Katson TV 7 :sta siellä keskusteltiin masennuksesta, esm kun puoliso on kuollu,
kas kummaa, iski helleyyden kaipuu, olis ihana joskus käpertyä oman puolison kainaloon " kuin silloin ennen " kun hän oli vielä olemassa.
mistä vanha löytää oman kainalon enään näin vanhana,
onko vanhat miehet jo niin itseriitoisia etteivät enään mummoja kaipaa kainaloonsa ?
kas kummaa, iski helleyyden kaipuu, olis ihana joskus käpertyä oman puolison kainaloon " kuin silloin ennen " kun hän oli vielä olemassa.
mistä vanha löytää oman kainalon enään näin vanhana,
onko vanhat miehet jo niin itseriitoisia etteivät enään mummoja kaipaa kainaloonsa ?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Herätyyyys vaarit, onko teillä kaikilla oma mummo kainalosa,, ?
Heistä on ylitarjontaa....
Aonakin kärttyisien mummojen ympärillä ei paljoa ole tavoittelijoita.
Hellyys. mitä se on?
Voiko sitä syödä?
Minä en muista enää mitään.
aattelin,,,
Jopel : sitä arvelinki, taidat olla enemmänki sääntö kuin poikkeus,,
uskalla luulla kuitenki, sinua pikkusen sormella härnää, herää yhtä sun toista tunnetta uuteen eloon,
kauan ykin olleena, tunteet uinuu ijäistä untaan jos kukaan ei ole ärsykkeenä mukavasti lähellä.
olishan se oma jörrikkä omassa huusohollissa hyvä virike, vahanalle ihmiselle,
mikä sen parempi yhteiskunnalleki olis jos vanhat liittys yhteen heistä olisi toisilleen sitä kaivattua seuraa.
ala, jos olis mahdollistaki, saman ikäkänen sen puolison pitää olla, jos yleensä on.
Siinä vika, tän ikäset miehet ovat kuolleet, vain mummot on jääny tänne yksin ihmettelemään maailman menoa ja yksinäisyyttään,
kaikilla ei ole yhtä yhää tuuria kuin eilen iltasanomissa,
" oliko se "brittiläinen mummo 86v joka meni naimisiin 61 v miehen kanssa " siinä oliki maailmalla ihmettelemistä, kuinka tuo on mahdollista.
Kun mummolla rahaa ja omaisuutta ,nuori puoliso odottaa että pääsee perimään.
lehdessä luki ettei mies peri, mummo oli jo lahjottanu omaisuuden lapsilleen,,,
oli lehdenmukaan pelkästä rakkaudesta kysymys,
70 ovat kalkeutuneita, tunteet on jo kuolleet, useimmilla dementtia jo pitkälle kehittyny,
no jaa se nuoruus ja lapsuus alkaa olla nykypäivää,
harva elää tässäpäivässä.
Kyllä ihminen ihmisenä pysyy. Ei ikääntyminen tunteita kadota.
Kaikki kaipaavat hellyyttä, se on rakennettu ihmiseen jo luomis vaiheessa.
Toiset eivät halua keskustella siitä jos ovat yksin jääneet.
Ihminen ei ole puupökkelö, vanhempanakaan, Jos järki pysyy päässä, pysyy myös tunnemaailmakin. Nuoremmissakin on ihmisiä jotka eivät ole oppineet rakastamaan koskaan, mutta tykkäävät silti. Tunteet ei katso ikää Kokonaan tunteetonta ihmistä ei voi olla, silloin olisi ropotti.
Omituinen ajatus, jonkin ikävuoden saavutettuaan tunteet romukoppaan. Tunteet eivät katoa mutta seksi ehkä vähenee. Toisilla halu piisaa, toisilla ei. Ihmiset ovat yksilöitä siinäkin. Kaikki me elämme tätä päivää, on vain erilaisia katsantokantoja.
Höpsistä!
Olen tunneihminen ja kaipaan todellakin että saan pitää jotain joskus kädestä kiinni.
