Pitäisikö koirien omistaminen sallia vain eläkeläisille, jos kerran koiraa ei voi jättää 8 tunniksi yksikseen?
Kaikkialla lukee, ettei koiraa saa jättää yksikseen kotiin kuin enintään 4-6 tunniksi, joidenkin mukaan ei siksikään. Miten töissä käyvät ihmiset sitten pärjäisivät koirien kanssa? Eikö koira totu yksinoloon? Minulla ei ole koiraa, mutta olen sellaista hankkimassa. Täytyykö minun irtisanoa itseni töistäni ja jäädä työttömäksi siihen saakka, kunnes koirani on viettänmyt elämänsä?
Mitä mieltä olette koiran yksinolosta 8 tuntia yhtä mittaa talon sisätiloissa? Minun käsitykseni mukaan koira tottuu sellaiseen, jos sitä ei pentuna oteta joka paikkaan mukaan.
Kaikkialla lukee, ettei koiraa saa jättää yksikseen kotiin kuin enintään 4-6 tunniksi, joidenkin mukaan ei siksikään. Miten töissä käyvät ihmiset sitten pärjäisivät koirien kanssa? Eikö koira totu yksinoloon? Minulla ei ole koiraa, mutta olen sellaista hankkimassa. Täytyykö minun irtisanoa itseni töistäni ja jäädä työttömäksi siihen saakka, kunnes koirani on viettänmyt elämänsä?
Mitä mieltä olette koiran yksinolosta 8 tuntia yhtä mittaa talon sisätiloissa? Minun käsitykseni mukaan koira tottuu sellaiseen, jos sitä ei pentuna oteta joka paikkaan mukaan.
Vastaukset 56
Vanhimmat
tarvitse työttömäksi jäädä jos haluat koiralle hyvän elämän. Vaihtoehtona työttömyydelle voisi olla etätyöt, taiteilijan ura tai yrittäjyys jota voi hoitaa kotikonttorista käsin. Itse juuri viimeisiä ja osittain keskimmäisä. Voin suunnitella elämäni vapaasti muuten paitsi että tiettyinä aikoina on vain pakko olla ainakin tavoitettavissa. Tulot eivät ole häävit mutta pärjää kun ei sekoile menojen kanssa. Harkitsemisen arvoisia kaikki kolme, toivottavasti et ole kouluttautunut johonkin sellaiseen ammattiin jossa on pakko olla kiinteässä toimipaikassa.
5 päivää viikossa on oma työrutiinini. Työpäivä vaihtelee 6-8 tunnin välillä. Olen eräässä liikekeskuksessa töissä, mutta en viitsi kertoa tarkalleen, että missä. Työajat vaihtelevat aamuvuorosta iltavuoroon, sillä liike aukeaa klo. 9.00 ja sulkeutuu klo 20.00. Eli 5 päivänä viikosta koira joutuu olemaan 6-8.5 tuntia kotona yksikseen, loput sitten käytän täysillä koiran kanssa temmeltämiseen. Kuulostaa rankalta koiran kannalta, mutta minkä ihminen mahtaa, jos töissä käy. Vaikka olisi parisuhteessa (minä en tällä hetkellä), työaikataulut saattavat mennä päällekkäin ja koira joutua olemaan kotona yksikseen yhtä kauan kuin yksin asuvalla töissäkävijällä. Minkäs teet, jos koiran haluat, mutta joudut käymään samalla töissä, jotta koiran vaatimat kustannukset (ruokinta, eläinlääkärit ym.) saadaan täytettyä. Ja koira voi elää jopa 15-20 vuotta, joten jos joitain etätöitä, taitailijan uraa ym. alkaa duunaamaan, niin miten voi olla varma, että ne 15 vuotta jatkuvat tasaisesti saman laatuisessa työssä? 15 vuotta on pitkä aika, jolloin elämä voi muuttua vaikka millä lailla. Työnsaantikaan ei ole aivan helppoa.
"joten jos joitain etätöitä, taitailijan uraa ym. alkaa duunaamaan, niin miten voi olla varma, että ne 15 vuotta jatkuvat tasaisesti saman laatuisessa työssä? "
- Onko sinulla nyt jokin varmuus että nykyinen työpaikkasi on olemassa 15 vuoden kuluttua? Tai oletko varma että haluat edes jatkaa tuon ajan yhtä ja samaa työtä tehden?
Ei nuo yllämainitut vaihtoehdot ole sen kummempia. Etätyönantajaa voit vaihtaa lennossa, jos maalaukset ei mene kaupaksi niin vaihda aihetta tai siirry patsaisiin ja yrittäjänä voit ja on pakko etsiä tuottavia palveluja jatkuvasti.
Rajoitatkohan nyt liikaa itseäsi perinteiseen muottiin?
Lemmikkieläinten pito on ihmisen itsekkyyttä ja eläinrääkkäystä.
Ja jos lemmikkieläimillä on hyvät oltavat, ni ei ole ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ. Mutta tietenkin, jos haluat noin ajatella, niin tokihan sulla on oikeus omaan mielipiteeseesi....;)
Ihminenkin tottuu oleen yksin 22h / vrk, kun ei anna vaihtoehtoja :DD
Niinpä. Kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Koiran elättäminen on kallista, joten työttömänä koiran kanssa eläminen voisi mennä taloudellisesti niukaksi. Eikä työn saanti ole nykyään helppoa laisinkaan.
No siis sitten ei kannata ottaa koiraa, jos joutuu olemaan liikaa yksin. Tylsää elämäähän sellainen koiralle on. Yksi mahdollisuus on, että ottaa samalla kertaa kaksi koiraa, joka voi kompensoida sitä että koira olisi niin paljon yksin. Useimmilla, joilla on 8h työpäivät matkat, on sitten sitä harvoin tai lähellä on joku muu koiran yksinoloa helpottava järjestely, esim. kaveri tai äiti käy koiran kanssa ulkona tällä välin. Minullakin oli 8h päiviä koulussa, mutta usein menin myöhemmin tai lähdin aiemmin koulusta ja olin koiran kanssa tai sitten vein sen isälleni edellisiltana. Oikeasti ei kannata ottaa koiraa, jos ei ole sille kunnon oloja tarjottavana.. Kuitenkin jos ajattelet että olet koko päivän pois ja iltaisin katsot tv:tä ja menet nukkumaan, jne. (tuskin työn jälkeen olet pelkästään koiran kanssa toiset 8h) niin onhan se koiralle kirjaa että nukkuminen työ niin käytännössä olet koiran kanssa vain sen muutaman tunnin iltaisin... Seurakoiralle seuran vuoksi vaikeaa ja liikuntaa kaipaavalle sen vuoksi, että et yöllä tai työpäivän aikana sitä lenkitä. Ei se tunnin kahden laatuaika koiran kanssa korvaa sitä muuta ikävää aikaa..
