Parisuhteita useita, terapiaa nuorempana, takana pilattu lapsuus (isä kuoli, äiti hakkasi), traumat tuhosivat pitkäksi aikaa kykyni iloita.
Enkä vieläkään ole rakastanut naista, joka rakastaisi takaisin. Ne kerrat kun sulin katseeseen sain takaisin täydellisen torjunnan. Ja kärvennyt noihin menetyksien aiheuttamiin tuskanhetkiin vieläkin ja pelkään - melkein jopa tiedän - kuolevani katkerana, lapsettomana miehenä ilman mahdollisuutta koskaan rakastaa ja painautua elämäni naista vasten.
Enkä vieläkään ole rakastanut naista, joka rakastaisi takaisin. Ne kerrat kun sulin katseeseen sain takaisin täydellisen torjunnan. Ja kärvennyt noihin menetyksien aiheuttamiin tuskanhetkiin vieläkin ja pelkään - melkein jopa tiedän - kuolevani katkerana, lapsettomana miehenä ilman mahdollisuutta koskaan rakastaa ja painautua elämäni naista vasten.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täällä lähes saman taustan omaava nainen. Meillä lapsena heitteille jääneillä on vielä suurempi rakkaudennälkä kuin ns. tavallisen lapsuuden eläneillä. Lisäksi emme yleensä osaa flirttailla vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska lapsena oli niin huonoja ihmissuhteita.Näin naisena etenkin huono suhde torjuvaan isään aiheutti sen, että olen aina mennyt lukkoon miesten seurassa. Sen verran olen päässyt siitä yli, että neutraalissa tilanteessa pystyn joidenkin miesten seurassa olemaan normaali, mutta jos mies on jotenkin erikoinen tai jos olen hiukkaakaan hänestä kiinnostunut, en pysty puhumaan mitään. Ja olen jo 44v.
Suhteita on ollut mutta vain sellaisten kanssa, joista en ole välittänyt vaan vain yksinäisyyden pelossa päätynyt heidän kanssaan yhteen. Nämä miehet olivat sairaista hyväksikäyttäjiä. Irtaantuminen oli vaikeaa. Eli käytännössä kaikki mieskokemukset ovat olleet huonoja. Yksi ainoa kerta oli, jollin sain vastakaikua mieleiseltä mieheltä mutta myös hän paljastui pian kaksinaamaiseksi petturiksi. Sen jälkeen en ole katsonutkaan miehiin päin vaan olen totuttautunut ajatukseen elää elämäni yksin.
Lohduttaa en sinua voi, mutta sen voin sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu.
Tätä tämä on. Ikää 40. Katkeruus kasvaa - tai no, terapian ja psykologisten oivallusten kautta se väistyy taka-alalle, mutta iskee aina yllättäen taka-vasemmalta ja murjoo puolikuoliaaksi. Vanhat traumat syövät sisuskalut ja pelko elämän valumisesta hukkaan näivettää, saa välillä pyhään raivoon ja laittaa itkemään kuviteltujen rakkauksiensa perään.
Tiedän etten tyydy keneen vain - haluan rakastaa palavasti juuri häntä, tai yhtä heistä mahdollisista minulle oikeista naisista. Tuskainen mieli tulkitsee tapaamiseni heihin aina niin, että he voisivat rakastaa minua, jos vain olisin joku muu...
