olet löytänyt itsellesi miehen, joka:
- ei todellakaan ole päässyt yli eksästään, vaikka niin kovasti väittää
- vihaa eksäänsä, koska vihan alla on suru ja surun alla rakkaus
- vihaa eksänsä uutta miestä, koska on mustasukkainen vielä eksästään
- palvoo lapsiaan ja asettaa heidät aina sinun tarpeittesi edelle
- ei jousta vaan pitää päänsä, ei neuvottele asioista sinun kanssasi
- pitää salaa yhteyttä eksäänsä, hänen sukulaisiin ja ystäviin
- kyselee lapsilta äidin kuulumisia
- haukkuu eksäänsä vielä vuosia eron jälkeen, syyttää eksää katkeraksi vaikka todellisuudessa itsellä on kaikki vielä käsittelemättä
- ei pysty muuttumaan, koska on pitänyt kulisseja yllä alusta asti
- rikkoo unelmasi yksi kerrallaan, eikä anna sitä mitä sinä todella kaipaat
- kantaa lasten mukana entistä elämäänsä, eikä edes halua luopua siitä
.. ymmärrän, että sinulla on paha olla, etkä pysty pitämään vihaa ja pettymystä sisälläsi. Ilkeilyn sijaan kannattaa vielä miettiä onko suhteellanne onnistumisen edellytyksiä. Kannattaa mieluummin hankkia hyvä ja onnellinen elämä itselle, kuin pilata oma ja pienten ihmisten elämä jutulla joka ei koskaan tule toimimaan. Ja miettiä vielä kerran motiiveja. Miksi kukaan enää vaivaa päätään ihmisen takia, jonka pitäisi kuulua menneisyyteen. Vai kuuluko sittenkään..
- ei todellakaan ole päässyt yli eksästään, vaikka niin kovasti väittää
- vihaa eksäänsä, koska vihan alla on suru ja surun alla rakkaus
- vihaa eksänsä uutta miestä, koska on mustasukkainen vielä eksästään
- palvoo lapsiaan ja asettaa heidät aina sinun tarpeittesi edelle
- ei jousta vaan pitää päänsä, ei neuvottele asioista sinun kanssasi
- pitää salaa yhteyttä eksäänsä, hänen sukulaisiin ja ystäviin
- kyselee lapsilta äidin kuulumisia
- haukkuu eksäänsä vielä vuosia eron jälkeen, syyttää eksää katkeraksi vaikka todellisuudessa itsellä on kaikki vielä käsittelemättä
- ei pysty muuttumaan, koska on pitänyt kulisseja yllä alusta asti
- rikkoo unelmasi yksi kerrallaan, eikä anna sitä mitä sinä todella kaipaat
- kantaa lasten mukana entistä elämäänsä, eikä edes halua luopua siitä
.. ymmärrän, että sinulla on paha olla, etkä pysty pitämään vihaa ja pettymystä sisälläsi. Ilkeilyn sijaan kannattaa vielä miettiä onko suhteellanne onnistumisen edellytyksiä. Kannattaa mieluummin hankkia hyvä ja onnellinen elämä itselle, kuin pilata oma ja pienten ihmisten elämä jutulla joka ei koskaan tule toimimaan. Ja miettiä vielä kerran motiiveja. Miksi kukaan enää vaivaa päätään ihmisen takia, jonka pitäisi kuulua menneisyyteen. Vai kuuluko sittenkään..
Vastaukset 40
Vanhimmat
?????????
Huvittavaa on lukea tätä purkaustasi, hyvä ex-vaimo. Olipa äitipuoli sitten ilkeä tai ei, niin huvittavaa.
Katsos kun mieheni ei tuhlaa sinuun ajatustakaan. Hän ei vihaa sinua, ei hauku, eikä syytä ketään katkeraksi. Itse asiassa, hän ei voisi olla neutraalimpi sinun suhteesi. Tiedäthän, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys?
Mieheni ei myöskään vihaa sinun uutta miestäsi. Hän ei ole lainkaan kiinnostunut koko ihmisestä. Hänelle on yhdentekevää kenen kanssa olet.
Kyllä, mieheni palvoo lapsiaan. Sitä yhtä, joka hänellä on eksänsä kanssa, sekä niitä kolmea, jotka hänellä on minun kanssani. Me palvomme myös toisiamme. Tottakai lasten tarpeet menevät aina omien tarpeidemme edelle, eikö se ole normaalia? Muistamme kuitenkin aina hoitaa myös avioliittoamme ja ottaa silloin tällöin kahdenkeskistä aikaa.
