Ei mikään auta. Vaikken näe, en kuule, rakkaus ja ikävä ovat ja jäävät. Hankalaa. Pitäis tappaa rakkaus, kun se on toivoton. Miten ihmeessä sen teen? Yhteyden katkaisu ollut rankkaa mut ei auta. Ei uusi suhde. Ei mikään. Kidutusta joka päivä vuodesta toiseen ikävöidä. Kuolisinpa pois.
Kuka tietää?
elämä atomeina
9107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika auttaa. Unohtaa sen miltä toinen näyttää, miltä tuoksui, miltä tuntui samettinen iho vaeltavan käteni alla. Unohtaa miltä tuntui toisen hymy ja käden heilautus kaukaa kadulta, poistuva vahva selkä kadun vilinään, viimeinen mitä näin hänestä.
Suru, siitä pitää kiinni viimeiseen asti, koska se on ainoa mikä on enää elävää. Tiedän, siitäkin täytyy päästää irti joskus. Suree sitäkin, että joutuu lopettamaan suremisen. Elämä on hyvästijättö.
Mee nyt siitä kiittelemästä. Etkö tiedä, että vain huorille sanotaan kiitos.
ei sanota..niille tällätään kymppi kouraan, tungetaan m.ulkku kalsareihin ja häivytään taakse katsomatta
Näet sä aina mut, kun mulla on netti päällä. Seuraat salaa mun tekemisiäni täällä kotona....perhanan kolli..atomeiksi saisit hajota minunkin mielestä joo!
En pysty käsittämään, miten joku voi surra ja ikävöidä jotain vuosikausia. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen unohtaa kyllä ja ihastuu / rakastuu johonkin toiseen, jossain vaiheessa. Ei kukaan ole sen arvoinen, että miettisi sitä koko loppuelämänsä ajan ja jättäisi elämän elämättä. Puistattaa pelkkä ajatuskin..
On niitä kaikkia hulluja riippuvaisia, joille jostakin ihmisestä muodostuu pakkomielle aivan samalla tavalla kuin psykopaatille tappamisesta tai raiskaamisesta. Ei ne normaaljeja olekaan, jotka ei pääse koskaan eroon pakkoajatuksistaan, niillä on pakkoneuroosi.
just, ihan nappiin sanottu, sairautta se on.
Olen ihan samaa mieltä. Toisaalta en pidä mahdollisena enää tuntea samoin muita ihmisiä kohtaan. Tiedän senkin, ettei hän ole sen arvoinen, mutta tässä sitä kehitytään koko ajan ja siitä olen kiitollinen. Yleensäkin ihmisen pitää olla kiitollinen siitä mitä elämässään saa, sillä se on tarkoitettu niin.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288493256677.html