Miten se Ismo Alanko lauloi? Ei auta voimajooga...
http://www.youtube.com/watch?v=YoNCByWJPBQ
Itse jäin yksin uran epäonnistuttua. Olen 39.5 v.Olen myös ruma: olen lyhyt(alle 160cm) jäntevä silmälasipäinen takkukiharahiuksinen, normaalipainon ylärajalla jne. Minusta kiinnostuu vain yksi miestyyppi, jota inhoan yli kaiken, mikä vaikeuttaa seurassa oloa. Mulla on takana monta voimakasta rakastumista -ja monet pilkkanaurut, toisten häät ja muiden vauvan saanit...Olen ne. vähävarainen....Ihan viime vuosina , kun vielä jaksoin uskoa Jumalaan, kirkkoon viereeni kerran istui nuori mieshenkilö johon tunsin niin voimakasta vetoa, etten muistanut ruman asemaa ja ujoutta. Halusin sanoa jotakin, ihan mitä vain,tervehdin, mutta tästä ihastuksesta ei ympäristö tykännyt: minulle kun on jo varattu sortin lökämä, jota kammoan, pelkän ulkonäön perusteella....Vaikka rukoilin jaloilleen pääsyä ja armahdusta yksinäisyyteen, ei Jumala ole auttanut. Lapsensaanti mahdollisuudet ovat jo heikentyneet ja silti, mielialalääkityksestä yms. huolimatta, odotus ei lakkaa... Minä olen kanssanne sielun siskot ja veljet!
Olet ollut useissa parisuhteissa eli et voi olla yksinäinen.
Yksinäisyys asuu sisälläni, muistoissani, tässä hetkessä, joten pari-kolme-neljä parisuhdetta ei tähän hätään auta. Toki absoluuttinen yksinäisyys voi olla vielä pahempaa, mutta silti voin sanoa - ja sanon - kärsiväni hyvin vakavasta yksinäisyydestä ja siitä, ettei tulevaisuuteni näytä paljoakaan paremmalta.
Hei.. muutama vinkki jos haluatte elää ihmisarvoisen elämän.
Katkeroitumiseen ei kannata tuhlata yhtään elämää.
Ensinnäkin: Kouluttakaa mieltänne. Viekää sitä ettei se vie teitä. Ajatelkaa vaikka niin että en mieti negaatioita koska se näkyy naamasta. Tuleva unelmieni puoliso haluaa nähdä naamani sileänpänä eikä katkeroituneen ryppyisenä.
Ensalkuun voisi sanoa että suhteuttakaa.. mitä minulla on. Eikä "mitä minulla ei ole". Jos olet perusterve, olet etuoikeutettu! Lukekaapa Saija Varjuksen haastattelu Iltasanomista. Kertoi että MS tauti etenee, liikuntakyky menee ja näkökin alkanut huonontua. "Koen tulevani elävältä haudatuksi". Miettikääpä sitä oikeasti perusterveet ihmiset..
Toinen.. armeijan loppusodassa sain tuntumaa siitä mitä olisi jos tulisi sota. Miehet junaan ja rintamalle. Naiset muihin hommiin. Ei kysellä. Pimeään metsään.. jos vihollinen ampuu jalkasi poikki niin yritä selviytyä. Voi voi.. meillä on vapaa maa, on lämpöä, on ruokaakin ihan syödäkseen. Miksi valitamme?
Käytännön konsteja:
Eli.. Unohtakaa asiat joita ei ole tai joita on mahdoton saavuttaa (esim joku tietty puoliso. Maailma on täynnä ehdokkaita. Ei se ole yhdestä tai kahdesta kiinni).
Ohjatkaa tietoisesti ajatteluanne irti saavuttamattoman asian miettimisestä. Aina kun mieli menee ko. asiaan, läpätkää itseänne poskelle ja kelatkaa "vedänkö tätä turhaa rekeä perässäni ja katkeroidun vai pudotanko sen just nyt". Rinnalle voi ottaa "tukiajatuksen" eli joku mukava muisto. Kaikilta löytyy. Ainakun mietit ikävää asiaa, läps poskelle ja tilalle se mukava. 1-2kk niin mieli alkaa tekemään sen automaattisesti.
Ottakaa kynä ja paperia ja piirtäkää siihen viiva vaakaan. Se on nollaraja. Piirtäkää siihen diagrammimaisina tolppina vahvuutenne ja heikkoutenne. Eli..olen mielestäni paras tuossa.. "korkein tolppa". Sitten tuossa.. Trauma asioiden kohdalle laittakaa miinuksen puolelle eli tolppa alaspäin.
