En ymmärrä, miksi kukaan haluaa ottaa haastavan, isokokoisen koirarodun. Liikkua voi ilman koiraakin ja pienetkin koirat juoksevat lenkkejä. Erittäin harvoin oikeasti näkee ison koiran omistajan ja koiran juoksulenkillä. Kävelylenkkejä jaksaa pienikin koira jopa kymmenen kilometriä päivässä.
Monet kaverini ovat ottaneet haastavan koiran ja ei ole rahkeita saada koirasta yhteiskuntakelposta. Aina tulee ongelmia jossain; usein koirat ovat aggressiivisia vähintäänkin toisille koirille. Tätä saa sitten hävetä ja joutuu lenkittämään koiraa yöllä, kun sitä ei saa hallintaan päivällä.
Ei ymmärretä, että kun tulee lapsia tai päästään kivaan kouluun vähän kauemmas, niin ei ole aikaa samalla tavalla koiralle. Koira turhautuu ja ongelmia on tiedossa. Koira voi olla aggressiivinen lapsia kohtaan tai ainakin ei uskalleta jättää sitä yksin lapsen kanssa- rasittavaa...
Itse tein viisaan päätöksen ja otin kolme vuotta sitten kaverikseni tiibetinspanielin. Olen nainen ja 25v. Suurten koirien omistajat ovat lenkillä ihmeissään, kun koirani ei pelkää ketään tai mitään. Koira on itse tyyneyden perikuva. Se ei ole koskaan elämässään haukkunut muille koirille saati käyttäytynyt muuten aggressiivisesti. Koira tykkää kaikista koirakavereista, usein kuitenkin ohittaa täysin välinpitämättömästi vaikka on vasta 3v. Koira ei ole koskaan tuhonnut kotona mitään (sillä on kyllä kasapäin leluja). Se ei hauku kuin ovikellon soidessa tai jos joku pyrkii kotiin sisälle, tämä on ok. Koira ei vaadi pitkiä lenkkejä ja pysyy kotona rauhallisena ja iloisena vaikka ei pääsisikään pariin päivään kuin pissalenkeille (pidän siis kuitenkin huolen koiran liikunnantarpeesta ja kunnosta).
Koira on täydellinen kaveri sohvalle ja ulos- se jaksaa juosta kauan ja pitkiä, monen tunnin mittaisia, kävelylenkkejä. Koiran voi päästää vapaaksi, koska se ei ole riistaviettinen eikä aggressiivinen ketään kohtaan ja tulee aina luokse. Minun ei ole koskaan tarvinnut edes miettiä mitään murrosikä- tai dominointijuttuja, koska koira ei haasta minua tai käyttäydy huonosti. Silti sillä on luonnetta vaikka muille jakaa, ja monien suurten koirien omistajat ovat sanoneet minulle, että eivät koskaan uskoneet pienen koiran olevan niin luonteikas. Saan kohta avomiehen kanssa lapsen ja meillä ei ole huolen häivää koirasta- se rakastaa lapsia. Koiraan voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Koira on uskomattoman sopeutuva ja helppo, sen voi antaa kenelle tahansa hoitoon ja millaisiin tilanteisiin vain- kaikki menee täydellisesti ja kehuja satelee. Lapsen tullessa meitä ei huoleta, etteikö koira sopeutuisi liikunna vähenemiseen aluksi kun vauva on parikuukautinen; ei ongelmaa. Koira sopeutuu mihin vain ja on maailman onnellisin pikkukoira.
Miksi kukaan haluaisi kiusata itseään ja ottaa liian haastavan koiran, kun täydellisen paketin saa vähemmälläkin... Koirassani on luonnetta ja liikuntakaveria ihan siinä missä suurissakin, mahdollisten ongelmien määrä vain on sata kertaa vähempi.. Tarkoitan tällä tekstillä lähinnä nuoria, jotka ottavat koiran, koska se on "niin kivan näköinen" tai kuvitellaan että ollaan itse niin suuria urheilijatapauksia että tarvitaan joku kilometrikoira., Ei sitten ymmärretä että omakin elämäntilanne muuttuu ja pitäisi olla sellainen koira, jolla on kykyä sopeutua eikä hirveän kovia tarpeita.
Miksi ottaa haastava koira?
61
1396
Vastaukset
- hhjjjjjjj
Pienenkö koiran kanssa voi harrastaa vaikkapa valjakkohiihtoa ja vepeä? Pienikö koira osaa olla pikkulasten seurassa rauhallisempi kuin iso koira? Pientäkö koiraa voidaan käyttää raskastaakkaisempien kärryjen ja kelkkojen vetämiseen kuin isompaa koiraa? Suurista koiraroduista ne lerpsuimmat bernhardilaiset, bernit, nöffit ym. ovat jo vallan sairaiksi jalostettuja, joten jos haluaa kunnon vepe- tai vetokoiran, mutta terveen sellaisen, niin jokin vahvaviettisempi rotu, joka on yhä terveenä säilytetty. Vai sopiiko tiibetinspanieli vepeen ja vetoharrastuksiin?
- Kerrohan
Miksi koiran kanssa pitää sitten "harrastaa" vaikkapa valjakkohiihtoa? Etkö itse pysty muka liikuttamaan koipiasi ja käsiäsi kun niissä on sukset ja sauvat? Entä toi vepe, montako kertaa henkesi on koirasi pelastanut? Etkö osaa uida? Minne unohtui pelastusliivit ja jäikö aivot narikkaan?
Miksi käyttäisit koiraasi johonkin taakanvetoon, kärryjen tai kelkkojen vetoon? Koneita löytyy joka lähtöön ettei tarvitse koiraasi rasittaa.