Mieheni joustaa tarvittaessa, samoin minä. Me neuvottelemme, eikä meillä ole tarvetta itsepintaisesti "pitää omaa päätämme". Kuten kerroin, avioliittomme toimii ja osaamma keskustella ja tarvittaessa tehdä kompromisseja. Molemmat.
Mieheni pitää yhteyttä lapseensa. Lapsi on jo teini-ikäinen ja omistaa kännykän, joten enää miehen ei tarvitse eksänsä kanssa olla yhteyksissä lapsen vuoksi. Miehen ex huolehtii omalta osaltaan lapsen yhteyksistä siihen puolen sukuunsa, mieheni ja minä miehen sukuun. Miehelläni ei ole tarvetta salaa soitella eksälleen ja tämän sukulaisille. Jos hänellä on eksälleen asiaa, soittaa kyllä aivan avoimesti.
Mieheni ei tarvitse muuttua, rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on. En myöskään usko, että perheemme on hänelle kulissia. Aikamoiset kulissit olisi väsännyt kun on mennyt kanssani naimisiin ja tehnyt 3 lasta.
Mieheni ei ole rikkonut yhtäkään unelmaani, vaan toteuttanut useammankin. Rakastamme toisiamme, olemme onnellisessa avioliitossa, rakensimme unelmiemme talon ja sain hänen kanssaan 3 ihanaa lasta!
Kyllä, mieheni kantaa mukanaan entistä elämäänsä. Minäkin kannan. Ja sinä. Me jokainen kannamme mukanamme menneisyyttämme. Mieheni ei kuitenkaan kanna niitä lapsen mukana, eletty elämä kulkee mukana ilman lastakin. Menneisyyttään ei pääse pakoon, mutta kyllä mieheni on siitä luopunut. Hänhän luopui siitä samana hetkenä kun erosi eksänsä kanssa. Se osa elämää on takanapäin, se osa eksän kanssa. Eksä on mennyttä. Mutta lapsi on edelleen osa tämänpäiväistä elämää, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Kylläpä sinä olet toiminnallasi vaikeuttanut lapsen ja isän yhdessä oloa! Etkös yhtään häpeä? No et varmaan, miehen ex perhe on sinulle niin suuri uhka, että sun oon pakko tehdä jotain todella pahaa, jotta saat mielenrauhan, jottet jää kolmoseksi. Ykkönenhän et voi olla ja kakkonen nipin napin.. kovasti teet työtä jotta mies jättää lopullisesti lapsensakin.
On se jännä miten nämä uudet tuhlaa energiansa miehen perheen asioita puimisessa, vaikka luulisi että se mies on tärkeempi, mutta toisten elämään sotkeutuminen on vieläkin tärkeempää. Uhka pitää ensin pyyhikiä pois jotta voi olla ja elää.
Ellei olisi uhkaa, ei kukaan tomisi noin että lapsetkin pitää ajaa miehen elämästä pois.
On se hyvä että oma exä oli viisas, ei koskaan ole ollut moista sotaa. Kun selvästi sanoo ehdot, ja vaatii että niin toimitaan, kaikki on helppoa. Meillä ei koskaan ole siedytty sitä että mies toisi naisensa meille tai me menisimme sinne! Siksi meillä onkin kaikki asiat kunnossa. Häiriköintiä ei ole naikkosten puolelta ollut, kun tietävät ettei se kannata, eivät uskalla, ja meille ei ole tulemista. Miehhen ovat kyllä estäneet tapaamasta lapsia, mutta parempi niinkin kuin että naikkoset tulisi meille.
Onko sinulla vaikeita ongelmia luetun ymmärtämisessä?
Miten minä olen toiminnallani vaikeuttanut lapsen ja isän yhdessäoloa? MItä pahaa olen mielestäsi tehnyt? Missä kohdin kerroin "tekeväni kovasti työtä jotta mies jättäisi lopullisesti lapsensakin"?
Täytyy sanoa että olet kyllä hieman vinksahtanut.
Miehen lapsi, tänäpäivänä teini-ikäinen fiksu nuorimies,on kyllä kuvioissa mukana ja erittäin tiiviisti. Siitä asti, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, on poika ollut meillä joka toisen viikon, eikä se asia muuttunut miksikään vaikka minä tulin mukaan kuvioihin.
