Valmis lapsentekoon 17-vuotiaana

Tämä on mielipiteeni: Jos haluat lapsen, tee se, äläkä kysy täällä siitä.
Jos oikeasti nyt välttämättä haluat kuulla, niin sanoisin, että älä tee lasta vielä! Hommaa koulutus loppuun! Harkitse sen jälkeen uudestaan, lapsi tosissaan itkee, kestätkö sitä huutoa putkeen 3kk:tta?? Oma on päätöksesi, mutta ehdotan mielipiteenä, että miettisit vielä.

Minustakaan ei kannata alkaa tekemään lapsia ennen kuin olet jonkun ammatin itsellesi hommannut. Lapsen kanssa opiskelu on paljon raskaampaa kuin, mitä se on ilman.

Ette vielä ole asuneet yhdessä, niin järkevintä olisi varmaan lähteä siitä liikkeelle. Muuttakaa yhteen ja sinä käyt koulut loppuun, opettelette siinä samalla pyörittämään sitä yhteistä arkea, katselemaan toisianne päivät pitkät. Sitten on paljon helpompi pyörittää myös sitä vauva-arkea yhdessä.

Raskaus on kuitenkin aina erikoista ja erilaista aikaa elämässä ja sen jälkeen tietty se perhe-elämä. Uskon, että parisuhdekin kestää paremmin tulevat kriisit, jos pohjalla on se yhdessä asuminen, ilman mitään erityistiloja, ja rauhassa kasvaminen ja suunnittelu.

Lisäksi itselläni ainakin kävi niin, että putosin täysin kaveripiirin ulkopuolelle. (sain 16-vuotiaana esikoisen, 8 vuotta sitten) Toki pidettiin yhteyttä ja kylästeltiin ja vauva oli ihana, mutta yhteisiä asioita oli yht'äkkiä aika vähän. Osan kanssa pidämme vieläkin yhteyttä, mutta tilanne ei juurikaan ole muuttunut. Kun palasin kouluun, en lähentynyt uusien luokkakavereiden kanssa, koska he olivat nuorempia ja yhteisiä ajatuksia oli vielä vähemmän.

Luonnollisesti tulee uusia tuttavuuksia ja pihalla voi tutustua naapuriin, mutta yleensä ne on sit vastaavasti vanhempia ja koulut on käyty ja sillä tavalla on sitten eri jutut elämässä. Niistä huolimatta tietty voi syntyä ihania ystävyyssuhteita, itsellenikin syntyi yksi. Mutta yllättävän raskasta oli olla yht'äkkiä ihan eri planeetalla jonkun hyvän kaverin kanssa. Sitä yritin sanoa, koska siihen en varautunut.