Keskiyö/Tuntijasi

Hei

olemme varmasti kirjoitelleet aikaisemmin, mutta en jaksa muistaa!
sinä olet romantikko ja erittäin naisellinen. uskot aitoon rakkauteen ja se on sinun valttisi! et koskaan tyytyisi väljähtyneeseen suhteeseen.

sinulla on jo takasi vaikea suhde, mikä aiheutti mahanpuruja. et kaipaa enää sellaista. kerron ensin aivan ilman kysymyksiä mitä näkyy:
olet surrut miehen perään, joka on sinulle liian lapsellinen. työssä olet ahkera ja olet valmis selvittelemään toistenkin ongelmia, jos niin tarvitaan. sinun on vaikea sanoa "ei". se sinun olisi opittava!

se rakkaus, mitä sinä janoat, ei ole aivan lähellä, siis geograafisesti.

tämä on toki nyt vain lyhyt katselmus, mutta minulle näkyy ensinkin ristiriita lapsen kanssa. hän lähtee muualle ja se koskee. siellä hänen ympäristössään on tivoli tai jokin huvipuisto. olisikohan joku lähdössä esimerkiksi tanskaan?
mutta tämä kysymäsi mies: hän ansaitsee hyvää rahaa työssään ja on valmis liikkumaan. työ on hänelle tärkeämpää kuin suhteet. sinuun ottaa yhteyttä hyvä ihminen, mahdollisesti naispuolinen ja hän tutustuttaa sinut omaan ystäväpiiriinsä. sitä kautta sinä kohtaat miehen jolla on oma talo.

minun mielestäni sinun onnesi on toinen mies, ei tämä kysymäsi. mutta koita nyt kuitenkin saada unen päästä kiinni!

t. Keskiyö

Ensinnäkin, kiitos vastauksesta. Ja todellakin olen kysynyt myös aiemmin, ihan oikein näit. Nimimerkkiä en enää muista. Kysyin sillon jotenkin väärin tai en asetellut kysymystäni oikein joten en saanut kai haluamaani vastausta.
Mikä lienee tuossa edellä tuo tilapäisvastaaja? ;) No heh.
Olen vain niin hulassa elämäni kanssa ja jotenkin en saa mistään uudesta otetta, junnaan paikallani. Teen päivittäin sen mitä pitääkin. Hoidan kodin la lapsen. Kaikki ( 3 lasta) jo isoja ja yksi armeijassa. Yksi alaikäinen siis asuu vain enää kotona.
Olet oikeassa,olen romantikko. Haluan pysyvyyttä ja rauhaa elämääni. En oikeastaan koskaan ole saanut isommin mitään itselleni, elämä on ollut yhtä selviytymistaistelua. Tämä mies josta kerroin vei todellakin jalat altani. Sitä kesti vuosia. Olisin valmis hänelle antamaan vaikka kuun taivaalta jos se olisi mahdollista. Jotenkin hän vain käänsi kelkkansa ja lähti toiseen suuntaan, vaikka puhuikin muuta. Luulen että pelästyi ja on tehnyt paljon sen eteen että lakkaisin välittämästä. Kumma yhteys on kuitenkin säilynyt ja tiedän hänen kuitenkin arvostavan minua jollain tapaa. Mutta tässä ollaan, elämä sivuraiteilla. En tiedä mistä langoista enää pitäisi vetää ja minkä verhon takaa se onni hymyilisi. Siispä jatkan vain olemista. Mutta unohtamaan en pysty, haluaisin HÄNELTÄ edes jotain vastauksia. Tulenko koskaan niitä saamaan ja saanko enää koskaan tavata häntä?

Pitkästä aikaa...löysimpä tämän ketjun:)
Olen todellakin koittanut unohtaa, huonolla menestyksellä. Ehkäpä asiassa minua eniten vaivaa se kun en tiedä, oliko hänellä edes mitään tunteita vai olinko leikkikalu?