Anno Domini 165?
Buccaneer, jossain Karibialla
Ovi aukeaa välittömästi "sisään"-komennon jälkeen ja hyttiin työntyy Sean ja edelleen pojaksi naamioitunut Nina. He laskevat kantamansa padat lattialle ja Sean poistuu hakemaan lisää vettä. Sir William on hetken uppoutuneena ajatuksiinsa, kunnes havahtuu katselemaan ovensuussa seisovaa punastelevaa poikaa. "Mitä sä siellä seisoksit, tuu sisälle", kapteeni komentaa ja alkaa kaivella toista lasia kirjoituspöytänsä kätköistä.
Nina astuu muutaman askeleen sisemmäs hyttiin ja päätyy lopulta kirjoituspöydän eteen. "Oliko teillä jotakin asiaa, sir?", hän kysyy arasti.
"Oli mulla vähän enemmänki sitä asiaa", sir William toteaa hajamielisesti vastaukseksi penkoessaan kirjoituspöydän laatikoita. Lopulta löytyy kutakuinkin puhdas lasi jonka Will kilauttaa pöydälle omansa viereen ja täyttää molemmat lasit rommilla. "Kait sä sait jotain syötävää?"
"Sain, kiitoksia. Kokkinne Sean on oikein mukava", Nina uskaltautuu kehumaan ja jatkaa: "ja Sean lupasi hoitaa loput vedet tänne. Pääsette kylpyynne pian".
"Hyvä. Sean tosiaan on mukava, apulaista se aina ruinaa mut..." kapteenin lause jää kesken tämän ojentaessa rommilasin Ninalle. "Pitää sitä välillä juodakin", hän toteaa virnistäen ja kohottaa lasiaan. "Cheers"
Nina katselee käteensä tyrkättyä lasia ja miettii kuumeisesti. Tyttö on aikaisemmin saanut rommia vain jouluna totin seassa. "No, samapa kai tuo, tällä pelatään hänen säännöillään" Nina tuumii ja kulauttaa reilun annoksen suuhunsa, ja helpottuu kun ei ala yskiä. "Muistin onneksi hengittää ulospäin niellessäni", Nina miettii itseensä tyytyväisenä. Rommi on kuitenkin sen verran vahvaa että Nina ryhtyy pohtimaan paljastaisiko lopun rommin jättäminen sen ettei hän olekaan poika, mutta muistaa sitten että eivät häntä nuoremmat pojatkaan saa kotona rommia mukeittain. Ehkä sillä ei ole väliä.
Koko ajan sir William tarkkailee Ninaa valppaasti. Katoppas poikaa, otti ihan kunnon huikan ja piti sen sisällään, hän tuumii Ninan romminjuontia katsellessaan. "Mutta sitte mennään asiaan. Kuinkas vanha sä oikeen oot?? Vaikutat siltä kun oisit just lastenhuoneesta karannut. Töitä et oo ainakaan pahemmin tehny käsistäs päätellen"
Rommin lämmittäessä sisuksia Nina tajuaa esitetyn kysymyksen vaikeuden. Jos hän paljastaisi oikean ikänsä, hän jäisi varmasti kiinni. Toisaalta Nina ei ole ollenkaan varma muistaisiko kotiopettaja Jean-Luc valehdella Ninan iän jos sitä satuttaisiin häneltä kysymään, sillä mitään ei ehditty sopia ennen merirosvolaivaan joutumista. Niinpä Nina päättää kiertää kysymyksen muka suuttumalla työntekotaitojensa aliarvioinnista. "Minä olen tehnyt paljonkin töitä kotona plantaasilla. Olin isäni kirjurina ja ratsastin hänen mukanaan pitkin tiluksia päivät pitkät", Nina kivahtaa kapteenille ja jatkaa: "sitäpaitsi voisin täälläkin maksaa ylöspitoni auttamalla Seania. Vaikkakin isäni maksaa teille varmasti avokätisesti pelastamisestani". Nina on lähes hengästynyt purkauksestaan, ja saadakseen käsilleen jotain tehtävää, hän kohottaa rommilasia. Kaiken jännityksen keskellä rommin lämpö on tervetullutta.
Sir William puhkeaa halveksivaan nauruun. "Vai töitä!!! Hah. Kirjurin hommia ja ratsastamista. Täällä kuule ei osaa kirjoittaa muut kuin perämies ja minä, ja susta ei mun eikä sen hommiin ole. Eikä täällä kauheesti ratsastellakaan. Se sun kotiopettajas joka makaa tuolla alhaalla varmaan opetti sulle latinankielistä runoutta ja muuta sellasta. Varmaan koruompeluakin ja muita naisten juttuja". Naurunremakasta selvittyään kapteeni kiinnittää kuitenkin huomionsa Ninan huomautukseen Seanin auttamisesta. "Sä kuitenki osaat sit kokata vai?? Ja mitä isääsi tulee, niin mitäs sille vanhalle Thomakselle oikein kuuluu?? On vissiin päässy isoihin rahoihin kiinni?"
