Viisikymppinen mies, terve, hyväkuntoinen ja viriili.
Ei rikas, mutta ei rahahuoliakaan.
Yli 20 vuotta kestänyt parisuhde josta kaksi mahtavaa, alle parikymppistä lasta.
On harrastuksia, muutama ystäväpariskunta ja yksi hyvä ystävä.
Elämä siis mallillaan?
Mies tuntee kiintymystä puolisoaan kohtaan, mutta ei rakasta.
Ei ole koskaan rakastanut. Aikanaan kyllä ihastunut ja viihtynyt tämän seurassa.
Mies ei ole koskaan käynyt vieraissa, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Ei ole käynyt
vaikka seksiä ei liitossa ole ollut enää vuosiin (tilanne helpotus lienee molemmille) ja hellyydenosoituksetkin lähes tyrehtyneet.
Päivät seuraavat toisiaan, muuttuen viikoiksi ja kuukausiksi... vuosiksi.
Mies miettii miten hän on ajautunut tähän tilanteeseen. Ei olisi pitänyt
jäädä suhteeseen joka ei perustu rakkauteen. Helppo sanoa nyt, mutta
miksi ei aikoinaan tullut toimittua oikein? Toisaalta, jos ratkaisu olisi silloin ollut toinen, ei näitä rakkaita lapsia nyt olisi.
Rakkautta, ystävyyttä ja intohimoakin olisi varastossa vielä paljon, mutta
mitä tehdä niille? Mies ei halua loukata tai satuttaa kauan rinnallaan kulkenutta
kumppaniaan, eikä haluaisi mullistaa tämän ja lasten elämää. Lipuuko loppuelämä tällä tavalla, näitä ajatuksia ja tunteita pohtien? Sekö on hinta joka on maksettava siitä että ei aikoinaan osannut toimia oikein? Onko kohtuuhintaista rikkoa perhe antaakseen rakkaudelle mahdollisuuden, perävalotakuulla, ilman takuita sen toteutumisesta?
Tarina
63
310
Vastaukset
- 'papu'
On kyse rakkaudesta.
On kyse velvollisuudesta.
On kyse - ihmisestä - ja luonteesta
On kyse painoarvoista, joihin vaikuttaa moni asia
On kyse rehellisyydestä - itselleen ja läheisilleen
On kyse mukavuudesta - ilosta
On kyse onnellisuudesta - onnesta
On kyse vastuusta
On kyse niin monesta seikasta
On kyse elämästä - joka kirjoittaa näitä kirjoituksia;
'mun on paha olla',
'mä tahdon vain rakkautta'.
Siis; missä olet - MINÄ-ihminen? - Kaiken rakkauden arvoinen!Juuri niin. On kyse monista asioista.
Ja ollakseen kaiken rakkauden arvoinen, sitä pitää myös antaa.- 'papu'
mies-vm56 kirjoitti:
Juuri niin. On kyse monista asioista.
Ja ollakseen kaiken rakkauden arvoinen, sitä pitää myös antaa.Huomenii vaan :)
Mikään ei toimi yksipuolisesti. Minulla on sellainen ajatus että kun aletaan pitämään toista itsestäänselvyytenä, sahataan silloin sitä oksaa, jolla itse istuu. Ehkä on jo niitä parisuhdevaikeuksia. Ollaan siellä sohvalla poissa jaloista tai puutarhassa kukkapenkkien lumoissa ja sitten ihmetellään, kun sille ei muka mikään kelpaa. :•/ ...
Toisaalta rutinit tuo vakautta ja turvallisuutta, toiset vain pitää sellaisesta, mutta mielestäni molemmilla pitää olla sitä älliä myös rikkoa niitä ... tarpeen aina niin vaatiessa ;D
Ilahduttaa ja yllättää ja sitäkKIN kautta kertoa että - välittää. :)
- erillään
Muista erota ENNEN rakkauden etsintään lähtöäsi ettet loukkaa vanhaa ja uutta. Ole rehellinen ensi tapaamisesta alkaen, rakastu ihmiseen äläkä rakastumisen tunteeseen. Rakkaus kannattaa aina, ja myttyyn menneenkin muistelu voittaa elämättömän kaipaamisen.
- vaka viisas
Saatan olla väärässä, mutta luulen että 90% 20vuotta jatkuneista avioliitoista on samassa jamassa. Et sä mitään rakkautta tarvi vaan seksiä. Ratkaise se asia jotenkin joko kotona tai toisaalla niin elämän laatusi paranee ratkaisevasti.
- 68-v
En riitele %:sta mutta suunta lienee tuo.
Nuoruuden rakkaus hiipuu muuttuen kiintymykseksi ja toveruudeksi kuitenkaan unohtamatta seksiä.
Yhteinen tausta ja molemminpuolinen kiintymys antaa hyvän pohjan seksin jatkuvuudelle.
Jos kiintymys ja huolenpito on aitoa niin kyllä silloin kumpikin haluaa antaa kumppanilleen nautinnon hetkiä.
- Cloetta...
Jossittelu on turhaa ja rakastaminen on tahdon asia.
Kuten itse jo totesit elämäsi on mallillaan. Ja silti huuhailet romanttisen rakkauden perään. Jos sitä kaipaat, aloita muutos itsestäsi. Panosta parisuhteeseen ja sellaisiin asioihin, jotka lisäävät kiinnostusta vaimoosi. VOi olla, että vaimollasi on samansuuntaiset ajatukset ja hänkin haluaisi muutosta.
SInä itse päätät, miten loppuelämäsi lipuu vai olisiko joku muu verbi parempi kuvaamaan elämänkulkuasi? Itsekkyys ei ole koskaan tehnyt ketään ihmistä onnelliseksi, tasainen perhe-elämä, läheiset ihmissuhteet ja toimiva arki kylläkin. - Yksin vahva
Rakkaus on aika pitälle juuri kiintymystä. Sitä että ottaa vastuuta sen ihmisen tunteista joka kanssasi on, ei halua loukata. Miehet luulee että intohimo olisi elämässä se jota pitäisi etsiä. Itse olen onnellinen siitä intohimon vuodesta jonka sain elää, vaikka mies jättikin myöhemmin ja vaihtoi nuorempaan. Ei minulla intohimoa olisi löytynytkään suhteen arkipäiväistyttyä.
Olen ikäisesi nainen joka on elänyt 36-vuotiaasta yksin, selibaatissa, koska mielestäni pelkkä seksi ilman kunnollista ihmissuhdetta rikkoo minut. En ole kaivannut seksiä jota voi hoitaa itse itselleenkin vaan rinnalla kulkijaa, pulustajaa, lohduttajaa, naurattajaa, kuuntelijaa, ja myös toisinpäin ihmistä josta huolehtia. Olen päätytnyt yksineloon koska luulen että edellämainitut ovat harvoin elämässä savutettavissa, koehenkilöitä en halua ruvera testailemaan.
Ole siis onnellinen siitä mitä sinulla on. Vaihtoehto olisi myös olla yksin. Älä luule että intohimo ln elämän tarkoitus. Ole hyvä isä lapsillesi, se on korvaamattoman tärkeää.- tiutautilhi
Selibaatti muuten tarkoittaa ettei myöskään masturboi.