2 päivää viikosta minulla on vapaita ja silloin aikaa touhuta koiran kanssa vaikka mitä. En hommaa 2 koiraa kerralla, koska yhdessäkin on jo valtavasti vastuuta. Jos vaikka jään työttömäksi, en välttämättä pysty elättämään yksin kahta koiraa, koska rahat jäävät silloin niin niukoille. Hommaanko ensimmäisen koirani siis vasta eläkkeelle jäätyäni?
Et tosiaan ota koiraa, jos sulla on sille kaksi päivää viikossa aikaa. Sun kaltaisten takia maa on pullollaan surkeita koiraparkoja.
kyllä työtönkin pärjää koiran kanssa.Ainahan on varauduttava äkillisiin lääkärikuluihin,mut ei työssäkäyvälläkään aina oo satasii ylimääräisii.Koira sitäpaitsi pärjää 8tuntii iteksee kuhan on aamulla saanut varmana tarpeet tehtyyn ja jaloiteltuun,pitää vaan nousta normaalia aiemmin.Mutta ois suotavaa että kun pentu tulee ois viikko ainakin lomaa olla pienen kanssa ettei se heti jää yksin.olen työtön kahden koiran kaa ja pärjään hyvin koska en rilluttele ja juopottele ja kun olin vielä töissä niin koirat oli 6-9 tuntii kotona mut sit mentiinkin ja kunnolla kun tulin kotiin.
Niin ja kuten adoptiolapsissakin.. Ei ihmisellä ole mitäämn perusoikeutta koiraan, vaan koira ja lapsi on mahdollista hankkia, jos on tarjota sille hyvät olot. Kannattaa miettiä asiaa koiran kannalta eikä oman itsekkyyden vuoksi.
Millä tavalla olen itsekäs? Jos jättäisin työt, minulla ei varmasti olisi varaa mihinkään erillisiin kursseihin koiran kanssa, joita suunnittelen. Ja muutenkin kunnollinen rahatilanne on hyödyksi koiran kanssa eläessä.
Suurin osa koiranomistajista käy säännölisessä päivätyössä, tottakai. Milläs sen koiran elättää, jos ei tienaa mitään? Tänne kirjoittelevat noita "mielipiteitään" työttömät luuserit, joiden oma elämänhallinta ei päivänvaloa kestä.
Kyllä nyt normaalisti ihminen saa töissä käydä! Ja keskimääräinen pituus on se 8h useimmilla.
Tottakai koira pärjää, ja sen on pärjättävä kun opettaa pennusta saakka.
Suurempi osa koiran omistajista käy töissä ja jättää koiransa yksin päivällä, ja se on normaalia, meinaan millä helvetillä meinasitte että elätätte koiraa, ell ruuat ym?!?!?
Yheiskuntahan olis ihan sekasin jos kaikki ottais loparit ja olis menemättä töihin vaa sen takia että on koira talossa :D Haloo!!
Koira on eläin, ei ihmislapsi, muistakaa se. Tottakai itsekkin säälin koiraani kun se kotiin jää, mutta tiedän että se pärjää.
Lopettakaa tuo turhaa paapominen!!!!!!!!!!!!!!
Kyllä koiralle hoitajan saa. Missä sun lapset on, kun käyt töissä?
Joku vissiin kaistapää täällä aikaansa tappaa..Kyllä 23-v jaksaa työpäivän jälkeen touhuta koiran kanssa. Pitäiskös kaikkien hoitaa lapset ja koirat kotona ja jäädä työttämiKsi? Kukas sitten tän suunsoittajan elämisen maksais? Hanki toki koira.
Ota vaan koiruliini, mutta älä liian vaativaa. Joku kiva seuris. Pärjää hyvin työpäivän. Itse nousen viideltä joka arki-aamu ja vien puolentunnin lenkille. Siksi niin aikaisin, että kerkeepi rauhoittumaan ennen lähtöä. Koira siis harrastus minulle. Kotiin tultaessa heti taas lenkille tunniks tai koirapuistoon lenkin kera kavereit katsoo. Ilta lenkitys vähintään puolituntia. Kotona joka päivä myös sisäleikkejä. Viikonloppuisin enemmän ulkoilua. Sadesäällä saan raahata koiran ulos, koska inhoo sadetta. Inhoaa myös märkyyttä. Kotona on aina jotain puuhasteltavaa. Rakastaa, kun piilotan jotain ja saa etsiä. Lisäksi piilota aamuisin ennenkuin lähden namuja vähän sinne tänne (esim. ihan kuivamuonaa). Turvallisia leluja, puruluita jne. Kyllä se siitä, mutta alkuun varsinkin pennun kanssa voi olla aika työlästä. Asuisiko naapurissasi jotain kivaa koululaista, joka voisi pientä maksua vastaan käydä vaikka viistoista minuuttia? Keinojahan löytyy.
Te jotka väitätte että on itsekästä ottaa koira jos käy töissä,te ootte kahjoja!Totta hitossa koira pärjää kun huolehtii että aamulla saa lenkin ja varmasti tarpeet tehtyyn.Töiden jälkeen nopee pissakäynti ja kun ehkä jotain syöt tai juot kahvin ni sit menoksi kunnon lenkki ja myöhemmin illalla toinen mukava happihyppely.Jumalauta mä käyn töissä ja mulla on elämä koirien (2kpl) kanssa kohillaan ja aikaa on kun jättää turhat menot viikolla pois.Sinä joka sanoit et on eläinrääkkäystä ottaa koira jos käy töissä perustele!Tottakai jos pennusta asti koira ei oo koskaan yksin sit voi olla kurjaa jos aloitat työt ja pentu miettii mihis se mamma meni.Ja pitäähän työttömänkin asioilla ja kaupoilla käydä eikä aina koiraa tarvii raahata mukana silloin se tottuu että joutuu oleen itekseen joskus.
Täytyy tietysti koiran oppia olemaan yksin, mutta ei kahdeksaa tuntia päivässä saati enemmän. Piste.
Heräsin sairaalasta, kun en onnistunut itsemurhassani, vaan minut pelastettiin. Jälkikäteen näitä kommentteja luettuani voisin sanoa, että selviämiseni taisikin olla hyvä asia. Mieliala romahti yhtäkkisesti, enkä tajunnut enää lainkaan mitään. Anteeksi törkeä viestini. Ikinä en enää yritä itsemurhaa, sillä huomasin kuinka läheisenikin siitä kärsivät. Menen psykiatrille mieluummin.
Kiitos piristävistä viesteistänne monille, taas mielialani kohosi. Lähestän uuden viestin jollekin muulle kasvattajalle, jolta pentua kysyn. Kysyn jotain hollanninpaimenkoiramuunnosta, ehkä ensimmäisenä harvinaisinta karkeakarvaista :-)
Taitavat he joo olla työttömiä paskiaisia, jotka väittävät koiran olevan sopimaton ihmiselle, joka tienaa koiraa varten rahaa 8 h/vrk.
