Kuka muistaa Heino Hokkasen?

Joo muistan, asui Karjasillalla naapurissa, ajelee vieläkin Ladalla.
Kyydittelin hänen tytärtään moottoripyörällä.

Joo, Hokkanen oli mullakin 80-luvun alussa mulla Lassinkalliossa metalliopettajana. Nyt asuu tuossa naapurissa, äijä ajaa ladalla, ja taitaa olla sama flanellipaita päällä vieläkin. Käy karjasillan salesta ostamassa munkkeja ja tupakkaa. Näitä äijiä ei ole enään monta.
Saatana tässä on kunnon äijä!

Helvetti mäkin muistan sen Hokkasen, veti sillä ladalla täysillä siellä lassinkallion pihalla. Legendaarin äijä, pitäisi perustaa jokin faniklubi sille.

Tulipahan oltua Hempan opissa kajaanintullissa.Jos koulussa jotain töppäili anto Hemppa jälkiistuntoa ja silloin joutui sahaamaan rauta jöötiä rautasahalla jossa ei ollut juuri yhtään hammasta jäljellä.Siinä se ilta kului rattoisasti.

joo, legendaarinen äijä.

Hokkanen hengissä, sama flanelli paita päällä ku veti mopokerhoa 70 luvun lopulla pohjankartanossa. Näkö havainto eilen 23,8 12 ladalla ajeli ja kattilasta tehdyt lisävalot keulalla.

Jep, opetti lassinkalliossa metallitöitä meille. Kova äijä.
Oltiin tänään Karjasillan kaupassa yhtäaikaan, osti pussillisen munkkeja, ja lähti sillä punaisella ladalla kaasuttelemaan.
Taitaa asua siinä Tuulimyllynkadulla.

Opetti Lassinkalliossa metallitöitä. Puutyöt olivat sitten Merikosken yläasteella. Seiskaluokalla olí käsityö pakollista, joten minäkin jouduin kuuntelemaan tätä legendaarista opettajaa. Kasiluokalla en enää ottanut käsitöitä. Ainoa asia minkä hän toisti kaksi kertaa oli oma nimensä. Muutoin hän esitti asiansa vain kerran. Koulun ikkunasta aina nähtiin kun hän ajoi kuuluisalla autollaan työpaikalleen. Opettajanhuoneessa hän ei tainnut useinkaan käydä. Oppilaita hän kutsui sukunimellä. Löylykauha on vielä muistona Lassinkallion käsityötunneista, joita en mielelläni muistele. Ruokailuvalvojana hän oli myös joskus. Silloin hän sanoi aina ruokasaliin tullessaan: "tietä kauneudelle". Käsityöopettajani olivat aina hieman erikoisia. Paulaharjussakin oli erikoinen persoonallisuus, välillä hauskuutti oppilaita, mutta välillä ei puhunut oppitunnilla yhtään mitään. Ehkäpä tällainen taiteellinen luonne sitten ei aina välttämättä juuri opettajaksi sovellu. Mikähän lie ollut se "romu", joka jollain tapaa liittyi HH:seen.

Hih, Heino on mun vaari ;)

Onko Eija Hokkanen sukua Heinolle? Ladalla hänkin ajeli.

On Eija on heinon vaimo :)

Kyllä Hemppa on muistissa. Täytyy myöntää että vielä tänäkin päivän häneltä saadut opit ja taidot on olleet tarpeen. Hemppa oli/on omalaatuinen mutta hieno persoona.

Osa meidän luokan jätkistä pelkäsi mennä sinne Lassinkallioon metallitunneille, Kun jouduttiin merikoskesta käymään siellä Hokkasen opissa.
Nykyään tummoinen opettaja ei montaa viikkoa opettaisi´.
Hitto pitää ittekin alkaa kyselemään sen löylykauhan perään jos mun äitillä olisi vielä se tallessa.
Ja niin tehtiin me myös se lehmänkello vai mikä se oli?

Hokkasella oli tarinoita kerrottavana tunnin alussa. Ihan eka kerralla kuunneltiin kokonaiset kolme tuntia hänen juttujaan, sen jälkeen olikin sitten ahkeraa työskentelyä. Kaipa ne jotka tykkäsivät käsitöistä, viihtyivät tunneilla. Mutta minä olin sitä mieltä ettei enää seiskaluokalla ois pitänyt olla pakollista käsityötä. Puoli vuottahan häntä kestettiin, keväällä siirryttiin käsityötunneille Merikoskeen, siellä oli puutyöt. Sen opettaja oli mukavampi, vaikka nimi ei jäänyt mieleen. Hokkasella oli aluksi sellainen punainen vanha auto, ja sen jälkeen sitten Lada. Ellen väärin muista.
Paulaharjusta puolestaan jäi mieleeni se veisto-opettaja, jonka tunneilla tehtiin mm. kurrakarttu ja leipälapio. Leipälapioon piti kirjoittaa sellainen teksti joka ei ollut vanhempien mieleen. Lapio oli kuulemma tarkoitettu vaimoille, jotka käyttävät sitä kun mies tulee yömyöhään kotiin Peikkolasta (silloinen kapakka.)