Nyt teini-ikäisenä poika saa kulkea kotiensa väliä miten tahtoo, ja edelleen poika viettää meillä ihan omasta vapaasta tahdostaan aikaa vähintään sen 2 viikkoa kuukaudessa. Hän rakastaa kolmea sisarustaan ja touhuaa paljon yhdessä heidän kanssaan, etenkin vanhin yhteisistä pojistamme on miehen pojalle tärkeä, ovat yhteyksissä päivittäin.
Minä olen puuttunut vain oman perheeni elämään. Samoin mieheni. Miehen perhehän ovat minä ja kaikki 4 lasta. En minä koe ketään uhkaksi, eikä minulla ole tarvetta "pyyhkiä mitään pois jotta voisin olla ja elää".
Ja mistäköhän sodasta mahdat puhua? Kun meillä ei ole koskaan ollut mitään sotaa. Me kaikki elämme elämäämme rauhassa ja sulassa sovussa. Miehen exällä on uusi mies ja tämän kanssa lapsia, hän elää omaa elämäänsä ja minä ja mieheni omaamme. Ei meillä ole tarvetta sotia, koska olemme aikuisia kypsiä ihmisiä, joilla ei ole mitään hampaankolossa.
Miksi sinä vääntelet täällä aina kaikkien sanoja ja ymmärrät asioita tahallaan väärin? Missä kohdin edellisessä tekstissäni kirjoitin etten hyväksy mieheni poikaa elämäämme? Kerroppa?? Sinä saat sairasta tyydytystä muiden ongelmista, ja jos joku kertoo uusperheen asioiden sujuvan hyvin, se on sinulle kuin punainen vaate. Koska olet itse tukehtua katkeruuteesi, muiden onni tekee sinulle pahaa.
... hehheeee... tää oli todella, todella katkera kirjoitus! Vai ei ex mies yhtään ajatusta exälleen suo?? Kyllä suo, mutta eihän hän sulle kerro, salaisuuksiaan, muuten lähtisi sukanpesijämatkoihinsa.
Koitat tuolla vaan saada ajatukset pois miehen exästä, joka on sulle liian suuri uhka, jos ei olisi et snoisi mitään.
Katkeruus on paha asia, yritä päästä siitä eroon.
Mutta exän ja lasten uhka laittaa sinut toimimaan tuolla tavoin, kun pelkäät. Hätävarjelua sanon minä..
Kauniisti kerrottu ja totta uuspehe-elämästä. Näin minäkin ajattelen ja näin ajattelee mieheni.
Kumma kun sinä tiedät itsellesi täysin tuntemattoman miehen ajatuksetkin, melkoinen noita olet.....Edes hänen oma vaimo ei tiedä hänen ajatuksiaan, niinkö?
Katkeruuden asiantuntijana pidän kyllä sinua, kaikki omat vuodatuksesi ovat katkeruutta, kaunaaa, kateutta ja vihaa täynnä. Surullista....
.. kaikkihan täällä luulee tietävänsä toisten asiat..
heh.. vastasit itsellesi.. voiko katkerampaa olla.
Epätoivoista sinulta.....
silloinhan et siis ole ilkeä äitipuoli, vaan kiva äitipuoli, eiköstä vaan? :) sulla on kaikki kunnossa, ja voit tehdä ihmisiä onneliseksi ympärilläsi. ikeillä ei yleensä ole kiva olla.
Katkeran ex-akan toiveajattelua.....
On se omituista, että äidit on aina katkeria kun morkkaa näitä uusia suhteita, mutta uudet suhteet on erittäin fiksuja kun morkkaa äitejä.
Eihän näitä satuolentoja ole edes olemassa. Vait kateelliset ja katkerat ihmiset kutsuvat itse itseään puolikkaiksi, kun haluavat vaan olla enempi mitä ovat ja pystyvät!
Jokainen meistä voi kutsua itseään miksi lystää, vaikka presidentiksi, mutta fiksut ei tee niin.
