... koska käytin kerrankin JÄRKEÄ! Ajattelin etten tällä kertaa saisi mennä tunteen mukana, vaan tehdä kuten on järkevää. Ja nyt kadun syvästi.
Tapasin viikonloppuna laivalla unelmieni miehen. Hän oli italialainen ja miesporukalla juhlimassa ystävänsä polttareita. Tutustuin tähän porukkaan. Kaikki olivat aivan ihania tyyppejä, mutta tämä kyseinen mies vei heti ensisilmäyksellä jalat altani (kirjaimellisesti, jalat meni ihan veteläksi). Ja mulle ei koskaan käy näin!! Olen maailman huonoin ihastumaan - ja vielä näin nopeasti ja vahvasti! Mies oli komein koskaan näkemäni, kuin George Clooney hieman nuorempana (hän oli about 35, itse olen parikymppinen neito). Ja niin tyylikäs ja kohtelias ja herrasmies.
Rakastuin häneen. Ja hän minuun. Välillämme oli jotain taianomaista, vaikka ilta ei johtanutkaan muuhun kuin tanssiin.
Mutta... Päätin ettei kannata vaihtaa yhteystietoja koska emme kuitenkaan koskaan tulisi enää tapaamaan, koska hän asuu Italiassa. Yleensä menen tunteen mukana mutta nyt pakotin itseni ajattelemaan "järkevästi".
Kun pääsin laivalta kotiin, tajusin tehneeni pahimman virheen koskaan. Makasin koko päivän sängyssä (vieläkin ihan ekstaaseissa tästä miehestä) ja kirosin itseäni syvimpään maan rakoon. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus, olisin vaikka samantien ostanut lentoliput Italiaan hänen luokseen. Tai tehnyt ihan mitä vain. Ja mikä pahinta, en tiedä tästä miehestä muuta kuin etunimen ja asuinkaupungin (joka on iso kaupunki Italiassa...).
Halusin jakaa tämän teidän kanssanne, jotta muille ei kävisi näin.... Älkää ikinä, IKINÄ, kuunnelko liikaa järjen ääntä kun on kyse rakkaudesta. Jos voisin palata ajassa nyt taaksepäin, tiedän kyllä mitä tekisin.
Nyt tästä laivareissusta on jo kaksi päivää enkä vieläkään saa ajatuksiani hetkeksikään irti tästä unelmieni miehestä, jonka päästin menemään. Voitte vain arvata, millaista on olla töissä kun ei saa mitään tehtyä... Mutta olen päättänyt tehdä kaikkeni, jotta saisin häneen jotenkin yhteyden (pelkän etunimen ja asuinpaikan avulla se on kyllä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta). Olen jopa ollut yhteydessä laivayhtiöön ja tiedustellut, olisiko mitään keinoa saada edes hänen sukunimeänsä, jotta voisin yrittää ottaa yhteyttä sosiaalisen median välityksellä. (Tiedän, nyt kuulostaa jo epätoivoiselta, mutta sitä tämä onkin!) Vielä ei ole vastausta tullut... Olen myös laittanut ilmoituksen kansainväliselle kadonneiden kontaktien sivustolle, vaikka tiedän ettei hän todennäköisesti edes tiedä koko sivustoa.
MIKSI MIKSI MIKSI OLIN NIIN IDIOOTTI..! Jos ihastuisin jokaiseen vastaantulijaan, ehkä sitten ymmärtäisin mutta... En ole ollut ihastunut kehenkään pariin vuoteen, enkä koskaan, KOSKAAN näin palavasti.
Toivottavasti kohtalo puuttuu vielä peliin jollain yllättävällä tavalla... :(
Tapasin viikonloppuna laivalla unelmieni miehen. Hän oli italialainen ja miesporukalla juhlimassa ystävänsä polttareita. Tutustuin tähän porukkaan. Kaikki olivat aivan ihania tyyppejä, mutta tämä kyseinen mies vei heti ensisilmäyksellä jalat altani (kirjaimellisesti, jalat meni ihan veteläksi). Ja mulle ei koskaan käy näin!! Olen maailman huonoin ihastumaan - ja vielä näin nopeasti ja vahvasti! Mies oli komein koskaan näkemäni, kuin George Clooney hieman nuorempana (hän oli about 35, itse olen parikymppinen neito). Ja niin tyylikäs ja kohtelias ja herrasmies.
Rakastuin häneen. Ja hän minuun. Välillämme oli jotain taianomaista, vaikka ilta ei johtanutkaan muuhun kuin tanssiin.
Mutta... Päätin ettei kannata vaihtaa yhteystietoja koska emme kuitenkaan koskaan tulisi enää tapaamaan, koska hän asuu Italiassa. Yleensä menen tunteen mukana mutta nyt pakotin itseni ajattelemaan "järkevästi".
Kun pääsin laivalta kotiin, tajusin tehneeni pahimman virheen koskaan. Makasin koko päivän sängyssä (vieläkin ihan ekstaaseissa tästä miehestä) ja kirosin itseäni syvimpään maan rakoon. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus, olisin vaikka samantien ostanut lentoliput Italiaan hänen luokseen. Tai tehnyt ihan mitä vain. Ja mikä pahinta, en tiedä tästä miehestä muuta kuin etunimen ja asuinkaupungin (joka on iso kaupunki Italiassa...).
Halusin jakaa tämän teidän kanssanne, jotta muille ei kävisi näin.... Älkää ikinä, IKINÄ, kuunnelko liikaa järjen ääntä kun on kyse rakkaudesta. Jos voisin palata ajassa nyt taaksepäin, tiedän kyllä mitä tekisin.
Nyt tästä laivareissusta on jo kaksi päivää enkä vieläkään saa ajatuksiani hetkeksikään irti tästä unelmieni miehestä, jonka päästin menemään. Voitte vain arvata, millaista on olla töissä kun ei saa mitään tehtyä... Mutta olen päättänyt tehdä kaikkeni, jotta saisin häneen jotenkin yhteyden (pelkän etunimen ja asuinpaikan avulla se on kyllä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta). Olen jopa ollut yhteydessä laivayhtiöön ja tiedustellut, olisiko mitään keinoa saada edes hänen sukunimeänsä, jotta voisin yrittää ottaa yhteyttä sosiaalisen median välityksellä. (Tiedän, nyt kuulostaa jo epätoivoiselta, mutta sitä tämä onkin!) Vielä ei ole vastausta tullut... Olen myös laittanut ilmoituksen kansainväliselle kadonneiden kontaktien sivustolle, vaikka tiedän ettei hän todennäköisesti edes tiedä koko sivustoa.
MIKSI MIKSI MIKSI OLIN NIIN IDIOOTTI..! Jos ihastuisin jokaiseen vastaantulijaan, ehkä sitten ymmärtäisin mutta... En ole ollut ihastunut kehenkään pariin vuoteen, enkä koskaan, KOSKAAN näin palavasti.
Toivottavasti kohtalo puuttuu vielä peliin jollain yllättävällä tavalla... :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattanut syödä enemmän särkeä . Se kasvattaa järkeä.
Silja Romancella??
:DD
Elämä on.
:DDDDDD
Ja eikun lentolippuja tilaamaan! Jeah!
Jaa, että ihan kaksi päivää on ehtinyt kulua ja vieläkin käyt ihan kuumana...
Ei voi mitään. Harmihommeli. Sitä sattuu.
voi ei etsi uusi mies, niitä riittää
Virheitä tehdään, mutta ilman niitä ei ole elämää...
Ehkä kaikki vielä päättyy hyvin :)
http://www.youtube.com/watch?v=x-KCLJFWdOc&feature=related
:)