"Osaan kokata sellaista mitä maastossa syödään, ja olen joskus auttanut kokkiamme juhlakiireissä", Nina vastaa hieman loukkaantuneena. "Isälle kuuluu hyvää, tosin hän ei tietenkään vielä tiedä, että osa tämän vuoden sokerisadosta ei kaiken siihen laitetun vaivan jälkeen päädykään Lontooseen hänen tilejään kartuttamaan". Nina uskaltautuu samalla katsomaan ensimmäistä kertaa merirosvoa silmiin. Ne ovat niin siniset että hän palaa pikavauhtia romminsa pariin. Kapteenin silmät olivat paitsi siniset, myös sellaisen ihmisen silmät, joka ottaa mitä haluaa ja nauraa päälle. "Isä ei taida tästä halvalla selvitä", Nina tuumii, "Onneksi plantaasi on tuottanut hyvin voittoa viime vuosina, mutta sitä varmaan kannata paljastaa", hän pohtii rommilasiaan tuijotellessaan.
"No ei täällä pahemmin mitään maastoakaan ole" sir William vastaa Ninan uskaltautuessa katsomaan kapteenia silmiin ensimmäistä kertaa. "No on sulla ainakin myyntipuheet kohdallaan, mutta ei täällä ruveta tyhjäntoimittajia katselemaan. Paitsi jos susta sais hyvän hinnan. Paljonkohan espanjalaiset maksaisi susta? Kuubassa on sellaisia syntisiä paikkoja joissa tollaiset nuoret pojat kuin sinä palvelee dekadentteja plantaasinomistajia. Välillä inkvisitio sulkee ne mut..." sir William katkaisee lauseensa. Hän ajatteli ihan kiusallaankin ääneen nähdäkseen kuinka viaton poju oikein on. "Saas nähdä tajuaako se mistä puhuin", Will miettii.
"Tunnutte tietävän ne niin hyvin, lienettekö itsekin vieraillut?", Nina sanoo ajattelmatta ja heti tuon sanottuaan säikähtää. "Pahus, tää rommin naukkailu pitää lopettaa, puhun kohta itseni kölin ali", tyttö miettii säikähtäneenä.
Sir William yllättyy vastauksesta. "Poikahan on oikea röyhkimys, taisi tajuta vähän liiankin hyvin mistä puhuin", välähtää kapteenin suuttuvassa mielessä. Will vetää äkisti miekan esille ja painaa sen Ninan kurkulle. Kapteenin ääni muuttuu jäätävän viralliseksi: "Hyvä herra, mitä oikein vihjaatte? Perutteko sananne vai onko minun vaadittava hyvitystä?"
"Oho, mitä ihmettä miehet sanoo toisilleen tässä tilanteessa. Kotona ei juurikaan tapeltu" Nina aivot raksuttavat pelästyksestä ylikierroksilla. "Pyydän anteeksi, en tiennyt että se on arka kohta teille. Perun sanani, ja ehdotan edelleen, että saatte suurimman hyödyn minusta yksinkertaisesti palauttamalla minut Jamaikalle", Nina vastaa kaiken rohkeutensa keräten ja alkaa samalla epäillä että mies ei ole vain roisto vaan mahdollisesti mielipuolikin. Kuka aikuinen mies muka haastaisi pojan?
Pieni hymynkare nousee sir Williamin kasvoille Ninan vastausta kuunnellessaan. "Sehän ei antanutkaan täysin periksi vaikka sanansa virallisesti peruikin" hän tuumii. "Sisua sussa kyllä on", kapteeni sanoo ystävällisesti ja vetää miekan pois. "Mutta mitä Jamaikaan tulee, niin asia ei ole kovin yksinkertainen. Se saarihan on täynnä sen vallananastaja Cromwellin sotilaita. Sä varmaan osaat jonkin arvion sanoa paljonko niitä siellä on?"
Nina hörppii rommia ja miettii. Oliko lähtösatamassa näkynyt tavallista enemmän sotilaita? Tuskin. "On niitä siellä, mutta en usko että kovin paljoa tai kovin valppaina. Kunhan ette sinne pääkallolipun kanssa mene", Nina vastaa pienen pohdinnan jälkeen ja jatkaa: "Satamassa on isän varasto, siellä on tuttuja jotka pystyvät toimittamaan sanan isälle. Oletan että ette vapauta minua ennen kuin rahat ovat kourassanne".
"Ai sä olit jo aikeissa suunnitella oman vapautumisesi?" sir Willian hymähtää. "Jos kuule laittaisit jäitä hattuun. Tälläset asiat etenee hitaasti ja sillä välin sulle pitää järjestää jotain tekemistä. Voit aloittaa käymällä kattomassa missä se Sean kuppaa sen lopun veden kanssa. Mä tartten sitä kylpyvettä".
Iloisena tenttauksen loppumisesta Nina käännähtää ympäri, jättää rommilasin päydän kulmalle ja poistuu ovesta Seania etsimään. Pojaksi pukeutuneen Ninan poistuessa sir William huomaa tuijottavansa tämän keinuvaa takamusta. "Miksi ihmeessä? Enhän mä ole sellainen" välähtää kapteenin ajatuksissa.