Merikoskesta mentiin Hokkasen tunnille Lassinkallioon, tehtiin kauha ja lehmäkello.
Katottiin Kun se Hokkanen veti sillä Ladalla siihen pihalle.
Nut asuu tuossa naapurissa, varmaan vieläkin sama auto.

Heino voi hyvin kun ajattelemme, että hän on jo 84 vuotias. Rakentelee viuluja ja kelloja verstaallaan. Ladat on nyt laitettu muistojen joukkoon, koska varaosia on vaikeata tänään löytää.
Terkkuillen nuorin tytär Tuuli ruotsista

Huomasin että Hokkanen oli vaihtanut autoa,oli perkules ostanut Toyotan.
Mihin nykyään enään voi luottaa?

Heimpn Ladat lähti Algeriaan, josta edelee Afriikkaan, nyt hän autoilee toyotan
sitymaasturilla ja aktiivisesti askatelee verstaallaan.
Flanellipaitoja kertoi olevan enempi, kuin yksi ja suositteli mununkin hankkia sellaisen. Vanhantunut on hemppa , kuulo on mennyt huonoksi, mutta autoilee silti onnistuneesti. Tupakointia saisi vähentää.

Kajaanintullissa hemppa oli kova`ukko aloitti juttunsa useasti kurkkua aikaisemalla=yhyym,sorvauksen`tiimoilta yhyym, ja pani itselleen sorvin pyörimään oppilaat eivät saaneet siihen koskea.Jos olit tehnyt hempan mielestä jotain väärit pääsit sahaamaan jälki-istuntona 100 mm.umpirautapötkyä tylsällä rautasahan terällä.Jos oli tilanne sellainen,että jöötiö ei ollut silloin seisottiin lasikaapin edessä metallipajassa seuraavan komennon alaisena = jos eväkään värähtää puolituntia lisää ja jos alakaa pyöryttään niin viitakkaa jos ette kerkeä viitata niin istukaa.Sellaistya oli legendan`opettaminen 60-luvun alussa kajaanintullissa.

Hemppa on jo huonossa kunnossa ja kulkee verikokeissa. on osaava vanhamies, siitä on paha nuorempien panna paremmaksi,Kuulo häneltä on mennyt ja kuulolaite aina tukossa.

Joo muistetaan autot oli silloin Citroën 2CV LandRover ja Triumph Herald 1200 Kuria...ja kyllä oli Pilke silmäkulmassa.🎌⚙️🏍🌻🌂⛷

Oli kyllä semmoinen persoona joka jäi mieleen. Tarinaa riittää kerrottavaksi mahdoton määrä. Kerran vuonna -87 tai -88 Merikosken koulusta mentiin Lassinkallioon metalliverstaan tunnille. Heino keräsi ryhmän pöydän ympärille ja kertoi meille kuinka vaarallista kaasuräjähdys voi olla. Porasi tyhjään tulitikkuaskiin kaksi reikää. Tupsautti siihen asetyleeni -hitsauskaasua sisään ja sytytti sen. Se paloi tasaisesti siinä noeten. No, seuraavaksi toinen tikkuaski, johon hän tupsautti asetyleenikaasua ja puhdasta happea. Hän sanoi että pojat nyt kauemmaksi, ampu tulee!! Hän laittoi pitkän tikun varteen palavan tulitikun ja ojensi sen tulitikkuaskin läheisyyteen. Silloin tuli hetken tajunnanräjäyttävä pysähdys... räjähdys oli niin iso että ikkunat pullistui, korvat meni lukkoon ja tulitikkurasiasta jäi vain pohja pöydälle. Muu osa tikkuaskista leijaili pölynä ilmassa. Olimme aika kauhuissamme. Heino sanoi meille, että pojat pitäkää huoli siitä, että kaasuletkujen takaiskuventtiilit ovat kytketty letkuihin kiinni kunnolla. Jos nuo letkut ovat kietoutuneena teidän ympärille ja jos nuo letkut räjähtävät, NIIN SE ON KUULKAAS POJAT MAAILMAN NOPEIN RIISUUNTUMINEN!!!
Sitten taas jatkoimme löylykauhan tekemistä.
Oppi meni perille kun vieläkin sen elävästi muistan.

Mitähän Heimolle nykyään kuuluu?