Lopuksi: Olemme tipsun kanssa vetäneet kymmenien tonnien teräskuormia tuhansien kilometrien päähän. Molemmat mukavasti rekan ohjaamossa istuen. - sano sinä
Kerrohan kirjoitti:
Miksi koiran kanssa pitää sitten "harrastaa" vaikkapa valjakkohiihtoa? Etkö itse pysty muka liikuttamaan koipiasi ja käsiäsi kun niissä on sukset ja sauvat? Entä toi vepe, montako kertaa henkesi on koirasi pelastanut? Etkö osaa uida? Minne unohtui pelastusliivit ja jäikö aivot narikkaan?
Miksi käyttäisit koiraasi johonkin taakanvetoon, kärryjen tai kelkkojen vetoon? Koneita löytyy joka lähtöön ettei tarvitse koiraasi rasittaa.
Lopuksi: Olemme tipsun kanssa vetäneet kymmenien tonnien teräskuormia tuhansien kilometrien päähän. Molemmat mukavasti rekan ohjaamossa istuen.Eikö ihmisellä saa olla harrastuksia? Tai mitä varten koiraa sitten täytyy hankkia ylipäätään, jos koiraharrastuksissakaan ei ole mitään järkeä? Mitä sinä harrastat ja mitä teet koiralla?
- Lukutaito hoi
sano sinä kirjoitti:
Eikö ihmisellä saa olla harrastuksia? Tai mitä varten koiraa sitten täytyy hankkia ylipäätään, jos koiraharrastuksissakaan ei ole mitään järkeä? Mitä sinä harrastat ja mitä teet koiralla?
Missä sanoin ettei ihmisillä saa olla harrastuksia? Saa toki, mutta ei siihen koiraa tarvi sekoittaa. Koira hankitaan sitä yleensä ja se tulisi sita varten hankkia että se on ennenkaikkea seuralainen, EI MIKÄÄN URHEILUVÄLINE. Ja eikö omat harrastukseni tulleet edellisestä jo selville: Teemme työtä, minä ajan rekkaa ja koira on apukuskina ja seuraneitinä. Se vähä vapaa-aika mitä tosta jää, niin ei me ainakaan tärvätä sitä missään nk. koiraharrastuksissa.
- kkkkkk-oira
Lukutaito hoi kirjoitti:
Missä sanoin ettei ihmisillä saa olla harrastuksia? Saa toki, mutta ei siihen koiraa tarvi sekoittaa. Koira hankitaan sitä yleensä ja se tulisi sita varten hankkia että se on ennenkaikkea seuralainen, EI MIKÄÄN URHEILUVÄLINE. Ja eikö omat harrastukseni tulleet edellisestä jo selville: Teemme työtä, minä ajan rekkaa ja koira on apukuskina ja seuraneitinä. Se vähä vapaa-aika mitä tosta jää, niin ei me ainakaan tärvätä sitä missään nk. koiraharrastuksissa.
No mutta jos haluaa harrastaa koiran kanssa jotain ja on jo joku tietty laji mielessä niin eiköhän silloin hankita sellainen koira joka sitä hommaa voi harrastaakin. Jos haluat aloittaa suojeluharrastuksen koiran kanssa et sä sillon mitään tipsua ota ja ala otamaan puruja sillä.
- miten ajattelet?
Lukutaito hoi kirjoitti:
Missä sanoin ettei ihmisillä saa olla harrastuksia? Saa toki, mutta ei siihen koiraa tarvi sekoittaa. Koira hankitaan sitä yleensä ja se tulisi sita varten hankkia että se on ennenkaikkea seuralainen, EI MIKÄÄN URHEILUVÄLINE. Ja eikö omat harrastukseni tulleet edellisestä jo selville: Teemme työtä, minä ajan rekkaa ja koira on apukuskina ja seuraneitinä. Se vähä vapaa-aika mitä tosta jää, niin ei me ainakaan tärvätä sitä missään nk. koiraharrastuksissa.
Koiraa vain rapsutellaan ja ruokitaan, niinkö?
- Doggo
Kyllähän aloittaja asiaa puhuu. Itse olen vaan lapsesta lähtien tottunut isompiin koiriin, niin pienet ei oikein koirilta tunnukaan. Mutta niin natsi en ole, että jaksaisin jotain suojelukoraa ruveta kouluttamaan. Rodun valinta on tärkeää. Ja omien kykyjen realistinen tunnustaminen. Ei pidä kuvitella itseään huippukouluttajaksi jos on Kaimion kirja hyllyssä. Vasta kokemuksen myötä oikesti osaa asioita.
- voimaa se olla pitää
Itse olen 26 vuotias nainen, ja koirinani sattuu olemaan dobermanni ja saksanpaimenkoira -mix. En voisi edes kuvitella ottavani jotain tipsua, kääkkää tai chihua koska niiden kanssa harrastukset on...noh.. aika vähäisiä. Jos jonkin pienen koiran ottaisin, niin se on sitten amstaffi tahi pitbull. Eli vahva koira.
Kuten ''hhjjjjjjj'' sanoi, pienten koirien kanssa taakanveto ym ei ole mahdollista.
Rakastan harrastaa koirieni kanssa PD ja koiristakin näkee miten nauttivat siitä. Talvisin valjakkohiihtoa/kicksparkkailua ja yllätys yllätys, taas näkee koirista miten ne nauttii siitä! Myös PK-puolta ollaan harrasteltu, mutta ei niin paljon että uskaltaisin lähteä vielä kisaamaan (pelkään omaa ramppikuumetta ja sitä miten se voisi koiriin tarttua).