Huh huh. Kirjoitit "itsemurhaviestisi" 22.8. klo 02.35. Sitten olet täällä muka epäonnistuneesta itsemurhayrityksestä toipuneena ja sairaalasta kotiutuneena kirjoittelemassa 1,5 vrk myöhemmin. Olet todella sekaisin, mutta itsemurhaa et kyllä ole tässä välissä yrittänyt.
Et ansaitse koiraa. Hanki vaikka hiiri sen sijaan.
Oi kuule! Olisin uskonut vaikka kirjoitus olisi tullut tuntia myöhemmin! Eivät ne siellä sairaalassa ainakaan minua väkisin pitäneet vaan tikkauksen jälkeen kävelin suoraan kotiin eli olisin voinut olla kirjoittelemassa palstoille tunti itsemurhayrityksen jälkeen. Puolitoista päivää on jo pirun pitkä aika siihen verrattuna! Koira antaa vastuuta ja syyn elää. Itselläni ainakin itsetuhoiset ajatukset hävisivät heti kun sain koiran vastuulleni, se on jännä miten elämänasenne muuttuu kun on joku jonka elämä on täysin sinun käsissäsi.
Ja aloittajalle.. Suurin osa Suomen koirista elää juurikin siten että koira on työpäivän ajan yksin kotona. Vaikka täällä ihmiset esittävätkin jotakin pyhistelijöitä ja täydellisiä koiranomistajia, eivät he sitä ole. Koira ei ole lapsi, eikä tarvitse 24 tuntista vahtimista. Tokihan olisi ideaalia ettei koira ikinä joutuisi olemaan yksin mutta emme elä ideaalissa maailmassa! Jos koira muuten on hyvin hoidettu ja saa kaiken mitä tarvitsee, kyllä se pärjää ihan hyvin sen 8h ilman mitään ongelmia.
Ihmiset ovat niin pirun jyrkkiä mukamas näissä asioissa, koiran elämän pitäisi olla 100% täydellistä mutta kenen elämä oikeasti on? Ei minun ainakaan.. Hyvin harva koiranomistaja oikeasti voi tarjota koiralleen täydellisen koiranelämän ilman minkäännäköisiä puutteita! Ja jos tietää koiraa hankkiessa että sen elämässä tulee olemaan jokin puute, on vain kompensoitava ja tehtävä niistä asioista täydellistä mistä voi. Koira oppii nopeasti siihen että kun lähdet töihin se jää rentoutumaan ja nukkumaan kotiin jotta se jaksaa olla taas pirteänä toivottamassa sinua kotiin! Ja jos koiran yksinäisyys oikeasti pelottaa sinua, voithan hankkia toisen koiran sijasta vaikka kissan koiralle kaveriksi. Kissa ei ole niin vaativa lemmikki kuin koira mutta minun näkemäni mukaan kissat ja koirat voivat olla ihan yhtä hyviä ystäviä kuin koira ja koirakin.
Olet vasta 23 vuotias, saat varmasti koiran elinaikana itsellesi jonkun kumppanin jonka kanssa koiran hoito on ehkä sitten vähän helpompaa mutta en näe mitään syytä miksi et voisi hankkia koiraa jo nyt.
Jos olisit vieressäni, halaisin sinua, kuka lietkin, tuntematon. Nämä koirapalstat ovat pahillaan ikäviä lukea, monellakin tapaa.
Ihanaa kun joillakin kirjoittelijoilla on järkeä päässään, ja sitä käytetään ensisijaisesti kirjoittamisessa eikä tunteita ja luuloa siitä että tiedetään muiden asioista paremmin kuin nämä muut itse.
Minusta tuntuu että näillä foorumeilla kirjoittelee eniten ja voimakkaimmin juurikin ne, joiden mielestä koiran elämä tulee olla juurikin millilleen täydellistä, mikään muu ei ole sallittua, tai olet suurin piirtein planeetan suurin eläinrääkkääjä.
Minulla on monella tuttavaperheellä koiria, ja jotkut ovat työpäivän yksin ja toiset taas eivät saa sellaisia liikuntamääriä joka pvä mitä täällä lähestulkoon jokainen "tosiharrastaja" tuntuu itse tekevän, mutta nämä koirat ovat silti toinen toistaan hyväluontoisempia, iloisempia ja selvästi myös tyytyväisiä elämäänsä.
Näistä koirista välitetään aidosti, vaikka nyt sitten esim. joutuisivat olemaan sen 8h kotona yksin.
Yksikään koira joka viettää 8h päivässä yksin, ei voi hyvin.
Mistäköhän tämän koirassa näet?
Meidän koira nukkuu päivät ja on erittäin iloinen ja tasapainoinen tapaus. Sinun sanasi sitä ei vaan muuksi muuta, huono yritys.
Kyllä koira sen 8t pärjää .Edellinen eli 14v lenkki aamulla ja heti kun tulin töistä.omani oli noutajan ja lassienn tekemä.Päivä lenkki oli tunnin vaikka ei pitkä koska hajut merkkaukset haisteltiin.Kissa oli kaverina ja kyllä sen huomas kun oven avas.Ilta lenkki oli kunnollinen metsäreissu jossa sai vapaana juosta.Tämä3v tuli 6viikon ikäisenä koska emä loukkaantu vakavasti.niin opetteli pentu 2 kissan kanssa.Lapset ja lapsenl aluksi kävi ,mutta kielsin ettei koko ajan koska pelkäsin eroahdistusta.Nyt olen eläkkeellä ole käynnyt vastaavasti tytön koiraa hoitamassa mutta työ ajat muuttu tytöllä vuos sitten ja koiran harrastukset jäi nyt se on annettu paikkaan jossa se saa touhuta.Eroahdistus tuli pintaan.minä olen itkenyt ja itkenyt kuinka akan mussukka voi ikävöikö .Kertokaa kauanko koira kaipaa vanhaan kotiin.Ite kun en voinnut ottaa.ja ketjun aloittaja jos todella olit hoidossa .hoida itses terveeksi ennenkun harkitset koiraa
Huh huh. Sinulle ketjun aloittaja-itsemurhakandidaatti. Olet psyykkisesti epätasapainoinen enkä todellakaan suosittele sinulle koiraa. Koira ansaitsee hyvän kodin, jossa sille on tarjolla riittävästi ruokaa-suojaa-seuraa-liikuntaa-tekemistä-johdonmukainen kasvatus. Koiran tehtävä ei ole ylläpitää sinun mielenterveyttäsi ja kärsiä sinun oikeustasi. Jos ja kun olet niin herkkä, että joku nettikirjoittelu saa sinut yrittämään itsemurhaa, et todellakaan pysty huolehtimaan koirasta. Koiranhankkimisen esteenä sinun kohdallasi ei siis ole liian pitkä yksinolo työssäkäymisesi takia, vaan psyykkinen huonovointisuutesi.
Mitä tulee koiran yksinoloon, niin huomauttaisin arvon lukijoille, että koira on LAUMAELÄIN. Se ei ole luotu olemaan yksin kolmatta osaa vuorokaudesta.