Heti hytin oven ulkopuolella Nina törmää vettä tuovaan Seaniin ja peräytyy takaisin hyttiin ja pitää tälle ovea auki. "Mitähän kapteeni odottaa minun nyt tekevän" Nina pohtii ja jotain tehdäkseen ja työtehoaan osoittaakseen auttaa Seania täyttämään kylpypaljun. Työn tultua tehdyksi Nina jää odottamaan lisäohjeita ja ottaa kasvoilleen mielestään auliin työintoisen ilmeen.
Kun kylpyvesi on sekoitettu sir William käy tarkistamassa sen lämpötilan. "Sut kai pitäis pitää suunnilleen kunnossa ettei sun arvo kärsi. Saat ruveta hyttipalvelijaksi ainakin näin aluksi", kapteeni ilmoittaa vieressä odottavalle Ninalle ja alkaa samalla riisua kenkiään ja sukkiaan. "Tuolla jossain pitäisi olla harja ja saippuaa" Will toteaa hajamielisesti ja osoittaa epämääräisesti kohti hytin seinää.
"Siis ei sittenkään keittiöön. No sama se. Tuskin täällä niin raskaita hommia on", Nina miettii tyytyväisenä. "Jaaha, ja homma alkanee selänpesulla. Ei vaikeaa", Nina pohdiskelee siirtyessään osoitettuun suuntaan ja löytäessään pienen hakemisen jälkeen harjan ja saippuan. Löydettyään tarvikkeet ja kääntyessään takaisin hytin keskustaa kohti Nina jähmettyy hetkeksi. Kapteeni on riisunut itsensä kokonaan ja on astumassa paljuun. "No, olenhan onneksi nähnyt ennenkin vähissä vaatteissa olevia miehiä", Nina rauhoittelee itseään.
Vapauduttuaan housuistaan sir William seisoo paljun vieressä täysin alasti ja heittää housut Ninalle. "Ota noi ja eti mun verinen paita tuolta jostain. Saat pestä ne sitten myöhemmin, mutta nyt anna mulle saippua ja harja", kapteeni sanoo istuessaan alas paljuun ja odottaessaan käsi ojossa saippuaa ja harjaa saapuvaksi. Nina nappaa kapteenin housut lennosta ja ojentaa harjan ja saippuan saavuttuaan paljun viereen. Samassa saippua lipsahtaa veteen ja Nina kumartuu vaistomaisesti kaivamaan sen paljun pohjalta. Lopulta Nina saa saippuan käsinsä, mutta huomaa samalla kastelleensa paitsi hihansa myös paitansa etumuksen. "No jaa, sehän kuivuu kyllä", Nina tuumii huolettomasti.
Ninan kopeloidessa saippuaa paljun pohjalta sir Williamin katse kiinnittyy Ninan paidan kastuneeseen etumukseen. "Aivan kuin siihen piirtyisi rinnan kaari. Mutta eihän se voi olla. Onko lähes kaksi kuukautta merellä mulle liikaa?? Rupeenko jo näkemän naisia siellä missä niitä ei voi olla", Will pohtii kiivaasti alkaessaan pestä itseään. "Kerää samalla tuolta muutkin likaiset vaatteet niin peset ne sitten samalla kertaa", kapteeni ohjeistaa Ninaa ajatustensa lomassa.
Nina keräilee vaatteita kokoon ja pohtii samalla tilannetta: "Vaatteita onkin näköjään jonkin verran. Ilmeisesti kapteeni on siisti mies, vaihtaa vaatteet muulloinkin kuin niiden ollessa verisiä repaleita". Nina huomaa pari löystynytta nappia ja päättää kysyä myöhemmin mistä löytää neulan ja lankaa, sillä Nina on tullut siihen tulokseen, että hänen on otettava hyttipalvelijan homma tosissan jotta saa syödäkseen ja pääsee kotiin.
Sir William seuraa Ninan puuhia katseellaan peseytyessään. Erityista huomiota kapteeni kiinnittää tämän fyysisiin muotoihin. Mieletön ajatus pälkähtää Willin päähän. "Tämä Neil on selvästi fiksu tyyppi. Olisiko hän niin fiksu, että älyäisi naamioitua pojaksi vaikka todellisuudessa onkin nainen? Asia täytyy kyllä nyt selvittää, sillä jos hän todella olisi nainen niin kokonaan uudet mahdollisuudet avautuisivat", itsetyytyväinen hymy nousee kapteenin kasvoille hänen pohdiskellessa asiaa. "Tules tänne niin saat pestä mun selän" William komentaa.
Nina hätkähtää hiljaisuuden katkaisevaa käskyä. Lopulta hän kuitenkin harppoo tottelevaisesti kapteenin luo ja ottaa harjan vastaan. Nina levittää harjaan saippuaa ja alkaa harjata miehen selkää ronskein ottein. "Näin varmaan pesisin jos oisin poika" Nina ajattelee ja rommin rohkaisemana pieni hihitys lipsahtaa Ninan huulilta. Valellessaan vettä kädellään saippuaa pois huuhtoessaan Ninan ajatukset alkavat harhailla: "Niin vahva selkä... mitähän veden alla mahtaa ollakaan..."