Miettikää osa-alueet jossa haluaisitte olla parempi. Aivan sama vaikka deittaamisessa, kielitaidossa, itsepuolustuksessa tai missä hyvänsä. Lähette kehittämään heikkoja tolppianne samalle tasolle missä vahvin tolppa on. Käsittelette myös trauma asiaa niin että saatte sen vähintään nolla tasolle (keino alempana). Itse aloin treenaamaan mm englanninkielen taitoa ja kamppailulajeja ja onhan mahtavaa hommaa. Joka kerta kun salilta tai tunnilta lähtee niin tuntee olevansa parempi.
Näin käypi niin että teidän itsetunto vahvistuu. Ei ole enää niin että kun yksi asia sakkaa niin romahtaa henkisesti. On toinen, kolmas ja neljäs.
Ja trauma asiat.. kirjoittakaa asia paperille. Jalostakaa sen alle ajatukset joita asia tuo mieleen. Jos yksi päivä ei riitä, jatkakaa niin kauan että tankki on tyhjä. Sen jälkeen otatte paperin. Revitte sen silpuksi ja pistätte roskiin. Mitä tapahtuu.. vaikutus on uskomaton.. olet henkisesti nujertanut asian. Se on ulkoistettu sinusta paperille ja revitty roskiin! Toimii uskomattoman hyvin!
Vahvistamalla omaa mieltänne, myös vastakkainen sukupuoli aistii itsevarmuutenne ja se jos mikä myy.
Koutsaan näitä työkseni. Olen sanonut usein kuulijoille, "älkää koskaan lakatko uskomasta itseenne ja omiin kykyihinne". Koska.. jos ette itse usko, ei usko kukaan muukaan.
Täytyy uskoa parempaan huomiseen. Raamatussakin sanotaan: "siellä missä ei ole näkyä, siellä kansat kuihtuvat". Näköalattomuus siis näivettää ja välttäkäämme se hankkimalla itsellemme näköaloja.
Ongelma ei valitettavasti ratkea vain joillain kognitiivisilla vippaskonsteilla. Toki ne ovat tutkitusti usein tehokkaita, mutta pitkäänjatkunut, sisäänrakennettu yksinäisyys ei ole parannettavissa positiivisemmalla ajattelulla, tuosta noin vain.
Elämäntuska ei ole pelkästään vääristynyt tapa tarkastella itseään ja maailmaa sen ympärillä. Joskus tulee tilanteita, joissa mittakuppi yksinkertaisesti tulvii yli niin monta kertaa, että se jättää pysyviä jälkiä psyykeeseen. Kuinka esim. voisin olla pelkäämättä rakastumista kun tähän asti, puolessa välin elämääni, en ole koskaan saanut sitä rakkauteni kohteelta takaisin? Kuinka jättäisin noteeramatta sen tosiasian, että ensi kerralla minut voi löytää köyden jatkosta tai joen pohjasta, pelkästään sen vuoksi että en voi kestää enää tuollaisia pettymyksiä. Edes kerran haluaisin olla onnellinen, jakaa rakkauteni, saada sitä lohtua mitä en koskaan ole saanut (vauvana, lapsena, nuorena, aikuisena).
Jos tuo minulta jää kokematta, voin sanoa elämäni olleen turha.
Koutsaaminen on hieman kevyt termi ongelmien käsittelyille, joita varten olemassa ihan oikeita terapeutteja.
Voi miten hyvin sinua ymmärränkään! Itse en kastaäisi enää yhtään torjuntaa. Saavutin osittaisen rauhan kun unohdin miehet. Ei enää huvita hakeutua suhteeseen satutettavaksi.
Elämä ei kuitenkaan ole turha, vaikka ei löydä kumppania. Täytyy vain etsiä joku muus yy elää. Helppoa se ei kyllä ole.