Omat koiramme elävät hyvää elämää, kun niiden kanssa harrastetaan tarpeeksi eikä niiden tarvitse omistajien vuorotöiden takia olla ilman ihmisseuraa kuin noin kerran viikossa pisimmillään 6 tuntia ja yleensä vain pari tuntia päivässä.
Koska minun koirani on yksin 8 tuntia arkipäivisin, se ei voi elää hyvää elämää.
Miten voinkin olla näin julma?
Psyykkisesti tasapainoton ihminen ei todellakaan "ansaitse" koiraa. Koira ei ole mielenterveyshoitaja.
Hyvä, että kysyt sitä nyt. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
*reps* :D Tais mennä hiukan pointti ohi :D
Heh....Hyvähän se nyt on päteä, kun ei itteäsi elämä ole potkinut päähän- VIELÄ.
Mutta odota toki rauhassa, kyllä myös SINUN psyykkeesi tulee järkkymään, kun sinulle JOTAIN TAPAHTUU. Meidän KENENKÄÄN elämä kun ei ole sitä ainaista ruusuilla tanssimista....;)
Ja kun nyt sanot, että psyykkisesti tasapainoton ihminen ei ansaitse koiraa, niin sitten, kun itse olet tilanteessa ja myös "psyykkisesti tasapainoton", ni samaa kuule voi sanoa sitten sinustakin, että ET SAA PITÄÄ KOIRAA. Paskanvitut, sanon minä!! Siis KUKA VITTU SINÄ OOT SANOMAAN, KENELLÄ ON OIKEUS PITÄÄ LEMMIKKEJÄ JA KENELLÄ EI, IHMISEN PSYYKKISESTÄ VOINNISTA RIIPPUMATTAKAAN?!
NO et vittu kukaan, joten pidäppä se typerä lärvisi kiinni, jookosta?! ;)
Jos ihminen huolehtii eläimistä, joita hankkii, hyvin ja niillä on hyvät oltavat, ni KYLLÄ PERKELE ON OIKEUS PITÄÄ LEMMIKKEJÄ!!
MYÖS ALKKIKSILLA ON OIKEUS PITÄÄ NIITÄ, JOS HÄN TOSIAAN HUOLEHTII NIISTÄ, vaikka joistakin alkkiksista ei olekkaan huolehtimaan välttämättä edes kultakaloista, mutta on myös alkkiksia, joista on, jos heillä on vaikka koira ja se koira on joillekkin heille rakas perheenjäsen, josta he haluavat pitää hyvää huolta, alkoholiongelmasta huolimatta! Tämä on mun mielipide ja uskonpa, että täältä löytyy muitakin, jotka on kanssani samaa mieltä.
Ja se, että jollakin psyyke sattuu välillä horjahtamaan, voi herranduudelis, kun sitä tapahtuu ite kullekkin välillä! Jos vaikka oma läheinen kuolee mys. muuta.
Ei kenenkään elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista eikä helppoa eikä se tarkoita sitä, ettei olis oikeutta tehdä omassa elämässään asioita, joita haluaa, kuten pitää lemmikkejä! Luuletteko te ahdasmieliset urpot, ettei tavan ihmisilläkin välillä mene huonommin? Että koiraihmiset on ainoita?
Entä, kun on perheitä, joilla on lapsia, joilla varmasti on myös omat ongelmansa ja perheen äiti vaikka sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen taikka sitte psykoosiin, ni mitäpä hänestä sanotte? Ettei hän ansaitse saada lapsia, kun on PSYYKKISESTI EPÄTASAPAINOINEN?
Ei vittu, mitä kusipääurpoja näillä palstoilla voikaan olla!
Millon sitä jätetään jotai typeriä haukkumaviestejä tänne ku jotkut vitun pentuikäiset ja milloin sitte jauhetaan sellasta paskaa, että oksat pois!
Tajuattekohan te ite, miten typeriä olette, te, jotka nyt väitätte, ettei aloittaja saisi ottaa koiraa, kun on psyykkisesti epätasapainoinen?
Tssä alkaa tosiaan ite miettimään, että ketkäköhän ne on niitä psyykkisesti epätasapainoisia? ;)
Joten aloittajalla on oikeus ottaa vaikka 10 koiraa, jos on sopivat resurssit niiden pitämiseen, koska eihän nyt 10 koiraa tietenkään ole kohtuullista ottaa mihinkään kaksioon vaikka, mutta kuitenkin, jos aloittaja kykenee lemmikeistään huolehtimaan eikä se kuulu teille juurikaan hevonvittua!!
Ja mä luulen, että aloittaja varmaan huolehtii koirasta, jos sellasen ottaa, koska jos hän jättäisi sen OMAN ONNENSA NOJAAN huolehtimatta siitä LAINKAAN, niin sehän kuolis ennen pitkää, jos ei sais ruokaa eikä vettä eikä pääsis ulos tarpeilleen enkä usko, että aloittaja niin edes tekis koiralleen, löisi laimin, koska vaikuttaa koiraystävälliseltä ihmiseltä.
Koirastahan on pakko huolehtia, käydä sen kanssa lenkillä yms. muuta, nauratti sitten itteä tahi itketti, psyykkisestä voinnista puheenollen!
Ei sitä tietenkää voi jättää vaa heitteille, masenti itteä sitte miten tahansa....Joten en usko, että aloittaja tekisi niin, vaikka hänellä sattuukin vähän vaikeaa olemaan!! Niinhän mullakii on ollu, mutta en minä silti minun koiraa ruppee ilman huolenpitoa jättämään....Hölömöt....
Ja jos joku nyt meinaa nyt kenties ruveta haukkumaan mua, ku pistin vähä suora tekstiä, ni hänenä miettisin kahesti, koska se antaa vaan hänestä itestään typerän ja- LAPSELLISEN ihmisen kuvan....;)
Tässä ketjussa moni kirjoittaa, että omat ja tuttujen koirat on joka työpäivä 8h ( ehkä vielä pitkät työmatkatkin) yksin kotona ja mukamas ne on sitten niin hyvin hoidettuja, kilttejä ja tyytyväisiä koiria.
Oletteko sokeita ja kuuroja vai puuttuuko teiltä empatiakyky aivan täysin? Koira on laumaeläin ja tarvitsee seuraa.
Yksikään koira ei voi hyvin siitä, että se ensin nukkuu kun ihminenkin nukkuu ja sen päälle se on vielä yksin kotona ihmisen koko pitkän työpäivän 5 päivää viikossa. Ihan turha valehdella, että jotkut aktiviteetit korvaisivat koiran yksinoloa. Sitä paitsi jokainen kokopäivätöuissä oleva on nykyään niin sippi työn jälkeen, että tuntien lenkityksiä ja harrastamista ei jaksa kuin tosi harva.
