Uudismielisten määrä on kasvussa Helsingin rauhanyhdistyksessä.
Uudismielisiin ei kuulu pelkästään liberaalimmin ajattelevia vanhoillislestadiolaisia, vaan myös meitä ei vanhoillislestadiolaisia.
Ite tunnustaudun ekumeeniseksi ja käyn usein Helsingin rauhanyhdistyksen seuroissa. Monesti olen tullut ravituksi noissa puheissa ja huomaan, että siellä kuuluu oikea Pyhän Hengen ääni. Jokaiseen yhteisöön, niin kuin myös vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön kuuluu myös niitä ikäviä puolia, mutta niille emme voi mitään. Ne johtuvat siitä, ettemme kukaan ole ihmisinä täydellisiä.
Ei ole myöskään täydellisten seurakuntaa, vaan seurakunnat muodostuvat aina tavallista vikoihin joutuvista ihmisistä.
Olen ilolla huomannut, että erityisesti vanhoillisten piireissä monet ajattelevat vapaammin siitä, kenelle pelastus kuuluu. Monet vanhoillislestadiolaiset hyväksyvät minutkin uskonsisarekseen, joskin jotku suhtautuvat ihan luonnollisistakin syistä minuun vähän varautuneesti. Se johtunee siitä, että minulla on korvakorut, joita ei valtaosalla vanhoillislestadiolaisista naisista ole. Tiedän, että on niitäkin vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat korvakorut laittaneet ja saaneet sen kautta torjuntaa osakseen. Kuitenkaan usko ei ole ulkoisessa. Johan useissa seurapuheissakin rauhanyhdistyksellä varoitellaan ulkokullaisuudesta.
Uskon, että tämä minullekin niin rakas uskonyhteisö vapautuu vähitellen monista perinnäissäännöistä. Itse, kuten kukaan muukaan uudismielinen ei voi pakottaa vanhoillisestadiolaita liikettä nopeampaan muutokseen. Kaikki tapahtuu sitä vauhtia, minkä Jumala parhaaksi näkee!
Itse näin ulkopuolisena olen käynyt myös pohjoisen rauhanyhdistyksissä ja olen huomannut, että siellä seurapuheet on usein selkeesti lakihenkisempiä. Niissä myös useammin käytetään vanhaa bibliaa ja ns. kaanaan kielisiä sanontoja, jotka menee varmasti aika monelta ohi. Liian ajasta taakse jäänyt kieli ei palvele oikein ketään. Onneksi täällä etelä-suomessa on tajuttu se, ja osataan käyttää 1992-raamatunkäännöstä.
Itse, kuten moni muukin uudismielinen toivoo sananpalvelijan tehtävän avautuvan myös naisille. Itse ainakin annan kaiken tukeni Mari Leppäselle ja toivon, ettei hän olisi kaikesta myllytyksestä huolimatta menettänyt elävää uskoa sydämeltään.
Meihin uudismielisiin suhtaudutaan kolmella eri tavalla.
1. meidät hyväksytään ihmisinä, vakaumuksiamme kunnioitetaan, mutta ei pidetä uskovaisena
2. Pelätään, että me ollaan hajoittamassa uskovaisten keskinäistä rakkautta ja tämän vuoksi meitä kartetaan.
3. Hyväksytään täysvaltaisina Jumalan valtakunnan jäseninä ja tervehditään jopa Jumalan terveellä!
Uudismielisiin ei kuulu pelkästään liberaalimmin ajattelevia vanhoillislestadiolaisia, vaan myös meitä ei vanhoillislestadiolaisia.
Ite tunnustaudun ekumeeniseksi ja käyn usein Helsingin rauhanyhdistyksen seuroissa. Monesti olen tullut ravituksi noissa puheissa ja huomaan, että siellä kuuluu oikea Pyhän Hengen ääni. Jokaiseen yhteisöön, niin kuin myös vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön kuuluu myös niitä ikäviä puolia, mutta niille emme voi mitään. Ne johtuvat siitä, ettemme kukaan ole ihmisinä täydellisiä.
Ei ole myöskään täydellisten seurakuntaa, vaan seurakunnat muodostuvat aina tavallista vikoihin joutuvista ihmisistä.
Olen ilolla huomannut, että erityisesti vanhoillisten piireissä monet ajattelevat vapaammin siitä, kenelle pelastus kuuluu. Monet vanhoillislestadiolaiset hyväksyvät minutkin uskonsisarekseen, joskin jotku suhtautuvat ihan luonnollisistakin syistä minuun vähän varautuneesti. Se johtunee siitä, että minulla on korvakorut, joita ei valtaosalla vanhoillislestadiolaisista naisista ole. Tiedän, että on niitäkin vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat korvakorut laittaneet ja saaneet sen kautta torjuntaa osakseen. Kuitenkaan usko ei ole ulkoisessa. Johan useissa seurapuheissakin rauhanyhdistyksellä varoitellaan ulkokullaisuudesta.
