Mikä kumma se tätä pohjoismaista ummikkokansaa oikein vaivaa?
Arkipäivän piristävä flirtti on käsitteenä aivan outo ja tuntematon. Usein jos jonkun kanssa pelaa viatonta silmäpeliä niin kohta ollaan jo viestejä lähettelemässä ja vähintään kahville pyytämässä, kas kun ei vielä naimisiin.
Ei vain voida tajuta niinkuin muualla Euroopassa että flirtti piristää joskus mukavasti päivää ja on huomion osoitus toiselle, ei sen tarvitse merkitä mitään kummempaa.
Jos katsookin toista niin on selvästi kiinnostunut, niin se täällä pohjolan perukoilla menee.
Milloin te flirttailette, missä, ja mitä odotatte tältä flirttailulta, pitäisikö sen johtaa johonkin?
Arkipäivän piristävä flirtti on käsitteenä aivan outo ja tuntematon. Usein jos jonkun kanssa pelaa viatonta silmäpeliä niin kohta ollaan jo viestejä lähettelemässä ja vähintään kahville pyytämässä, kas kun ei vielä naimisiin.
Ei vain voida tajuta niinkuin muualla Euroopassa että flirtti piristää joskus mukavasti päivää ja on huomion osoitus toiselle, ei sen tarvitse merkitä mitään kummempaa.
Jos katsookin toista niin on selvästi kiinnostunut, niin se täällä pohjolan perukoilla menee.
Milloin te flirttailette, missä, ja mitä odotatte tältä flirttailulta, pitäisikö sen johtaa johonkin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ota asiaan kantaa. Itseäni hieman harmittaa vain tuo, että jopa meikäläiset ovat aina vertaamassa meitä muihin kansoihin. Ja kuinka meidän pitäisi olla niinkuin ne muutkin. Ei meidän tarvitse olla samanlaisia kuin ne muut! Ollaan vain sellaisia mitä ollaan ja sillä siisti!
...sä et osaa flirtata oikein. Eli sun flirttis ei ole tarpeeks viatonta. Harjoittele tai lopeta se typerä keekoilu kokonaan.
flirttailu = säälittävä pelleily
Flirtti piristää arkipäivää, totta.
Sitä on mukava harjoittaa päivittäin, milloin missäkin.
Mutta flirtissäkin on rajansa, jos ylilyö flirtin, antaa toiselle helposti väärän kuvan.
Ja toisekseen, mitä merkitystä sillä on vaikka, joku kahville pyytäisikin, ystävällisestihän siitä voi kieltäytyä.
Henkilökohtaisesti minä naisena olen sitä mieltä, että flirtin ei tarvitse johtaa mihinkään.
Itse ainakin flirttailen, milloin missäkin, mutta sellaisten ihmisten kanssa, joista voisin ajatella sen johtavan muuhun.
Tarkoitan tällä siis sitä, että en mitään silmäpeliä pidä ihmisten kanssa, jotka minua eivät millään muotoa säväytä. En sitä, että yritän iskeä jokaista jolle hymyilen.
Jos flirttiä harrastaa, pitää tietää se, että se jossain muotoa on myös luokse kutsu, huomionosoitus, merkki toisen hyväksynnästä ja joskus voi seurata ihastumista, niin täällä ummikkokansassa, kuin siellä Euroopassakin.
Yleensähän flirtti on ihan viatonta silmäpeliä, mutta voihan olla, että olet liioitellut flirtin.
Itse en ainakaan odota flirttaavalta ihmiseltä mitään suurempaa, kuten naimisiin menoa tai edes seurustelua:)
Joskus kyllä, kun flirtti on pitkäaikaista ja huomattavaa ja vastapuoli vetävä saatan odottaa sen johtavan naimisiin menoa huomattavasti viattomampaan hauskanpitoon, sen kummemmin kuitenkaan kahvittelematta.
Joten kyllä sun kannattaa miettiä, kuinka flirttailet, liioitteletko, osoitatko jonkinlaista kiinnostusta muuten ja varaudu siihen, että jotkut voivat kiinnostua.
Ja jos et halua mitään vastakaikua flirttiin, niin jatka flirttailua sokeiden ja koirien kanssa, niin ei tarvitse valittaa, että joku kiinnostuu flirttailusta.
No, ehkä ne tekstarit, kahvikutsut ja kosinnatkin on vaan huomionosoituksia :)
Mä en saisi lukea näitä hysteria palstoja ollenkaan, koska mielikuvitusrikkaana vedän vaikutteita liikaa.
Tämäkään ei tänne kuuluisi, mutta on otettava kantaa tähän, koska jälleen mielikuvitus takoo päähän, että tämä valitus kohdistuu juuri minuun=)
Kaksi kertaa itseni jo nolanneena, ei tämä kolmas kerta enää tulvaa tee, mutta jääköön se sitten tähän.
Arkipäivän piristävä flirtti ei ole tuntematon, eikä outo käsite. Pelaan viatonta silmäpeliä päivän piristeeksi ja tiedän, ettei sen ole tarkoitus johtaa muuhun.
Kuitenkin tuoreena "sinkkuna" olen vähän pihalla tästä nykyajan elämän menosta. Olen hyvin epävarma, ujo, häpeän itseäni ja koen muiden olevan parempia. Kuinka kukaan ikinä edes voisi kiinnittää minuun huomiota.
Tällaiseen ajattelu tapaan olen oppinut 10 vuoden koulussa jonka aviomieheltäni sain. Olen ruma, oksettava, arvoton, laiska ja kaikin puolin mitätön muuhun kuin palvelemaan häntä, enkä sitäkään osannut kunnolla tai oikeaan aikaan.
Kun toinen saa täyden vallan,henkisellä väkivallalla ja fyysisellä kurittamisella, olin kykenemätön tekemään mitään asialle, miten voisin toivoa muuta, kun ei minulla ole mitään arvoa, vaikka tiesin ettei näin ole.
Lopulta, kun olen saanut pienen askeleen pois siitä ahdingosta, ajattelin häpeillen ja nolona, ettei yrittänyttä laiteta.
Tein sen virheen ummikkokansalle tutulla tavalla - lähetin normaalin arkipäivän piristävälle flirtille sen paheksutun viestin.
Tosin, naimisiin en pyydellyt, en myöskään kahville, vaan ikävä kyllä "kikkelilainaa" vain, sen kummemmin siitä puhumatta.
Mutta, kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun asioiden eteen koskaan enää mitään yritän tehdä, kun herneitä vedetään nenään kaikesta. Minkä ihmeen takia suuttua tuollaisesta asiasta, itse olisin enemmän vaan imarreltu, mutta ilmeisesti on oma näkemykseni vinksahtanut ja täytyy tästä alkaen vetää rautakolmosta jokaisen ihmisen nenän pielustaan, jos joku vahingossa vilkaiseekin päin.
Ei ainakaan tule väärinkäsityksiä, missä mennään ja mitä tarkoittaa.
Itseensähän ei tietenkään asioita saisi ottaa, eikä niistä lannistua, mutta jos itsearvostus on muutenkin hakattu jonnekin kiinan perukoille, niin ei se ainakaan kivalta tunnu, että haukutaan toista sitten muille, näinkin aralla asialla.