Ei ole sanoja.

No kai kertoisin, jos siihen olisi sanoja.

Ei, siihen ei ole sanoja. Jälkitilaankaan ei ole sanoja. Tilkittyjen haavojen arpeutumiseen kuluvan ajan sanat ovat edelleen arkoja. Ihminen muuttuu aremmaksi ja sitä mukaa sanat pienenevät, kunnes ovat vain aavistuksia.

Minä muutuin ilkeäksi. Nyt olen surullinen. Olen tajunnut, että aina aika ei paranna kaikkia haavoja.

It's me kirjoitti:

Ei, siihen ei ole sanoja. Jälkitilaankaan ei ole sanoja. Tilkittyjen haavojen arpeutumiseen kuluvan ajan sanat ovat edelleen arkoja. Ihminen muuttuu aremmaksi ja sitä mukaa sanat pienenevät, kunnes ovat vain aavistuksia.

Minä muutuin ilkeäksi. Nyt olen surullinen. Olen tajunnut, että aina aika ei paranna kaikkia haavoja.

synnyttää sun kirjoitus, sivullisena. Aika ei niitä herkimpiä kohtia vahvoiksi tee, oppii niiden kanssa elämään, mutta kun siihen samaan haavaan satutetaan, se tuntuu edelleen pahalta. Ei ylivoimaiselta, mutta pahalta. Miten siihen kukin suhtautuu on jokaisen oma asia ja miten antaa sen vaikuttaa omaan käytökseen.

Ilkeys satuttaa aina toista. Se on piittaamattomuutta hänen tunteistaan, Puolustukseksi voi soihaista sanoilla, mutta jatkuva loukkaaminen on jo väärin. Sekä toista että itseä kohtaan. Se ei jää ilman seuraamuksia.

Jotain mietteitä kirjoitti:

synnyttää sun kirjoitus, sivullisena. Aika ei niitä herkimpiä kohtia vahvoiksi tee, oppii niiden kanssa elämään, mutta kun siihen samaan haavaan satutetaan, se tuntuu edelleen pahalta. Ei ylivoimaiselta, mutta pahalta. Miten siihen kukin suhtautuu on jokaisen oma asia ja miten antaa sen vaikuttaa omaan käytökseen.

Ilkeys satuttaa aina toista. Se on piittaamattomuutta hänen tunteistaan, Puolustukseksi voi soihaista sanoilla, mutta jatkuva loukkaaminen on jo väärin. Sekä toista että itseä kohtaan. Se ei jää ilman seuraamuksia.

Tiedän. Olen myös oppinut, että itsepuolustuksesta ei myöskään käy se, että on itse tullut loukatuksi toistuvasti toisen toimesta ja saanut kokea sen suuren välinpitämättömyyden.

Yhä odottaa hän, että minä olen se vahvempi ja osaavampi. En ole.

Kaiken kanssa oppii elämään, elämäähän tämä vain on. Kenellä minkäkinlainen, mutta jokaisella omanlaisensa. Ei auta se, että tokaistaan: "Hanki elämä".

Minulla on, tunteitani en voi poistaa, voin vain odottaa ankkurin irrottautumista. Väkisin kiskomalla se ei ole lähtenyt :)

It's me kirjoitti:

Tiedän. Olen myös oppinut, että itsepuolustuksesta ei myöskään käy se, että on itse tullut loukatuksi toistuvasti toisen toimesta ja saanut kokea sen suuren välinpitämättömyyden.

Yhä odottaa hän, että minä olen se vahvempi ja osaavampi. En ole.

Kaiken kanssa oppii elämään, elämäähän tämä vain on. Kenellä minkäkinlainen, mutta jokaisella omanlaisensa. Ei auta se, että tokaistaan: "Hanki elämä".

Minulla on, tunteitani en voi poistaa, voin vain odottaa ankkurin irrottautumista. Väkisin kiskomalla se ei ole lähtenyt :)

Irrotetaan samaan aikaan omat köytemme ja lähdetään seilaamaan omilla paateillamme omiin suuntiin.
Saattahan se olla että joskus satumme johonkin välisatamaan samaan aikaan.
Hymyillään ja moikataan silloin. Vilkutan sinulle jo kaukaa ja soitan sumutorvea iloisen jälleennäkemisen kunniaksi.

yksinpurjehtija kirjoitti:

Irrotetaan samaan aikaan omat köytemme ja lähdetään seilaamaan omilla paateillamme omiin suuntiin.
Saattahan se olla että joskus satumme johonkin välisatamaan samaan aikaan.
Hymyillään ja moikataan silloin. Vilkutan sinulle jo kaukaa ja soitan sumutorvea iloisen jälleennäkemisen kunniaksi.

Voit vilkuttaa minulle jo nyt kaukaa ja soitella sumutorvea. Ankkuri tuntuu olevan sitä järeämpää laatua, ihan turhan järeää näin hentoon purteen.

Ja näillä seilaustaidoilla saatan jäädä purjehtimaan meriä tuulten ja merivirtojen armoilla, joten jos ankkuri tästä irtoaakin, jää nähtäväksi löydänkö sitä satamaa :D

Mutta lupaan vastata vilkutukseesi ja sumutorven soittoon.