Mutta antakaamme katkerille tilaisuus kutusua itseään miski lystää, se tuo heille paremman mielen... hehhee... vaikka se tuntuu niin naurettavalta ja ääliömäiseltä, että ahrva kehtaa... hehe... ei ole elämä heilläkään helppoa...terv: lumikki
säälittävät naikkose ja Lumikki=Lissu*2
Oot sä säälittävä kusipääää
Sinulle äiti:
Olenko ilkeä äitipuoli, vaikka:
Hoidan sinun lapsesi, kun et ite niitä jaksanut enää hoitaa?
Kuuntelen lastesi ongelmia ja neuvon heitä parhaani mukaan, vain koska äitiä ei kiinnosta nämä asiat?
Vien lastasi harrastuksiin ja leivon seuran myyjäisiin, vain koska äiti ei edes tiedä että lapsi jotain harrastaa.
Käyn vanhempainilloissa kuuntelemassa lasta koskevat asiat, vain koska äitiä ei edes kiinnosta mitä koulua lapset käyvät ja isä on viikot reissussa.
Ja silti: ei, lapset eivät kutsu minua äidikseen minun toivomuksesta, koska haluan että muistavat sen että heillä on oikeakin äiti. Missä lienee hän luuraa ja viettää hurvitteluelämää. Jos joku päivä äiti järkiinsä tulee niin ainakin lapset tietävät kuka se äiti on kun hän soittaa. Kuvia näytetään harvasepäivä.
Myös minulta sinulle äiti:
Olenko minäkin ilkeä äitipuoli, vaikka joka toinen viikko hoidan lapsiasi omassa kodissani? Teen ruokaa, pyykkään, siivoan huoneen, autan läksyissä, kuljetan harrastuksiin/hoitoon/kouluun, ostan synttärilahjat, uusia vaatteita? Teen tämän kaiken vaikken ole lasten äiti, ihan vain omasta tahdostani ja hyvää hyvyyttäni.
Vouuuuuuuuuu... voi miten säälittävää!!!! Olenko ilkeä äiti vaikka yksin hoidan lapseni yötäpäivää kun viet mun miehen???? Muista se aina kun säälit itseäsi!
Mut oikeesti tuo on jo niiiin sairasta, että hävettää sun puolesta.
;)) ei voi tälläistä vuodatusta ja säälin kerjäämistä oikeesti olla. Teinipartio taas asialla..
Onneksi joku VEI sun miehen, olisi mies vielä vetänyt itsensä jojoon jos olisi pitänyt elää noin mielenvikaisen kanssa.
Lapsetkin se naikkonen varmaan vei ja jäit ihan yksin....voi by-hyy sentään
Niin mustakin oli hyvä et huono mies kelpasi jollekkin! Tosi hyvä, itse me emme oliskaan ymmärtäneet että mies oli niin luuseri!! Rakkaus on sokea.
Mutta parasta on se että mies itsekin tajusi virheen eikä ole tuonut naikkosiaan meille eikä lasten lähelle, kun sanoi itsekin että he ovat todella huonoa seuraa meille!
Ei naikkonen lapsiani ja mua ole mihinkään vienyt, laitoimme kovan vastaan etteimeille tulla eikä lapsiani kukaan hauku. Niia kauan kun pysyy poissa meidän silmistä, meillä on asiat hyvin, emme halua enempää ongelmia. Lapset ovat saaneet kasvaa todella rauhassa eikä kukaanole heitä päässyt haukkumaan. Vaikka isän näkemistä estivät, niin enemmän se koski mieheen, ei meihin. Mies kärsii ei me.
On se vaan niin jännää.. en ole näillä sivuilla käynyt reiluun vuoteen (eikä näköjään tarvitse käydä jatkossakaan) mutta sama itkuvirsi naikkosista jatkuu. Eiköhän erostasi ole jo niin pitkä aika että kannattaisi jo jättää taakseen ja keskittyä itseesi älä käytä aikaasi täällä itkemiseen ja melkein joka ainoaan keskusteluun sekaantuen monikossa itesetäsi puhumiseen. Käy vaikka tuolla matkailu osiossa jospa saisit vinkkejä, tai viihde , ajanviete , tai jopa seksi ei tiedä jos avautuisi uusi maailma sinulle ja pääsisit tuosta kuplasta ulos, ei oikeasti voi olla tervettä joka päivä vaahdota tota samaa turhaa paatosta jota kukaan ei voi otaa tosissaan, käytä siis aikaasi paremmin ja nauti loppuelämästäsi.
Vai huono mies,....vittuako sä sitten vingut vuodesta toiseen miten naikkoset sen vei.
