koirani pelkää/vihaa lapsia. rv33

Kaverin koira ei myöskään pidä lapsista, haukkuu jne kun llenkillä tulee lapsia vastaan.
Minun vauvaa ei ole kuitenkaan pelänny, mietittiinki et johtuu varmaan ehkä siitä että laste n liikkuminen on niin arvaamatonta, lapset ovat äänekkäitä jne..
Vauvahan ei liiku.
Äh, nyt on vaikeaa kirjoittaa vasemmalla kädellä kun imetän, jatkan toiste.

Riippuu mielestäni tosi paljon siitä minkä rotuinen koira on kyseessä, että miten suhtautuisin. Jos koira on tosi pieni, niin ei mielestäni hätää. Jos taas iso ja selvästi aggressiivinen, niin olisin huolissaan.. Kuitenkin esim. dobermanni on aggressiivisena mielestäni suurempi uhka pienelle kuin esim. tiibetinspanieli ja jälki on eri näköistä sekä hyökkäävät eri tavoin.. Eli tiibetinspanielin kanssa voisin vielä kokeilla, suuren koiran kanssa miettisin mitä tekisin. Noilla on niin suuri ero puruvoimassa ja pienet koirat usein vain näykkii, kun isot puree. Ainakin alussa kannattaa tosi tarkkaan katsoa, että miten koira suhtautuu.. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole, vaikka on pieni koira (rakastaa lapsia), mutta jos olisi niin en hetkeäkään pitäisi vauvaa epävarmassa tilanteessa.. Ja siis en ole mikään roturasisti, mutta ihan oikeastikin esim. chihuahua on aika hellpo pitää poissa vauvan luota ja kehdon luota jotta ehtii vauvaan tottua, verraten suuri koira.

Meillä on ikävä kokemus hieman vastaavasta tilanteesta. Koira suhtautui epäillen lapsiin, mutta ajateltiin kuitenkin, että tottuisi. Ja näyttikin siltä, että tottui. Ei tykännyt vauvasta, mutta ei käyttäytynyt vihaisestikaan, vältteli. Vauvan ollessa reilu puoli vuotias, koira kuitenkin yllättäen kävi kiinni, onneksi oltiin lähellä ja saatiin nopeasti koira irti lapsesta. Tikkejä leuassa oli seuraus lapselle, kauhea hätä meille vanhemmille ja koira lähti.

En tiedä mikä juuri silloin sai reaktion aikaan, mutta koirallisten kavereiden kanssa puhuttuani ajattelen, että se keräsi jotenkin kaunaa vauvaa kohtaan. En tiedä. Mutta jos nyt olisin vastaavassa tilanteessa, hankkisin koiralle hyvän kodin ennen vauvan syntymää. Niin vaikeaa kun se olisikin.

Siis isot koirat: dobberi, staffi, mastiffi, rotwaileri - nehän on sellaista sanatonta uhkausta muutenkin -munanjatketta. Saksanpaimenkoira ja joku belkkari on sellaisia isoja koirarotuja joilla yleensä on terve pää ja omistajat, ja niistä saa lapselleen oivan ystävän. Poliisillakin käytettään melkeinpä vain ja ainoastaan näitä tervepäisiä koirarotuja eikä mitään pilinjatke-koiria.

Tietenkin joku spk:kin kun puree kerran 20 vuodessa jossakin päin maailmaa lasta, kun se lapsi pitää sitä ensin 2 vuotta keinuhevisenaan ja rooikkuu turkissa, kun vanhempien mieestä "se koira on nin lapsiystävällinen kun lapset saa sitä turkistakin repiä", niin onhan siitä lööpeissä juttu ja leimataan kaikki sakemannit lapsenpurijoiksi. Jos nyt ajatellaan mikä koira oikeasti puree lasta, niin just joku Chihahua tai papilloni, mutta kun siitä ei tule isoja jälkiä, vaan tikeillä selvitään.
Yleisin purijahan on just joku pieni "räksy" ja juurikin siksi, kun ne on niin pieniä ja koetaan vaarattomiksi, mutta vaarattomia ne ei ole. Isompaa koiraa tajutaan pitää silmällä. On muutenkin omistajan ja lapsen vanhempien vika jos koira puree lasta, koska ei se koirankaan pää kestä jos sitä saa lapset jonakin rimpuilutelineenä pitää.
Jos lapsi tulossa ja talossa isompi koira, niin se koira tarvitsee edelleen lapsen jälkeenkin vielä sitä lenkkiä ja aktiviteettiä. On siis omistajan vastuulla ettei koiran elämä muutu ja luonne sen mukana. Huomioi koiran ja lapsen, niin kyllä ne toisensa hyväksyy. Pikkupiskejä -ainakaan kaikkia- en lapseni likelle päästäisi.