Ja tuo on vain jokin luulo et mitä isompi koira sen enemmän juoksuttamista se tarvii! Katin kontit! Se mitä esim omani tarvitsee, on aivotyöskentelyä suurimmalta osalta. Kyllähän sitä tieten voi juoksuttaa nii paljon kuin jaksaa, mutta ei se väsy siitä samallailla kuin aivotyöskentelystä.
Ja ennen kuin aloittaja alkaa mussuttaa, että ''miksi sinulla on tuollaiset vaativat rodut, entä jos saat muksuja joskus'' niin sanon jo nyt, et en ole edes harkinnut hankkivani ipanoita. MUTTA jos joskus sellainen vahinko tapahtuu niin tässä muutamat jutut näistä ''vaativista'' roduista (ja omistani)
¤Dobermann on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas¤
¤Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä¤
¤Esivanhemmiltaan amstaffi on perinyt yleensä pelottoman ja urhean luonteen sekä suuren kunnioituksen ihmistä kohtaan. Amstaffin tulee olla luonteeltaan avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran¤
¤Amerikanpitbullterrieri on luonteeltaan rauhallinen, mutta innostuu helposti ja on muutenkin hyvin leikkisä. Koira nauttii ihmisen läheisyydestä.... Ihmisiä kohtaan rotu on kuitenkin yleensä erittäin ystävällinen ja avoin.¤
Itse en ole ikinä mitään koirakirjoja lukenut tai tarvinnut koirankouluttajan apua, olen kouluttanut omani itse ja maalaisjärkeä käyttämällä. Minä kun nyt vain satun luottamaan omiin taitoihini kouluttaa koirat mitkä hankin - onhan tuossa 2 todisteenakin. Eikä ne mitään ''jatkeena'' tai ''kato ku mul o kova koira'' koristeena ole, vaan ihan harrastuskavereita ja perheenjäseniä - mun pikku ''lellipennut'' ;)Palveluskoirakokeisiin ei pääsääntöisesti sekarotuiset pääse.Ei myöskään kaikki rotukoiratkaan.Ainoastaan pk-oikeudet omaavat.
Tosin muutamaan palveluskoiraliiton alaisiin lajiin on mahdollisuus muillakin.
Tarkemmat tiedot ja ehdot löytyy palveluskoiraliiton sivuilta.- voimaa se olla pitää
molossi kirjoitti:
Palveluskoirakokeisiin ei pääsääntöisesti sekarotuiset pääse.Ei myöskään kaikki rotukoiratkaan.Ainoastaan pk-oikeudet omaavat.
Tosin muutamaan palveluskoiraliiton alaisiin lajiin on mahdollisuus muillakin.
Tarkemmat tiedot ja ehdot löytyy palveluskoiraliiton sivuilta.Juu olen minä niitä tutkaillutkin mutta ihan vain sillä silmällä vilkuillu että jos joskus saan potkastua itteeni perseeseen ja uskaltas muutakin kuin vain harrastaa : ) Tosin eihän se koiralta pois ole jos ei kisaamaan lähde, sehän on enemmän vain omistajan oma ''show'' miten on koiransa saanut koulattua : ) En kuitenkaan niin fanaatikko ole että pettyisin, jos koira ei pärjää jossain harrastuksessa kilpailu tasolle mitä tykkään tehdä niiden kanssa. Pää asia että meillä on hauskaa ja ne voi tehdä sellaista mistä nauttivat : )
- majsjosjks
Minä omistan lähemmäs 100kg painavan mastiffin ja sanottava on, että esimerkiksi näyttelyissä vain pienet koirat ovat yleensä sellaisia jotka ovat tulossa päälle ja piukuttavat kokoajan.
Lenkillä olen huomannut myös saman ilmiön, myös sekarotuiset ja hirvenpyyntiin tarkoitetut rodut monestikkin agressiivisia.
Minun koirani ei vedä, ei riehu, eikä käyttäydy muutenkaan huonosti.
Minä halusin suuren koiran, koska mikään tiibetinspanieli ei jaksaisi vetää 3 lasta pulkassa. - aloittaja........
No en kritisoinutkaan sitä, että suuri koira otetaan, jos sillä on oikeasti käyttöä. Valitettavan usein vain näkee kun nuoret aikuiset ottavat suuren ja vahvaviettisen rodun, vaikka oma lenkkeily rajoittuu juuri siihen kahteen pissatuslenkkiin koiran kanssa päivällä. JOS oikeasti on rahkeita päivittäin harrastaa koiran kanssa, siitä vaan.. Harmittavan usein sitä vaan näkee, että juuri sillä hetkellä on ja sitten kun on asuntolaina ja kaksi alle kolmevuotiasta, niin koira ei ihan sovikaan suunnitelmiin. Yli puolet suurien koirien omistajista pärjäisi pienemmällä koiralla ja paremmin.. Kuinka moni suuren koiran omistaja oikeasti harrastaa jotain valjakkohiihtoa muuta kuin satunnaisesti tai lähtee enemmän kuin kerran viikossa viemään koiraa harrastukseen? Kyllä sen kerran viikossa jaksaa pienikin koira mainiosti.. Ja minusta ihan naurettavaa ottaa juuri noita vahvaviettisiä rotuja; meillä ainakin taloyhtiössä oman ikäiseni naiset omistaa monta aggressiivista suurta koiraa, heitä itseäänkin hävettää miten koirat käyttäytyvät ja ihan saman pituisia lenkkejä vetelevät kuin minä ja tipsu.. Olisivat pärjänneet paremmin ja saaneet kivemman elämän kun vieraitakin olisi voinút käydä ilman että koira on toisessa huoneessa lukittuna. Minä ainakin nautin siitä, että koiraani voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi tarvitsisin jotain suojelua? Ja keneltä? En harrasta huumeporukoita eikä tapani muutenkaan ole haahuilla metsäteillä puolenyön aikaan saati, että koira olisi baariltakotiutumiseni aikaan mukana edes.. Muttajoo.. Voihan se olla "siistiä" sanoa että omistaa jonkun hullun...