Minulla on aina ollut koiria. Välillä olen ollut parisuhteessa, jolloin koirien hoito oli helppo järjestää. Sitten kun en ole ollut parisuhteessa, onkin ollut vaikeampaa ---- mutta ei mahdotonta ------ järjestää koirien hoito niille hyvällä tavalla silloin kun olen töissä. Joskus on apua saanut naapurilta, joskus ystäviltä ja sukulaisilta, joskus toisilta koiranomistajilta. Nykyään on helppoa, kun on vielä koirien päiväkotejakin. Ei tulisi mieleenikään jättää koiriani edes koiralaumana keskenään kotiin 5 päivää viikossa saatikka yksinäistä koiraa.
Voitko kertoa esimerkin siitä mistä näet että koira kärsii jos se on yksin kotona?
Nimittäin minä en usko hetkeäkään että tasapainoinen koira kärsisi yksin olosta.
Koirat ovat kyllä laumaeläimiä, enemmän tai vähemmän mutta eihän koiraa joka paikkaan voi tai kannata ottaa mukaan. Uskon että koiralle ero laumasta on ero laumasta joka tapauksessa eikä sillä ole koiralle väliä onko se tunnin vai kahdeksan tunnin ero. Koira elää hetkessä ja voi olla harmissaan kun lähdet mutta myös todella iloissaan kun tulet takaisin. Siinä välissä se tekee sitä miltä siitä tuntuu, leikkii, nukkuu tai katselee maisemia.
Koira joka on oppinut olemaan rauhassa kotona ilman laumaansa on varmasti ihan hyvinvoiva ja onnellinen koira. Meillä koira joutuu olemaan hyvin harvoin yli kolmea tuntia yksin kotona mutta se pärjää kyllä ihan hyvin sen kahdeksankin tuntia enkä ole huomannut mitään eroa siinä kun tulemme kotiin. Päivisin koira nukkuu, makoilee ja ottaa rauhallisesti vaikka olisimmekin kotona, alamme touhuamaan vasta iltapäivästä n. klo viiden jälkeen. Ei koiran kanssa tarvitse koko päivää olla touhuamassa enkä usko että sillä on erityisemmin merkitystä onko koiran päikkäreiden aikana ketään kotona vai ei.
Vaikka otankin täyden vastuun koirasta, en tahdo että elämäni rajoittuu liikaa koiran takia! Minä haluan joskus käydä ystäväni luona istumassa iltaa tai joskus on mukavaa käydä treffeillä mieheni kanssa pitkän kaavan kautta ja on ihanaa että voimme silloin jättää koiramme rauhassa kotiin ilman mitään hössötystä.
On varmasti mukavaa ajatella että jokin elävä olento on sinusta niin riippuvainen ettet voi jättää sitä hetkeksikään yksin ja varmaan tulisi järkytyksenä huomata että niin ei niin välttämättä olekaan. Tottakai koirasta saa eroahdistustapauksen jos haluaa mutta ei normaali koira joka saa hyvän peruskasvatuksen ole moksiskaan kun lähdet kotoa, saattaapa jopa olla tyytyväinenkin että saa olla hetken rauhassa!
Ja minä olen koirani hankkinut ja otan siitä täyden vastuun, joten jos joskus koira joutuu olemaan sen kahdeksan tuntia yksin, lähden kyllä sen kanssa metsälenkille vaikka olisinkin ollut päivän töissä enkä ole koskaan niin väsynyt etten koirani kanssa jotain touhuaisi! Se on minun velvollisuuteni ja hoidan sen mukisematta ja niin kyllä hoitavat kaikki ihmiset jotka minä tunnen. Naapurin tätikin herää kuudelta aamulla jotta ehtii käyttämään koiransa pitkällä aamulenkillä, joten turha yrittää mitään syyllistys juttuja, kyllä me työssäkäyvät ihmiset huolehdimme koiristamme! :)
Noin epävakaan ihmisen, kuin aloittaja vaikuttaa olevan, ei missäämn taapauksessa pidä ottaa koiraa. Kohta luetaan taas lööpeistä, kuinka vakavasti masentunut on teljennyt puudelinsa koirakoppiin kotiin kahdeksi kuukaudeksi ja leikkinyt ettei koiraa omistakaan. Oikeasti.
Entäs jos hän on masentunut koiran puutteesta? Koirien ollaan todettu lieventäneen ihmisten masennusta.
Koiralle myös puhutaan.Kun olin töissä se kerkes olla kanssai 1t ennen kun lähdin ,sanoin meen töihin.meen kauppaan niissä oli suuri ero.ja työajat vaihteli pyänä 5t arkena 7,5.Hyvänen aika miten tää maa tulis toimeen meitä työssäkäyviä jolla on koira,mun koiralla on tuoli ikkunan edessä joka paikassa, joten kyllä se seuraa ulkona olevia.En kertaaka ole kotia päässyt ettei karvanen naama ikkunassa.Ikkunan voi pestä mutta onnellinen naama näkyy.Eikä sillä muutkin nauraa kun ohi menee joku käy höpöttämässä ikkunan alla.Vain täydellisyyttä vaativa herneen nokkan vetää.Kertokaa ammattinne-
Elämäntilanteet myös muuttuvat yleensä ihmisellä tuon noin viidentoista vuoden aikana minkä koira elää. Itse otin koiran puolisoni kanssa siinä uskossa että koiralle riittää hyvin aikaa kun molemmilla on eri työajat.. Vuosi koiran ottamisen jäljeen mieheni kuoli auto-onnettomuudessa ja jäin yksin koiran kanssa, joka on nyt 5 päivää viikossa lähes 9 tuntia päivässä yksin ja pärjää ihan hyvin ja vielä pienellä ulkoilulla, koska itse satutin jalkani samaisessa onnettomuudessa.
Koirani on silti onnellinen ja tekee minut onnelliseksi kaiken kokemani jälkeen. Joten työttömät elämää näkemättömät luuserit jotka täälä enimmäkseen kirjottelee niin lopettakaa toi paskan jauhaminen!! Koirat on kuitenkin vaan koiria eli eläimiä
Osanottoni menetyksesi johdosta. Mutta hei, "koira pärjää pienellä ulkoilulla"?
Oletteko sokeita ja kuuroja vai puuttuuko teiltä empatiakyky aivan täysin? Koira on laumaeläin ja tarvitsee seuraa.
Eivätköhän kaikki koiranomistajat tarjoa koirilleen seuraa. Paitsi ehkä ne vastuuttomat, jotka telkeävät koiransa lähes ympärivuotisesti ulkohäkkiin räksyttämään ohikulkijoille.
Hyvin harva suomessa voisi pitää koiraa jos se ei pärjäisi n.9-10 h päivässä yksin. Totta on että jos siihen päälle haluaa käydä viikonloppuisin baareissa tai muissa paikoissa jonne koiran vieminen on kiellettyä, kannattaa miettiä onko koira hyvä ratkaisu,jos se joutuu vielä työpäivien lisäksi olla kaikki vapaat yksin tunteja.
