Hei!
Olen 20-vuotias nuorimies jolla perusasiat ovat kohtuu hyvin. On tyttöystävä, muutama kaveri, talous jokseenkin mallillaan jne. Olen kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta jo melko pitkään, johtuen kiusatuksi tulemisesta esikoulusta aina ammattikoulun kolmannelle luokalle asti. Olen tästä johtuen myös todella ujo. Diagnoosin näille sain reilu vuosi sitten. Samalla sain myös lääkityksen ja kävin psykiatrin juttusilla lopputalveen asti. Olin työttömänä kesästä vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen pääsin kuntouttavaan työtoimintaan mukavaan paikkaan, jossa hommat olivat mielenkiintoisia ja siellä oli pari hyvää kaveriakin töissä. Pomokin siellä oli todella mukava ja hän vähän lupaili vakipaikkaakin sieltä. Tunsin pikkuhiljaa rupeavani paranemaan, kunnes huhtikuussa sain puhelun nykyiseltä työpaikaltani. He olivat saaneet yhteystietoni työkkärin kautta. He halusivat ottaa minut koeajalle sinne pitkään sairaslomalla olleen työntekijän tilalle, eikä minulla paljoa ollut vastaan sanomista, ettei kelan tuet katkeaisi.
Koeajan jälkeen hommat siellä jatkuivat ja ahdistus ja masennus alkoivat palata taas takaisin. Työt alkoivat tuntua todella raskailta, väsymys ja uupumus painoivat, mutta oli vain jaksettava. Psykiatriinkin yritin ottaa yhteyttä mutta hän ei vastannut. Lisäsin lääkityksen määrää, eikä siitäkään ollut mitään apua.
Nyt kaikki pienetkin epäonnistumiset missä tahansa saavat mielen aina vain matalammalle. Töissä ahdistaa ja stressaa, kun olen niin hidas tekemään hommia verrattuna muihin. Hävettää myös olla porukan nuorin ja kokemattomin. En uskalla jutella kenellekkään ja yritän vain olla niin, ettei minua huomattaisi. Väsymys on järkyttävää, aamulla väsyttää niin, että meinaan välillä nukahtaa rattiin töihin ajaessani. Töissä väsyttää koko päivän. Töiden jälkeen väsyttää nukkumaan menoon asti. Yöunet kuitenkin ovat 6-8 tunnin luokkaa. En vain tunne jaksavani enää pitkään tätä menoa. Itsemurhakin on mielessä aikalailla päivittäin. Töistä en kehtaisi olla pois ettei sitten tarvitsisi selitellä kellekkään. Mitä minun oikein kannattaisi tehdä? Kiitos etukäteen!
Olen 20-vuotias nuorimies jolla perusasiat ovat kohtuu hyvin. On tyttöystävä, muutama kaveri, talous jokseenkin mallillaan jne. Olen kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta jo melko pitkään, johtuen kiusatuksi tulemisesta esikoulusta aina ammattikoulun kolmannelle luokalle asti. Olen tästä johtuen myös todella ujo. Diagnoosin näille sain reilu vuosi sitten. Samalla sain myös lääkityksen ja kävin psykiatrin juttusilla lopputalveen asti. Olin työttömänä kesästä vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen pääsin kuntouttavaan työtoimintaan mukavaan paikkaan, jossa hommat olivat mielenkiintoisia ja siellä oli pari hyvää kaveriakin töissä. Pomokin siellä oli todella mukava ja hän vähän lupaili vakipaikkaakin sieltä. Tunsin pikkuhiljaa rupeavani paranemaan, kunnes huhtikuussa sain puhelun nykyiseltä työpaikaltani. He olivat saaneet yhteystietoni työkkärin kautta. He halusivat ottaa minut koeajalle sinne pitkään sairaslomalla olleen työntekijän tilalle, eikä minulla paljoa ollut vastaan sanomista, ettei kelan tuet katkeaisi.
Koeajan jälkeen hommat siellä jatkuivat ja ahdistus ja masennus alkoivat palata taas takaisin. Työt alkoivat tuntua todella raskailta, väsymys ja uupumus painoivat, mutta oli vain jaksettava. Psykiatriinkin yritin ottaa yhteyttä mutta hän ei vastannut. Lisäsin lääkityksen määrää, eikä siitäkään ollut mitään apua.
Nyt kaikki pienetkin epäonnistumiset missä tahansa saavat mielen aina vain matalammalle. Töissä ahdistaa ja stressaa, kun olen niin hidas tekemään hommia verrattuna muihin. Hävettää myös olla porukan nuorin ja kokemattomin. En uskalla jutella kenellekkään ja yritän vain olla niin, ettei minua huomattaisi. Väsymys on järkyttävää, aamulla väsyttää niin, että meinaan välillä nukahtaa rattiin töihin ajaessani. Töissä väsyttää koko päivän. Töiden jälkeen väsyttää nukkumaan menoon asti. Yöunet kuitenkin ovat 6-8 tunnin luokkaa. En vain tunne jaksavani enää pitkään tätä menoa. Itsemurhakin on mielessä aikalailla päivittäin. Töistä en kehtaisi olla pois ettei sitten tarvitsisi selitellä kellekkään. Mitä minun oikein kannattaisi tehdä? Kiitos etukäteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä unenlaatusi on? ilmeisesti masennuksesi johtuu väsymyksestäsi, eikä toisinpäin? vai miten on, itse tiedät paremmin. näin kotitohtorina passittaisin sinut lääkärin pakeille, ja vaatisin ottamaan kilpirauhaskokeet!
muuta, mitä voit asialle tehdä; on; irti roskaruuasta ja valmiseineksistä, eli siirryt itsetehtyyn ja lisäaineettomaan ruokavalioon, jotta saisit tarvitsemasi vitamiinit ym ravintoaineet, ja pyydä tyttöystävääsi vaikkapa tekemään ruokaa sinulle, ja menkää yhdessä pitkille lenkeille, liikunta auttaa myös selvittämään päätä. pää pystyyn poika, kyllä se siitä, elämä edessä.