- voimaa se olla pitää
Vinkkasitko minulle tuolla ''Ja minusta ihan naurettavaa ottaa juuri noita vahvaviettisiä rotuja''??
No joo, onhan näillä molemmilla vahtiviettiä KOTONA kun en ole paikalla, mutta paikalla ollessa ovat hiiren hiljaa, mitä nyt joskus saattavat yhästä jos jotain outoja ääniä kuuluu ulkoa - silloin kyllä itsekkin menen niitä ikkunan juurel ihmetteleen mistä ne äänet tuli. Lenkeillä eivät ole aggressiivisia kellekkään. Hyvin ovat sosiaalisia ja tulevat lähes kaikkien kanssa toimeen (kun sanon että lähes, ni esim narttu dobberini ei tykkää liian tungettelivista uroksista eli jotka hyppii selkään, ilmaisee kyllä itsensä että nyt olet liikaa minussa kiinni, muttei ikinä vahingoita näitä, ainoastaan pelottelee ne kauemmaksi)
Se on ihan siitä kiinni miten ne koulutetaan ja mitä niiden sallitaan tehdä ja tärkeintä, miten ne sosialistuminen tapahtuu pentu iässä. Naapurisi ei vissiin ole vain osannut kouluttaa koiriaan ja on ottanut liian ison haukun purtavaksi ;o
Ja vaikka dobberi esim on jalostettu suojeluun, en sitä tämän piirteen vuoksi ottanut, vaan sen luonteen. On avoin, todella ystävällinen, luotettava, rauhallinen ja ihmisläheinen. Koulutettavuus on helppo ja sen kanssa voi harrastaa monia asioita. Todella innokas oppimaan uutta ja innokas tekemään jo opittuja asioita. Ja todella palvelualtis, hakee oikein tekemistä kun ulos mennään, odottaa milloin annan jonkin käskyn tehdä jotain. On ilopilleri suorastaan. Ja kieltämättä, onhan se komeakin vielä kaupan päälle - ei nimimerkkiä
voimaa se olla pitää kirjoitti:
Vinkkasitko minulle tuolla ''Ja minusta ihan naurettavaa ottaa juuri noita vahvaviettisiä rotuja''??
No joo, onhan näillä molemmilla vahtiviettiä KOTONA kun en ole paikalla, mutta paikalla ollessa ovat hiiren hiljaa, mitä nyt joskus saattavat yhästä jos jotain outoja ääniä kuuluu ulkoa - silloin kyllä itsekkin menen niitä ikkunan juurel ihmetteleen mistä ne äänet tuli. Lenkeillä eivät ole aggressiivisia kellekkään. Hyvin ovat sosiaalisia ja tulevat lähes kaikkien kanssa toimeen (kun sanon että lähes, ni esim narttu dobberini ei tykkää liian tungettelivista uroksista eli jotka hyppii selkään, ilmaisee kyllä itsensä että nyt olet liikaa minussa kiinni, muttei ikinä vahingoita näitä, ainoastaan pelottelee ne kauemmaksi)
Se on ihan siitä kiinni miten ne koulutetaan ja mitä niiden sallitaan tehdä ja tärkeintä, miten ne sosialistuminen tapahtuu pentu iässä. Naapurisi ei vissiin ole vain osannut kouluttaa koiriaan ja on ottanut liian ison haukun purtavaksi ;o
Ja vaikka dobberi esim on jalostettu suojeluun, en sitä tämän piirteen vuoksi ottanut, vaan sen luonteen. On avoin, todella ystävällinen, luotettava, rauhallinen ja ihmisläheinen. Koulutettavuus on helppo ja sen kanssa voi harrastaa monia asioita. Todella innokas oppimaan uutta ja innokas tekemään jo opittuja asioita. Ja todella palvelualtis, hakee oikein tekemistä kun ulos mennään, odottaa milloin annan jonkin käskyn tehdä jotain. On ilopilleri suorastaan. Ja kieltämättä, onhan se komeakin vielä kaupan päälleJuuri tuotahan aloittaja ajoi takaa. Miksi ottaa koira, jonka kanssa rahkeet ei riitä. Lukemisen käsittämiseni perusteella hän ei ihmetellyt vahvaviettisiä koiria tai tiettyjä rotuja, vaan tosiaan sitä miksi niitä pitää haalia jos ei osaa. Sinuun hän ei mitenkään ottanut henkilökohtaisesti kantaa.
Ymmärrän hyvin ettei koiran kanssa tarvitsisi "vääntää", jos miettisi vähän paremmin minkälaiseen kasvatukseen ja koulutukseen viitsii ja pystyy. Olen työssä kasvatusalalla ja en kyllä jaksa kotona enää sitä perinpohjaista vääntöä koirankin kanssa. Kotona riittää omien lasten kasvatus. Totta kai koirallani on tapakasvatus, on kuuliainen ja totteleva ihan luonnostaan. Ei ole häpeä päästä joskus vähemmälläkin. Minulla on ollut aikanaan vaativia koiria ja suoraan sanottuna en jaksaisi enää, tai ainakaan tällä hetkellä. Ihan pienistä koirista en edes niin kovin välitä, kyllä koiran pitää olla koiran, eikä kissan kokoinen. Joku voi pitää koirani rotua tylsänä lässykkänä, mutta mitä siitä, itse olen tyytyväinen. Koira ei vedä lenkillä, ei räyhää, ei karkaa vaikka olisi vapaana. Siksi kultainen ;)
- minttuliisanen
miks te ette tajuu?
