveiden herättämälle pelolle vai mistä tuo käytös mahtoi johtua?
uutta aihetta pukkais
Jokzu
6463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jossain roolipeliopuksessa mainitaan eri rotujen nk. "pelkovastustukset" tms, ja muistelisin, jotta olis hobiteilla aika kovat noi pelko(kertoimet)vastustukset monia muita rotuja kohtaan.
En sitten osaa sanoa, miten tuohon tulokseen ovat kirjoittajat tulleet, mutta väittävät kovasti että Tolkienin tuotannosta löytyy asiaa aiheesta.
Allekirjoittanut on erittäin vahvasti sitä mieltä, että kaikenmaailman roolipeli kirjaset sun muut on aika silkkaa paskaa, jos nyt suoraan sanotaan, mutta tietysti olihan Hobiteilla erilainen mieli kuin tavallisilla ihmisillä, mutta eikös olisi loogista, että suojeltua ja rauhallista elämää iät ja ajat eläneet hobitit olisivat enneminkin pelänneet tällaisia kummajaisia enemmän kuin muut vaaroihin tottuneet ihmiset.
Sehän olisi loogista, että hobitit olisivat elämäntyylinsä puolesta pelokkaampia (olivathan he enakkoluuloisia kaikkea uutta kohtaan ainakin suurin osa), mutta toisaalta kestihän Frodokin Sormuksen voimaa ihmisiä paremmin...mielenkiintoinen kysymys...
Olisihan myös loogista, että hobitit olisivat elämäntyylinsä puolesta pelottomampia. He olivat tottuneet turvalliseen elämään, joten he eivät tienneet että mokomia tunkeilijoita pitäisi pelätä. Olivathan he ennakkoluuloisia ratsastajia kohtaan, mutta he eivät olleet tottuneet pelkäämään. Ihmiset jotka olivat eläneet vaarojen kolkuttaessa ovelle olivat säikympiä. Vaaraa ei opi sietämään, sitä tulee vain valppaaksi ja säikyksi... hooh, en enää yhtään sekavammin pystynyt selittämään.
ja minkäs takia roolipelikirjat on paskaa?
ja kirjoitit: "...hobitit olisivat enneminkin pelänneet tällaisia kummajaisia enemmän kuin muut vaaroihin tottuneet ihmiset." ikäänkuin hobititkin olisi ihmisiä, ja sitten olisi erikseen jotain tavallisia ihmisiä. ei ei ei.
alkuperäseen kysymykseesi:
hobitit ei tienneet mitään mistään kauheista asioista, he elelivät konnussa, omassa pikku lintukodossaan. tuollainen outo synkkä ratsastaja oli kenties outo ja hieman pelottavakni, mutta ei vie ajatuksia kaameuksiin kuten ihmisillä.
tai sitten jokin muu selitys on oikeampi. pohjimmiltaanhan hobitit osoittauivat hyvin rohkeiksi.
Olisiko kysymyksessä Gandalfinkin hoksaama hobittien outo mielenlaatu, joka saa heidät vaikeassa tilanteessa kestämään vahvaakin vastustajaa moniverroin isoja ihmisiä paremmin.
Tiedä häntä. Näin ainakin luulisin. Maggot esimerkiksi oli poikkeuksellisen vahva hobitti, samoin ukko Gamgi.
Ehkä Úlairin luoma näkymätön pelko on vahva nimenomaan öiseen aikaan.