William nauttii harjan kosketuksesta. Herrasmiehen kuuluu olla puhdas oli hän sitten missä tahansa. Willin korvat rekisteröivät pienen tyttömäisen hihityksen, ja hän alkaa olla entistä varmempi siitä, että Neil ei taidakaan olla Neil. Mutta siihen saadaan kohta lopullinen selko, William tuumii hautoessaan suunnitelmaansa.
Miehen paljas selkä tuo Ninan mieleen muistikuvia mukavista hetkistä Johnin kanssa. Se kertakin kun he olivat ratsastusretken aikana saaneet idean käydä joessa vilvoittelemassa, ja lopulta melkein... No, onneksi hei eivät sentään olleet intoutuneet loppuun asti. John oli kuitenkin ollut niin kiihottunut, että oli rukoillut Ninaa ottamaan kalunsa käteensä, minkä Nina oli epäröiden tehnytkin. Muisto yhtäaikaa kovasta ja herkästä kalusta sormissaan lämmittää Ninaa vieläkin ja saa hänet punastumaan.
Seinällä olevasta peilistä William näkee Ninan punastuvan oikein kunnolla. Irstaita ajatuksia nousee Willin päähän ja vähintään yhtä irstas hymy hänen kasvoilleen. Kapteeni katsoo peilin kautta suoraan Ninan silmiin. "Eiköhän se ala riittää", hän toteaa ja nousee seisomaan paljuun ja kääntyy ympäri suoraan Ninan eteen. "Tuolla kaapissa pitäis olla puhdas pyyhe".
Kapteenin keskeyttäessä Ninan hajamieliset muistot nousemalla seisomaan ja kääntymällä suoraan kohti, Nina ei voi estää katseensa hypähtämistä jalkoväliin ennen kuin pakenee suorittamaan pyyhkeenhakutehtävää. William huomaa Ninan katseen vilahtavat haarovälissään. Nyt kapteeni on jo melkein satavarma, 10 yhtä vastaan että Neil onkin nainen. Will ottaa lievän haara-asennon, ja asettaa kätensä lanteilleen ja odottaa pyyhettä kuin kreikkalainen jumalpatsas.
"Ei mikään pili tuo", Nina ajattelee, "Velttonakin melkoinen. Joudunkohan mä katselemaan sitä vielä uudelleenkin ennen kuin ollaan kotona... en kyllä kehtais...hihihi". Nina laitta kuitenkin naamansa näkkärille ennen kuin kääntyy takaisin tuomaan ylellisen isoa pellavapyyhettä. Nina henkäisee tajutessaan, että mies on nyt kokonaan poissa vedestä ja on siinä koko lihaksikkaassa ja arpisessa komeudessaan.
Sir William tarttuu pyyhkeeseen ja levittää sen auki. Hän kuivaa pyyhkeellä selkäänsä seisoen täysin avoimena Ninan edessä itsetietoinen virne naamallaan. "Tuolla kaapissa on puhtaita vaatteita, tuo mulle silkkipaita, housut ja jotkut sukat". Hiljalleen Williamin selkä kuivuu, ja hän siirtyy kuivaamaan etupuoltaan. Will aloittaa kuivaamalla hitaasti haarovälinsä pyyhkeen kulmalla ennen kuin siirtää huomionsa ensin rintakehään ja viimeiseksi jalkoihin.
"Kyllä, sir", Nina sanoo ja lähtee kaapille selkä edellä peräytyen. Nina ei malta jättää sekuntiakaan näytöksestä näkemättä, mies on ilmestys valkoihoiseksi. Orjiahan ei lasketa, niiden lihakset on sama kuin hevosen, nättejä ja käyttökelpoisia, ei muuta. Nina pitkittää tilannetta kyselemällä, että kumman paidan kapteeni haluaisi nostamalla kaksi esiin, mutta lopulta Nina saa kasan käsivarsilleen valmiiksi ja palaa muutamat askeleet takaisin ja ojentaa vaatteen käsivarreltaan. "Tässä, sir".
"Kiitos", sir William vastaa kuivasti, "tosta jäi näköjään pari ämpärillistä vettä ylikin. Kaada noi mun vedet pois ja sotke itelles uusi vesi. Toi on tän laivan ainoa kylpypalju, et toinen vaihtoehto on sitten merivesi kannella. Säkin kun oot aika likainen".
Seksiin asti ei vieläkään päästy kun innostuin taas kirjoittelemaan. Kylpyyn asti sentään päästiin niinkun edellisen osan lopussa lupailin... Ensi kerralla selviää kylpeekö Nina vai säilyttääkö hän valeasunsa. Siis ainakin sen verran selviää... =)Koitan rajoittaa kirjotusripulia että sinne varsinaiseen asiaankin päästäis joskus.