Ehkä asia on naisten kanssa toisin, mutta mielestäni terve viriili mies muuttuu ainakin oudoksi jos hän ei saa seksiä. - O. Onni
tiutautilhi kirjoitti:
Selibaatti muuten tarkoittaa ettei myöskään masturboi.
Ehkä asia on naisten kanssa toisin, mutta mielestäni terve viriili mies muuttuu ainakin oudoksi jos hän ei saa seksiä.Ainakin tulee kärttyisäksi ilman seksiä.
Onanoimalla saa pahimmat paineet puretuksi mutta ei se ihmiskontaktia korvaa.
Sopiva yhdistelmä on ainakin meille parasta.
Viikko nyrkkikyllikin kanssa on maksimi. Sitten on jo intiimi läheisyys tarpeen mielenrauhankin vuoksi. - 6+19
tiutautilhi kirjoitti:
Selibaatti muuten tarkoittaa ettei myöskään masturboi.
Ehkä asia on naisten kanssa toisin, mutta mielestäni terve viriili mies muuttuu ainakin oudoksi jos hän ei saa seksiä.Näyttää muuttuvan osa naisistakin.
- kerran erehtynyt
Silläkös varatut vanhemmat miehet, sinkkunaisia kyttää ja valehtelevat, etti ole vaimon kans mitään, ero muka tulossa?
- Phoca5
Runkkaatko riittävästi? Ilman muuta seksiähän suurin osa sinkuistakin elää. Ja ihan siedettävästi.
- selibatarallallaa
Kuulostaa vähän että miehille on samantekevää kuka se kumppani on kunhan antaa. Ilmankos ovat ovat puutteessa. Naiset eivät kertakäytttöisiksi halua.
Miksi väheksyä itsetyydytystä? Sehän on loistava "kumppani" ja vastuu ehkäisystä ja tartunnoista jää pois. Paljon parempi vaihtoehto kuin ympäriinsä vonkaaminen. Eikä nainen tarvitse edes mitään itseensä tunkeutumista nauttiakseen. Harmittaako? - S. K-L
Keskustele puolisosi kanssa, hänellä saattaa ajatukset kulkea samoja latuja. Itse rakastuin vasta viidenkympin kynnyksellä, ja vaikka rakkaani ei jaksanut minua loppuelämäänsä rakastaa en silti kadu mitään. Pari neuvoa sinulle annan, lähde puhtaalta pöydältä ja muista että teot merkitsevät loppupelissä enemmän kuin sanat.
Rakastu, rakasta ja anna rakastaa itseäsi ! - Ja taaas tätä
Tyypillinen viidenkympin villitys. Aidan takana ruoho taas vihreämpää.
Huomaat sitten aikanaan että silmäsi näkivät väärin. Etsi avioliittoleiri ja pyydä puolisoasi mukaan. Siellä voitte tutkiskella tuntojanne ja ohjatun ohjelman mukana kuulette toisten pariskuntien kokemuksia. Lisäksi miehet ja naiset ovat eri ryhmissä ja tekevät omia juttujaan. Leirin aikana voi kartoittaa turvallisesti puolison odotuksia ja omat odotukset ehkä selviävät. Leirin jälkeen voisi harkita jos molemmat kokevat halua jatkaa, käyntejä pariterapiassa. On rutiineihin juuttuneita pariskuntia joilta yhteiselämä on näivettynyt ja he ovat löytäneet toisensa uudestaan. Teillä on sen verran pitkä yhteinen historia että kannattaa satsata ja löytää uusi vaihde liittoon! Mitä on rakkaus lopultakaan?
- lottamari<3
Avioliittoleirikään ei pelasta rakkaudetonta suhdetta, jossa rakkautta ja rakastumista ei alkujaankaan ole ollut. Rakkaus voi tosiaan jäädä kiireen ja arkirutiinien alle, mutta ei se koskaan lakkaa olemasta, jos sitä alkujaankin on ollut. Aloituksessa mies ei koskaan ole ollut rakastunut kumppaniinsa on vain ajautunut suhteeseen, josta tuli tapa.
Itse solmin nuorena myöskin tuollaisen "järkiavioliiton" jossa ei ollut vähäisintäkään järkeä. En rakastanut puolisoani koskaan, ehkä lapsellisuudessani vain ihailin. Sain maksaa kalliin hinnan menetetyistä vuosista ja pohdin samoja tuntoja kuin aloituksessa, kun aloin tajuta etten koskaan ole ollut rakastunut, eikä minua ole kukaan mies oikeasti rakastanut.
Erosin tuosta vaan kylmästi, eikä minulla ollut mitään tietoa ja ajatusta löydänkö koskaan kaipaamaani oikeata rakkautta, mutta en voinut enää jäädä kylmään ja tunteettomaan suhteeseenikaan. Loppu onkin sitten toinen tarina.....
Aloittajalle sanon, että eroa. Tulet muuten katumaan koko loppuelämäsi, että et antanut itsellesi mahdollisuutta kokea jotain mistä jokainen ihminen elämässään haaveilee. Rakkauden, rakastumisen ja rakastamisen tähden täällä eletään ja ollaan, muulla ei ole mitään väliä.
Rakkaudeton liitto on onneton elämän tragedia, siinä ei millään muillakaan seikoilla ole mitään merkitystä vaikka yhdessä tehtäisiin ulkomaanmatkoja, ostettaisiin omakotitalo ja uusi auto ja takkatulen ääressä juotaisiin shampanjaa,,...se on kuin rihkamaa - aidon korviketta, joka tekee ihmisestä lopulta elämälle, itselleen ja kumppanilleen katkeran.
Keski-iässä viimeistään tulee puntaroitua sitä, että; tätäkö minä haluan, tässäkö kaikki mitä elämältäni haluan, haluanko jättää kokematta sitä mistä aina olen unelmoinut ja haaveillut vain sen vuoksi, että en uskalla antaa itseni olla oikeasti onnellinen.
Erotkaa hyvät ihmiset ellette rakasta ja olette tyytymättömiä kaverisuhteeseen, josta puuttuu kaikki intohimo ja elämänsuola.
- Jumissa
Mitä on rakkaus lopultakaan?
Olipa yksinkertaisuudessaan hyvä kysymys.
Onko rakkaus se alun huuma, jatkuvuuden tuoma turvallisuudentunne tai vaikkapa ajan tuoma kiintymys?
Ehkä se on näiden ja muiden vastaavien osatekijöiden summa siinäkin tapauksessa että joku osaa jää toteutumatta tai puuttumaan?- erosin ja löysin
Selkeäsi ei rakkaus ole osunut kohdallesi jos sinun tarvitsee pohtia mitä se on. Tiedät kyllä sitten kun se osuu ja uppoaa, silloin siitä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain.
- 'papu'
Rakkautta on monenlaista. Ja aika muuttaa niitä painoituksia.
On sitä huumaa, on sitä turvallisuutta, on sitä kiintymystä ja sitä joka solun täyttävää hyvää oloa. - Lapsella on äidinrakkaus, nuorella riipaiseva ensirakkaus jne. Vanhemiten painotukset muuttuvat, arvot saa uusia painotuksia, rakkaus ns. kypsyy (kamala sana) ajan myötä, ei aina, mutta...
Toivottavaa on hyväksyä, että villit yöt 24/7 ei enää toimi,, on tullut muuta tilalle - tämä nyt on vain myönettävä, muuten on ongelmissa.
