Luin tänään runoja. Tämä Sinikka Svärdin runo tuli eteeni ja ihastuin.
Minä rakastan sinut
Minä rakastan sinut kylmäksi,
vuosisatojen ikijääksi,
minä rakastan sinut kuumaksi,
tulenliekiksi, raivopääksi.
Minä rakastan sinut köyhäksi,
tyhjätaskuksi, rahattomaksi,
minä rakastan sinut rikkaaksi,
koko maailman omistajaksi.
Minä rakastan sinut lähelle
ja vieläkin likemmäksi,
minä rakastan sinut omaksi,
minun sieluni syleiltäväksi.
Minä rakastan sinut etäälle
ja aina vain kauemmaksi,
ja vaikka loittonet minusta,
yhä meitä on vielä kaksi.
Minä rakastan sinut pieneksi,
risukintuksi, reppanaksi,
minä rakastan sinut suureksi,
jättiläiseksi valtavaksi.
Minä rakastan sinut vieraaksi,
alta kulmien katseltavaksi,
minä rakastan sinut tutuksi,
kainaloiseksi, kuhertajaksi.
Minä rakastan sinut
Minä rakastan sinut kylmäksi,
vuosisatojen ikijääksi,
minä rakastan sinut kuumaksi,
tulenliekiksi, raivopääksi.
Minä rakastan sinut köyhäksi,
tyhjätaskuksi, rahattomaksi,
minä rakastan sinut rikkaaksi,
koko maailman omistajaksi.
Minä rakastan sinut lähelle
ja vieläkin likemmäksi,
minä rakastan sinut omaksi,
minun sieluni syleiltäväksi.
Minä rakastan sinut etäälle
ja aina vain kauemmaksi,
ja vaikka loittonet minusta,
yhä meitä on vielä kaksi.
Minä rakastan sinut pieneksi,
risukintuksi, reppanaksi,
minä rakastan sinut suureksi,
jättiläiseksi valtavaksi.
Minä rakastan sinut vieraaksi,
alta kulmien katseltavaksi,
minä rakastan sinut tutuksi,
kainaloiseksi, kuhertajaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi olla kauniskin runo
Minulle tuo on ruma runo, tunnen tuon pahana olona..
Rakastan sinut tutuksi. Kainaloiseksi, kuhertajaksi... runoilija runoilijan tuntee. On kirjoittaja ollut jo hieman toiveikas rakkaansa suhteen. Minun runoni tänään ovat hyvin synkkiä, kyyneleitä ja vettä, vettä ja vettä. Surua, huolta.... Säästän sinut paperi tänään väkivallalta. En satua sinua tuskallani, uhraan taas poloisen vahvan sydämeni. En kyken sitä tänään suojaamaan tuhansilta ja polttavilta tikariniskulta....en tiedä kestääkö se iltaan.
Älkää ihmiset koskaan löytäkö suurta rakkautta, älkää.... se sattuu liikaa, kun hän ei sitä ymmärrä. Liikaa. Ja pitkään. Se yllättää, kun koet unohtaneesi hänet ja olet elämässä taas kiinni, näet hänet ja toteat ulkona sateessa juosten, että nämä pisarat jotka valuu taivaasta... Jumalani, älä kerro... tiedän sen sanomattakin. Ne ovat minun kyyneleitä. Mutta älä Jumalani älä kerro sitä muille, ei ääneen.
tu runo..
Eikö voi rakastaa repimättä
raatelematta ihmistä ääripäihin
antaa olla, antaa tulla
ja mennä, jos niikseen käy
Syttyä tai sammua
virrata lämpöisenä vetenä
puuttumatta, jos ei pyydetä
muuttamatta, mukisematta
antaa arvo sellaisenaan
jokaiselle
Minua viehätti tämän runon raadollinen sanoma. Elämä ja rakkaus on näitä kaikkia kaikessa riemussa ja kurjuudessa ja intohimossa. Joku toinen pitää lempeistä ja tasaisista runoista. Minä pidän tunteista, aistit auki olevista. En minä näistä kiistelemään rupea. Toivottavasti herätti ajatuksia.
No sitä se teki, herätti ajatuksia ja tunteita.
Ja se herätti vastenmielisiä tunteita toistamalla minä, minä
minä ...rakastan sinut sellaiseksi tällaiseksi millaiseksi ikinä vain päähäni saan ja voi että sä oletkin nyt ihana, kun m' sinut sellaiseksi rakastin ja
voi hsta ska.
Kuten tuli taaskin ilmi, niin herättää edelleen tunteita :D
Kuten aikaisemmin kirjoitin, en tästä kiistelemään rupea. Sinä tunnet tavallasi, minä tavallani. Turhaa sinunkaan on yrittää syyllistää minua tai itseäsi. Sinä tunnet, taidat olla elossa.
En pidä tuosta yhtään. Ei rakkaus ole tuollaista, mutta niin vaan minäkin törmäsin ihmiseen, jolle se oli tuota ja paljon muutakin.
Minussa se muutti kauniin rakkauden lopulta halveksunnaksi, enkä se ole minä. Minä en ole sellainen.
Ihan sama miten rakastat kunhan rakastat.