Kaukana
maan vetovoimassa,
tuntemani ulkolaidalla
on tila,
jossa kaikki
on niputettu yhteen
kukaan ei punastu
toisen edessä vaan
on tyytyväinen yhteen
yhteen totuuteen,
joka annostellaan
vastapainona kaikille
mittaamattomille
hyville teoille
mitattomat toiveet
valuvat ulos
luontonsa mukaisesti
toistaen ääniään
ja aistejaan
vastapainona
kaikelle huvittomuudelle
ilman ohuet
kerrokset yrittävät
peittää syvän
hengityksen voimakasta
hallintaa
värikopio hämärtyy
mustavalkoiseen,
tunkeutuu jokaiseen
huokoseen tiukemmin
kuin mauste pyyhkii
mauttomuuden
tuntuu kuin
aika olisi
pysähtynyt
nopeus on
saavuttanut
äänivallin ja
silti kaikilta
tuntuu puuttuvan
jotakin pysyvää
mutta missään ei
ole yhtään
ainutta totuuden
sanaa
kaikki on
kopioinnilla
monistettua toistoa,
jossa kukaan ei
halua katsoa
kumppaniaan
edes silmiin
vain ilmoitussivut
kiinnostavat,
hiljaisuus, jossa
myydään unelmia
lukemattomia polkuja,
loputtomia haaroja,
joista valkeus
kajastaa,
johdattaen jokaisen
ulos kuorestaan
kohti pettymyksiä
ohjauskyvyttömät
pelkäävät tulisijan
sammuvan ja
siksi etsivät
turvaisaa satamaa,
jossa tuulesta on
tehty vanki
se ei kohtaa
enää vettä,
sinistä vettä,
joka on päättänyt
olla lepäämättä
raivoavan kuohun
pelottomassa silmässä
ollen haluton silmäys
mies iloitsee ja
haluaa, mutta nainen
on hermostunut
kaikki feminiiniset
tunteet kiertävät
kehää ja
etsivät
tapaa purkaa
inhimillinen nautinto
peto ihmisessä
kaikki tuntuu
juopuneelta,
kaikki huojahtelee
edes takaisin
painovoima on
selätetty ja
tuntuu kuin
liha olisi
lämmitetty ruukussa
tarkoituksena ammentaa elämää
yritys poimia
latvasta, vaikka
kaikki hedelmät
ovat tyvipuolella
silti on
pakko jatkaa
eteenpäin
tunteeton lopettaisi
tunteellinen hakee
sielulleen hyvitystä
rikkauksia on piiloteltu,
mutta nyt ne
tuhlattava
kaikki on
allekirjoitettava
ruumiin painolla
soudettava kunnes
on maata näkyvissä
ja sylki on
tuonut lempeyksiä
korvaan
kukka ei kuki
koskaan ylikautisen
nuoren luonnon
helmassa
kieli voi satuttaa,
mutta se voi
olla myös
ainut peittävä
osuus kukkuloiden
katveessa
missään muualla
ei voi kastua
niin paljon
kuin sateessa
räystään alla
ja sitten tulee pimeää
kaikki rajat
on ylitetty,
kaiken merkitsevä
yö
tai merkityksetön
päivä
raha on vaihdettu antimiin
on saatu aikaan
uutta jätettä,
ja nyt on helppo
palata rakkaille käsivarsille
sillä elämä
ei pysy koskaan
siellä missä on
maisema ei
vaihdu vuodenajan
mukaan, vaikka
värikuva miten
sen kertoo
ei,
taidan sittenkin
olla pelkuri ja
palaan tuttuun
ja turvalliseen
luovun lopusta
jäljellä olevasta
ajasta ja lopetan
ravitsemasta
hallusinaatioita
hilpeän yhteiselon,
jota ei ole
helpompaa on
tulla huijatuksi
livessä,
olla vain oma itsensä
siihen ei tarvita muuta
”mutta älä pelkää
kyllä pidän itsestä huolen”
http://www.youtube.com/watch?v=uCGtrDL3pBI
maan vetovoimassa,
tuntemani ulkolaidalla
on tila,
jossa kaikki
on niputettu yhteen
kukaan ei punastu
toisen edessä vaan
on tyytyväinen yhteen
yhteen totuuteen,
joka annostellaan