Buccaneer, jossain Karibialla
Ovi aukeaa välittömästi "sisään"-komennon jälkeen ja hyttiin työntyy Sean ja edelleen pojaksi naamioitunut Nina. He laskevat kantamansa padat lattialle ja Sean poistuu hakemaan lisää vettä. Sir William on hetken uppoutuneena ajatuksiinsa, kunnes havahtuu katselemaan ovensuussa seisovaa punastelevaa poikaa. "Mitä sä siellä seisoksit, tuu sisälle", kapteeni komentaa ja alkaa kaivella toista lasia kirjoituspöytänsä kätköistä.
Nina astuu muutaman askeleen sisemmäs hyttiin ja päätyy lopulta kirjoituspöydän eteen. "Oliko teillä jotakin asiaa, sir?", hän kysyy arasti.
"Oli mulla vähän enemmänki sitä asiaa", sir William toteaa hajamielisesti vastaukseksi penkoessaan kirjoituspöydän laatikoita. Lopulta löytyy kutakuinkin puhdas lasi jonka Will kilauttaa pöydälle omansa viereen ja täyttää molemmat lasit rommilla. "Kait sä sait jotain syötävää?"
"Sain, kiitoksia. Kokkinne Sean on oikein mukava", Nina uskaltautuu kehumaan ja jatkaa: "ja Sean lupasi hoitaa loput vedet tänne. Pääsette kylpyynne pian".
"Hyvä. Sean tosiaan on mukava, apulaista se aina ruinaa mut..." kapteenin lause jää kesken tämän ojentaessa rommilasin Ninalle. "Pitää sitä välillä juodakin", hän toteaa virnistäen ja kohottaa lasiaan. "Cheers"
Nina katselee käteensä tyrkättyä lasia ja miettii kuumeisesti. Tyttö on aikaisemmin saanut rommia vain jouluna totin seassa. "No, samapa kai tuo, tällä pelatään hänen säännöillään" Nina tuumii ja kulauttaa reilun annoksen suuhunsa, ja helpottuu kun ei ala yskiä. "Muistin onneksi hengittää ulospäin niellessäni", Nina miettii itseensä tyytyväisenä. Rommi on kuitenkin sen verran vahvaa että Nina ryhtyy pohtimaan paljastaisiko lopun rommin jättäminen sen ettei hän olekaan poika, mutta muistaa sitten että eivät häntä nuoremmat pojatkaan saa kotona rommia mukeittain. Ehkä sillä ei ole väliä.
Koko ajan sir William tarkkailee Ninaa valppaasti. Katoppas poikaa, otti ihan kunnon huikan ja piti sen sisällään, hän tuumii Ninan romminjuontia katsellessaan. "Mutta sitte mennään asiaan. Kuinkas vanha sä oikeen oot?? Vaikutat siltä kun oisit just lastenhuoneesta karannut. Töitä et oo ainakaan pahemmin tehny käsistäs päätellen"
Rommin lämmittäessä sisuksia Nina tajuaa esitetyn kysymyksen vaikeuden. Jos hän paljastaisi oikean ikänsä, hän jäisi varmasti kiinni. Toisaalta Nina ei ole ollenkaan varma muistaisiko kotiopettaja Jean-Luc valehdella Ninan iän jos sitä satuttaisiin häneltä kysymään, sillä mitään ei ehditty sopia ennen merirosvolaivaan joutumista. Niinpä Nina päättää kiertää kysymyksen muka suuttumalla työntekotaitojensa aliarvioinnista. "Minä olen tehnyt paljonkin töitä kotona plantaasilla. Olin isäni kirjurina ja ratsastin hänen mukanaan pitkin tiluksia päivät pitkät", Nina kivahtaa kapteenille ja jatkaa: "sitäpaitsi voisin täälläkin maksaa ylöspitoni auttamalla Seania. Vaikkakin isäni maksaa teille varmasti avokätisesti pelastamisestani". Nina on lähes hengästynyt purkauksestaan, ja saadakseen käsilleen jotain tehtävää, hän kohottaa rommilasia. Kaiken jännityksen keskellä rommin lämpö on tervetullutta.
Sir William puhkeaa halveksivaan nauruun. "Vai töitä!!! Hah. Kirjurin hommia ja ratsastamista. Täällä kuule ei osaa kirjoittaa muut kuin perämies ja minä, ja susta ei mun eikä sen hommiin ole. Eikä täällä kauheesti ratsastellakaan. Se sun kotiopettajas joka makaa tuolla alhaalla varmaan opetti sulle latinankielistä runoutta ja muuta sellasta. Varmaan koruompeluakin ja muita naisten juttuja". Naurunremakasta selvittyään kapteeni kiinnittää kuitenkin huomionsa Ninan huomautukseen Seanin auttamisesta. "Sä kuitenki osaat sit kokata vai?? Ja mitä isääsi tulee, niin mitäs sille vanhalle Thomakselle oikein kuuluu?? On vissiin päässy isoihin rahoihin kiinni?"
