Mikä sinussa...

Saattaa olla, mutta jotenkin se on osa toipumisprosessia.

... kirjoitti:

Saattaa olla, mutta jotenkin se on osa toipumisprosessia.

Tai sitten vaan pakenet sillä analysoinnilla sitä todellista ongelmaa.

Ollessani omassa terapiassani , hän pyysi minua kirjaamaan ylös varsinkin negatiivisia tunteitani ihmisten kohtaamisissa. Tärkeää oli havainnoida tunnetta itsestäni, minkälaiseksi koen itseni.
1. Olin bussipysäkillä, missä oli haiseva, humalainen mies. Minusta hän tuntui ällöttävältä hajuineen ja nuhruisine olemuksineen. Tunsin itseni häntä paljon paremmaksi.
2. Olin onnellinen, kun olin parantunut paljon ja tullut siunatuksi terapiassani. Halusin kertoa ilostani läheisilleni. Heillä ei ollut minun asialleni aikaa. Tunsin heidät kiireiseksi ja välinpitämättömäksi. Itse olin arvoton, huono, lyöty. Ajattelin, ettei minun kannata vaatia tilaa itselleni ja asialleni. (päästä kriisitä yli) Olkoon!
Nämä kaksi tapahtumaa olivat erittäin tärkeitä oman eheytymiseni alkumetreillä. Miten paljon olenkaan elämänkaaressani tuominnut muita ja itseäni. Miten paljon olenkaan tehnyt vahvoja päätöksiä loukkaantumisissani. Opin pyytämään itseltäni anteeksi ja antamaan anteeksi itselleni ja lähimmäisilleni.

Itselleni tietenkin. Kyllä ne syyt aina itsestä lähtee.
Jos ei koskaan olisi antanut tunteille liikaa valtaa, saattaa olla että en olisi tässä tilanteessa nyt.

peiliin katson kirjoitti:

Itselleni tietenkin. Kyllä ne syyt aina itsestä lähtee.
Jos ei koskaan olisi antanut tunteille liikaa valtaa, saattaa olla että en olisi tässä tilanteessa nyt.

että se toinen ei jollakin tasolla tuntisi sitä ankaruutta ja ottaisi itseensä sitä? Ajatteletko nyt vain itseäsi ja pelkäätkö itsesi särkymistä?

no luuletko kirjoitti:

että se toinen ei jollakin tasolla tuntisi sitä ankaruutta ja ottaisi itseensä sitä? Ajatteletko nyt vain itseäsi ja pelkäätkö itsesi särkymistä?

Ehkä olin taas itsekäs, en tuolla lailla ajatellut asiaa.

Osallistuiko se harjalintu millään lailla poikasten ja pesän hoitoon vai viiletti vaan maailman turuilla ja toreilla toisten naaraitten perässä?

Eli se jokin on ollut se kuvitelma, että tuon kanssa haluaisi väkisinlisääntyä?

Sitten on jäänyt hautomaan ajatuksiaan turhan pitkäksi aikaa.

nadalyysi kirjoitti:

Eli se jokin on ollut se kuvitelma, että tuon kanssa haluaisi väkisinlisääntyä?

Sitten on jäänyt hautomaan ajatuksiaan turhan pitkäksi aikaa.

Lisääntyä?

Joskus voi kunnioittaa muitakin ihmisiä kuin itseään.

Miekka ja kirves :) Se oli oppien vuosi.

Sielunkumpanuus on mulle pyhä asia. Sellaisen ihmisen kanssa jaetaan suurimmat salaisuudet luottamuksellisesti. Tuetaan toinen toisiaan niin hyvinä kun pahoina päivinä.

ainahan kannattaa ottaa selvää edellisen nettikirjoittajan kanssa, kirjoittaa satuun yhdessä kiva loppu nettipalstalla.

Joku muukin pähkäilee samoja asioita kuin aloittaja, eikä se ole minullekkaan täysin selvinnyt.

Samankaltaisten kohdatessa voi tapahtua yllätyksiä, joihin ei ole osannut etukäteen varautua - milloin tahansa, missä tahansa. Tätä elämä on. Jokainen toimii ymmärryksensä mukaan välillä onnistuen, välillä kompuroiden. Kuopistakin pääsee ylös, kun vain jaksaa uskoa, että elämä kantaa.

Jos kohdalle osuu suuri rakkaus, se ei koskaan ole mikä tahansa pikku juttu. Se on elämän merkittävin oppimahdollisuus, joka on elettäväksi annettu - ja taatusti jättää jäljet ja muuttaa ihmistä. Ja toivottavasti paremmin ymmärtämään muita ihmisiä.
Selvyyden kumppanin toiveista saa parhaiten tutustumalla kasvokkain . . rakkaudella.

sen selvitämme!

Tässäkin taas määrittelyero kaiketi. Olen ymmärtänyt, että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Kaksoisliekki on se, joita on vain yksi.

"Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.

Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä."

Täysin tuttua huttua ja silti olemme erossa.

yksöisliekki kirjoitti:

"Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.

Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä."

Täysin tuttua huttua ja silti olemme erossa.

Voi hyvänen aika sentään.... apua.....itse ainakin tunnen ja koen hänet todella vahvasti, niin monta kertaa on tapahtunut aivan kertakaikkiaan mystisiä selittämättömiä asioita välillämme.

Olen kokenut tämän,,,ihan kylmät väreet tulee

Benji-hyppynä kuitenkin, käsi kädessä? ;)

Hypätty on ja korkeelta ihan vaan menoksi - ja oli kyllä ihanaa - mutta tuli eteen myös ne vaikeudet, nekään eivät olleet helpoimmasta päästä, erottiin, mutta ei voitu olla erossa ja taas yritettiin ja rakastettiin niin rajusti/syvästi luulin - mutta liian repivää ja lopulta emme enää jaksaneet....mutta tulipa sekin elämässä koettua ja oli elo elämän makuista jonkin aikaa...

turvaköysi tarpeen kirjoitti:

Benji-hyppynä kuitenkin, käsi kädessä? ;)

Kaksi nuotiota vierekkäin,
puut palaa, liekit loimuaa.
Maassa pieniä roskia,
tuli tarttuu roskiin,
pikkuhiljaa tavoittaa toisen nuotion...
Toinen nuotio tuntee että joku lähestyy,
voih, se olet sinä.
Loistetaan yhdessä pimenevässä illassa
niin kauan kun poltettavaa riittää.