Toki koko elämääkään ei saisi "uhrata" koiralle, esim. itselle on käynyt niin ettei huvita mennä ihmisten ilmoille vapailla koska en raaski jättää koiraani yksin, vaikka se on hyvin vähän yksin, koska on toisinaan mukanani töissä ja ainakin 3 työpäivänä viikossa naapurustossa hoidossa tuttavallani, eli tilanteessani sen voisikin hyvin jättää vapaapäivänäkin yksin, jos vertaa moniin muihin koiriin ja niiden oloihin.
Enemmän itseäni huolettaa se, kuinka moni ei aamuisin viitsi herätä niin aikaisin että ehtisi viedä koiransa kunnolliselle lenkille. Moni koiraakin ostamassa oleva ilmoittaa koirafoorumeilla aamuisin tekevänsä vain 10-15minuutin pissatuksen,täh?! Jos koiran ostoa suunnittelee niin voisi suunnitella aamunsa myös niin että koiran kanssa ehtisi käydä ainakin 30minuutin rauhallisen kävelylenkin, jotta koiran ei tarvitsisi olla yötä ja työpäivää putkeen nukkuen silloin siis pahimmillaan 17-18h putkeen! Uskon hyvin monen koiran elämän olevan tätä valitettavasti.
Jostain luin taannoin että Ruotsissa laki sanoisi koiran saavan olla vain n. 5 tuntia päivässä yksin, onko tietoa tästä, miten se olisi siellä mahdollista.
Toki ihanteellista olisi että jokaisella alueella olisi koirien päiväkoti jonne koiransa voisi viedä hoitoon, jossa se saisi seuraa ja hoitoa sekä ulkoilua, mutta niitä on hyvin vähän, toivottavasti lisääntyvät. Ulkomailla on lisäksi koirien ulkoiluttajia, esim. opiskelija joka ulkoiluttaa päivisin koiria, näitä toivoisi suomeen myös. Jos tilanne vaatii ja rohkeutta on, ja koiran luonne sen sallii niin miksi ei voisi hankkia naapurin mummoa,työtöntä,kotiäitiä tai nuorta koiraansa ulkoiluttamaan työpäivänsä aikana, sitä kannattaa kokeilla.
Asialla on monta puolta, koirista on seuraa ja ne on totutettu parhaamme mukaan olemaan yksin, vaikka monella koiralla onkin eroahdistusta, josta on vaikea päästä eroon ja joka on yleinen syy koirasta luopumiseen.
Eniten panostaisin rodun valintaan, eli oikea koira oikeaan perheeseen, pieniä koiria, seurakoiria voisi myös aina olla kaksi perheessä.
Koiranomistajia on niin erilaisia, joillain harrastus intoa on paljon, joillain koira on vain asia joka kuuluu elämään ja joka unohtuu kun tulee muita kiireitä esim. lapset, jolloin sen kanssa käydään nopeat pissalenkit lähipusikossa.
Minä käyn usein baareissa, vaikka käyn töissäkin ja omistan koiran. Mutta aina baarireissulleni otan koiran mukaani ja vietän aikani muiden ihmisten seurassa koirani kanssa ulkopenkeillä.
"Jostain luin taannoin että Ruotsissa laki sanoisi koiran saavan olla vain n. 5 tuntia päivässä yksin, onko tietoa tästä, miten se olisi siellä mahdollista."
-Minä en tiedä tuosta laista mitään, mtta aivan käsittämättömältä sellainen kuulostaa. Eihän kukaan ihminen voi silloin hommata koiraa ennen eläkettä, vaan kuka tahansa saattaa "joutua" siirtymään töihin, joissa menee 8 tuntia, eikä koko elämä ole aina niin helppoa kuin voisi luulla. Ihmekös olen kuullut Ruotsissa olevan maan asukaslukuun suhteutettuna moninkertaisesti enemmän hylättyjä koiria kuin Suomessa.
"Eniten panostaisin rodun valintaan, eli oikea koira oikeaan perheeseen, pieniä koiria, seurakoiria voisi myös aina olla kaksi perheessä."
-Miten niin pienet koirat ovat isompia parempia keskenään? Ja miten määrittelet seurakoiran? Eikös minkä tahansa rotuinen koira voi olla seurakoira? Tosin minkään rotuinen kora ei sovi pelkäksi seurakoiraksi, vaan kaikki tarvitsevat jotain tietyn laista liikuntaa ja aktivointia.
Ei herrajee, mitä paskaa....Koira pärjää kyllä sen työpäivän ajan yksin ja voi jättää yksin kotiin myös vapaa-päivinäkin, jos käy omissa menoissaan, kunhan ei jätä mahdottoman pitkiksi ajoiksi. Jos vaikka nyt baariin lähtee ja se sesse on yksin kotona sen reissun ajan vaikkapa 6 h, korkeintaan se 8 h ja se on KOKO päivänä yksin vaa tuon baarireissun ajan, vaikka olikin sitte arkipäivinä sen 8 h, vähä päälle, 5 päivänä viikossa yksin sen lisäks, ni se on mun mielestä ihan ookoo. Eihän sitä koiraa tarvihe baarikeikan ajaks kotiin ihan 8 tunniks jättää, jättää semmoseks 4-6 tunniks, joka ei edes oo pitkä aika koiralle olla yksin vuorokaudessa. Vuorokaudessa on 24 h ja koira voi ihan hyvin olla vapaapäivinäkin yksin kotona vähän aikaa, suunnilleen tuollasen 3-6 h sen lisäks, että se on yksin arkipäivinä, kun ihminen käy töissä tai koulussa. Jos te vapaapäivinä käytte just vaikka kaupassa tai muilla asioilla, ni ettehän te koiraa sinne mukana raahaa vai raahaatteko?
Ite nyt oon kotona enemmän tällä hetkellä, ettei koirani tarvii olla 5 päivänä viikossa 8 h yksin, mutta kyllä se mun mielestä voi olla päivittäin yksin korkeintaan sen 8 h, ei ehkä ihan sitä....Joku 6-7 h pisimmillään, kerran tai pari viikossa sitten se 8-9 h, mut ei sen enempää....Kyllä koira voi vuorokaudessa olla jonkun aikaa yksin, max. työpäivän ajan. Ja koiraa voi pitää, vaikka ei käviskään töissä, mutta rahaa sen elättäminen vie. En itsekkään käy töissä tällä hetkellä, mutta kyllä mulla nyt on varaa ruokaa ostaa mun keskikokoselle seropitytölle, onhan koiran pakko saada ruokaa, jos sellanen on, ei sitä nyt nälässäkään voi pitää.
Joten alottaja, hommaa vaan koira, vaikka sitä nyt sattuukin jollakulla psyykkisiä raskasta olemaan, ei se tarkota sitä, ettei sais koiraa pitää, jos siitä huolehtii.
Kenellä tahansa voi olla itsetuhoajatuksia jossain vaiheessa elämää, jos on rankempi vaihe elämässä menossa.