(Iän myötä markkinatkin kaventuu mikäli et satu olemaan miljonääri ;)))
Mutta mikään ei estä etsimästä rakkautta, (en puhu sexystä) jos se on todistettavasti ja pysyvästi kadonnut suhteesta, sillä sellaista tapahtuu. Silloin vain tulisi olla hyvin tietoinen - mitä tekee ja miksi sekä kantaa muutoksen seuraukset.
http://www.youtube.com/watch?v=RhTM_F8zQgk
No, ehkä aloituksen tekikin joku ''Auvervaara'', tiedä tuota, mutta voi olla ettei, sillä näitä on. :) - lottamari<3
'papu' kirjoitti:
Rakkautta on monenlaista. Ja aika muuttaa niitä painoituksia.
On sitä huumaa, on sitä turvallisuutta, on sitä kiintymystä ja sitä joka solun täyttävää hyvää oloa. - Lapsella on äidinrakkaus, nuorella riipaiseva ensirakkaus jne. Vanhemiten painotukset muuttuvat, arvot saa uusia painotuksia, rakkaus ns. kypsyy (kamala sana) ajan myötä, ei aina, mutta...
Toivottavaa on hyväksyä, että villit yöt 24/7 ei enää toimi,, on tullut muuta tilalle - tämä nyt on vain myönettävä, muuten on ongelmissa.
(Iän myötä markkinatkin kaventuu mikäli et satu olemaan miljonääri ;)))
Mutta mikään ei estä etsimästä rakkautta, (en puhu sexystä) jos se on todistettavasti ja pysyvästi kadonnut suhteesta, sillä sellaista tapahtuu. Silloin vain tulisi olla hyvin tietoinen - mitä tekee ja miksi sekä kantaa muutoksen seuraukset.
http://www.youtube.com/watch?v=RhTM_F8zQgk
No, ehkä aloituksen tekikin joku ''Auvervaara'', tiedä tuota, mutta voi olla ettei, sillä näitä on. :)Täyttä potsaskaa puhut. Mikään ei muutu iän karttuessa, keski-ikäinen voi hullaantua, villiintyä ja elää yhtä kiihkeitä villejä öitä rakkauden huumassaan kuin teinit. Mikä ihme siinä on, että ikä tekisi meistä ihmisistä jotenkin rakkaudettomia, intohimottomia aivottomia, töihin-kotiin- sohvalle- telkun ääreen toimivia robotteja. Kyllä se nuortenkin intohimo ja elämänarki muuttuu ihan samalla tavalla kuin vähän varttuneemman, siinä ei mitään eroa ole. Ainoastaan sillä on merkitystä onko ja kuinka rakastunut on. Itse en ole koskaan ollut villimpi sängyssä, tuntenut näin suurta halua ja intohimoa koko elämäni aikana kuin nyt, kun minulla on hellä, turvallinen, aivan ihana komea ja seksikäs ja ennen kaikkea empaattinen minua hullun lailla haluava ja rakastava kumppani vierelläni.
Auervaaroista en puhu mitään ja heillä on ihan sama ketä painavat ja naivat, kun heille valloitus on päämäärä ei rakkkaus, eikä aito kiintymys. - 'papu'
lottamari<3 kirjoitti:
Täyttä potsaskaa puhut. Mikään ei muutu iän karttuessa, keski-ikäinen voi hullaantua, villiintyä ja elää yhtä kiihkeitä villejä öitä rakkauden huumassaan kuin teinit. Mikä ihme siinä on, että ikä tekisi meistä ihmisistä jotenkin rakkaudettomia, intohimottomia aivottomia, töihin-kotiin- sohvalle- telkun ääreen toimivia robotteja. Kyllä se nuortenkin intohimo ja elämänarki muuttuu ihan samalla tavalla kuin vähän varttuneemman, siinä ei mitään eroa ole. Ainoastaan sillä on merkitystä onko ja kuinka rakastunut on. Itse en ole koskaan ollut villimpi sängyssä, tuntenut näin suurta halua ja intohimoa koko elämäni aikana kuin nyt, kun minulla on hellä, turvallinen, aivan ihana komea ja seksikäs ja ennen kaikkea empaattinen minua hullun lailla haluava ja rakastava kumppani vierelläni.
Auervaaroista en puhu mitään ja heillä on ihan sama ketä painavat ja naivat, kun heille valloitus on päämäärä ei rakkkaus, eikä aito kiintymys.Et lukenut ihan tarkkaan. Tekstini ei ehkä ole tarpeeksi ronskia..? En kieltänyt mitään intohimoa ym. sitä voi mahtua ihan hienosti vaikka 100vuotiaaksi Ja puhuin rakkauden muuttumisesta, jopa nuoremallakin iällä.. Jollekin ehkä se toiminta sängyssä on sitä rakkautta, rakkaudenmuotoa jota osaa lukea, jota arvostaa eniten, joillekin se on jotain muuta, kuin 3kk vanha permanentti sekaisin 24/7 :))
Elät aikaa jossa testosteronit ja hormoonit hyrrää ihan tänne sivulle asti - anna mennä vain! :) - lottamari<3
'papu' kirjoitti:
Et lukenut ihan tarkkaan. Tekstini ei ehkä ole tarpeeksi ronskia..? En kieltänyt mitään intohimoa ym. sitä voi mahtua ihan hienosti vaikka 100vuotiaaksi Ja puhuin rakkauden muuttumisesta, jopa nuoremallakin iällä.. Jollekin ehkä se toiminta sängyssä on sitä rakkautta, rakkaudenmuotoa jota osaa lukea, jota arvostaa eniten, joillekin se on jotain muuta, kuin 3kk vanha permanentti sekaisin 24/7 :))
Elät aikaa jossa testosteronit ja hormoonit hyrrää ihan tänne sivulle asti - anna mennä vain! :)Ei hyvänen aika, ei rakkaus ole mikään permanentti tai vain tyytyväinen olotila. Kaverisuhteessakin voidaan olla aivan tyytyväisiä, jos ei halutakaan mitään muuta.
Ei minulla mitkään hormoonit hyrrää, olen vain helvetin rakastunut ja se on ihan eri asia kuin mistä sinä puhut. Sinulle keski-ikäiset ovat sekuaalisesti halvaantuneita, mistään rakkaudesta mitään tietämättömiä impesillejä. Kuvittelet, että rakastuminen ja rakastaminen kuuluvat vain nuorille ja intohimoa ei voi enää keski-iässä tuntea, koska sinä et halua tuntea samanikäiseen kuin itse olet mitään vetoa vaan aina pitää olla nuorempaa ja kauniimpaa, koska sinua ohjaa pelkät halut ja seksi.
Iän myötä eivät myöskään markkinat mihinkään kavennu, sinä ihan hullujasi taas höpötät. Juu, muuttuvat ne siten, että turha viisikymppisen äijän on enää haikalla 18-20- vuotiaista, mutta esim..olin juuri kastejuhlassa, jossa emäntä oli 36-vuotias ja mies 24-vuotias ja sopivat toisilleen etten paremmin tule ja sano...täydellinen pariskunta, jotka rakastavat toisiaan järjesttömästi. - 'papu'
lottamari<3 kirjoitti:
Ei hyvänen aika, ei rakkaus ole mikään permanentti tai vain tyytyväinen olotila. Kaverisuhteessakin voidaan olla aivan tyytyväisiä, jos ei halutakaan mitään muuta.