- pienikoiraisokoira
meillä 4 isokokoista käyttölinjan sakua ja hyvin tulevat kaikkien kanssa toimeen. niin toisten elukoiden kuin muiden ihmistenkin kanssa.lenkkeillessä törmäillään päivittäin pieniin koiriin jotka räkyttävät ja melskaavat niin että korvissa soi. omat on koulutettu niin että ne kävelevät vetämättä/haukkumatta tuollaisten koirien ohi. että ei kannata yleistää että ISOT koirat ovat hankalia tai sopeutumattomia yhteiskuntaan.riippuu ihan omistajastakin kuinka kouluttaa koiransa.on niissä pienissäkin puudeleissa niitä vaikeita tapauksia ihan yhtälailla kuin isoissakin. ja itse tykkään isoista koirista jotka ovat luotu tekemään "töitä" ja niiden kanssa on mukavaa harrastaa kaikenlaista. ja kaikkiin koiriini luotan tilanteessa kun tilanteessa 100%:sesti.oli se sitten lasten/toisten koirien kanssa.
- ...............
En vihjannut mitään. En vaan ymmärrä, miksi joku nuori aikuinen haluaa koiran, joka esim. aggressiivisesti puolustaa sitä kerrostaloyksiötä- tai kaksiota kun ei itse ole paikalla.. Onko ihminen vainoharhainen vai onko hänellä oikeasti jotain sellaista, mitä joku haluaisi asunnosta.. En minä varaudu ainakaan siihen, että jos joku sattumalta joskus murtautuisi asuntooni enkä tarvitse eläimistä mitään valheellista turvallisuudentunnetta.. Ei minua tarvitse nykymaailmassa luontokappaleiden puolustaa.
Samalla tavallahan et voi luottaa koiraan, jos annat sen hoitoon ihmiselle, jolla ei ole koirankoulutuskokemusta tai et voi jättää koiria 100% luottavaisena lasten seuraan. Ei minulla ainakaan ole mitään puolta pankkitiliäni patjan alla, että koirani pitäisi puolustaa asuntoani. Lisäksi juuri sitä en tajua, miksi joku viitsii rasittaa itseään niin, että pitää oikeasti pelätä että jos joku posteljooni astuu vahingossa kaksi askelta asunnon sisäpuolelle tai ojentaa kättä väärässä asennossa, niin koira tulkitsee sen miten haluaa.. Ja EI, en puhu sinusta jos sinulla ei tällaisia ongelmia ole. Jotkut omistajat pelkäävät, että lapset "kiusaavat" koiraani ja koira puree.. Ei minun tarvitse edes ajatella tuollaista, koirani ei pure.
Juuri eilen nauratti, kun taloyhtiön mies oli huonokäytöksisen pittbullinsa kanssa klo 02 yöllä ulkona ja koira oli vapaana.. Näki meidät ja alkoi hirveällä koikkelehtimisella juosta koiraa kiinni, luonnollisesti, ettei se kävisi koirani kimppuun.. Miten se jaksaa... Joutuu käydä yöllä ulkona ja sen lisäksi ei voi edes luottaa omaan koiraansa, ettei pure... - ............
Voimaa se olla pitää: Ja aloittaja "mussuttaa".. "En ole harkinnutkaan ipanoita"...jne.
Kirjoitustapasi paljastaa, että aiemmat ennakkoluuloni ja käsitykseni siitä, että tuollaisia koiria ottavat kouluttamattomat ihmiset, pitää paikkansa.. Sinä tuskin olet ollut ammattikorkeassa tai yliopistossa kirjoitusasustasi päätellen. En tunne yhtäkään korkeasti koulutettua, jolla olisi amstaffi tai dobermann, jne. Jotenkin alempi yhteiskuntaluokka viehtyy näihin rotuihin, onhan siellä enemmän puukkotappeluita ja lähiöbaareilujakin.. - .............
Niin ja siis tästä asiasta on ihan tuha heidän kanssaan keskustella. Perustelut ovat "mun koira ei", "voimaa sen olla pitää", "mitään mussutusta"..jne. Ihan sama kuin alempi yhteiskuntaluokka ei ymmärrä, että kaikki liittyy kaikkeen.. Voin kertoa, että näiden ns. erittäin haasteellisten dobermannien, rottweilereiden, jne. omistajat ovat moninverroin useammin: tupakan polttajia, kehonrakentajia, vailla korkeakoulutusta, työttömiä tai ns. alemmissa töissä, jne... Varmasti myös sosiaalituen asiakkaita enemmän heissä. Siellä kun puutteellista älykkyyttä korvataan sitten vähän fyysisimmillä jutuilla.. "voimaa sen olla pitää".....:D:D:D
- SiberianHUSKY-28
Olen vähän siinä ja siinä rajoilla että menenkö aloittaja provoiluihin mukaan on nimittäin nyt niin riidan haluista tekstiä häneltä, mutta yritän sanoa asiani asiallisesti. Ensinäkin haluan koiran kokoisen koiran. Sellainen about 60cm säkäkorkeudeltaan. Koira jonka kanssa ei tarvitse pelätä että sen luut voivat katketa jos se on mukana lasten kanssa leikeissä. En vain pidä sellaisista pienistä koirista. Minulla ei varsinaisesti ole mitään niitä vastaan mutta yleensä tuolla lenkillä ja koirapuistossa nimen omaan pienet koirat remmiräyhäävät ja pyrkivät tappelemaan. Moni pienen koiran omistaja sanoo että heidän koirallaan on iso ego tai että se on iso koira pienessä paketissa, mutta harvemmin nuo isotkaan koirat ovat tuolla lenkillä tulossa riitaa haastamaan vaikka ovatkin ihan "aikuisten oikeasti isoja koiria". Tuntuu että moni pienen koiran omistaja antaa sen koiransa elää kuin pellossa ja ajatellaan että ei se ole niin justiinsa jos ei ole koulutus ihan kohdallaan minkä uskon olevan se syy miksi näitä pieniä ongelmakoiria tulee paljon useammin vastaan kuin isoja.