Käpertyä viereen ja tuntea läheisen ihmisen vieressä, tuntea toisen hengitys ja että hän on tullut minun takiani kaukaa.
Toden totta tunteet ovat tallella ja niitä pidetään yllä tapaamalla vuoroin, siis vuoroin vieraissa.
Voihan olla myös sairaus ja väsymys joillakin, paha kumpaakaan yleistää kellä tunteita kellä ei.
Yhtäkaikki nuorillakin voi olla tunteettomuutta tai tunne-elämän vajetta, ikä ei ole mikään raja.
kuin tunneihmisiä, rakkauden ja hyväksymisen tarve on ihmisen yksi perustarve. Ei se katoa koskaan ja vanhana päinvastoin lisääntyy kun on avuton ja yksinäinen. Onhan tuokin laiha korvike kun joku joskus käy kylässä. Minä löysin toisen lesken, tunnettiin jo perheinä kauan. Muutin hänen luokseen, oma asunto vuokralla ja saa mukavasti tuloja. Naimisiin ei mennä, mutta saadaan turvaa ja yllin kyllin hellyyttä sa seksiä kumoikin. Sekin puoli on kuin uusi nuoruus olisi tullut. Kauan hoidimme molemmat sairasta puolisoa, nyt saa vain nauttia.
Katteeksi käy 2 ihmistä, ei kaikki vanhana enään löydä ystävää,
ilmeisesti ystäävyytenne on jo vuosia sitten luotu.
Selväähän on, että hellyyttä ja seksiä haluaa tai ainakin haluaisi kokea meistä.tämänikäisistäkin lähes jokainen.
Tähän kaipuuseen niin moni meistä voi joutua odottamaan vastausta - ja moni ei saa sitä ollenkaan.
Tasan eivä't käy onnen lahjat.
vanhana leskeytynyt sinulle vastaan
Sanoisinko että sattuman sanelema juttu, alkoi sairaalassa aivan tuiki tuntematon asteli kanttiinissa pöytääni kahville.
Juteltuamme jonkin aikaa hän halusi tavata jossain 'paremmassa paikassa'.
Mielenkiintoni heräsi ja vuosia on jo vierinyt, kummasti siitä saa jotain energiaa ja elämälle uutta virtaa.
Opetellaan asumaan erillään tavataan vain viikonloppuisin,johan välit pysyy lämpimänä. Aivan turhaa pappia näihin vanhojen leikkiin enä kutsua. Toinen
ehdottoman tärkeää,jos edellisestä elämästä on lapsia silloin ei voi välttää
napakoilta yhteen ottoja. Itselläni ei muuten ole kokemusta,mutta monella ystävälleni käynyt niin.Eräskin perhe meni kihloihin,molemmilla 2 murrosikäistä lasta,monen laista alapään haukkuma nimiä huushollissa oli tapahtunut,joten ero heille tuli.Halusin vaan yhden esim.kertoa. itse olen ollut naimisissa ,saaden 3
lasta jo pois kotoa,avoliitto minun mielestäni on hyvä tälläisissä tapauksissa,
Lapset kuvioissa ole,jopa vieralulla käydessä ovat ihania.19V on ollut niin kohteliasta...(.jäin silloin leskeksi) ja huomaavaista tuntuu hyväsi sanonta :
Anna arvo toisellekin,olemme vinasta erossa,siksi ehkä on tasapainoista.
kunnan päivän menu:
Aamulla huomenta.
Luetaan lehdet.
Katsellaan aamun tv, eikä häiritä toista.
Mitäs tänään syötäisiin?
Ruokailun jälkeen nokoset omissa huoneissa.
Iltapäivällä hoidetaan omia asioita.
Illaalla katsellaan telkkaria, eikä häiritä toista.
Sitten mennään nukkumaan omiin huoneisiin.
Me nukutaan samassa sängyssä ja aamusellahan se mieskuntokin herää ihan itsestään siinä kun unenlämpiminä ollaan lähekkäin. Nythän seksiä on aikaa antaumuksella harrastaa ja opetella yhdessä uuttakin.
