jos kuitenkin pääjuoni/teema/aihe on mahdollista kertoa yhdellä virkkeellä?
Yritän kirjoittaa kertomusta, jossa pituus riittää kokonaiseksi kirjaksi, mutta oon huolissani siitä, että tämän mun kehittelemän pääkertomuksen sisällä tapahtuu jos jonkinmoista pienempää ja suurempaa tapahtumaa.
Voiko kertomuksen sisäisiä tapahtumia ym. olla liikaa? Omassa kertomuksessani kaikki nämä sivuojuonet ja extratapahtumat liittyvät toisiinsa ja ilman niitä koko päätapahtumat eivät voisi tapahtua, mutta silti en tiedä pitäisikö pakottautua karsimaan vai ei.
Laskin, että nyt sellaisia sivujuonimaisia tapahtumia on koko kertomuksessa 9-10. Nuo yhdessä siis muodostavat suureksi osaksi pääjuonen. Mutta pitäiskö yksinkertaistaa? Milloin liika on liikaa?
Pitäis varmaan aina kun lukee jonkun kirjan, niin kirjoittaa siitä ylös kaikki mitä siinä tapahtuu, et vois verrata.
Yritän kirjoittaa kertomusta, jossa pituus riittää kokonaiseksi kirjaksi, mutta oon huolissani siitä, että tämän mun kehittelemän pääkertomuksen sisällä tapahtuu jos jonkinmoista pienempää ja suurempaa tapahtumaa.
Voiko kertomuksen sisäisiä tapahtumia ym. olla liikaa? Omassa kertomuksessani kaikki nämä sivuojuonet ja extratapahtumat liittyvät toisiinsa ja ilman niitä koko päätapahtumat eivät voisi tapahtua, mutta silti en tiedä pitäisikö pakottautua karsimaan vai ei.
Laskin, että nyt sellaisia sivujuonimaisia tapahtumia on koko kertomuksessa 9-10. Nuo yhdessä siis muodostavat suureksi osaksi pääjuonen. Mutta pitäiskö yksinkertaistaa? Milloin liika on liikaa?
Pitäis varmaan aina kun lukee jonkun kirjan, niin kirjoittaa siitä ylös kaikki mitä siinä tapahtuu, et vois verrata.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiinnostuin heti tuosta, miten olet toteuttanut tuon.:) Aika paljolta tuo juonikuviointi kuulostaa. Kannattaa vain huolehtia siitä, ettei varsinainen juoni jää rönsyjen varjoon, luulisin. Muista lunastaa lupaukset, jotka tekstissä annat ja jätät lukijan mieleen.
Kerro vähän tuosta kertomuksesta? Synopsis tai jotain.:)
No en halua juonta paljastaa täällä. Mutta siis sanotaanko näin, että tapahtumat ovat yhteensattumien summaa. Paljon pienempiä sivutarinoita tai juonia, jotka koko ajan kuljettavat pääjuonta tiettyyn pisteeseen. En oikein osaa selittää tätä. Tämä tällainen missä yksi tapahtuma johtaa toiseen olisi muuten varmasti hyvä, mutta siis aiheuttaa sen, että erilaisia tapahtumia tulee sen verran paljon...
Mahdoton vastata näkemättä käsikirjoitusta. Ei kuitenkaan kuulosta pahalta, jos osaat kirjoittaa niin mikä ettei.
Apua mullon vaikka kuinka paljon tapahtumia. Oonkohan mä kirjottanut täyttä p:aa. Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa juonta kuljettaa miehen ja naisen suhde. Mutta siinä on myös sivujuonteita. Voi voi en nyt tiedä onko tässä päätä tai häntää. Loppujen lopuksi kirja on naisen elämänkerta. Aika paljon mahtuu naisen elämään. Toinen osa on ehkä selkeempi, ku se on pelkkää fantasia... Eka osa vie siihen fantasiaan... Naisella on suhde miehen kanssa. Sitten kertomukseen tulee muitakin henkilöitä, nainen on koko ajan kertojana. Fantasiaa kun on, niin parit sodat se nainen lopettaa ja juoksentelee pitkin metsiä miehen kanssa pakoon vihollisen sotilaita. Ja sit ekan osan lopussa mies jättää naisen ja nainen rakastuu toiseen. Voi sentään. No, ekaa kirjaa kirjotan. Menköön harjoituskappaleeksi. Kaikilla henkilöillä on kyllä yhteys ja lopussa paljastuu joistakin henkilöistä yllättäviä asioita, jotka vaikuttaa naisenkin elämään.