Itselläni on husky uros ja rotu on melko vaativa, koska niillä ei ole miellyttämisen halua ja ovat itsepäisiä ja varsinkin meidän pojalla on vahva metsästysvietti eli irti sitä ei voi pitää sen takia ellei olla aidatulla alueella, mutta en koe sitä miksikään ongelmaksi. Rotua en vaihtaisi mihinkään tipsuun vaan koen että huskit ovat se oma rotuni. Kuuroiksi heittäytyvät joskus, mutta ovat äärettömän komeita ja vielä suht terve rotu. Lisäksi se mikä minua eniten miellyttää huskeissa on niiden tiukka laumahenkisyys ja niiden alkukantainen luonne. Ei mistään tiibetinspanielista löydy tämmöistä koiraa. - voimaa se olla pitää
Noniin. Eli provoiluhan tämä ilmiselvästi oli. Tai sitten alottaja on kultalusikka perseessä kasvanut ja ajattelee että jos ei ole vähintää ammattikorkeaa käyty niin kuuluu ''pohjasakkaan''. Olisihan se pitänyt jo tajuta alotuksesta ; )
Mutta korjatakseni ajatuksesi minusta, en ole kouluttamaton, minulla on ammatti mutta en ole katsonut tarpeelliseksi mennä ammattikorkeaan koska tämän hetkinen tilanne riittää minulle vallan mainiosti. En ole työtön, en polta enkä varsinkaan ole kehonrakentaja : D Työni voi olla kultalusikka perseessä -syntyneelle huonoa - enhän minä teekkään kuin vain kivistä homma eli kivirakentaja ; ) Ja selvennykseksi, pöytätasoja, koristeita, hautakiviä, puhakivityksiä...... Mutta nii jonkunhan nämäki hommat on tehtävä että nämä ''koulunsa käyneet'' saa sitten ostella ; )
Ja kuten olen jo maininnut, dobberi ei ole mikään haasteellinen vaan todella helppo kouluttaa eikä ole mikään tappaja tai muuta mitä suurin osa tuntuu aina ajattelevan. Lepposa koira ku mikä. Ja ihan vain koiran voimasta puhuin ; ) Koiran pitää olla voimakas jotta sen kanssa voi harrastaa mitä luettelin, eikä sellainen rotta mikä menee rikki ku hyppää alas sängyltä ; ) - voimaa se olla pitää
voimaa se olla pitää kirjoitti:
Noniin. Eli provoiluhan tämä ilmiselvästi oli. Tai sitten alottaja on kultalusikka perseessä kasvanut ja ajattelee että jos ei ole vähintää ammattikorkeaa käyty niin kuuluu ''pohjasakkaan''. Olisihan se pitänyt jo tajuta alotuksesta ; )
Mutta korjatakseni ajatuksesi minusta, en ole kouluttamaton, minulla on ammatti mutta en ole katsonut tarpeelliseksi mennä ammattikorkeaan koska tämän hetkinen tilanne riittää minulle vallan mainiosti. En ole työtön, en polta enkä varsinkaan ole kehonrakentaja : D Työni voi olla kultalusikka perseessä -syntyneelle huonoa - enhän minä teekkään kuin vain kivistä homma eli kivirakentaja ; ) Ja selvennykseksi, pöytätasoja, koristeita, hautakiviä, puhakivityksiä...... Mutta nii jonkunhan nämäki hommat on tehtävä että nämä ''koulunsa käyneet'' saa sitten ostella ; )
Ja kuten olen jo maininnut, dobberi ei ole mikään haasteellinen vaan todella helppo kouluttaa eikä ole mikään tappaja tai muuta mitä suurin osa tuntuu aina ajattelevan. Lepposa koira ku mikä. Ja ihan vain koiran voimasta puhuin ; ) Koiran pitää olla voimakas jotta sen kanssa voi harrastaa mitä luettelin, eikä sellainen rotta mikä menee rikki ku hyppää alas sängyltä ; )*pihakivityksiä peräti... kylläpä tämä kouluttamattomuus näkyy ihan kunnolla ; )
- gbgh
Hahaha, olipa hyvä aloitus :D melkein kahvit lens näytölle tota lueskellessa...
Joo, samaa mieltä olen tuosta että miksi ottaa liian haastava koiran _itselleen_.
Reilusti suurin osa isoista koirista, joita olen nähnyt kadulla kuljeskelemassa ovat olleet omistajansa vierellä ja täysin hallinnassa.
Mutta jos törmäät vain kaheliomistajiin, et voi tuomita kaikkia isojen koirien omistajia. (on sulla muuten kivoja kavereita...)
Koiran koolla ei nyt ole mitään väliä tuon kanssa, jos elämäntilanne muuttuu... kai pikkukoirienkin kohdalla näkee niitä tapauksia, selaile vaikka huvikses apulaa...
Koira ku koira, se on koulutettava!