"Osaan kokata sellaista mitä maastossa syödään, ja olen joskus auttanut kokkiamme juhlakiireissä", Nina vastaa hieman loukkaantuneena. "Isälle kuuluu hyvää, tosin hän ei tietenkään vielä tiedä, että osa tämän vuoden sokerisadosta ei kaiken siihen laitetun vaivan jälkeen päädykään Lontooseen hänen tilejään kartuttamaan". Nina uskaltautuu samalla katsomaan ensimmäistä kertaa merirosvoa silmiin. Ne ovat niin siniset että hän palaa pikavauhtia romminsa pariin. Kapteenin silmät olivat paitsi siniset, myös sellaisen ihmisen silmät, joka ottaa mitä haluaa ja nauraa päälle. "Isä ei taida tästä halvalla selvitä", Nina tuumii, "Onneksi plantaasi on tuottanut hyvin voittoa viime vuosina, mutta sitä varmaan kannata paljastaa", hän pohtii rommilasiaan tuijotellessaan.
"No ei täällä pahemmin mitään maastoakaan ole" sir William vastaa Ninan uskaltautuessa katsomaan kapteenia silmiin ensimmäistä kertaa. "No on sulla ainakin myyntipuheet kohdallaan, mutta ei täällä ruveta tyhjäntoimittajia katselemaan. Paitsi jos susta sais hyvän hinnan. Paljonkohan espanjalaiset maksaisi susta? Kuubassa on sellaisia syntisiä paikkoja joissa tollaiset nuoret pojat kuin sinä palvelee dekadentteja plantaasinomistajia. Välillä inkvisitio sulkee ne mut..." sir William katkaisee lauseensa. Hän ajatteli ihan kiusallaankin ääneen nähdäkseen kuinka viaton poju oikein on. "Saas nähdä tajuaako se mistä puhuin", Will miettii.
"Tunnutte tietävän ne niin hyvin, lienettekö itsekin vieraillut?", Nina sanoo ajattelmatta ja heti tuon sanottuaan säikähtää. "Pahus, tää rommin naukkailu pitää lopettaa, puhun kohta itseni kölin ali", tyttö miettii säikähtäneenä.
Sir William yllättyy vastauksesta. "Poikahan on oikea röyhkimys, taisi tajuta vähän liiankin hyvin mistä puhuin", välähtää kapteenin suuttuvassa mielessä. Will vetää äkisti miekan esille ja painaa sen Ninan kurkulle. Kapteenin ääni muuttuu jäätävän viralliseksi: "Hyvä herra, mitä oikein vihjaatte? Perutteko sananne vai onko minun vaadittava hyvitystä?"
"Oho, mitä ihmettä miehet sanoo toisilleen tässä tilanteessa. Kotona ei juurikaan tapeltu" Nina aivot raksuttavat pelästyksestä ylikierroksilla. "Pyydän anteeksi, en tiennyt että se on arka kohta teille. Perun sanani, ja ehdotan edelleen, että saatte suurimman hyödyn minusta yksinkertaisesti palauttamalla minut Jamaikalle", Nina vastaa kaiken rohkeutensa keräten ja alkaa samalla epäillä että mies ei ole vain roisto vaan mahdollisesti mielipuolikin. Kuka aikuinen mies muka haastaisi pojan?
Pieni hymynkare nousee sir Williamin kasvoille Ninan vastausta kuunnellessaan. "Sehän ei antanutkaan täysin periksi vaikka sanansa virallisesti peruikin" hän tuumii. "Sisua sussa kyllä on", kapteeni sanoo ystävällisesti ja vetää miekan pois. "Mutta mitä Jamaikaan tulee, niin asia ei ole kovin yksinkertainen. Se saarihan on täynnä sen vallananastaja Cromwellin sotilaita. Sä varmaan osaat jonkin arvion sanoa paljonko niitä siellä on?"
Nina hörppii rommia ja miettii. Oliko lähtösatamassa näkynyt tavallista enemmän sotilaita? Tuskin. "On niitä siellä, mutta en usko että kovin paljoa tai kovin valppaina. Kunhan ette sinne pääkallolipun kanssa mene", Nina vastaa pienen pohdinnan jälkeen ja jatkaa: "Satamassa on isän varasto, siellä on tuttuja jotka pystyvät toimittamaan sanan isälle. Oletan että ette vapauta minua ennen kuin rahat ovat kourassanne".
"Ai sä olit jo aikeissa suunnitella oman vapautumisesi?" sir Willian hymähtää. "Jos kuule laittaisit jäitä hattuun. Tälläset asiat etenee hitaasti ja sillä välin sulle pitää järjestää jotain tekemistä. Voit aloittaa käymällä kattomassa missä se Sean kuppaa sen lopun veden kanssa. Mä tartten sitä kylpyvettä".
Iloisena tenttauksen loppumisesta Nina käännähtää ympäri, jättää rommilasin päydän kulmalle ja poistuu ovesta Seania etsimään. Pojaksi pukeutuneen Ninan poistuessa sir William huomaa tuijottavansa tämän keinuvaa takamusta. "Miksi ihmeessä? Enhän mä ole sellainen" välähtää kapteenin ajatuksissa.