Uskon, että tämä minullekin niin rakas uskonyhteisö vapautuu vähitellen monista perinnäissäännöistä. Itse, kuten kukaan muukaan uudismielinen ei voi pakottaa vanhoillisestadiolaita liikettä nopeampaan muutokseen. Kaikki tapahtuu sitä vauhtia, minkä Jumala parhaaksi näkee!
Itse näin ulkopuolisena olen käynyt myös pohjoisen rauhanyhdistyksissä ja olen huomannut, että siellä seurapuheet on usein selkeesti lakihenkisempiä. Niissä myös useammin käytetään vanhaa bibliaa ja ns. kaanaan kielisiä sanontoja, jotka menee varmasti aika monelta ohi. Liian ajasta taakse jäänyt kieli ei palvele oikein ketään. Onneksi täällä etelä-suomessa on tajuttu se, ja osataan käyttää 1992-raamatunkäännöstä.
Itse, kuten moni muukin uudismielinen toivoo sananpalvelijan tehtävän avautuvan myös naisille. Itse ainakin annan kaiken tukeni Mari Leppäselle ja toivon, ettei hän olisi kaikesta myllytyksestä huolimatta menettänyt elävää uskoa sydämeltään.
Meihin uudismielisiin suhtaudutaan kolmella eri tavalla.
1. meidät hyväksytään ihmisinä, vakaumuksiamme kunnioitetaan, mutta ei pidetä uskovaisena
2. Pelätään, että me ollaan hajoittamassa uskovaisten keskinäistä rakkautta ja tämän vuoksi meitä kartetaan.
3. Hyväksytään täysvaltaisina Jumalan valtakunnan jäseninä ja tervehditään jopa Jumalan terveellä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
En kutsuisi ulkopuolista uudistusmieliseksi. Ulkopuolinen voi esittää uskolleen ehtoja. Olisin vanhoillislestadiolainen jos.
Näitä kahta ei tehdä. Isolla yhdistyksellä on vaikea tuntea kaikkia mutta en usko kohtien 2 ja 3 olevan totta muutoin kuin erehdyksen kautta.
2. Ei ole totta vaan pikemminkin niin, että odotetaan, että sana koskettaa ja kuulija tekee parannuksen.
kyllä muuttuu! onhan jo tv ohjelmat netinkautta normiarkea.. siis muutos on tapahtunut, näin sitä mennään kun uudet sukupolvet kokee asiat eritavalla ja ajatteluu tulee ripaus avoimuutta niin muutos etenee!
Verrataan yhtä juttua, 80luvulla ei ollut julki homoja sitten aika alko muuttua pikkuhiljaa tuli jukkiksia pois kaapista ... nyt oli pressaehdokkaana! ei olis onnistunut 70-80 luvulla olla edes kansanedustaja ehdokkaana.
Muutos on pysyvää se kannattaa pitää mielessä myös v.lestojen
Kiitos multille avauksesta, jälleen !
Mukava, että tällä kertaa kirjoitit rehellisesti olevasi ulkopuolinen...
Tuo kaikki muu olikin sitten sitä tuttua vedätystä, mitä on täällä muissakin ketjuissa pilvin pimein.
Hieno aloitus!
Uskon, että tulee aika jolloin uskovien yhteys tiivistyy ja alamme keskustella uskomisen asioista emmekä tartu lillukanvarsiin, kuten korvakoruihin, televisioon, tms. Minusta on sairasta ajatella, että esim. korvakorut vie uskon. Nyt se vaan on vielä niin, ettei korvakorullisia hyväksytä vl piireissä - eikä niinkään ole taivaaseen asiaa. Mutta ei nämä asiat aivan näin mene. Tiedän monta uskovaisena pidettyä saarnamiestä, jotka ovat jälkeen päin paljastuneet pedoiksi.
Vl liike on yhä enemmän tapauskovien yhteisö. Kun täytät tietyt 70-luvulla säädetyt säännöt, niin sinua pidetään uskovaisena. Tämä ei vaan näin mene.
Tärkein asia on sydämen usko. Kaikki olemme ihmisiä ja lankeamme syntiin - joka päivä. Ja vain yksin armosta saamme olla uskomassa.
Edellä mainitut asiat saavat minut monesti epäilemään, että pääsenkö tässä joukossa taivaaseen. Mutta yhä uudestaan olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole yhteisöstä kiinni, vaan omasta sielun tilasta. TÄSSÄ USKOSSA VOI PÄÄSTÄ TAIVAASEEN, mutta en tarkoita tällä vl yhteisöä, joka on myös kymmenen neitseen kaltainen. Jumala johtaa jokaisen meidän elämää. Nöyrin ja avoimin mielin voin uskoa siihen, että Jumala ohjaa myös minun elämääni kohti iankaikkista elämää.