Parivuode, tuplatäkki mutta ei automaattista aamuseisokkia.
Eikä "aamuseurustelu" vaimolle sopisikaan.
Päivittäin koskettelua ja hyväilyjä.
Olen niin kehnossa kunnossa tai huono rakastaja, että varsinainen "seurustelu" rajoittuu ka. yhteen kertaan viikossa.
Uudet virikkeet ovat paikallaan.
Vaatimaton frekvenssi johtuu vaimon sanattomasta viestinnästä.
Katselepa ympärillesi, varmasti löytyy sellaisia naisia joilla ei päätä särje tai muitakaan torjuvia eleitä ole.
Jos kerran viikossa toimii, varmasti toimisi joka päivä tai aamu tai ilta. Menkää vaikka seksimessuille yhdessä ja katselökaa korkeatasoisia alan elokuvia ! Vaimolle kauniita alusasuja, sukkia jne !
Meillä kaikilla on elämämme jota elämme ja johon itse mitä suurimmassa määrin vaikutamme. Mikään yleistys ei tähän sovi, mielestäni. Mikä sopii minulle, ei sovi jollekin toiselle.
Mieheltä saatua hellyyttä parisuhteessa voin rakkaudella tuntea muistoissa. Silloin elin täydessä tyydytyksessä sen suhteen.
Kun ei kohdallani valinnoitsani johtuen sellaisen onnen saavuttamiseksi en ole tikkua ristiin pannut eikä vastaan ole sellainen urho kävellyt, olenkin kääntänyt hellyyden kaipuuni hellyyden jakamiseksi.
Hellyyden kohteena ovat jälkeläiseni. Heille jaan hellyyttäni, voi voi tuo pieni lapsenlapsenlapseni.
Tämä on nyt elämäni tällä hetkellä. En alistu kuluttavalle kaipuulle, joka ei kuitenkaan toteudu. Kova kaipuu kai panisi jotenkin toimimaan sen saavuttamiseksi.
Miksi vanhempana ei saa kaivata hellyyttä ja lähelläoloa. Sen pitäis olla jokamiehen/naisen oikeus. Täytyy laittaa vaan verkot vesille.
ettei saa kaivata, kaikkihan tässäkin sitä sanoo että saa ja pitääkin.
Täytyy vaan olla niin topakka, ettei päästä lapsia tai muitakaan sekaantumaan omaan rakkauselämäänsä.
kYLLÄHÄN SITÄ TOISTA KAIPAA, VAIKKA ON JO VUOSIA TOTTUNUT OLEMAAN YKSIN (KOIRAN JA KISSAN KANSSA - KISSA VAAN KUOLI 3-VUOTIAANA/KAIPAAN - UUSI TULOSSA, NYT KAKSI PENTUA). ERÄSKIN VANHAPOIKA KYLÄLTÄ SANOI, ETTÄ KYLLÄHÄN NAISET PÄRJÄÄ, MUTTA TOISTA SE ON MIESTEN KANSSA. TARKOITTI KAIT LÄHINNÄ RUUANLAITTOA! MUTTA EIHÄN SE OLE MIKÄÄN ONGELMA, KUN OSAA LUKEA. vIITSELIÄISYYDESTÄ SE ON KIINNI. SE OTTAA VAIN AIKAA. SIKSI VALMISTANKIN SAPUSKAA ENEMMÄN KUIN YHDEN IHMISEN TARPEISIIN KERRALLA. PÄÄSEE VÄHEMMÄLLÄ KUN RIITTÄÄ USEAMMAKSI PÄIVÄKSI - PAISTAA SEN VÄLILLÄ - TUO VAIHTELUA. EN MINÄ NIIN YKS`TOTINEN OLE,NIINKUIN RUOTSISSA OLLESSANI KUULIN ERÄÄN ELÄKELÄISEN RUOKATOTTUMUKSESTA: VIIKON HERNEKEITTOA JA SE "PERJANTAIPULLO". KUN ON "TERVE" JA HARRastuksia (kirjotin temppuilee - välillä isoa, välillä pientä), niin aika kuluu. Aamuaskareihiini kuuluu ensin lintujen ruokinta, sitten lemmikit ja sitten vasta itse. Onneksi koira on aamu-uninen niinkuin minäkin. Ei tarvitse lähteä heti lenkille, vasta