Heti hytin oven ulkopuolella Nina törmää vettä tuovaan Seaniin ja peräytyy takaisin hyttiin ja pitää tälle ovea auki. "Mitähän kapteeni odottaa minun nyt tekevän" Nina pohtii ja jotain tehdäkseen ja työtehoaan osoittaakseen auttaa Seania täyttämään kylpypaljun. Työn tultua tehdyksi Nina jää odottamaan lisäohjeita ja ottaa kasvoilleen mielestään auliin työintoisen ilmeen.
Kun kylpyvesi on sekoitettu sir William käy tarkistamassa sen lämpötilan. "Sut kai pitäis pitää suunnilleen kunnossa ettei sun arvo kärsi. Saat ruveta hyttipalvelijaksi ainakin näin aluksi", kapteeni ilmoittaa vieressä odottavalle Ninalle ja alkaa samalla riisua kenkiään ja sukkiaan. "Tuolla jossain pitäisi olla harja ja saippuaa" Will toteaa hajamielisesti ja osoittaa epämääräisesti kohti hytin seinää.
"Siis ei sittenkään keittiöön. No sama se. Tuskin täällä niin raskaita hommia on", Nina miettii tyytyväisenä. "Jaaha, ja homma alkanee selänpesulla. Ei vaikeaa", Nina pohdiskelee siirtyessään osoitettuun suuntaan ja löytäessään pienen hakemisen jälkeen harjan ja saippuan. Löydettyään tarvikkeet ja kääntyessään takaisin hytin keskustaa kohti Nina jähmettyy hetkeksi. Kapteeni on riisunut itsensä kokonaan ja on astumassa paljuun. "No, olenhan onneksi nähnyt ennenkin vähissä vaatteissa olevia miehiä", Nina rauhoittelee itseään.
Vapauduttuaan housuistaan sir William seisoo paljun vieressä täysin alasti ja heittää housut Ninalle. "Ota noi ja eti mun verinen paita tuolta jostain. Saat pestä ne sitten myöhemmin, mutta nyt anna mulle saippua ja harja", kapteeni sanoo istuessaan alas paljuun ja odottaessaan käsi ojossa saippuaa ja harjaa saapuvaksi. Nina nappaa kapteenin housut lennosta ja ojentaa harjan ja saippuan saavuttuaan paljun viereen. Samassa saippua lipsahtaa veteen ja Nina kumartuu vaistomaisesti kaivamaan sen paljun pohjalta. Lopulta Nina saa saippuan käsinsä, mutta huomaa samalla kastelleensa paitsi hihansa myös paitansa etumuksen. "No jaa, sehän kuivuu kyllä", Nina tuumii huolettomasti.
Ninan kopeloidessa saippuaa paljun pohjalta sir Williamin katse kiinnittyy Ninan paidan kastuneeseen etumukseen. "Aivan kuin siihen piirtyisi rinnan kaari. Mutta eihän se voi olla. Onko lähes kaksi kuukautta merellä mulle liikaa?? Rupeenko jo näkemän naisia siellä missä niitä ei voi olla", Will pohtii kiivaasti alkaessaan pestä itseään. "Kerää samalla tuolta muutkin likaiset vaatteet niin peset ne sitten samalla kertaa", kapteeni ohjeistaa Ninaa ajatustensa lomassa.
Nina keräilee vaatteita kokoon ja pohtii samalla tilannetta: "Vaatteita onkin näköjään jonkin verran. Ilmeisesti kapteeni on siisti mies, vaihtaa vaatteet muulloinkin kuin niiden ollessa verisiä repaleita". Nina huomaa pari löystynytta nappia ja päättää kysyä myöhemmin mistä löytää neulan ja lankaa, sillä Nina on tullut siihen tulokseen, että hänen on otettava hyttipalvelijan homma tosissan jotta saa syödäkseen ja pääsee kotiin.
Sir William seuraa Ninan puuhia katseellaan peseytyessään. Erityista huomiota kapteeni kiinnittää tämän fyysisiin muotoihin. Mieletön ajatus pälkähtää Willin päähän. "Tämä Neil on selvästi fiksu tyyppi. Olisiko hän niin fiksu, että älyäisi naamioitua pojaksi vaikka todellisuudessa onkin nainen? Asia täytyy kyllä nyt selvittää, sillä jos hän todella olisi nainen niin kokonaan uudet mahdollisuudet avautuisivat", itsetyytyväinen hymy nousee kapteenin kasvoille hänen pohdiskellessa asiaa. "Tules tänne niin saat pestä mun selän" William komentaa.
Nina hätkähtää hiljaisuuden katkaisevaa käskyä. Lopulta hän kuitenkin harppoo tottelevaisesti kapteenin luo ja ottaa harjan vastaan. Nina levittää harjaan saippuaa ja alkaa harjata miehen selkää ronskein ottein. "Näin varmaan pesisin jos oisin poika" Nina ajattelee ja rommin rohkaisemana pieni hihitys lipsahtaa Ninan huulilta. Valellessaan vettä kädellään saippuaa pois huuhtoessaan Ninan ajatukset alkavat harhailla: "Niin vahva selkä... mitähän veden alla mahtaa ollakaan..."