vastapainona kaikille
mittaamattomille
hyville teoille
mitattomat toiveet
valuvat ulos
luontonsa mukaisesti
toistaen ääniään
ja aistejaan
vastapainona
kaikelle huvittomuudelle
ilman ohuet
kerrokset yrittävät
peittää syvän
hengityksen voimakasta
hallintaa
värikopio hämärtyy
mustavalkoiseen,
tunkeutuu jokaiseen
huokoseen tiukemmin
kuin mauste pyyhkii
mauttomuuden
tuntuu kuin
aika olisi
pysähtynyt
nopeus on
saavuttanut
äänivallin ja
silti kaikilta
tuntuu puuttuvan
jotakin pysyvää
mutta missään ei
ole yhtään
ainutta totuuden
sanaa
kaikki on
kopioinnilla
monistettua toistoa,
jossa kukaan ei
halua katsoa
kumppaniaan
edes silmiin
vain ilmoitussivut
kiinnostavat,
hiljaisuus, jossa
myydään unelmia
lukemattomia polkuja,
loputtomia haaroja,
joista valkeus
kajastaa,
johdattaen jokaisen
ulos kuorestaan
kohti pettymyksiä
ohjauskyvyttömät
pelkäävät tulisijan
sammuvan ja
siksi etsivät
turvaisaa satamaa,
jossa tuulesta on
tehty vanki
se ei kohtaa
enää vettä,
sinistä vettä,
joka on päättänyt
olla lepäämättä
raivoavan kuohun
pelottomassa silmässä
ollen haluton silmäys
mies iloitsee ja
haluaa, mutta nainen
on hermostunut
kaikki feminiiniset
tunteet kiertävät
kehää ja
etsivät
tapaa purkaa
inhimillinen nautinto
peto ihmisessä
kaikki tuntuu
juopuneelta,
kaikki huojahtelee
edes takaisin
painovoima on
selätetty ja
tuntuu kuin
liha olisi
lämmitetty ruukussa
tarkoituksena ammentaa elämää
yritys poimia
latvasta, vaikka
kaikki hedelmät
ovat tyvipuolella
silti on
pakko jatkaa
eteenpäin
tunteeton lopettaisi
tunteellinen hakee
sielulleen hyvitystä
rikkauksia on piiloteltu,
mutta nyt ne
tuhlattava
kaikki on
allekirjoitettava
ruumiin painolla
soudettava kunnes
on maata näkyvissä
ja sylki on
tuonut lempeyksiä
korvaan
kukka ei kuki
koskaan ylikautisen
nuoren luonnon
helmassa
kieli voi satuttaa,
mutta se voi
olla myös
ainut peittävä
osuus kukkuloiden
katveessa
missään muualla
ei voi kastua
niin paljon
kuin sateessa
räystään alla
ja sitten tulee pimeää
kaikki rajat
on ylitetty,
kaiken merkitsevä
yö
tai merkityksetön
päivä
raha on vaihdettu antimiin
on saatu aikaan
uutta jätettä,
ja nyt on helppo
palata rakkaille käsivarsille
sillä elämä
ei pysy koskaan
siellä missä on
maisema ei
vaihdu vuodenajan
mukaan, vaikka
värikuva miten
sen kertoo
ei,
taidan sittenkin
olla pelkuri ja
palaan tuttuun
ja turvalliseen
luovun lopusta
jäljellä olevasta
ajasta ja lopetan
ravitsemasta
hallusinaatioita
hilpeän yhteiselon,
jota ei ole
helpompaa on
tulla huijatuksi
livessä,
olla vain oma itsensä
siihen ei tarvita muuta
”mutta älä pelkää
kyllä pidän itsestä huolen”
http://www.youtube.com/watch?v=uCGtrDL3pBI
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pelkuri? Sinä? Kiusankappale oot :))) Näyttää tuollaista taivasta kuten alussa, ja sitten perään että njääh.... emmää... ;D
Hienon pätkän Haloo Helsingistä! Ja hieno on runokin, sun taattua tyyliä omilla humoristisilla oivalluksilla :)
Lisää Haloota.
http://www.youtube.com/watch?v=7-PbYHPQqXI
Juu, tällanen pläjäys tällä kertaa...