illalla. Olenkohan opettanut siten, vai onko luonnostaan (samojedi)? Koira seuralaisena on siitä hyvä, että pakottaa liikkumaan. Ja puhekavereina lemmikit ovat parhaita. Eivät sano vastaan. Koira vain kääntelee päätään silmät vilkkuen - kissa sanoo "miau" ja pällistelee. Äänihuuletkin pysyy kunnossa kun puhelee niiden kanssa. Vaikka en minä liikuntaa muutenkaan vierasta. Iltarasteilla tulee käytyä, vanha talo kaipaa aina kohennusta, on puutarhanhoitoa ja siivousta. Ainakin silloin kun lapset tulee käymään. Saunailtoina kaipaisi kumppania, kun lauteilla istuu rauhoittuneena ja ajattelee euro-maailmanmenoa. Eivät taida päättäjät vieläkään ymmärtää, mihin suohon ovat Suomea ajamassa. Kansalaisetkin tajuaa. EU;n myötä maaseutu vain autiuutuu. Kirjoitan tätä yöllä. On parasta aikaa tunteilla. Koirakin tuli jo aamuyön seurakseni - on tapana.
Jos koira korvaa miehen siksi, että se on "puhekaveri", niin sitten aidanseiväskin ajaa saman asian. Vviimeksi mainitun ylläpitokin onnoista kahdesta huomattavasti halvempaa.
Onhan jotkut miehet aina sukset ristissä, kuin seipään nielleitä, pitäisköhän roikottaa kravatti seipään nokkaan ja lippis päähän! Jutustelis sille sitten lempeitä hempeitä -
Eikös mikään riitä ? Kait sitä hellyyttä ja kainaloa on ollut jo vuosien ajan, pitäs riittää yhdelle ihmiselle.
Kantsis muistaa, että on ihmisiä jotka eivät ole kokeneet sitä tunnetta ikinä, joten pysy ruodussa ikääntynyt ihminen.
Hei, nyt on tilaisuus nauttia vapaudesta, kun silloin joskus kauan sitten ennen, kun se ruljanssi alkoi. :))))
Ikä ja vuodet ei ihmiseloa muuta, miksi aina törmäillään lukuihin..? Miks joku on olevinaan oikeassa sanoessaan: - eihän niin voi olla kun, ikääkin on jo noin paljon. Kuka iän ja menon määrittelee... se toinen ihminen joka luulee tietävänsä. ja mitä hän tietää..Pohjalla taitaa olla kateellisuus, toinen on saanut tilalle uuden ystävän. Mulle ei sitäkään suotu, ei hänkään tarvitse.
Rakkaus ja hellyys ei tunne vuosilukuja. Ei ikää, ei mennyttä aikaa. Rakkaus on parasta elämän jatkoaikaa, miksi pitäisi tuhlata se turhuuteen. Tuhlaus on turhuutta ja rakkaus lämpöä urheutta jatkaa kaiken keskellä. Meillä on vain yksi elämä, sitä ei voi alkaa uudestaan, eikä jatkaa vaikka tahtoisi. Se on tässä ja nyt, niin luoja on sen järkännyt. Rakkaus ei katoa, ei häviä se on sydämessä. Siksi nauttikaamme rakkaudesta täällä maan päällä, taivaassa on meno toinen kai ja rakkauskin katseen vanki vain.
Luoja antoi rakkauden sellaisenaan, mitä sitä lainkaan muuttamaan.
Ei se ole samaa, kuin pois menneen kainalo. Itse en kaipaa korvikkeita, parempi on itsensä viereen köllähtää, kuten laulussa sanotaan.
Kyllähän miehille naisia riittää on valinnan varaa, mutta valitsevat usein väärin, ei se nuorin ole aina se paras.