Karsintaa siis oi voi mitä mä otan pois.
Oon kirjottanut väliin myös sellaisia "lepokohtia" joissa lukija ikään kuin voisi "levähtää" varsinaisesta juonesta. Esim joitakin olutjuhlia tai tanssiaisia, joissa lähinnä pidetään hauskaa. Tietty lukija voi mennä sekasin, että miten ne tarinaan liittyy. Juonen käänteet kyllä pysyy eli alun eräs ongelma ratkeaa toisen osan puolivälissä eikä ns jää ilmaan.
Mä kirjotan tän sinniläkin loppuun. Sit seuraavaa harjoittelemaan.
Ai pahkinen, onneks ei yksyhteen meitsin dekkarin kans, siis sen kässärin jota nyt tuunaan, kun se ei oo elämäkertaa. Mut pianisti löytyy, siis täsä sun ei, entäs se basisti? Ja juhlia riittää kyllä mutta ei olutjuhlaa, ainakaan vielä. Pitäiskö lisätä?
Kirjoittaminen on kivaa, mut
dekkari,
onko se sittenkään oikea genre mulle ?
Huoh !
Mullei oo basisteja. Lisää vaan! :-) Olutjuhlat ovat aina kaunis sivujuonne, varsinkin jos juodaan kunnon kännit.
Mutta onko "tapahtumarikas" romaani jotenkin vähemmän arvostettu kuin sellainen vähäeleinen, missä ei tapahdu paljoakaan, vaan enemmän mennään henkilöiden ajatusmaailmaan mukaan ja kokonaisuus koostuu pienen pienistä siinä hetkessä tapahtuvista asioista. Esimerkiksi kuvaillaan, miten kärpänen pyrähtää lentoon, miltä hiekka tuntuu jalan alla jne.
Mitä hyviä kirjoja, missä on paljon tapahtumia osaisitte suositella?
Ainoa oikea vastaus kysymykseesi on: kaikki riippuu toteutuksesta. Jos teet sen hyvin, se on mahdollista. Jos teet sen huonosti, lopputulos on kamala.
Vähän samanlainen tilanne minullakin kahdeksanvuotisen romaaniprojektini kanssa: kyseessä on kehitysromaani, jossa tavallaan keskuksena on päähenkilö ja se mitä hänelle tapahtuu, ja miten hän kehittyy hänen ympärillään tapahtuvan kautta. Näitä tapahtumia siis riittää koska hän suorittaa vaellusta Suomen ympäri, ja aina jossain uudessa etapissa syntyy jotain, joilla on yhteistä enemmän tai vähemmän negatiivista painolastia mielen päälle aiheuttava vaikutus. Tämä tekee siitä kehitysromaanin, ja tämä on se millä itse olen tähän mennessä tietääkseni "onnistunut" selittämään, miksi nämä sivujuonteet eivät tule jatkumaan tavanomaisten dramaturgisten lakien mukaisesti loppuun asti. Mutta tapauskohtaisesti, mikä sitten oman kässärisi sisälläänpitämä juttu lienee...
Mielestäni käsikirjoituksessa ei voi olla liikaa juonenkäänteitä.
Kirjoittajan on osattava kuitenkin pitää kaikki juonenkäänteet - riippumatta niiden määrästä - kasassa.