Se on totta, että järkeistämällä ei vaikeita lapsuudesta alkaen ketjumaisesti koettuja traumoja kuitata. Turvattomuuden ja rakkaudetta jäämisen tunteita ei järjellä paranneta. Kävin myös terapiassa useita vuosia. Ne opettivat kyllä analysoimaan ja sen myötä aloin välttää tilanteita jotka voivat traumatisoida lisää = miehiä. Yksinäisyyttä ei mikään terapia paranna, eikä täytä ihmistä rakkaudella.
Voimia Sinulle!
...Pinnistelin kyyneleitä lukiessani kirjoitustasi. Olen itse viimeiset kymmen vuotta ollut etäsuhteessa nykyisen kumppanini kanssa, mutta mitta alkaa olla täynnä...Suhde ei ei ole edennyt toivottavaan suuntaan, vaikka mitä on tehhnyt suhteen eteen. Hyvä seksi ei vaan riitä pitämään meitä yhdessä. Kaikki haaveeeni yhteisesestä tulevaisuudesta on karsiutunut, yhteen muuttamisesta, yhteisestä lapsesa...Lupauksia, lupauksien perään...En kuulema tarvii lapsia kun minulla on jo kaksi edellisestä liitosta. Ja töihin kulkeminen liian monimutkaista (50km) jos muutta mun luokse. Asuin 4 vuotta Helsingissä poissa omien lapsien luota, parhaimman lapsuuden ajan. Ja vain tämän miehen takia, Kadun sitä ihan helvetisti. Mitä se musta enää haluaa?? Itse en enää mitään.
Vielä lapsuudesta...Olen elänyt lapsuuden erittäin ahdistavassa ilmapiirissä. Isä ja äiti olivat molemmat omalla tavallaan väkivaltaisia. Isä hakkasi ,äiti piti henkistäväkivaltaa yllä. Veljet rupesivat rötöstelemään. Vanhin veli sortui huumeisin, pikku veli ryyppäsi itsensä hengiltä. Lapsuuden rankat kokemuset ovat kulkeneet läpi elämän mukana. Olen kasvattanut itselleni vahvan ulkokuoren,ja saatan joskus "hyökätä"puolustaakseni itseäni, mutta kuori on aika useasti rikkoutunut "vastahyökkäysestä"ja romahdan täysin...olen sisältä ihan helvetin haavoittuvainen...Olen aina saanut taistella oman tieni, pienestä pitäen. Nyt ei vaan enää jaksais. Haluan ystäviä ja elämänkumppanin, joka hyväksyy minut minuna.Haluan rakastavan sylin, joka lohduttaa ja iloitsee arjen pienistä asioista.
pitää paikkaansa tuo, et kirjoittaa paperille ja silppuaa, itse pääsin tuskallisesta avierosta näin yli, sillä huomasin sen olevan parempi kuin et kerron muille koko ajan...
Joo, itse myös huomannut että toimii. Kaikki toimii mihin itse uskoo. Mikäli itse tuomitsee asian, mikään ei toimi. Katsokaa ylen arkistosta löytyvä "mielen salattu voima" ja ottakaa sen jälkeen kantaa siihen kuinka paljon jokainen itse voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa pelkällä ajattelullaan. Dokumentissa on maailman parhaiden tutkijoiden näkemyksiä asiasta.
Itse olen tunneherkkä nainen ja kokeilin itsemurhaa ollessani noin 17-vuotias. Takana oli kamala lapsuus (väkivalta), koulukiusaaminen ja jatkuva yksinäisyys. Minua hyljeksittiin erilaisista syistä, minkä seurauksena aloin vihata itseäni. Otin erilaisia tekosyitä siihen, miksi en kelpaa muille ihmisille. Kiinnitin kohtuuttomasti huomiota ulkonäköön, kehitin itseäni eri osu alueilla (ruuanlaitto, tietopuoli, urheilu, sosiaalinen...)