Omien havaintojen mukaan isot koirat ovat olleet paremmin koulutettuja, koska ne saavat pahempaa tuhoa aikaan jos irti pääsevät jne., mutta kuinkahan hemmetin monta pikkuräksyä olen elämäni aikana nähnyt ja kuinkahan moni irtipäässyt pikkukoira on tikannut pohkeeseeni... yhtään en koiraa syyllistä vaan typeriä omistajia.
Minulla on iso koira ja ei tulis mieleenkään olla kouluttamatta. Olen aina tykännyt isoista ja aktiivisista koirista. Sopii elämääni paremmin kuin hyvin. Ei ole mikään koriste. minkä takia yleistät pienten koirien olevan helpompia? Nehän niitä pikkuegoisteja ovat, eivät tietysti kaikki mutta n.90% pikkukoirien omistajista ei viitsi pikku mussukkaa kouluttaa koska sehän on niin pieni. Vielä kertaakaan en ole nähnyt suuren koiran käyttäytyvän huonosti tai agressiivisesti ja itselläni on niitä kaksi.
- Minpin4Ever
Minusta kaikkien koiranhankkijoiden olisi katsottava peiliin suunnitellessaan mitä rotua haluaisivat. Kokoon katsomatta eri roduilla on niin erilaisia ominaisuuksia, viettejä, tarpeita ja haasteita. Toki jos joku harrastus koiran kanssa houkuttaa niin ymmärrän että halutaan hankkia siihen sopiva rotu. Mutta jos hankkii koiran harrastukseen on muistettava ettei ole ikinä takeita että koira aikuisena sopii tuohon harrastukseen sittenkään, paljon on yksilöstä kiinni. Joten kannattaa silloinkin hankkia rotu jonka perustarpeista osaa huolehtia vaikkei siitä harrastuskaveria saisikaan.
Niin, täällä joku kirjoitteli että pienempien koirien kanssa voi harrastaa niin paljon, minulla on kääpiöpinseri jonka hankin harrastuskoiraksi. Harrastamme näyttelyjä, koiratanssia, tokoa ja agilitya. Älkää aliarvioiko pienempiä rotuja ;)- Minpin4Ever
Hups sattui kirjoitusvirhe, piti kirjoittaa ettei muka pienempien koirien kanssa voi harrastaa paljon :))
- voimaa se olla pitää
Minpin4Ever kirjoitti:
Hups sattui kirjoitusvirhe, piti kirjoittaa ettei muka pienempien koirien kanssa voi harrastaa paljon :))
Lähinnä tarkoitin tuolla sitä, ettei voi harrastaa niitä lajeja mitä harrastelen nykyisteni koirieni kanssa, pienet koirat ei oikein sovellu niihin hommiin ; )
- Minpin4Ever
voimaa se olla pitää kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin tuolla sitä, ettei voi harrastaa niitä lajeja mitä harrastelen nykyisteni koirieni kanssa, pienet koirat ei oikein sovellu niihin hommiin ; )
Niin vetoharrastukset ei oikein onnistuisi vaikka yritys ois kova :D
Olen muuten nähnyt youtoubessa videon pk-koulutetusta kääpiöpinseristä, oli aika jännää katsottavaa! Mutta ymmärrän toki sinua. Sen silti sanon ettei koirani rikki mene kun hyppää sohvalta ;)
Aloittaja on turhan arvosteleva isoja koiria kohtaan, itse ottaisin heti huomenna dobberin ellei olisi niin vaikeaa löytää geneettisesti sellaista yksilöä mitä haen, en jaksa ulkomailta tuoda. Joten päädyin sen ns pieneen versioon ja tämä upea pakkaus on totaalisesti valloittanut mun ja koko lähipiirin sydämmet :)) - voimaa se olla pitää
Minpin4Ever kirjoitti:
Niin vetoharrastukset ei oikein onnistuisi vaikka yritys ois kova :D
Olen muuten nähnyt youtoubessa videon pk-koulutetusta kääpiöpinseristä, oli aika jännää katsottavaa! Mutta ymmärrän toki sinua. Sen silti sanon ettei koirani rikki mene kun hyppää sohvalta ;)
Aloittaja on turhan arvosteleva isoja koiria kohtaan, itse ottaisin heti huomenna dobberin ellei olisi niin vaikeaa löytää geneettisesti sellaista yksilöä mitä haen, en jaksa ulkomailta tuoda. Joten päädyin sen ns pieneen versioon ja tämä upea pakkaus on totaalisesti valloittanut mun ja koko lähipiirin sydämmet :)): )) Juu no kasvattajat on kyllä juuren ja kannon alla jos haluaa kunnon yksilön, itselläni sattui hyvä tuuri kun sellaisen löysin (tosin ulkomailta) : ) Niin tasapainoinen tapaus kun olla ja voi, on niin näyttely- kuin näyttölinjainenkin. Ja kun sanotaan että elämässä omistaa vain sen yhden koiran joka on se paras, niin tämä on kyllä ehdottomasti se sellainen joka on valloittanut mun sydämmen omalla ihanalla itsellään ja harmittaa ihan etten samallailla ajattele tästä mixistä : ) Onhan sekin kyllä rakas, mutta kyllä tämä topperi on se ''mamman lellikki'' ja kainalon valtaaja : )
Itsekkin olen löytänyt mm. chiuahuasta videon PK hommassa (ludvig_chihuahua kun kirjottaa youtubeen) ja erillaisia terrejä, ne on vain jotenkin huvittavia : D