Heh, vai et muka aloittaja saisi pitää koiraa, kun olet psyykkisesti epätasapainoinen...;D
Niinkuin te, jotka itsemurhaa yrittänyttä soimaatte, ette ite tule KOSKAAN olemaan samassa tilanteessa, ei tarkota sitä, että itsemurhaa välttämättä yrittäsitte, mutta voi tulla teilläkin sellasia tilanteita, että tulee itsetuhoajatuksia, eri asia on, että toteuttaako niitä > 3
Kenenkään elämähän ei ole ruusuilla tanssimista ja kaikilla sattuu omassa elämässä välillä asioita, jotka vaikuttaa omaan vointiin niinkuin vaikuttaakin, kaikki, mitä meille elämän varrella tapahtuu....;)
Tietenkin, jos koiran ottaa, ni siitähän on huolehittava, oli sitten itellä vaikeaa tai ei, mutta ei se, että joku on itsemurhaa yrittäny ennen koiran hankintaa, tarkota sitä, ettei sitä voisi ottaa. Eri asia on, jos tyyliin yksin asuessaan koiran kanssa vetää tyyliin ittesä hirteen ja jättää koiran oman onnensa nojaan, mutta jos oma koira on tosiaankin itelle tärkeä, ei tee sellasta.
Koirahan tuo merkitystä elämään ja jos tosiaan sellanen tilanne on, että itsemurhaa miettii, kannattaa hakea apua, koska sitä kyllä on saatavilla.
Niinkuin sanoin, kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista eikä helppoa, oli sitten 1 koira tahi 3 tai ei yhtään koiraa...;)
Joten alottaja, jos tuntuu, että koira antaa sulle merkitystä elämään ja pystyt siitä huolehtimaan, ni ala vaan mennä hakemaan itsellesi sitä nelijalkasta ystävää.
Hyvähän se on, että koira antaa sulle syyn elää ja se on yksi syy elää, mutta tietenkin olisi hyvä, että sulla olisi niitä muitakin syitä. Älä kuuntele noita murheenkryynejä, jotka haukkuu koiranomistajia, jotka käy töissä ja heidän hauvansa odottavat työpäivän ajan kotona, sulla on täysi oikeus tehdä asioita, jotka tuo sulle iloa elämään ja käydä töissä, ni pystytpähän ainaki elättämään nelijalkasen ystäväsi paremmin kuin työttömät....Mä voin sanoa itestäni, että mulla on samanlaista taustaa ku sulla, sairastuin masennuksee aikoinaan, mutta tarkottaako se sitä, ettei mulla sais olla koiraa? Ei. Koirastani mä pyrin huolehtimaan, vaikka petrattavaa on siinä, että vien sen aikasemmin aamulla ulos, mutta sehän on parannettavissa oleva asia...;)
Koirasta tulee elämäntehtäväni, eli huolehdin siitä 100-prosenttisesti :-)
En voi elää omistamatta kertaakaan koiraa, enkä enää aikonut ottaa koiraa hetkeen sen jälkeen kun minut tuomittiin itsekkääksi eläinrääkkääjäksi, mutta nyt taas piristävät kommentit saavat minut hommaamaan koiraa, joka on tällä hetkellä elinehtoni :-)
En aio hommata koiraa vain siksi, että tarvitsen sitä, vaan koska koen koirankin tarvitsevan minua, sillä rakastan ulkoilua, lenkkeilyä, koirien kouluttamista ym. mutta en väitä itseäni muita paremmaksi, vaan loistava koiraihminen on sellainen, joka tietää mikä koira tarkalleen on, huolehtii koirasta sen mukaisesti ja osaa arvostaa myös muita kelpoja koiraihmisiä.
Taisit lukea vain puolet viesteistä. Koira ei ole sinun juttusi. Sori vaan.
Normaaliin yksinoloon totutettu koira pärjää vallan mainiosti työpäivän 8-10h ja nukkuu työpäivän ajan, jos muuten sen kanssa puuhaillaan ja se väsytetään sekä henkisesti että fyysisesti.
Eroahdistuneet ahdistuvat jo siitä, että et ole näkyvissä koko ajan, niille yksinolo ei ole herkkua (verrattavissa ihmisten paniikkikohtaukseen).
Eroahdistusta kokeva koira ei luota omistajaansa, vaan kokee hylätyksi tulemista yksin jätettyään.
Mielenkiintoinen pointti, en ole ikinä lukenut tällaisesta, olen aina ollut vain siinä käsityksessä, että tuota ahdistusta tulee lähinnä aiksi, ettei koiraa ole totutettu yksinoloon? Eli se ei ole oppinut sitä vähän kerrassaan, että vaikka se ihminen lähtee pois, se tulee kyllä aina takaisin, eikä koiraa ole hylätty. Koira ei kerkeä ahdistumaan, kun yksinoloajat on aluksi pieniä.
Olisiko sinulla jotain linkkiä, tmv. mistä voisi lukea tuosta asiasta? Anyone?
No ainakin koiran tulee luottaa omistajaansa, jotta ei eroahdistusta niin helposti kokisi. Samalla sen joo tulee olla riittävän aikaisin yksinoloon totutettu, kuten mainitsit.
Aivan oikein, eroahdistus johtuu yleensä perusluottamuksen puutteessa. Koiran liika kiinnittyminen isäntään/emäntään kieli sen epävarmuudesta laumahierarkiasta. Koira, jolla on selkeä, johdonmukainen paikka lauman "pohjimmaisena", on yleensä rauhallisempi ja varmempi. Koiran turvallisuudentunne tulee siitä, että sillä on selkeät kuviot. Eroahdistus ei välttämättä liity siihen, miten pitkiä aikoja on viettänyt tai viettää kotona. Aiheesta on runsaasti kirjallisuutta!
Aika usein "liian" tiivis suhde koiran ja omistajan välillä johtaa eroahdistukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koiran olisi oltava paljon yksin ollakseen hierarkisesti "pohjalla". Se tarkoittaa sitä, että:
- Koiralla on oma turvallinen ja rauhallinen paikka - ei omistajan vuoteessa. :)
- Koira ruokailee mieluiten isäntäväen jälkeen, silloin kun omistaja päättää.
- Koiralla on selkeä(t) käskijä(t), joka toimii johdonmukaisesti: säännöt ovat aina samat eivätkä muutu tilanteen mukaan.
- Koira tottelee omistajaansa aina eikä vain silloin, kun haluaa.
- Isäntä päättää, milloin hellitään, leikitään, lopetetaan leikki jne.
- Koiraa ei palkita kerjäämisestä jne.
- Koiraa rangaistaan johdonmukaisesti ja välittömästi jos siihen on tarvetta.
- Koira ottaa vieraat vastaan viimeisenä.
- Koira ei juokse ovelle ja hypi vieraita vasten tai naulitse heitä ovensuuhun.
- Koira opetetaan suhtautumaan rauhallisesti (mieluiten melko välinpitämättömästi) ohitettaviin koiriin kaupungilla.
jne.
Kummasti sulla 23v on muka työssäkäyvänä aikaa kirjoitella tänne viikolla keskellä yötä, käydä itsemurhaa yrittäneenä sairaalassa ja eikun taas jatkaa kirjoittelua yöllä.
