Mietin kauan, kirjoittaisinko tätä tänne vai en. En usko, että luet näitä palstoja, vaikka joskus muutamia kuukausia sitten olinkin melkein varma, että olit kirjoittanut tänne. Ja ehkä oletkin. Haluaisin kysyä sinulta kasvotusten tätä, mutta en uskalla. Liian paljon menetettävää. Vaikka eipä sinusta ole erityisemmin viime kuukausina kuulunut, joten ehkä uskallankin nostaa tämän asian joskus sinun kanssasi esille, mikäli en sinua tätä kautta löydä.
Olemme tunteneet muutaman vuoden, mutta vasta tämän vuoden puolella tutustuimme oikein kunnolla. Välillämme selvästi synkkasi. Mutta mietin edelleen olisiko siitä voinut tulla jotakin enemmän jos tilanteeni olisi ollut eri? Kerroin sinulle asioita, joita en ole kertonut kenellekään muulle. Kuuntelit, tuit minua. Kyseenalaistit minut, sanoit asiat niin kuin ne ovat. Miksen jätä, miksen ole sen kanssa kenen kanssa haluan olla? Mitä tällä tarkoitit, sitä että olisin sinun kanssasi vain kaverina vai jotakin enemmän?
Ihastuin sinuun, en voi sitä kieltää. Ja se oli väärin. Ikinä en sitä sinulle kuitenkaan kertonut, mutta jos olit tarpeeksi tarkkakatseinen niin kyllä huomasit asian. Huomasin sinun jäävän tuijottamaan minua useamman kuin yhden kerran. Miksi? Autossa, baarissa... Jotakin sinä mietit, en vain tiedä mitä. Vinkkasit leikkisästi silmää ja naurahdit päälle, ilmeisesti ilmeeni oli tarpeeksi kysyvä vaikka en saanutkaan sanaa suustaani.
En vieläkään tiedä, mikä sinussa kiehtoo. Pettämään en ikinä alkaisi. Mutta haluaisin saada asiaan selvyyden, mitä meidän välillämme oli vai oliko mitään? Tunsitko myös sinä jotakin?
Olin kauan sitä mieltä, vaikka moraalisi onkin korkea, että kai sinä kertoisit minulle tunteistasi jos niitä on. Itse en varattuna voi omista tunteistani sinulle koskaan suoraan kertoa, koska se olisi väärin. Pelkkä tunteiden olemassa olokin on väärin, mutta niistä kertominen... huh. Mutta sinä, sinkkuna, voisit sen tehdä. Näin siis ajattelin. Nyt sinäkin seurustelet tahollasi. Ja nyt puolestaan minä, vaikka olisin sinkku, en voisi kertoa sinulle totuutta. Koska en haluaisi sotkea mitään enkä varsinkaan tulla väliinne. Siltikin tämä kysymys vaivaa mieltäni. Vaivaa, vaikka ihastumiselle ei tarvitsekaan tehdä mitään, siitä voi vain nauttia. Mutta mitä nautittavaa tässä muka on? Kasa kysymyksiä ilman vastauksia.
(En kaipaa keneltäkään moraalisaarnoja, koska kuten sanoin, mitään halauksia kummempaa ei ole koskaan tapahtunut ja koska molempien moraali on korkea, ei tulekaan tapahtumaan.)
N -> M
Olemme tunteneet muutaman vuoden, mutta vasta tämän vuoden puolella tutustuimme oikein kunnolla. Välillämme selvästi synkkasi. Mutta mietin edelleen olisiko siitä voinut tulla jotakin enemmän jos tilanteeni olisi ollut eri? Kerroin sinulle asioita, joita en ole kertonut kenellekään muulle. Kuuntelit, tuit minua. Kyseenalaistit minut, sanoit asiat niin kuin ne ovat. Miksen jätä, miksen ole sen kanssa kenen kanssa haluan olla? Mitä tällä tarkoitit, sitä että olisin sinun kanssasi vain kaverina vai jotakin enemmän?
Ihastuin sinuun, en voi sitä kieltää. Ja se oli väärin. Ikinä en sitä sinulle kuitenkaan kertonut, mutta jos olit tarpeeksi tarkkakatseinen niin kyllä huomasit asian. Huomasin sinun jäävän tuijottamaan minua useamman kuin yhden kerran. Miksi? Autossa, baarissa... Jotakin sinä mietit, en vain tiedä mitä. Vinkkasit leikkisästi silmää ja naurahdit päälle, ilmeisesti ilmeeni oli tarpeeksi kysyvä vaikka en saanutkaan sanaa suustaani.
En vieläkään tiedä, mikä sinussa kiehtoo. Pettämään en ikinä alkaisi. Mutta haluaisin saada asiaan selvyyden, mitä meidän välillämme oli vai oliko mitään? Tunsitko myös sinä jotakin?