Olen sitä mieltä, että koira huomioiden ja lapsi huomioiden homma pelaa. Purennasta seuraa koiran lähtö, mutta pienestä mutkasta matkassa ei kannata draumatisoitua. Pitää lapsestaan paremmin huota ja antaa koiralle aikaa totuua, niin kyllä se esiitä.

No meillä on kaks pientä koiraa ja vauva nyt 3kk. Meidän koirat pelkäävät lapsia, toinen enemmän ja toinen vähemmän, toinen tykkää joskus jopa käydä nuolaisemassa kavereideni lapsia, jotka käyvät kylässä, mutta toista oon pitänyt loitolla, kun se on niin arvaamaton ja murisee, niin en ole uskaltanut kokeilla, mitä tapahtuu.. No kuitenkin, jännitin ihan hirveästi sitä, miten tuo toinen meidän koirista vauvaan suhtautuu, kun kotiin laitokselta päästään ja ihan turhaan jännitin... Tämäkin koira on hyväksynyt vauvan, käy yleensä aina ensin "moikkaamassa" vauvaa eli tarkistaa, onko vauva kaukalossaan ja sitten vasta minua, jos tullaan kotiin esim. kauppareissulta ja muutenkin käy välillä lipaisemassa kielellä vauvaa (jotkut ei anna tätäkään tehä, mutta mielestäni se on koiran hellyyden osoitus, joten ei haittaa yhtään, jos käy välillä nuolaisemassa ohimennen vauvaa, sillä itse ainakin ajattelen että jos kieltäisi sitä tekemästä niin, niin sittenhän se ajattelis että se on väärin, joka ei kyllä ole, nuoleehan se omiakin pentujaan ja en nyt siis tarkoita että annan koiran tyyliin kuolata vauvaa, vaan ihan pieni lipasu on kyllä sallittu)..

Elikäs ei sun auta kun katsoa sitten kun vauva syntyy, että mikä tilanne on, tsemppiä ja älä jätä koskaan vauvaa/lasta yksinään kahden kesken mihinkään, sillä vaikka koira ois kuin kiltti, niin se voi silti yllättäen tehdä vahinkoa, tsemppiä sinulle! :) Niin ja muista, että koira tarvitsee vauvan synnyttyäkin huomioita ja lenkitystä ym, niin sillon pitäs olla kaikki hyvin, kun koira ei koe itseään syrjäytetyksi..

Mä yritän aina hokea kaikille että ELÄIN ON AINA ELÄIN. Aivan sama kuinka kiltti mamman mussukka on kyseessä, AINA on muistettava ettei se kuitenkaan ole ihminen joka puhuu samaa kieltä.

Koiraa ja lasta yhdessä on vahdittava, kuten täällä jo mainittu, ei koskaan jätetä keskenään. Missä iässä raja sitten meneekään. Itse luotan kyllä eläimiini, mutta aion vahtia tarkasti silti. Ja jossain vaiheessa kun vauva isommaksi kasvanut, lie kohtuullista eristää koiralle oma turvapaikka vaikka se lapsen repimiset sietäisikin.

Joten, jos on yhtään syytä jo etukäteen epäillä että koira saattaisi vahingoittaa lasta, kehottaisin harkitsemaan todella tarkkaan! Täältä käsin on kyllä turha tilannettanne arvioida ja komennella. Mutta, miettikää kunnolla realiteetit. Eläin on kuitenkin vain eläin. Ja ihminen siitä kummallinen, että usein pitää ensin tapahtua jotain ennenkun asioihin puututaan...