Olet psyykkisesti tasapainoton eikä sinun pidä ottaa koiraa. Koira on vaativin mahdollinen hoidokki kaupunkioloihin. Se ei sovi sinulle. Ethän pysty edes itsestäsi huolehtimaan. Koiran tehtävä ei ole ylläpitää sinun mielenterveyttäsi. Erittäin huolestuttavaa on, ettäkirjoitit koirasta tulevan sinun elämäntehtäväsi. Juuri sinunlaisesi eivät onnistu koiriensa kanssa. Koirankasvatukseen ja hoitoon vaaditaan tasapainoista psyykettä.
Sinähän olet niin sekaisin, että menet yrittämään itsemurhaa, kun joku kirjoitti sinulle rumasti anonyymillä palstalla. Tai näinhän sinä väitit tehneesi. Tosiasiassa sinä olet tosi, tosi sairas jo pelkästään huomionhalusi takia. Väität täällä yrittäneensi itsemurhaa, vaikka itseasiassa suutuit, ku njoku oli täällä eri mieltä sinun kanssasi.
Jos vastoin neuvoja hankit koiran, aiheutat vain lisää kärsimystä itsellesi, koirallesi ja mitä todennäköisemmin myös ympäristöllesi. Yritätkö itsemurhaa joka kerta kun tapaat toisen koiranomistajan, joka ei katsokaan hyvälläepäonnistunutta kasvatuksesi tulosta? Suututko koirallesi, kun se ei tottelekaan sinua? Jätätkö sen lopulta hoidotta, kun et onnistunutkaan elämäntehtävässäsi? - Sellaisia koiria löydetään kuolemankielissä kaltaistesi sairaiden ihmisten "hoidosta".
En ole aloittaja mutta olen ollut samanlaisessa tilanteessa hänen kanssaan joten pakko antaa vähän "palautetta" tähän kommenttiin.
Olen kärsinyt masennuksesta ja yrittänyt itsemurhaa useampaan otteeseen. Käyn osa-aikaisissa töissä ja työaikana ovat muutenkin vaihtelevat eikä koskaan ole klo 8-17 työpäivää. Siksi minäkin voin kirjoitella vaikka keskellä yötä tänne vaikka olisinkin ollut töissä. Sairaalassa ei pidetä ketään pakosta. Itse lähdin 19 tikin jälkeen yksin kävelemään keskellä yötä sairaalasta eikä minua kukaan estellyt eli tunti siitä kun olin viiltänyt ranteeni auki, olin jälleen kotona, ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Minusta henkisiä ongelmia ei saisi häpeillä ja vaikka huomiohakuiselta hiukan vaikuttaakin kun tulee itsemurhayrityksestä tänne kertomaan, niin mitä sitten? Monet itsetuhoiset ihmiset ovat huomiohakuisia, se on heidän avunpyyntönsä eikä muuta sitä mitenkään että he oikeasti voivat itsensä tappaa jos eivät saa apua. Tottakai sinusta on varmasti mahtavaa tulla tänne anonyyminä haukkumaan toista ja lyttäämään koiran hankinta haaveet mutta tiedätkö mitä? Se ei tee sinusta ylempiarvoista, se tekee sinusta säälittävän! Todella säälittävän.
Minulla on nyt kaksi vuotias leikattu uros, joka on todella hyvätapainen, hyvin koulutettu ja vaikka on vaikea rotu niin silti kuuntelee minua ja mielestäni ja muidenkin mielestä todella tasapainoinen "mamman mussukka" :). Tämä on toinen koirani jonka hankin juurikin sen takia että tarvitsin sisältöä elämääni. Aikaisempi koirani kuoli ja sen jälkeen olin useamman vuoden ilman eläintä. Puolisen vuotta koirani kuoleman jälkeen sairastuin vakavaan masennukseen ja kärsin itsetuhoisista ajatuksista. Olin heittämässä pyyhettä kehään mutta jotenkin sain itseni vielä pystyyn, silloin päätin että hankin taas koiran. Koiran hankinnan jälkeen masennus lieventyi ja sain taas elämäni haltuun.
On mukavampi elää kun elämässä on jokin tarkoitus, jos ei muuta niin koiran hoito. Ja se hankkiiko koiransa siksi että saa elämäänsä sisältöä ja tarkoituksen vai siksi että pääsee harrastamaan koiralla, onko sillä oikeasti mitään merkitystä? Jokaisella on oma syynsä miksi koiran hankkii ja varsinkin masentuneelle, koira voi olla juuri se mitä elämäänsä tarvitsee. Itse ainakin henkilökohtaisesti pistän eläimeni ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä vaikka olenkin ollut masentunut. Koirani ei siitä kärsi, se on periaatteeni ja vaikka joskus ei haluttaisi nousta sängystä aamulla, nousen kuitenkin, koirani takia!
Ajatus "en voi tappaa itseäni koska kuka sitten pitää koirastani huolta" on saanut minut monesti sieltä pimeydestä ulos. Ilman koiraani, en olisi tässä. Se on minun ystäväni ja kumppanini pimeinä hetkinä, minä pidän huolta siitä ja se pitää huolta minusta omalla tavallaan. Koiran tärkeyttä masentuneelle et voi ikinä ymmärtää koska et tiedä millaista on seistä pimeydessä yksin. Joten mene sinä sen hyvän elämäsi kanssa jonnekin muualle pätemään, kaikki eivät pääse elämästä niin helpolla kuin sinä olet ilmeisesti päässyt. Jokaisella joka on koiranhoitoon paneutunut, on oikeus koiraan, ihan sama millaisia sairauksia tai ongelmia on elämässä. Eikä kenelläkään ole oikeutta tulla väittämään muuta, varsinkaan kun ei tiedä tilanteesta mitään eikä tunne koko ihmistä. Voisit ehkä mennä nyt vähän itseesi ja miettiä onko ihan tarpeellista tulla tällaisia viestejä tänne kirjoittelemaan.
Eikö ihmisellä ole oikeutta masentua? Minun mielestäni masentunut tarvitsee tukea, eikä syyttelyitä, joka lannistaa häntä entisestään. Vakavasti masentunut voi olla todella herkillä itsetuntonsa kanssa. Se ei tarkoita, että hän olisi hullu. Masentuneisuus on täysin eri asia kuin hulluus!.
Kiitos sinulle ja nim. "Saddia" kun yritätte hieman avartaa ja korjata ihmisten ajatusmalleja, luuloja, jne.
Eipä taida hullujakaan olla, vaan sairaita hekin ovat. Kuka vaan meistä voi sairastua, koska tahansa. Myös sinä arvoisa lukijani.
Perheessäni on sairastuttu skitsofreniaan, joten tiedän asiasta jotain.
Mukavaa syksyä kaikille ja halatkaa läheisiänne, tai vaikka sitä koiraanne, vielä Kun ne siinä vieressänne ovat :)