Ei minulla mitkään hormoonit hyrrää, olen vain helvetin rakastunut ja se on ihan eri asia kuin mistä sinä puhut. Sinulle keski-ikäiset ovat sekuaalisesti halvaantuneita, mistään rakkaudesta mitään tietämättömiä impesillejä. Kuvittelet, että rakastuminen ja rakastaminen kuuluvat vain nuorille ja intohimoa ei voi enää keski-iässä tuntea, koska sinä et halua tuntea samanikäiseen kuin itse olet mitään vetoa vaan aina pitää olla nuorempaa ja kauniimpaa, koska sinua ohjaa pelkät halut ja seksi.
Iän myötä eivät myöskään markkinat mihinkään kavennu, sinä ihan hullujasi taas höpötät. Juu, muuttuvat ne siten, että turha viisikymppisen äijän on enää haikalla 18-20- vuotiaista, mutta esim..olin juuri kastejuhlassa, jossa emäntä oli 36-vuotias ja mies 24-vuotias ja sopivat toisilleen etten paremmin tule ja sano...täydellinen pariskunta, jotka rakastavat toisiaan järjesttömästi.Sorry, en lähde tällaiseen ''keskusteluun''. Jos ei ymmärretä niin antaapa olla!
- lottamari<3
'papu' kirjoitti:
Sorry, en lähde tällaiseen ''keskusteluun''. Jos ei ymmärretä niin antaapa olla!
Sinä et ymmärrä tai sinulla on pinttynyt vääristynyt ajatusmaailma, jossa ei viisikymppisellä ole mitään elämää enää...voi taivas. Kuusikymppisetkin vielä aloittavat uutta rundia ja voivat elää loppuelämänsä kaikkein antoisinta elämää. Ei rakastuminen katso ikää se on aina samanlaista elämän loppuun saakka. Ihminen ei sisäisesti muutu miksikään vaikka kroppa ja ulkonäkö muuttuu..
- manolite
'papu' kirjoitti:
Rakkautta on monenlaista. Ja aika muuttaa niitä painoituksia.
On sitä huumaa, on sitä turvallisuutta, on sitä kiintymystä ja sitä joka solun täyttävää hyvää oloa. - Lapsella on äidinrakkaus, nuorella riipaiseva ensirakkaus jne. Vanhemiten painotukset muuttuvat, arvot saa uusia painotuksia, rakkaus ns. kypsyy (kamala sana) ajan myötä, ei aina, mutta...
Toivottavaa on hyväksyä, että villit yöt 24/7 ei enää toimi,, on tullut muuta tilalle - tämä nyt on vain myönettävä, muuten on ongelmissa.
(Iän myötä markkinatkin kaventuu mikäli et satu olemaan miljonääri ;)))
Mutta mikään ei estä etsimästä rakkautta, (en puhu sexystä) jos se on todistettavasti ja pysyvästi kadonnut suhteesta, sillä sellaista tapahtuu. Silloin vain tulisi olla hyvin tietoinen - mitä tekee ja miksi sekä kantaa muutoksen seuraukset.
http://www.youtube.com/watch?v=RhTM_F8zQgk
No, ehkä aloituksen tekikin joku ''Auvervaara'', tiedä tuota, mutta voi olla ettei, sillä näitä on. :)Kirjoitit just niin kuin itsekkin olisin kirjoittanut. Rakkaus on kuumimmillaankin erilaista eri ikäisillä ja kuka viisikymppinen tyytyisi johonkin teinirakkauteen, kysyn vaan?
'papu' kirjoitti:
Sorry, en lähde tällaiseen ''keskusteluun''. Jos ei ymmärretä niin antaapa olla!
`papu`
Allekirjoitan viestiesi sisällön.
Rakkaus muuttuu, jopa intohimo muuttuu nuoruudesta.
Ja onneksi on näin.
Nuorena ei vielä ollut sitä tietämystä mikä on tässä iässä.
Olisi kamalaa ajatella jos vielä olisi tunnemaailma samalla tasolla kuin joskus.
Ja Rakkauksiakin on hyvin monenlaisia niin kuin kirjoitit.- lottamari<3
tulisilla kirjoitti:
`papu`
Allekirjoitan viestiesi sisällön.
Rakkaus muuttuu, jopa intohimo muuttuu nuoruudesta.
Ja onneksi on näin.
Nuorena ei vielä ollut sitä tietämystä mikä on tässä iässä.
Olisi kamalaa ajatella jos vielä olisi tunnemaailma samalla tasolla kuin joskus.
Ja Rakkauksiakin on hyvin monenlaisia niin kuin kirjoitit.Plaa, plaa...
Eikä muutu, puhut palturia.
Mikä rakkaudessa muka muuttuu,..sano minulle? Rakkaus on aina sama, eilen, tänään, huomenna ja se ei katso ikää. Se miten kukin eri ikävaiheessa toimii on sitten ihan eri juttu, mutta rakkaus ei muuta muotoaan.
Tietämys ei paskaan merkitse tässä asiassa. Minä en ole koko elämäni aikana tiennyt paskaakaan rakkaudesta nyt sen sijaa tiedän ja todella ymmärrän mitä se on.
Voi hitsin, hitsi..miksi vertaat teini ajatusmaailmaa omaasi ja rakkautta toisiinsa.
Jahas, ja kuinka montaa rakkauslajia sinä sitten oikein tunnistat? Minä tiedän ja tunnistan vain yhden lajin, kun puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, siinä ei muusta voikaan olla kysymys kuin intohimosta, syvistä tunteista, jotka vain rakastunut tietää ja tuntee.
Kuollut rakkaus on kuollutta rakkautta, mutta elossa oleva rakkaus elää ja voi hyvin vaikka ikää olisi sata vuotta. lottamari<3 kirjoitti:
Plaa, plaa...
Eikä muutu, puhut palturia.
Mikä rakkaudessa muka muuttuu,..sano minulle? Rakkaus on aina sama, eilen, tänään, huomenna ja se ei katso ikää. Se miten kukin eri ikävaiheessa toimii on sitten ihan eri juttu, mutta rakkaus ei muuta muotoaan.
Tietämys ei paskaan merkitse tässä asiassa. Minä en ole koko elämäni aikana tiennyt paskaakaan rakkaudesta nyt sen sijaa tiedän ja todella ymmärrän mitä se on.
Voi hitsin, hitsi..miksi vertaat teini ajatusmaailmaa omaasi ja rakkautta toisiinsa.
Jahas, ja kuinka montaa rakkauslajia sinä sitten oikein tunnistat? Minä tiedän ja tunnistan vain yhden lajin, kun puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, siinä ei muusta voikaan olla kysymys kuin intohimosta, syvistä tunteista, jotka vain rakastunut tietää ja tuntee.
Kuollut rakkaus on kuollutta rakkautta, mutta elossa oleva rakkaus elää ja voi hyvin vaikka ikää olisi sata vuotta.Teini-iässä olin rakastunut ja olen ollut rakastunut aikuisessa iässä.
Jopa siinä välissä olen ollut rakastunut.
Ja ikää myöten ne tunteet on vaan vahvistuneet, sanoisinko suurentuneet. Pois on se ensimmäisten rakkauksien ajatusmaailma.
Intohimo joskus vähän yli parikymppisenä oli aivan erilaista kun se oli viimeisessä suhteessa.