"Vl liike on yhä enemmän tapauskovien yhteisö. Kun täytät tietyt 70-luvulla säädetyt säännöt, niin sinua pidetään uskovaisena."
Tämä pitää harmillisen usein paikkaansa. Ulkoiset puitteet tekevät uskovaisen, eikä niinkään sydämen usko. Edelleen on ilmassa käsitystä, että seurakunnalla on oltava todistus jonkin uskovaisuudesta. Jopa seurapuheissa saattaa edelleen kuulla tätä käsitystä. On kuitenkin harmillisen totta se, että seurakuntakin voi erehtyä. Tiedän tämän, koska itse olin aikoinaan epäuskossa, mutta täytin ulkoisesti vanhoillislestadiolaisen kriteerit. Isäni on puhuja ja kun heillä tuli kahvipöydässä keskustelua siitä, että erään kaikki pojat ovat joutuneet maailmaan ja ovat siitä kovin huolissaan, niin siihen isäni, että meillä on kaikki lapset onneksi saanu säilyä uskovaisina. Siihen toinen puhujaveli, että niin, se on tärkeää, että on todistus seurakunnassa.
Tuo puhe kolahti minuun syvästi. Heidän mukaan minäkin olin uskovainen, vaikka itse tiesin, etten oikeasti ole. Alkoi pukkaa kylmää hikeä.
Mietin, kumpi olisi parempi vaihtoehto, kertoa totuus, yrittää parannusta, tai olla vain kertomatta. Päädyin jälkimmäiseen.
Tuolloin tajusin jo, että seurakunta voi todellakin erehtyä. Itse tunsin siinä olevan pahin syyllinen, kun olen saattanut seurakunnan väärään ymmärrykseen.
Myöhemmin saatuaan parannuksen, kerroin, että olin ollut pitkään maailmassa, mutta mulla ei ollut silloin rohkeutta kertoa sitä.
Me emme voi tietää ulkoisesta olemuksesta ikinä, onko toinen uskomassa, vaikko ei. Seurakuntakaan ei voi tietää, kuka on uskomassa ja kuka ei. Joku, joka täyttää ulkoisesti kaikki kriteerit, saattaakin olla ateisti.
Taas sellainen, jolla on korvakorut ja viimeksi näyttää uskovaiselta, saattaakin omistaa elävän uskon! Se mua vähän oudoksuttaa, että kuitenkin venäläiset vanhoillislestadiolaiset kelpuutetaan uskonsisariksi, vaikka niillä on korvakorut. Suomalaisille ne taas ovat epäuskon merkki.
Usko ei ole ulkoisissa asioissa. Saatamme nähdä taivaasas sellaisiakin, joita viimeksi olisimme osanneet odottaa. Eikö Raamatussakin tästä mainita?
Martti Luther sanoi aiheesta: "Jos pääsen taivaaseen, näen siellä paljon sellaisia joiden en olisi kuvitellut olevan siellä ja paljon sellaisia puuttuu, joiden luulin sinne päässeen. Suurin ihme on kuitenkin se, että jos itse olen siellä."
SRK lienee ainoa firma maassamme, joka jakaa taivaspaikat jo maan päällä, vaikka itse Lutherkaan ei katsonut levansa siihen kykeneväinen.
Oliko sanoja todella Martti Luther?
Näin sanoi uskonpuhdistajamme. Ainoastaan vl-uskovaiset pitävät itseään kelvollisina päättämään siitä, ketkä taivaaseen pääsevät ja ketkä eivät: "Jäi/ei jäänyt todistusta seurakunnalle."
SRK:n poika heitti tosi järkevän jutun!
Voi kun kuulostaa hienolta! :) Uskaltautuisnkohan minäkin seuroihin? :D Minä taas suhtaudun lestadiolaisiin vähän varauksella. Pelottaa että he alkavat tuomita tai syrjiä minua,jos paljastun tavalliseksi ev.lut.:iksi...
Suvaitsevia vanhoillislestadiolaisia on yhä enemmän. Isoissa rauhanyhdistyksissä on niin paljon porukkaa, ettei siellä ulkopuoliset liiemmin erotu. Toisekseen vanhoilliset eivät ole tuomitsemassa, eikä myöskään käännyttämässä ulkopuolisia vl-uskoon. Ulkopuolinen saa olla aika rauhassa ja jos haluaa keskustella uskon asioista, niin se on aina mahdollista. Usein monet vanhoilliset suhtautuvat varauksella, jos jokin ulkopuolinen tulee kysyy heiltä uskon perusteita. Kun kysyt, pääseekö toisella tavalla uskovat taivaaseen, tähän kaikki vanhoilliset eivät uskalla antaa suoraa vastausta, tai ne eivät edes tiedä.