Kermakakun päälle on kuitenkin turha ripotella jauhelihaa, eli jos sisäinen "paskanpaljastin" kertoo, että jokin juonenkäänne ei sovi tekstiin, sitä on turha raahata mukana sen takia että sen kirjoittamiseen on kulunut aikaa. Maailmassa riittää kirjaimia, joten delete-nappulan käyttäminen on suotavaa. Jos sen käyttö epäilyttää, kannattaa ottaa ensin jotakin alkoholipitoista juotavaa.
kirjottakaa ihmeessä kirjoja, jotka ei pitkästytä. Mitä arvoo on sadan sivun jaarittelulla ja sitten loppuun muutamakymmentä sivua actionia? Jos kaikki liittyy saumattomasti kaikkeen, tapahtumia saa olla vaikka kuinka paljon. Kunhan se ei ole itsetarkoituksellista, vaan ´se täytyy kirjoittaa´ että tarina olisi tasapainoinen kokonaisuus. Tietenkin rauhallisia suvantovaiheita on rytmityksen vuoksi oltava myös, mutta eiköhän ongelma ole useimmilla se, ettei mielikuvitus yllä muuhun kuin sadan sivun turhaan löpinään kirjan keskellä. Basistilla tai ilman.
Riippuu pituudesta. Jos kirja on kakskytsivunen niin pienikin määrä on liikaa ja jos stoori on taas 700-sivunen niin tapahtumia voi olla vaikka kuinka paljon.
Kyllä, valitettavasti on niin, että henkilöitä, sivujuonia ja tapahtumia voi olla liikaa. Tässä syy, miksi romaanikässärini on saanut kustantamoilta hylsyjä. On nimittäin tullut myös palautetta ja arvostelupalveluitakin on käytetty.
Ilmeisesti eri asioita arvostetaan eri aikoina. Joskus 30 vuotta sitten kirjoittamani kässärin kaltainen teksti olisi saattanut mennä läpi, koska teksti itsessään on laadukasta. Nykyisin arvostetaan sitä, että vellotaan parin kolmen henkilön keskinäisiä suhteita sivukaupalla. Näkökulmia ei saisi olla useita ja missään muualla kuin Suomessa ei saisi tapahtua mitään, koska vieraskielisissä nimissä kuulemma menee sekaisin.
Anna käsikirjoitus (tai synopsis) luettavaksi muutamalle ihmiselle. Näin saat ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä, toimiiko kokonaisuus. Koelukijoiden ei tarvitse antaa sen kummempaa palautetta kuin että vaikuttiko teos eheltä ja tiiviiltä vai ei. (Älä luota tässä sokeasti äitiin/kumppaniin/ystävään/muihin läheisiin ja rakkaisiin, koska blaa blaa blaa.)
Jos tarinasi on lukijoiden mielestä sekava/epäselvä/vaikeasti seurattava tai muuten vaan rönsyilevä, mieti vielä miten ja mistä kohtaa sitä voisi tiivistää ja karsia.
Tosin jos kerran saat teoksesi teeman helposti äkslättyä yhteen virkkeeseen ja kaikki kirjan tapahtumat selkeästi tukevat tätä teemaa, niin tuskin pelkkä tapahtumien paljous on mikään kompastuskivi.
Kuinka paljon kertomuksessa on henkilöitä? Onko siinä selkeä päähenkilö? Pysyykö näkökulma kaiken aikaa samana, vai vaihtuuko kertoja (sivujuonien mukaan/välillä)?
Joku jo totesikin, että kymmenen sivujuonta kuulostaa aika suurelta määrältä. Oletko varma, että ne kaikki todellakin ovat _sivujuonia_? Eikö sivujuonen tarkoitus ole enemmänkin tukea juonta/teemaa kuin olla välttämätön osa sitä? Sanoit kuitenkin, että nämä sivujuonentapaiset muodostavat pääjuonen (ainakin suuren osan siitä).
Millainen rakenne tarinalla on näiden sivujuonten kannalta? Onko olemassa yksi selkeä pääjuoni, jonka edetessä tuot silloin tällöin esille sivujuonten tapahtumia? Vai koostuuko teos pikemminkin peräkkäisistä/limittäisistä "sivujuonista"? Jos epäilet, että sivujuonia on liikaa, muuta tarina suoraan useammista samanarvoisista palasista koostuvaksi kokonaisuudeksi.