Silmät kii vois ehkä olla helpompaa...tuuleen voi nojata, jos on mäkihyppytaitoja...tai muistaa pakata varjon oikein...
Mua kyllä kiehtois toi korkealta ja kovaa, mutta korkeat paikat ei oo mua varten...just ja just uskallan käydä luomassa lumet katolta...
Kiitos kommentista m.miina
Turvallisuudenhakuisen kannattaakin pysyä tutussa ja turvallisessa. Oli se sitten pelkuruutta tai ei.
Tykkäsin runosta, kiitos.
Kynnys on aina ylitettävä (riippumatta sen korkeudesta), jotta voi vaihtaa huonetta ja tunnelmaa...tulee mentyä ajatuksissa monasti kovin pitkälle, pidemmälle ehkä kuin jalat jaksavat kantaa...silti se ainainen muutoksenhalu kutkuttaa...
Kiitos sinulle Ich bin... vierailustasi
Yleensähän se menee niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä kaavamaisemmaksi ja rutiininomaiseksi elämä muodostuu. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja vakautta ja sitähän monet vanhemmiten haluavat.
Itse en kaihda riskinottoa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä rohkeampia juttuja uskallan tehdä. Olen ihan älyttömän ylpeä itsestäni, että tänä kesänäkin olen uskaltanut toteuttaa yhden haaveeni. Pelotti niin prkeleesti, mutta sitä hyvänolon tunnetta on sanoiksi vaikea pukea, mikä siitä seurasi.
Jos minä haluan muutosta elämääni, alan ottaa asioista selvää. Nyt on haaveena muuttaa pois Helsingistä. Mukavaa ajankulua suunnitella ja tutkia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, vaikka haave ei tässä ihan lähivuosina toteutuisikaan.
Minä uskallan elää.
Nyt kyllä pikkasen mielenkiinto heräsi vastauksestasi...voitko vielä paljastaa, että millaisen haaveen toteutit...jotain mielihyvää..
Mä olen käynyt paljon hesassa ja tunnen puolet kaupungin alueista kohtuullisesti, mutta en haluaisi asua siellä...varsinkin omalla autolla likkuessa tahtoo kaikki venyä ja vanua...ahdistaa suoraan sellainen ruuhkautuminen joka paikassa...siis ei ole mua varten metropolit pitempiaikaiseen olemiseen...kaupunkilomat nähtävyyksineen taas ovat aivan yeeees!
Mun haave on ollut jo pidempään (tosi pitkään) jäädä pois työelämästä ja toteuttaa päivien kulkua matkustamalla, nikkaroimalla, soittelemalla, kirjoittelemalla, penkkiurheilemalla, hurvittelemalla... just silloin kun kutakin aihetta haluaa ja huvittaa...tarttis enää hyvän sponssin ja unelma olisi valmis ;)
Äääh, sori, nykyään aika varoen avaan elämääni täällä ja samalla linjalla haluan jatkaa.
Onneksi mielenkiinto heräsi vain pikkasen..
Aika realistinen haave sulla. Toteutettavissakin. Pistät vain runot kansien väliin..
Yksi haave mun haavelistalla on kesämökin muuttaminen talviasuttavaksi kaikkine mukavuuksineen. Aika iso ja hintava projekti, mutta toteutettavissa kyllä.
Voisin jopa oppia pitämään syksystä ja talvesta, jos olisi mahdollisuus viettää niitä luonnon keskellä paikassa, jota rakastan eniten maailmassa.
Onhan se mahdollisuus olemassa tälläkin hetkellä, mutta ulkohuussi ja pakkanen...
Haaveista unien maailmaan. Hyvää yötä!