Kyllä se vaan muuttuu.
Jupise sinä Lottamari ihan mitä vaan.
Rakkaus on ikuinen, sitä en kiellä. Ja jos puhutaan koko suuresta Rakkauden määritelmästä niin siihen ei riittäis edes tämä päivä.
Minä puhuin (kirjoitin) vain naisen ja miehen välisestä.
Ja multakin riitti nyt ihan tämä tästä aiheesta.- Hei kun keikuskelen
lottamari<3 kirjoitti:
Plaa, plaa...
Eikä muutu, puhut palturia.
Mikä rakkaudessa muka muuttuu,..sano minulle? Rakkaus on aina sama, eilen, tänään, huomenna ja se ei katso ikää. Se miten kukin eri ikävaiheessa toimii on sitten ihan eri juttu, mutta rakkaus ei muuta muotoaan.
Tietämys ei paskaan merkitse tässä asiassa. Minä en ole koko elämäni aikana tiennyt paskaakaan rakkaudesta nyt sen sijaa tiedän ja todella ymmärrän mitä se on.
Voi hitsin, hitsi..miksi vertaat teini ajatusmaailmaa omaasi ja rakkautta toisiinsa.
Jahas, ja kuinka montaa rakkauslajia sinä sitten oikein tunnistat? Minä tiedän ja tunnistan vain yhden lajin, kun puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, siinä ei muusta voikaan olla kysymys kuin intohimosta, syvistä tunteista, jotka vain rakastunut tietää ja tuntee.
Kuollut rakkaus on kuollutta rakkautta, mutta elossa oleva rakkaus elää ja voi hyvin vaikka ikää olisi sata vuotta."lottamari" Saanko tuppaantua tähän väliin omine "plaa...plaa...":ineni.
Vähä mun täytyy keinahtaa sinun puolellesi.
Intohimoineen päivineen, aidosta tykkäilemisestä, jota rakkaudeksi voisin kutsua.
Oikein sieluni silmin voin kääntää kaukoputken taaksepäin, tiirailla omaa avioliittoani ja siihen mihin se jäi, niin siitä eteenpäin mun sieluni silmät voivat kuvitella tämänpäivän tilanteen, jos mieheni vielä eläisi.
Me varmaan intohimoiltais edelleen, ehkä hieman hitaammassa tempossa ja myöhemmin iäkkäimpinä köpöteltäis vieläkin hitaammin, mutta se Tunne, se Tunne sisällä pysyisi varmaankin samanlaiisena, kuin aikaisemminkin.
Kirjoitit "elossa oleva rakkaus". Hiton hyvä lause. Saat kymmenen pointsia, ollos hyvä. - lottamari<3
tulisilla kirjoitti:
Teini-iässä olin rakastunut ja olen ollut rakastunut aikuisessa iässä.
Jopa siinä välissä olen ollut rakastunut.
Ja ikää myöten ne tunteet on vaan vahvistuneet, sanoisinko suurentuneet. Pois on se ensimmäisten rakkauksien ajatusmaailma.
Intohimo joskus vähän yli parikymppisenä oli aivan erilaista kun se oli viimeisessä suhteessa.
Kyllä se vaan muuttuu.
Jupise sinä Lottamari ihan mitä vaan.
Rakkaus on ikuinen, sitä en kiellä. Ja jos puhutaan koko suuresta Rakkauden määritelmästä niin siihen ei riittäis edes tämä päivä.
Minä puhuin (kirjoitin) vain naisen ja miehen välisestä.
Ja multakin riitti nyt ihan tämä tästä aiheesta.Jos intohimo laantuu toisen kumppanin kanssa, eikä ole samanlaista kuin mitä on aikaisemmin kokenut ja ajatellut intohimon olevan on kysymys vain tyytyväisyyssuhteesta, siitä että on tyytyväinen suhteen toimivuuteen vaikka siitä puuttuukin se voima ja lataus ja intohimo. Silloin voidaan puhuakin kaverisuhteesta, ystävyyssuhteesta, sekisuhteesta tai muusta, mutta ei rakkaussuhteesta.
En koskaan enää haluasi mitään tasaista, latteaa pelkkää tyytyväisyyssuhdetta itselleni, jossa minulla vain olisi hyvä olla jonkun kanssa, mutta kaikki kipinä ja intohimo puuttuisivat.
Rakkaudessa ei ole mitään määritelmää, rakkaus on rakkautta ja se määrittelee itse itsensä, ei sitä ihmisen tarvitse lähteäkään määrittelemään. - 'papu'
tulisilla kirjoitti:
`papu`
Allekirjoitan viestiesi sisällön.
Rakkaus muuttuu, jopa intohimo muuttuu nuoruudesta.
Ja onneksi on näin.
Nuorena ei vielä ollut sitä tietämystä mikä on tässä iässä.
Olisi kamalaa ajatella jos vielä olisi tunnemaailma samalla tasolla kuin joskus.
Ja Rakkauksiakin on hyvin monenlaisia niin kuin kirjoitit.Hei tulisilla
Lapsella rakkaus on niin ehdotonta - kun se puristaa kaulasta eikä ''ikinä päästä irti''! Se rakkauden tunnevyöry on kertakaikkiaan niin totta. :)
Teininä intohimo=teinirakkaus on niin kokonaisvaltasista tunnevyöryä, että sitä vaikka kuolee jos toinen jättää!!! Ja niin edelleen, kaikki me tiedetään miten eri ajanjaksot vaikuttavat meihin. Mitä/miten tunnetiloja käymme läpi.
Joka hetkenä kun rakastuu, rakkaus on aitoa ja suurta ja kaiken nielevää - niin totta. Mutta kuten kerrot sinäkin, sen luonne muuttuu aikaa kun menee, jalostuu tai miten sen haluaa sanoa ja todella, hyvä niin!
En haluaisi suurinsurminkaan tenirakkautta potevaa 50:stä kumppania! :DD - lottamari<3
'papu' kirjoitti:
Hei tulisilla
Lapsella rakkaus on niin ehdotonta - kun se puristaa kaulasta eikä ''ikinä päästä irti''! Se rakkauden tunnevyöry on kertakaikkiaan niin totta. :)
Teininä intohimo=teinirakkaus on niin kokonaisvaltasista tunnevyöryä, että sitä vaikka kuolee jos toinen jättää!!! Ja niin edelleen, kaikki me tiedetään miten eri ajanjaksot vaikuttavat meihin. Mitä/miten tunnetiloja käymme läpi.
Joka hetkenä kun rakastuu, rakkaus on aitoa ja suurta ja kaiken nielevää - niin totta. Mutta kuten kerrot sinäkin, sen luonne muuttuu aikaa kun menee, jalostuu tai miten sen haluaa sanoa ja todella, hyvä niin!
En haluaisi suurinsurminkaan tenirakkautta potevaa 50:stä kumppania! :DDSä olet kyllä ihan pihalla noissa jutuissasi. Samat kokonaisvaltaiset tunnevyöryt sitä käydään vielä keski-iässäkin. Eri ajanjaksot eivät muuta tunteita ja tunnevyöryjä miksikään, samat tunnetilat käydään läpi niin teineinä kuin varttuneemmallakin iällä.