Hemppa oli pohjankartanossa metalli puolen opettajana arvostan miestä jämy mutta silti pilke silmäkulmassa ajeli jopolla koulua ympäri ja käräytti tupakasta silti hänestä hyvät muistot varsinki nämä räjäytykset ja jöötin sahaukset

4.4.2017 lippu puolitangossa tässä naapuruston pihassa, surullisia uutisia, Heino Hokkasesta aika jättänyt. Harmi vain, olen liian nuori että oisin voinut olla hänen oppilaansa ennen vanhaan.

kuka muistaa tuntemattomat sotilaat?
6.12. lähestyy - kertooko se mitään nykyajan pullamössöläskiaivoille ja grillatuille?

Ne klassiset tarinahetket. Luokkakaverilta pääsi Lassinkallion pajalla pieru ja siitähän seurasi pienimuotoinen esitelmä "kun haisee huono niin se tarkoittaa sitä että pieniä hiukkaisia sitä itteään leijailee nenän limakalvoille!" ...

Punaisen Anglian tai Triumphin muistelen pihassa 82-85 nähneeni. Löylykauha meni hukkaan jossakin vaiheessa. :-(

Kuulin eilen, että Hemppa on muuttanut taivaaseen sorvaileen. Vielä syksyllä ajattelin mielessäni tapaavani äijän vielä jossain päin Oulua. Tuli vähän haikea mieli. Juttu joka jäi Pohjankartanosta mieleen, kun oltiin tekemässä sitä löylykauhaa metallityötunnilla. Mulla repes tunnilla housunperse ja ajattelin että pääsen ilokseni kotiin vaihtaan pökät, ja paskat. Hemppa tuumas vaan, että eihän tuolta vielä pili pullista. Ei auttanut kun jatkaa naputtelua. Mahtava persoona. Hyvää matkaa toivoo Kari Raappana

Heino oli aikaansa edellä materiaalien kierrätyksessä, juurikin se romu tarkoitti metallien kierrätyspistettä johon saattoi viedä ylimääräistä metallia ja myös ostaa tarvittavaa materiaalia sieltä. Olin hänen oppilaana Lassinkalliossa vuosina 1987-1990 ja saadut opit ovat olleet monessa hommassa tarpeen. Opettajan auktoriteetti oli vertaansa vailla, opittiin hyvät käytöstavat ja ettei myöhästytty tunnilta. Ruokailu valvojana oli useasti ja sanoi että ei laskiin. Siis otetaan sen verran ruokaa kuin jaksetaan syödä. Ja ajatus siitä että jos voi jonkin koneen, laitteen, moottorin yms. korjata niin ensisijaisesti yrittää kunnostaa kuin heittää menemään. Hyviä ajatuksia nykypäivän kertakäyttöisessä maailmassa.

Hemppa oli äijä! pohjankartanossa opetti meitä pojanpässejä sorvaamaan ja hitsaamaan. sanoi ostaneensa sata kappaletta punaruutuisia flanellipaitoja. eipähän kuulemma tarvi aamulla miettiä mitä päälle pukisi.

Heimo oli hieno mies! Opetti meille Lassinkallion yläasteen pojille 86-89 hyviä juttuja. Jäi mieleen Lada ja kielen opetus, kun opettelee joka päivä yhden uuden venäjän sanan niin vuoden päästä pärjää vaikka Venäjällä, jäi mieleen szhaazsaleniu = valitettavasti..

Minun metallityön opettaja. Tykkäsin ”hempasta” vaikka oli aika ankara, mutta oli samalla asiallinen

Muistuupi noin vuosina 80-83 Hempan tunneilta aamuherätys. Kaatoi rasseliin ammoniakkia ja pisti sen kiertämään "tuostapa kun haistaa nii herää".
Kurrakarttu ja löylykauha tuttua huttua. Mahtava äijä oli tämä ope!

vuoden 58 oppilas
Hemppa oli minulla metallityön opettajana vuosina 57 - 58 , persoonallinen henkilö
Oli hyvä opettaja, tapasin hänet seuraavan kerran joskus 1975, hän opetti iltaisin metallitöitä halukkaille Pohjankartanossa, ja poikani oli siellä opissa.
Itse muutimme perheeni kanssa Karjasillalle ja siellä näin Hemppaa aika usein, ja
juttua riiitti, viimeksi, kun tapasin hänet, hän kertoi miten kaappikello rakennetaan,
Puutavara on otettava kuivumaan sisätiloihin n. kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen siitä tulee hyvää puutavaraa kaappikelloon.

Muisteli persoonallista opettajaansa vuodelta 1958

Heinon verstas purettu Iinatissa. Yksi aikakausi tullut päätökseensä.