Itse kysyin taannoin paikkakuntamme rauhanyhdistyksellä yhdeltä vanhoilliselta, että pääsenkö minä uskollani taivaaseen, vaikka en kuulu teidän uskoon, niin se sanoi, että täytyy sanoa, että vain Jumala tietää.
Tiedän, että vanhoillisissa on jo niitäkin, jotka hyväksyvät varauksetta muutkin uskovaiset Jumalalle kelpaaviksi. Kaikista tärkeintä on kuitenkin, kelpaanko Jumalalle. Jumala kyllä varmasti haluaa pelastaa kaikki hänen päälle uskovat, nekin, jotka uskovat toisin. Jumala ei edellytä, että täytyy uskoa Jumalan lisäksi myös Jeesukseen ja Pyhään henkeen. Jumala ei edellytä meiltä edes raamatun mukaista uskoa. Uskon, että myös muslimit ja muidenkin uskontojen edustajat pääsevät taivaaseen.
Rohkeasti vain menet tutustuu rauhanyhdistykseen. Ei ne sua sieltä pois aja.
Sen sijaan joitain pieniä karismaattisia suuntauksia kannattaa ehkä karttaa. Yhdessä sellaisessa joku ihme kaapuun pukeutunu ukko tuli mun luo karkoittaa perkeleitä minusta. Siellä kaikui tulenkiven katkuinen saarna ja myös saarnatyyli oli tosi pelottavaa. Saarnaaja kävi jotain konkreettista taistelua pahoja henkiä vastaan..
Jos korvakorut ovat joku ongelma, voisit varmaan nakata ne roskiin tai edes jättää kotiin ry:n riittien ajaksi?
Hauska juttu on tässäkin ketjussa se ,että sama kirjoittaja keskustelee itsensä kanssa nikkiä vaihtaen lukemattomia kertoja..
Mistäkö sen tiedostaa ?
Palstaa lukeneena huomaa , kuinka monissa ketjuissa tyyli ja keinot ovat samankaltaisia.
Esiinnytään usein, ei aina, vl:nä ja ollaan - huolissaan- liikkeen tilasta ja meuhataan perinnäisäännöistä, jne..
Kuitenkin viesteistä välittyy aivan jotain muuta, kuin elävän lampaan määkimistä.
Toisilla viesteillä sitten tuetaan sitä, mitä itse on edellä kirjoittanut....
Olen kirjotellut tälle palstalle useita vuosia, enkä ole keskutellut itseni kanssa, enkä ole kokenut, että täällä joku keskustelisi itsensä kanssa.
Elävät lampaat seuraa Jeesusta, näin opetettiin pyhäkoulussa.
En ole ikinä keskustellut itseni kanssa. Mitä mieltä siinä olisi?
Jos laitan aloituksen, totta kai kirjoitan sen omista lähtökohdista käsin. Mitä saisin sillä, että kirjoittelisin vielä vastaukset???!!
Hoitokokous se tulee Helsinkiinkin pian.
Tai sitten ei, kun nähtiin mihin Lempäälän hässäkkä johti. On eri asia harjoittaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa suljettujen ovien takana kuin julkisuuden valokeilassa. Vielä jos poliisi kiinnostuu asioista, on hoitomiehillä ja -naisilla muuta miettimistä.
SRK ja Ry:t keksivät kyllä uusia keinoja alamaistensa nöyryyttämiseen, koska sellainen toiminta on elintärkeää vl-uskovaisten ruodussa pitämiseen. Esimerkiksi hoitokokouksia järjestetään nykyään yksityiskodeissa, joissa kaikenlainen tallentaminen voidaan kieltää. Näin ihmisiä saadaan kidutettua salassa eikä materiaalia pääse youtubeen!
SRK on tuhansien juonien mestari.
Uudistusta tarvittaisiin myös Lempäälän Ry:llä. Siellä ihmiset vaan istuvat hiljaa paikallaan ja antavat hoitomiesten kiduttaa uhrinsa itsemurhayritykseen saakka. Miksi kaikki vl-uskovaiset vat niin raukkoja, etteivät uskalla nousta puolustamaan sorrettuja, kuten Herramme olisi tehnyt?
Itse heittäisin SRK:n hoitomiesjulmurit pihalle kokouksesta kun tuollaista alkaisi esiintyä. Mutta ehkä juuri tuon takia en vl-uskonyhteisössä enää ole, koska en siedä henkistä ja hengellistä väkivataa!