Olin kauan sitä mieltä, vaikka moraalisi onkin korkea, että kai sinä kertoisit minulle tunteistasi jos niitä on. Itse en varattuna voi omista tunteistani sinulle koskaan suoraan kertoa, koska se olisi väärin. Pelkkä tunteiden olemassa olokin on väärin, mutta niistä kertominen... huh. Mutta sinä, sinkkuna, voisit sen tehdä. Näin siis ajattelin. Nyt sinäkin seurustelet tahollasi. Ja nyt puolestaan minä, vaikka olisin sinkku, en voisi kertoa sinulle totuutta. Koska en haluaisi sotkea mitään enkä varsinkaan tulla väliinne. Siltikin tämä kysymys vaivaa mieltäni. Vaivaa, vaikka ihastumiselle ei tarvitsekaan tehdä mitään, siitä voi vain nauttia. Mutta mitä nautittavaa tässä muka on? Kasa kysymyksiä ilman vastauksia.
(En kaipaa keneltäkään moraalisaarnoja, koska kuten sanoin, mitään halauksia kummempaa ei ole koskaan tapahtunut ja koska molempien moraali on korkea, ei tulekaan tapahtumaan.)
N -> M
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en varattuna voi omista tunteistani sinulle koskaan suoraan kertoa, koska se olisi väärin. Pelkkä tunteiden olemassa olokin on väärin
Miksi olet sitten kiinnostunut toisen tunteista jos olet varattu .Sen ihmisen jonka kanssa seurustelet on syytä kertoa sulle miksi se sua rakastaa ja sun tehtävä on keroa miksi rakastat sitä henkilöä jonka kanssa seurustelet.
Mutta sinä, sinkkuna, voisit sen tehdä
Mitä sinä sillä tiedolla teet? onko kysymyksessä joku psyykeanalyysi josta haluat selvittää oman minuutesi? kuulostaa heikolta itsetunnolta.
Naiselle sanoisin ,katso peiliin jos siellä katsoo miellyttävä ihminen jopa kaunis niin sulla on itsetuntokohdallaan.
Lähtökohtaisesti homma toimii niin että hyväksyt itse ittes.
"Koska en haluaisi sotkea mitään enkä varsinkaan tulla väliinne. Siltikin tämä kysymys vaivaa mieltäni."
Mut siltä haluat vastausta omanpuolison kustannuksella sekä toisen ihmisen puolison kustannuksella eikö se ole sotkeentumista?Jos alat udella ja antaa vinkkiä toiselle saatat tuhota toisen suhteen ja toisinpäin.
Ja mennään ihan alkuun jos toinen sanoo sulle et mikset jätä voi olla todellkin merkki siitä että on halukas korvaamaan edellisen kumppanin toisaalta välittäminen ilmenee myös niin et haluaa toisen parasta ja haluaa tukea toista ilman että siitä muodostuisi mitään vakavampaa
Olet ehkä ihastunut mutta et voi tietää kuinka elämä vie, tuleeko parempaa toisen kanssa vai paraneeko suhteesi nykyisen kanssa. Comsii comsaa noita asioita ei voi ennustaa.Ja sekös sitten ottaa päähän ajankuluessa.
Psyykeanalyysi? Ei. Tuntuu varattuna väärältä tunnustaa ihastuminen toiseen mieheen vaikka ei aikoisikaan viedä sitä pidemmälle, siinä se jippo. Itsetunnoltani en ole heikko. Pidän siitä, mitä näen peilistä ja sen on sanottu näkyvän myös ulospäin. Kyseessä on pitkä parisuhde, joten on luonnollista, että ihastumisia tulee ja menee. Mutta en ole näin voimakkaasti ihastunut kertaakaan tämän suhteen aikana. Paitsi nyt. Siinä se pulma. Mikäli tunteet olisivat molemminpuoleisia, voitaisiin niistä keskustella ja saada tilanne keskustelun kautta raukeamaan, olisi paljon helpottuneempi olo kun tietäisi, ettei ole kuvitellut asioita eikä ole tunteidensa kanssa yksin. En ole sellainen ihminen, joka hyppäisi suinpäin suhteesta toiseen.
Missä näit ? Olenko oletettu henkilö.
En tiedä onko tämä mahdollista? Jos siis tarkoitat minua :o Sillä minulla oli yhden kanssa sama juttu, olin itse vapaata riistaa mutta hän ei :( meillä oli hauskaa yhdessä ja jäin aina tuijottamaan ihastuneesti sinua. Rakastin jollain tavalla sinua, mutta halusin selventää asiat että voisin tehdä 'aloitteen'.
Onkohan tämä nyt läppä vai osuiko ja upposi oikeasti.. Noh, syteen tai saveen, heitä oman nimesi ensimmäinen kirjain, samoin mun. Katsotaan sitten, ainahan sitä saa toivoa.
Tästä asiasta saa kukin repiä vitsiä ihan vapaasti, mikäli kyseinen henkilö oikeasti lukisi viestin, niin kyllä hän tunnistaisi, sinne on jemmattu tarpeeksi tunnisteita sekaan, jotka hän kyllä tunnistaa..