Lopulta aloin olla ulkoisesti siinä kunnossa, että miehet kiinnostuivat minusta. Olinhan sellainen täydellisyyteen pyrkijä ja osasin käyttäytyä kunnolla, näytin hyvältä sekä kuulostin.
Vedin puoleeni itsekkäitä miehiä, jotka luulivat itsestään liikoja eivätkä hyväksyneet minua sellaisena kuin olen. Valittivat, että olen kylmä ihminen, kun en osoittanut heille tunteita. Osoittanut tunteita miehille, jotka toisinaan haukkuivat entisijään ja toisinaan kehuivat. Suurin osa näistä entisistä miehistä on sinkkuja edelleen ja rutisevat lapsettomuuttaan sekä naisten julmuutta.
Tapasin vuosi sitten miehen, joka kiinnostui minun sisimmästä (puoli sokea). Ihastuimme välittömästi puolin ja toisin. Hän kunnioittaa minua ja minä rakastan häntä. Miehen on oltava kunnioitettava, jotta häntä voi rakastaa. En väitä, että ketjun aloittaja olisi itsekeskeinen, mutta ymmärrätkö sinä itsekään, että ei kukaan halua rakastaa miestä, joka ei huolehdi itsestään ja kylpee menneisyyden haamuissa.
Minä olen nainen, joka on päässyt yli itsemurhastaan ja minulle tullaan valittamaan, että olen itsekeskeinen. Olen itsetietoinen, koska olen oppinut arvostamaan itseäni. Aloittaja: Opettele arvostamaan itseäsi, niin muutkin tekevät samaa. Toinen ihminen ei voi sinua muuttaa ja olet valmis rakkauteen vasta sitten, kun sujut itsesi ja menneisyytesi kanssa. Kaikki tunteet on tehty käytettäväksi, opin hiljattain, ja voin avoimesti myöntää halveksivani joitakin entisiä miesystäviäni. Ennen en osannut tuntea negatiivisia tunteita ja annoin muiden pitää minua sylkykuppina.
"Minä olen nainen, joka on päässyt yli itsemurhastaan ja minulle tullaan valittamaan, että olen itsekeskeinen. "
Sitä paitsi jos oikeasti olisit päässyt yli itsemurhayrityksestäsi, et arvostelisi täällä yhtikäs ketään ja jakelisi vielä ylhäältä käsin ohjeita. Muutenkin tuollainen elämänviisauksien jakelu toista tuntematta kertoo kypsymättömästä naisesta. Onko kenties jokin vaihe jäänyt päälle?
ON minullakin asiat jääneet junnaamaan, mutten nykyään ole niin typerä, että pyrkisin lyttäämään toisia suomi24:ssa, kuten aiemmin tein.
". En väitä, että ketjun aloittaja olisi itsekeskeinen, mutta ymmärrätkö sinä itsekään, että ei kukaan halua rakastaa miestä, joka ei huolehdi itsestään ja kylpee menneisyyden haamuissa."
Julmaa sanoa noin. Viestisi siis on, ettei aloittaja ole rakkauden arvoinen, kun kylpee menneisyyden haamuissa.
Haluatko kostaa aloittajalle siksi, että hän sattuu olemaan mies? Sinun itsesi valitsemat miehet ovat kohdelleet sinua huonosti. Nyt jaat kostojasi jo valmiiksi murtuneille miehille. Helppoja maaleja, eikö?
Ja sitten näille käy vaikka semmoinen Tauski, jolla 10000 seksikumppania.
Pitää näyttää ulospäin tietynlaiselta ja omata tietynlainen imago, jos on vaikka
suurehkon ihmisjoukon ihailun kohde, niin johan kävi hetikohta kaupaksi.
Nämä tällaiset juuri saavat aikaan tuommoisenkin "kulttuurin".