Tapa ittes saatanan pelle!
Huomaa Lissu-Lumikki, että aloituksen teki joku katkera äiti, ei äitipuoli. Eli täytyyhän äitipuolia olla olemassa, koska äiditkin käyttävät sitä termiä :))
no eipä käytä... kirjottaahan voi mitä vain... mutta ei kukaan järkevä ole puolikas.
Mikä niissä sinun lapsissa on vialla kun niitä on aina kaikki haukkumassa?
Sanoppa se? Ei kukaan isällinen mies hylkää omia lapsiaan kenenkään kantturan tähden jos häntä siihen ei pakoteta! Jos mies lapsensa jättää ja vaihtaa kantturoihin, niin ei se ole miehen päätös kyllä siinä on naikkosilla sormet pelissä.
Mutta meidän lapsia ei kukaan tule meille suoraan haukkumaan, kun sanoin miehelle ettei kantturoita sitten meille tuoda eikä lasten lähelle lainkaan, me emme niitä tarvi enenpää sotkeman asioitamme. Miestä emme enää huoli, ja lapsetkin on antaneet isälle takasin, eivät halua olla tekemisissä kun hylkäsi heidät pienenä. Tosi hyvä juttu minusta, siitä saa itsekin nenilleen, ihan oikein... kyllä lapset muistaa.
Mutta varmasti olisivat tehneet lasten elämän todella hankalaksi jahaukkuneet meitä, jos olismme huolineet heidätmeille tai me olisimme menneet niitä naikkosia miehenl uokse katsomaan ja kyselemään taustojansa. Onneksi olimme fiksuja ja jätimme moiset haihattelut ja olemme nyt eerittäino nnellisia kun miehennaikkoset ei ole meitä kiusanneet.
Lissu. ei savua ilman tulta! Muistappa se......
Todellakin kirjoittaa voi ihan mitä vaan, sen sinä todistat joka päivä.
Kuin myös, mikään ei ole katkerampaa kuin haukkua miehen exää ja lapsia jotta tuntisi itsensä muka paremmaksi. Mutta katkeruudessahan tekee mitä vian. Niih...
Viel pöpimmät olisi jos olisivat joutuneet isänsä kantturoiden kynsiin... huh ihan pelotta ajtellakin moista...Onneksi sentään olen maailman pars äiti, sanovat lapset, muiden mielipiteet ei kiinosta. Ja sitiäm oni onkin kateellinen.
Niin tuntuu olevan sinun kohdalla. Katkeruudessasi teet mitä vain ja kirjoittelet mitä vain. Kokeile välillä oikeaa elämää, irroittaudu koneelta, mene marjaan, metsään, lenkille. Ihana syksy, mutta sinä päivystät S24:lla.
Tarkoitin, että ei minun lasten äitipuoli kyllä lapsiani hauku.. enkä kyllä ole lähipiirissäni ikinä kuullut että kukaan olis puolison lapsia haukkunut. Miksi sinun lapsiasi haukutaan?
Voi että... no niin teen, mie oon erittäin katkera... voi että mie oonki... voi että... aatella miten katkera minä oonkaan...hih...
Ei minun lapsiani isänsä naikoet hauku, kun ei oo koskaan nähneet, vaan jos olisivat päässeet kiusaamaan niin kyllä sitten olisi tullut varmaan semmoista tekstiä mulle jalapsille. Mutta meille ei päästetä moisia kantturoita.
Kyllä täällä kun lukee miten miehen lapset sitä ja tätä... kyllä se tuntuu todella pahalta, ja tuntuu hyvältä, että omat on päässeet helpolla, kun ei ole isän naikkoset päässeet meitä haukkumaan.
No mutta vaikka täällä palstalla joku pahaa puhuu puolison lapsista niin ei kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen lapselle itselleen niin puhu. Sitähän varten nämä palstat on että voi keskustella asioista jotka häiritsee ym. Kokemuksia. Eihän se sitä tarkoita että tosielämässä lapselle sellaisia puhuttaisiin. Kyllähän sinäkin sen aikuisena ihmisenä ymmärrät.
Luulen että sinulla on paha harhaluulo äitipuolista. Voihan sinun esim. Työkaveri olla äitipuoli, eikä hän sen kummallisempi ihminen ole. Minäkin olen äiti lapsilleni ja äitipuoli miehen lapsille. En minä ole mieheni lapsia haukkunut, eikä minun lapseni ole koskaan joutuneet exmieheni vaimon haukuttavaksi. Ihan normaali äiti-ihminen tämä minunkin lasten äitipuoli on..