Kaikki rakastuminen ei ole rakastumista vaan ihastumista, jota luullaan erehtymään rakkaudeksi, kun ei paremmasta ole tietoa. Siksi onkin tärkeää nuorena seurustella monen kanssa, että on erilaisia näkö-ja vertailukulmia. Moniin voi ihastua vielä parisuhteessa ollessaankin, mutta vain yhtä rakastaa niin syvästi, että hänen vuokseen on valmis mihin tahansa. Ihastumisen vuoksi ei olla näin valmiita tekemään.
Sitä paitsi, keski-ikäiset voivat olla ja käyttäytyä ihan yhtä lapsellisesti kuin teinit...ovikello soi menen avaamaan minut kopataan syliin ja painetaan ovikelloa vasten,,ovikello soi miehen painallusten rytmissä, dingdongdindon....molemmat nauravat kikattavat kuin pahaset kakarat :D
- erosin ja löysin
Eroa ENNEN uuden kuvioihin tuloa, kolmiodraamasta ei seuraa mitään hyvää, ei itsellesi, ei vaimollesi, ei lapsillesi eikä salarakkaallesi. Ole MIES ja tee itse päätöksesi, älä odota muiden tekevän niitä puolestasi.
Sinulla saattaa olla lähes puolet elämästäsi vielä jäljellä, vuosien vieriessä rakkauden kohdalle osumisen mahdollisuudet vähenevät. - kolmas kierros
Jos joskus lähdet uuteen suhteeseen niin unohda kaikki vanhat arkirutiinit, muuten olet pian taas samassa jamassa.
Anna jokaisen päivän olla uusi ja muista että uusi puolisosi on aivan eri kuin edellisesi.
Ei kannata yrittää opettaa keski-ikäistä ihmistä omiin entisen elämän rutiineihin, vaan pitää luoda yhdessä uudet, uudet yhteiset.
Uuden suhteen karikot löytyvät usein vanhan elämän haikailusta ja halusta löytää uudesta kumppanista ne vanhan hyvät ominaisuudet.
Uusi on kuitenkin uusi ja uudella on omat hyvät ja huonot puolensa, halutessaan mennä eteenpäin ja saada uusi suhde arjessakin toimimaan ei sitä pidä verrata vanhaan.
Muista että sinäkin olet uudellesi uusi, hän ei tiedä ja tunne tapojasi, ei hyviä eikä huonoja, siis omasta mielestään arvotettuna, ei sinun eikä entisen puolisosi.
Jos olet jumissa menneeseen etkä ole kykenevä 100% satsaamaan uuteen, niin kannattaa unohtaa koko juttu ja jumittua entistä syvemmälle vanhaan.
Jos annat elämäsi lipua samoja laineita edelleen eteenpäin niin elämä saattaa tehdä päätökset puolestasi, tai emäntä. Mikähän siinä on että verbaalisti lahjakkaat ekstrovertit muuttuu ihan yleisesti ja usein parisuhteessa nurkassa kyyhöttäviksi kuuromykiksi, jotka on täysin kykenemättömiä kertomaan kumppanilleen että miltä tuntuu ja miltä pitäisi tuntua?
Veikkaan että Golf-virran virtausnopeus liittyy jotenkin asiaan."muuttuu ihan yleisesti" Mihinköhän tämä fakta perustuu? Laittaisitko linkkiä tutkimukseen tai muuhun lähteeseen?
pimot kirjoitti:
Ei väkisin, tyhjänjauhaja.
Toivon kuitenkin että ongelmasi ratkeavat positiivisesti. Olihan tuossa kunnon vinkkejäkin ylempänä, leirejä jne...
- 9+4
Puhu ja/tai leireile vaimon kanssa. Älä iske pöytään uhkausta: Muutu tai eroan!
Runkkaa päivittäin. - Hei kun keikuskelen
Istahdin tähän koneelle, ootellessa, että hernekeitto keittäytyy valmiiksi ja saan ruveta lappaamaan sitä suuvärkkiini.
Oon lukenut aloituksesi aikaisemminkin, muttei ole huvittanut vastata. Nyt luin sen uudestaan siten, että yritin oikein Ajatella lukemaani.
Nakkaan kasan anteeksipyyntöjä ja kirjoitan hivenen häpeillen, sillä kohta kirjoitan ei-kamalan-mukavaa vastausta.
Aloituksesi oikein huokuu pyrkimystä, että lukija ajattelisi, että no onhan tuossa todella ajattelevainen mies. Hänellä on harrastuksia ja ihanat lapset ja rahhhaa ja kykyä olla satuttamatta puolisoaan jne...
Mutta ja mutta...
Minusta tuntuu (voin olla tietysti väärässä), että olet saamaton.
Mieluummin ajattelet, että varastossasi On Rakkautta, varastossasi On Intohimoa, varastossasi On Ystävyyttä, mutta et ilmeisesti halua/viitsi/huvita/tahdo tuhlata näitä varastossa olevia asioita omaan vaimoosi. Miksi?
Ellet kykene avaamaan suutasi ja keskustelemaan vaimosi kanssa ongelmasta, niin voisitko uuden ihmisen kanssa alkaa keskustelemaan, jos hänenkin kanssaan tulisi samanlainen tilanne. oletko puhumatonta plaatua?
Helposti sitä tuumailee, että voinko Minä rakastaa tota, miltä Minusta tuntuu, kun toi on tommonen, Minä tahtoisin..., miksen Minä ja Minä....
Mutta voisiko sitä ajatella kääntäen. Kysellä vähän itseltään, miltä siitä Toisesta tuntuu kun olen tälläinen kuin olen. On mielestäni hyvä asia, jos pyrkii olemaan rakastamisen arvoinen. Siksi, että toisella olisi hyvä olla.
Elämän vaativimpia juttuja on elää toisen kanssa. Ottaa toinen huomioon.
Omasta kokemuksesta sanon sen, että AINA, kun tulee eteen tilanne, että joku asia alkaa vaivaamaan (pienikin asia), niin siitä on heti keskusteltava toisen kanssa. Puhumalla (yleensä) asiat ratkeaa.
Rakkaudelliset osoitukset toiselle osapuolelle, jep joo joo joo:)
Onhan se kivaa, kun toiselle tulee tunne, että "mää susta kauhiasti tykkään".
Sivutuotteena on se, että toinenkin halajaa sanoa toiselle, että "joo, määki tykkään susta ku hullu joulupuurosta".
Heh, kuulostaa varmaankin toooooosi lapselliselta touhulta. Pikku lepertelyt, halaamiset, hiipertelyt jne... ovat kyllä mahtavia juttuja.
Lähes 30 vuotta sain elää parisuhteessa, avioliitossa jota mieluummin kutsun seurusteluksi, sillä kaikenmaailman "seurustelukuviot" säilyivät koko avioliiton ajan. Tympeä Arki ei astunut kuvioihin.
On mulla yksi huonokin avoliitto. Muutaman vuoden pituinen ja jätin sen taakseni, kun hokasin, että jos jään suhteeseen, niin suhde pahenee entisestään (narsisti). Otin jalat alleni.
Tarkoitan, jos Tietää, että könöttää huonossa suhteessa, eikä sille voi tehdä mitään, niin on parempi lähteä. Täytyy sen verran rakastaa itseään, ettei luovuta omaa elämäänsä huonoon elämään.
Aikaisemminkin oon kirjoittanut tänne, että on parempi olla Hyvin yksin, kuin huonosti kaksin.