William nauttii harjan kosketuksesta. Herrasmiehen kuuluu olla puhdas oli hän sitten missä tahansa. Willin korvat rekisteröivät pienen tyttömäisen hihityksen, ja hän alkaa olla entistä varmempi siitä, että Neil ei taidakaan olla Neil. Mutta siihen saadaan kohta lopullinen selko, William tuumii hautoessaan suunnitelmaansa.
Miehen paljas selkä tuo Ninan mieleen muistikuvia mukavista hetkistä Johnin kanssa. Se kertakin kun he olivat ratsastusretken aikana saaneet idean käydä joessa vilvoittelemassa, ja lopulta melkein... No, onneksi hei eivät sentään olleet intoutuneet loppuun asti. John oli kuitenkin ollut niin kiihottunut, että oli rukoillut Ninaa ottamaan kalunsa käteensä, minkä Nina oli epäröiden tehnytkin. Muisto yhtäaikaa kovasta ja herkästä kalusta sormissaan lämmittää Ninaa vieläkin ja saa hänet punastumaan.
Seinällä olevasta peilistä William näkee Ninan punastuvan oikein kunnolla. Irstaita ajatuksia nousee Willin päähän ja vähintään yhtä irstas hymy hänen kasvoilleen. Kapteeni katsoo peilin kautta suoraan Ninan silmiin. "Eiköhän se ala riittää", hän toteaa ja nousee seisomaan paljuun ja kääntyy ympäri suoraan Ninan eteen. "Tuolla kaapissa pitäis olla puhdas pyyhe".
Kapteenin keskeyttäessä Ninan hajamieliset muistot nousemalla seisomaan ja kääntymällä suoraan kohti, Nina ei voi estää katseensa hypähtämistä jalkoväliin ennen kuin pakenee suorittamaan pyyhkeenhakutehtävää. William huomaa Ninan katseen vilahtavat haarovälissään. Nyt kapteeni on jo melkein satavarma, 10 yhtä vastaan että Neil onkin nainen. Will ottaa lievän haara-asennon, ja asettaa kätensä lanteilleen ja odottaa pyyhettä kuin kreikkalainen jumalpatsas.
"Ei mikään pili tuo", Nina ajattelee, "Velttonakin melkoinen. Joudunkohan mä katselemaan sitä vielä uudelleenkin ennen kuin ollaan kotona... en kyllä kehtais...hihihi". Nina laitta kuitenkin naamansa näkkärille ennen kuin kääntyy takaisin tuomaan ylellisen isoa pellavapyyhettä. Nina henkäisee tajutessaan, että mies on nyt kokonaan poissa vedestä ja on siinä koko lihaksikkaassa ja arpisessa komeudessaan.
Sir William tarttuu pyyhkeeseen ja levittää sen auki. Hän kuivaa pyyhkeellä selkäänsä seisoen täysin avoimena Ninan edessä itsetietoinen virne naamallaan. "Tuolla kaapissa on puhtaita vaatteita, tuo mulle silkkipaita, housut ja jotkut sukat". Hiljalleen Williamin selkä kuivuu, ja hän siirtyy kuivaamaan etupuoltaan. Will aloittaa kuivaamalla hitaasti haarovälinsä pyyhkeen kulmalla ennen kuin siirtää huomionsa ensin rintakehään ja viimeiseksi jalkoihin.
"Kyllä, sir", Nina sanoo ja lähtee kaapille selkä edellä peräytyen. Nina ei malta jättää sekuntiakaan näytöksestä näkemättä, mies on ilmestys valkoihoiseksi. Orjiahan ei lasketa, niiden lihakset on sama kuin hevosen, nättejä ja käyttökelpoisia, ei muuta. Nina pitkittää tilannetta kyselemällä, että kumman paidan kapteeni haluaisi nostamalla kaksi esiin, mutta lopulta Nina saa kasan käsivarsilleen valmiiksi ja palaa muutamat askeleet takaisin ja ojentaa vaatteen käsivarreltaan. "Tässä, sir".
"Kiitos", sir William vastaa kuivasti, "tosta jäi näköjään pari ämpärillistä vettä ylikin. Kaada noi mun vedet pois ja sotke itelles uusi vesi. Toi on tän laivan ainoa kylpypalju, et toinen vaihtoehto on sitten merivesi kannella. Säkin kun oot aika likainen".
Seksiin asti ei vieläkään päästy kun innostuin taas kirjoittelemaan. Kylpyyn asti sentään päästiin niinkun edellisen osan lopussa lupailin... Ensi kerralla selviää kylpeekö Nina vai säilyttääkö hän valeasunsa. Siis ainakin sen verran selviää... =)Koitan rajoittaa kirjotusripulia että sinne varsinaiseen asiaankin päästäis joskus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jees
löytyi jo saippua ...