Hyvä Hyvä, paraneminen alkaa siitä kun tunnustaa itselleen olevansa katkera ja sairas! Kyllä se siitä lähtee, voimia paranemiseen sinulle!!
Sinulle ilkeä äiti! Sinä et todellakaan ole päässyt ex miehesi yli, vaan toivot edelleenkin paluuta entiseen. Kaikki mitä kirjoitat äitipuolesta, kirjoitat todelisuudessa itsestäsi. Olet mukamas tehnyt analyysin äitipuolesta ja kuvittelet sen olevan totuus. Totuus se onkin, mutta vain sinusta.. olet katkera, vihainen ja täysin vielä kiinni ex miehessä. Äitipuoli on sinulle se kaatoallas, jonka päälle kaadat oman pahan olosi.
Niin paljon saa näillä palstoilla lukea ILKEISTÄ ÄIDEISTÄ, jotka ovat jäänee kiinni ex mieheensä ja kaatavat kaiken henkisen paskansa uuden naisen päälle, joka ei ole usein syypää yhtään mihinkään. Uusi nainen haluaa lähes aina tehdä kaikkensa luodakseen hyvät suhteet kumppaninsa lapsiin. Uudella naisella on vaativa rooli ottaa uusi paikka haltuunsa. Usein miehen ex nainen on sellainen kuin sinä olet! Eli tekee kaikkensa pilatakseen uuden naisen onnen sinun ex miehesi kanssa. Todennäköisesti miehesi on hylännyt sinut. Se on ollut sinulle sietämätön paikka. Katkeruuteesi ja viha kaadat uuden naisen päälle, joka on täysin syytön siihen mitä sinun ja ex miehesi välillä tapahtui.
MInun mieheni exä oli juuri se todella ILKEÄ ÄITI! Hän petti miestäni. Mieheni lopetti suhteen. Ero oli hänelle tosi kova paikka. Hän teki kaikkensa tuhotakseen meidän suhteemme. Hän käytti lapsia koston välineenä. Hän mustamaalasi minua sukulaisille, naapureille ja yhteisille tuttaville. Hän teki kaikenlaisia häikäilemättömiä temppuja.
Meidän suhteemme kesti kaiken tämän, koska rakkautemme on vahvalla pohjalla. Emme vastanneet samalla mitalla, vaan luotimme, että hän saa ansionsa mukaisesti ja niin hän on saanutkin. Eräiden tilanteiden johdosta hän joutui riitaan useamman sukulaisen ja kyläläisen kanssa ja niin hän paljasti itsensä. Naisen narsistinen persoona avautui heille. Asiat levisivät kulovalkean tavoin ja ihmisille alkoi avautua totuus kaikista asioista. Meiltä tultiin pyytämään anteeksi, että meistä oli uskottu niin pahoja asioita.
Miehen lapset ovat jo isoja, joten exän kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Exä poisti itse itsensä omalla käytöksellään meidän elämästä. Nyt monien vuosien jälkeen minun oloni häntä kohtaan on tosi neutraali. Koen häntä kohtaan lähinnä sääliä ja myötätuntoa. Hänellä on ollut näiden vuosien aikana ainakin viisi miestä. Mitkään hänen suhteensa ei onnistu, mikä on omiaan kertomaan jotain hänestä ihmisenä.
Me olemme onnellisia ja meidän suhteemme on hyvin vahva. Kiitos mieheni exälle siitä, että teki meidän suhteestä näin vahvan :)
äitipuoli34:
ei voi muuta sano kuin että elämäsi kuulostaa aika teinimeiningiltä. Ei pitkälle kanna vahva suhteenne, jos perustuu sodankäyntiin. Lapset kärsii noissa aina pahiten.
Hei lueppas uudelleen. Eihän perustu sodankäyntiin (vain exä yrittää sotia) vaan hehän ovat toimineet näin: "Emme vastanneet samalla mitalla, vaan luotimme, että hän saa ansionsa mukaisesti ja niin hän on saanutkin. Eräiden tilanteiden johdosta hän joutui riitaan useamman sukulaisen ja kyläläisen kanssa ja niin hän paljasti itsensä".