Jokainen parisuhde on omanlaisensa. Ulkopuolinen ei pahemmin voi neuvoja antaa, kun ei tiedä tarkalleen oikeaa tilannetta.
Itse sitä pitää pohtia, mikä olisi järkevintä.
Itse ajattelen, että on epärehellistä toista kohtaan olla mukamas yhdessä ja mielessään ajatella, että en oikeastaan välitä/rakasta tuota toista osapuolta, mutta ollaan nyt yhdessä ku ollaaan näinkin kauan aikaa oltu.
Minun ajatuksissani on niin, että yhdessä ollaan Rehellisesti ja Avoimesti. Luottaen toiseen.
Jaaaaha, paloiko mun hernesvellini pohjaan, kun "vahingossa" kirjoitin näin pitkästi. Toivoton tapaus olen:(- laahustava2
Joop minäkin luin aloituksen toiseen kertaan ja niin kovasti vaikuttaa Suomi24;sen keksimältä jutun aiheelta.
Sinänsä on mielenkiintoinen ja voisi olla jopa tosi elämästä kyse.
Monesti jää ukkeli munistaan kiinni kun ei tullut käytettyä ehkäisyä ja muksu puksahti maailmaan.Siinä sitten tunnet ympäristön paineen ja yksin et voi naista jättää huolehtimaan lapsesta.
Aika kuluu lapsi kasvaa ja paineet palleissa kasvaa kun ei huoriinkaan kunnon isä voi mennä.Mitä tehdä muutakuin sama virhe uudestaan ja pian on taas uusi suu ruokittavana.
Muuten on ihanaa tuo rakkaus!
http://www.youtube.com/watch?v=7L3HzoeJQf0
- ex-neiti x
Mitä haet tarinallasi? säälipesää?
Tarinasi on tusinatarina, netin naimisissa olevat vonkaajat ja hotelliravintolan tanssisalin etustaja Virkit kertovat samoja juttuja hyväuskoisten hupakoitten korviin. Jotkut helpot jopa lentävät ansalankaan hellyyden kaipuussaan, epätoivoiset vanhatpiiat, ruvella olevat eronneet ja surkeuksissaan rypevät jätetyt. Vuodatuksellasi et todellisuudessa saa mitään pysyvää, sillä se kertoo niin paljon sinusta ja saamattomasta luonteenlaadustasi.- kuultu on
näitä riittää, tarina on niin baaritiskiltä, isukilla ei ole enää mitään yhteistä vaimon kanssa vaikka nukkuukin samassa sängyssä
- tanj a
Kävin peukuttamassa Hei kun keikuskelen vastausta. Runsaasti tervettä ja raikasta asennetta ap:n vastaukselle.
Lisään omasta puolestani, että vierastan hyvin parisuhdekeskeistä elämää ja jo nuorena minua ahdisti ajatus joutua keskittymään vain muutamaan asiaan elämässäni: työ, perhe, parisuhde. Yöööks!
Maailmassahan on ihan hirveästi tekemistä ja keksimättömiä asioita, että jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen puolisoni kanssa matkustaisin vaikkapa vuodeksi Timbuktuun miettimään asioita. Siellä olisi uutta koettavaa ja virikettä ja ehkä oppisin itsestäni taas uutta jännää, joten kyllä se rakkaus jollain lailla pitää olla ensin itseään kohtaan kuin möllöttää toivomassa sitä toiselta. Kukaan muu ei voi puolestasi tehdä päätöstä. Ehkä et kuitenkaan riittävän tosissasi halua muutosta kun kerran jatkat entiseen malliin... olet ikään kuin tehnyt päätöksen kun tyydyt vain pohtimaan asiaa?
- joopas tai ei
En edes lukenut muiden juttuja mutta elämässä on vaihtoehtoja.
Mies ja seksi..siinäpä se.
Vaikea yhdistelmä joka tuottaa hyvän lopputulokseen tai katastrofin.
Onnellisuus..mitä se on? Seksiä..arvostusta vai jotain muuta?
En anna ohjetta koska voit menettää paljon tai saada paljon. - fiiiilari
Minua suuresti ärsyttää tuo luonnehdinta "viriili". se ei todellakaan ole mikään myyntilause miehen kohdalla koska saa sen käsityksen että panemaan pitäis päästä, ja itsekkäistä syistä. Ottaisin mieluummin vähemmän viriilin kumppaniksi koska haluaisin että nuo jutut hoidetaan sitten ilman moisia julkilausumia.
Mitäs jos nainen kirjoittais että olen viiskymppinen helposti kiihottuva nainen?- juuh
Eihän viriili ole synonyymi "helposti kiihottuvalle". Minun korvaani se tarkoittaa sitä että libido on iästä huolimatta kunnossa. Jos itsellä on "ne" fiilarit menneisyyttä, niin on ymmärrettävää että haluaa myös kumppaninsa olevan vähemmän viriili.
- reilu peli
Juuri siksi on miesten hyvä mainita olevansa viriili, silloin naiset jotka eivät enää petipuuhista välitä voivat olla tekemättä lähempää tuttavuutta.
- höhhh
Mutta kun ei tiedä v välittääkö vai ei! Se riippuu suhteesta. Suhteen laatu voi saada naisen puhkeamaan kukkaan, tai sitten ei. Olen elänyt ilman miestä jo 18 vuotta enkätiedä millainen petikumppani olisin, kaipaisin ensisijaisesti rakkautta ja huolenpitoa, se muu olisi sitten arvoitus johon en pysty nyt vastaamaan.
- Go on
Ei taida kumppani vaihtamalla kummeta. Jokainen rakkaus/rakastuminen muuttuu ajan myötä arjeksi. Kiintymys on suuri asia, yhteiset lapset. omaisuus, muistot. Rikkomalla perheen rikot myös jotain itsestäsi, et ainoastaan lastesi ja vaimosi elämää vaan myös omasi. Viisikymppisenä ei ole enää niin selvää että löydät itsellesi "sielunkumppanin", olletikin kun eroprosessi tunnekuohuineen vie mahdollisesti vuosia. Unelmoida ja haaveillahan aina saa ja pitää mutta ehä kannattaa oivaltaa että tasaisessa perhe-elämässä on se onni. Toimit aikoinaan varmaankin niin oikein kun siinä tilnteessa toimit, sen hetkisen tilanteen mukaan.Mikä on perheen hinta?
Tehän olette samassa tilanteessa molemmat jos lähdetään siitä että vaimosikaan ei ole pettänyt sinua.
Teillä on kaikki asiat todella hyvin, olette jopa terveitä.
Teiltä vain puuttuu rakkaus, mutta avioliittonne on kestänyt kauemmin kuin monen rakkausliitto.Olet kovin kiintynyt häneen ihmekös tuo noiden vuosien jälkeen.
En ihmettele että tahdot kokea rakastumisen sillä ikä tuo kysymyksiä esiin elämän sisällöstä ja mitä vielä tahtoisi kokea ennen kuolemaansa. Harmi ettet kykene rakastumaan omaan vaimoosi.
Elämä ei ole helppoa silloinkaan kun asioita on noin paljon hyvin.
