Kerron tarinaani, olen ikävöinyt täällä jo vuodesta 1944 ja voin sanoa että kaipaan Jormaa ja vihdoin julkistan nimensä. Surullinen on tarina, se alkoi joskus vuonna 1945 kun tapasin Jorman lavatansseissa, huomasin hänet tanssilattialla upeiden muuvien ansiosta. Tutustuin häneen, ja sain tuntea hänet päällisin puolin kovana mutta sisältä pehmeänä heppuna, vatkattiin lattialla tunnelmissa että osittain vauhdin pyörteissä, yhdessä keikuteltiin lantioita ja tehtiin mitä ihmeellisimpiä askelia. Kunnes kaverinsa Yrjö liittyi seuraamme, illan kuluessa heille syntyi riitaa,
Yrjö lensi pitkin lattioita ja seiniä, se oli kauheaa katsottavaa, kaverini Hellä yritti auttaa ja yritti noukkia Yrjöä lattialta. Sen jälkeen Jorma hävisi kuin tuhka tuuleen, yritin tavoittaa häntä, tuloksetta, ja se oli elämäni kauhein ilta..... siitä asti olen ikävöinyt Jormaa, toivoen että hän saapuisi vitivalkoisella rollaattorilla hakemaan minut omaksi.
Ihmiset ihanat kullanuppuset, tehkää jotakin kaivattunne saamiseksi.
Rauhaisaa yötä!
Yrjö lensi pitkin lattioita ja seiniä, se oli kauheaa katsottavaa, kaverini Hellä yritti auttaa ja yritti noukkia Yrjöä lattialta. Sen jälkeen Jorma hävisi kuin tuhka tuuleen, yritin tavoittaa häntä, tuloksetta, ja se oli elämäni kauhein ilta..... siitä asti olen ikävöinyt Jormaa, toivoen että hän saapuisi vitivalkoisella rollaattorilla hakemaan minut omaksi.
Ihmiset ihanat kullanuppuset, tehkää jotakin kaivattunne saamiseksi.
Rauhaisaa yötä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Reps!
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Kiitos! ja Öitä!
Tertustako ne tappelivat,ei ole vielläkään myöhäistä :D