Kun alkaa tajuta elämän rajallisuuden ja miten jäljellä on enää aikaa ja millaisessa kunnossa pysyy kuinkakin kauan, tulee takertumisen ja kokemisen tarve. Asia voisi olla luonteva jos joutuisit työsi puolesta jonnekin vaikkapa vuodeksi ja sopisitte elävänne "omillanne" tuon ajan , riski on aina kotiin palatessa kun ei voi tietää mikä on tilanne silloin, onko vuosi ollut sen arvoista vai eikö se antanut mitään ja eikö löytynyt mitään...
Kyllä sinä jotenkin tuon asian selvität ettei se jää syömään sisintäsi. Soisin niin- rakasta ihmistä
Jokainen mies joka mainostaa viriiliyttään lähestyy naista ikäänkuin "muna pystyssä". Silloin taka-alalle jäävät toisen arvit, asenteet, persoona ja vastuu tunteista.
"Huonoon seksiin" sisältyy aina syytös. Sukupuolet aina syyttelevät toisiaan. Ottaisin miehen kyllä aivan muista syistä kuin erektion esiintyvyyden tiheyden mukaan. Ylisseksuaaliset miehet usein luulevat tietävänsä miten naisen tulee toimia.- Samat virheet taas
Eihän tämänkään avaaja ole yliseksuaalinen vaan nössö, mutta valitettavasti hän haluaisi vielä kokeilla voiko hän olla yliseksuaalinen. Se on sitä viidenkympin villitystä ja kuolee ajallaan kun sen aiheuttamat virheet viisastuttavat, usein valitettavasti liian myöhään.
- lottamari<3
Minä en henkilökohtaisesti usko mihinkään ikävillityksiin, tuo viidenkympinvillitys on joku tabu, jota vain käytetään kun keski-ikäisille ei sallittaisi samanlaista käyttäytymistä kuin nuorille..on suorastaan ikärasismia, että ihminen tuomitaan heti, jos hän puntaroi omaa elämäänsä ja katsoo sitä taakse ja eteenpäin ja huomaa tehneensä virheen, joka olisi viimeistään aika nyt korjata. Nuorena sitä kuvittelee aikaa olevan loputtomiin, mutta se aika menee kuin siivillä, kun tehdä muutamat mukerot ja eletään sitä tasaista arkea, jossa ei niin omasta onnellisuudesta kovin välitetä. Ehkä ihminen tyytyy sitten jossain vaiheessa siihen, että pitää saada se kaikki; omakotitalo, farmarivolvo, kultainen noutaja ja pari kersaa tunteakseen, että on samanlaisessa tasavertaisessa onnellisuusputkessa muiden kanssa, jotta voi keskustella naapurin kanssa miten meidän Maija ja entäs teidän Matti tänään hiekkalaatikolla...
Keski-iässä on jo aikaa ajatella itseä ja olla itsekäs sillä elämää on vähemmän edessä päin kuin takanapäin ja se totuus iskee varmasti jokaisella, joka ei koe olevansa onnellinen parisuhteessaan ja haluaisi vielä kokea jotain mikä on jäänyt kokematta.
En kadu hetekäkään, että jätin kaiken ja heittäydyin tyhjän päälle, olen varma että tein oikein ja sen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Uskallusta se vaatii, itsekin pohdin pari vuotta ennenkuin ymmärsin, että nyt jos koskaan... - puskarunoilija
Koska mies tuntee kiintymystä puolisoaan kohtaan, miksi erota? Kiintyminen on se sitova voima mikä pitää yhdessä.
Moni roihuava liitto saattaa katketa muutaman vuoden kuluttua, kun arki lopullisesti astuu liittoon.
Kirjoitat myös, seksin puuttuminen on molemmille helpotus.
Miksi pysyä liitossa missä ei alusta lähtienkään ollut rakkautta, pelkästään ihastumista. Mutta mikä on rakkauden ja ihastumisen raja?
Jos ajatellaan, että on pelkkä ihastuminen ja näin jälkiviisaana miettii olleensa tyhmä, kun ei etsinyt rakkautta oman mittapuun mukaan. Olisiko sitä löytynyt? Olisiko hän edelleen suuren rakkauden kanssa naimisissa? Olisiko heillä lapsia?
Roihuaisiko rakkaus edelleen vai kuihtunut perusarkielämäksi kuten nyt menee?
Uusia rakkauden tunteita tulee, kun lapsenlapset syntyy.
Avioliitto on aina kahden kauppa, siihen kuuluu paljon kompromissejä ja itsestäänselvyydet kuihduttavat ellei kumpikin laita siihen itsestään 100 %.
Mikäli aiot etsiä sitä suurta rakkautta, ota ensin se ero, älä tee Alataloja "Uusi naisystäväni on raskaana, joten me eroamme"
Voit löytää suuren rakkauden tai sitten et.
Onko tässä tapauksessa alkuperäinen syy kuivunut avioliitto, mikä sopii ainakin toiselle, vai "tahdon vielä näyttää olevani hyvä sioitus sinkkumarkkinoilla"? ajatus, eli 50-iän villitys
Omat vanhempani erosivat kun olin noin 25, isä löysi "suuren rakkauden" ainakin oli onnellisempi mitä aikaisemmin, ero tuli kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Loppuelämän hän eli yksin, ellei tyttärien vierailuja kerran pari vuodessa lasketa mukaan. Itse en käynyt tervehtimässä kertaakaan. - ???
Siksikö et käynyt kun erosi äidistäsi?
- ?
Vaikutat jotenkin homolta. Mitä jos astuisit rohkeasti kaapista, vaimosikin saattaisi vielä löytää itselleen oikean miehen.
- kohta yläpalkissa
Minusta aloittaja vaikuttaa enemmän naiselta joka haluaa nähdä paljonko säälibojoja tulee paaritskin nyyhkytarinalla.
- !
Tuntuuko sinusta että liikenteessä kaikki muut ovat raivostuttavan huonoja kuskeja?
Tuntuuko muutenkin että kaikki ottaa päähän?
Saatat olla masentunut...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
JOKO OLETTE KUULLET, MITÄ KIURUVEDELLÄ ON SATTUNUT!
Oletteko jo kuulleet, mitä Kiuruvedellä on sattunut, voi hyvänen aika? Aivan viime tuntien aikana olisi sattunut, jos t5014137V*ttuu että mä haluan sua
Jos jotain ihmistä voi kunnolla haluta, niin hän on se. Voi Luoja auta jo! Joku jeesus hjelppa mej!1015214Nolointa ikinä miehelle
On ghostata nainen jonka kanssa on ollut ystävä tai ollu orastavaa tapailua pidemmän aikaa. Osoittaa sellaista moukkamai1804597- 713951
Eli jos toisen hiki haisee ns. omaan nenään siedettävältä
Se kertoo hyvästä yhteensopivuudesta. Selvä! Olet mies minun. 🫵🥳613585- 1203490
- 532482
Sattuma ja muutama väärinkäsitys
vaikuttivat siihen millaiseksi tämä kaikki muodostui. Pienet aikanaan huomaamattomat käänteet. Seuraava näytös on jo tul512399Keskusta hajoaa Palojärvi lähtee
Suomen Keskustan ryhmä hajoaa Kemijärvellä. Kalastaja Palojärvi sai tarpeekseen ja loikkasi Sitoutumattomat Aati Virkkul322195On sillä rääpyä
Tuo ex kuntajohtaja Lea Tolonen kehtaakin tulla Ähtäriin. Ajoi laivan Karille. Kari Heikkilä oikaisi taloutta, sai laiva201883