Mutta onhan se niin, että kaikki ei vain ole näitä pienten koirien ihmisiä, ja jotkut karsastaa näitä ''tappajakoiria''. Oon edelleen sitä mieltä, että jos he pääsisivät tutustumaan oikein koulutettuun ''tappajakoiraan'' niin heidänkin mielipide muuttuisi heti kerta laakilla : ) Ja ei se isojen koirien koulutus ole sen vaikeampaa kuin pienten kun muistaa vain että kuri ja rakkaus on tasapainossa, niin ei tule ongelmia : ) EI on aina EI eikä siitä lipsuta, ja rotuun katsomatta kaikki pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoisiksi ja valitettavasti on näitä jotka eivät jaksa tai viitsi paneutua siihen, vaan lipsuvat tästä tai ajattelevat että ''no se on noin pieni(pentu) vielä, että aloitan sen koulutuksen sitten vasta myöhemmin''. Kun sen koulutuksen aloittaa (hyvällä tuurilla jatkaa siitä mihin kasvattaja oli jäänyt) silloin kun pentu on sen päivän pari kotona ollut niin ei tule näitä ongelmia koirien kanssa, ei remmiräyääjiä tai postimiesten vainoojia ; ) - voimaa se olla pitää
Minpin4Ever kirjoitti:
Niin vetoharrastukset ei oikein onnistuisi vaikka yritys ois kova :D
Olen muuten nähnyt youtoubessa videon pk-koulutetusta kääpiöpinseristä, oli aika jännää katsottavaa! Mutta ymmärrän toki sinua. Sen silti sanon ettei koirani rikki mene kun hyppää sohvalta ;)
Aloittaja on turhan arvosteleva isoja koiria kohtaan, itse ottaisin heti huomenna dobberin ellei olisi niin vaikeaa löytää geneettisesti sellaista yksilöä mitä haen, en jaksa ulkomailta tuoda. Joten päädyin sen ns pieneen versioon ja tämä upea pakkaus on totaalisesti valloittanut mun ja koko lähipiirin sydämmet :)): )) Juu no kasvattajat on kyllä juuren ja kannon alla jos haluaa kunnon yksilön, itselläni sattui hyvä tuuri kun sellaisen löysin (tosin ulkomailta) : ) Niin tasapainoinen tapaus kun olla ja voi, on niin näyttely- kuin näyttölinjainenkin. Ja kun sanotaan että elämässä omistaa vain sen yhden koiran joka on se paras, niin tämä on kyllä ehdottomasti se sellainen joka on valloittanut mun sydämmen omalla ihanalla itsellään ja harmittaa ihan etten samallailla ajattele tästä mixistä : ) Onhan sekin kyllä rakas, mutta kyllä tämä topperi on se ''mamman lellikki'' ja kainalon valtaaja : )
Itsekkin olen löytänyt mm. chiuahuasta videon PK hommassa (ludvig_chihuahua kun kirjottaa youtubeen) ja erillaisia terrejä, ne on vain jotenkin huvittavia : D
Mutta onhan se niin, että kaikki ei vain ole näitä pienten koirien ihmisiä, ja jotkut karsastaa näitä ''tappajakoiria''. Oon edelleen sitä mieltä, että jos he pääsisivät tutustumaan oikein koulutettuun ''tappajakoiraan'' niin heidänkin mielipide muuttuisi heti kerta laakilla : ) Ja ei se isojen koirien koulutus ole sen vaikeampaa kuin pienten kun muistaa vain että kuri ja rakkaus on tasapainossa, niin ei tule ongelmia : ) EI on aina EI eikä siitä lipsuta, ja rotuun katsomatta kaikki pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoisiksi ja valitettavasti on näitä jotka eivät jaksa tai viitsi paneutua siihen, vaan lipsuvat tästä tai ajattelevat että ''no se on noin pieni(pentu) vielä, että aloitan sen koulutuksen sitten vasta myöhemmin''. Kun sen koulutuksen aloittaa (hyvällä tuurilla jatkaa siitä mihin kasvattaja oli jäänyt) silloin kun pentu on sen päivän pari kotona ollut niin ei tule näitä ongelmia koirien kanssa, ei remmiräyääjiä tai postimiesten vainoojia ; ) - voimaa se olla pitää
voimaa se olla pitää kirjoitti:
: )) Juu no kasvattajat on kyllä juuren ja kannon alla jos haluaa kunnon yksilön, itselläni sattui hyvä tuuri kun sellaisen löysin (tosin ulkomailta) : ) Niin tasapainoinen tapaus kun olla ja voi, on niin näyttely- kuin näyttölinjainenkin. Ja kun sanotaan että elämässä omistaa vain sen yhden koiran joka on se paras, niin tämä on kyllä ehdottomasti se sellainen joka on valloittanut mun sydämmen omalla ihanalla itsellään ja harmittaa ihan etten samallailla ajattele tästä mixistä : ) Onhan sekin kyllä rakas, mutta kyllä tämä topperi on se ''mamman lellikki'' ja kainalon valtaaja : )
Itsekkin olen löytänyt mm. chiuahuasta videon PK hommassa (ludvig_chihuahua kun kirjottaa youtubeen) ja erillaisia terrejä, ne on vain jotenkin huvittavia : D
Mutta onhan se niin, että kaikki ei vain ole näitä pienten koirien ihmisiä, ja jotkut karsastaa näitä ''tappajakoiria''. Oon edelleen sitä mieltä, että jos he pääsisivät tutustumaan oikein koulutettuun ''tappajakoiraan'' niin heidänkin mielipide muuttuisi heti kerta laakilla : ) Ja ei se isojen koirien koulutus ole sen vaikeampaa kuin pienten kun muistaa vain että kuri ja rakkaus on tasapainossa, niin ei tule ongelmia : ) EI on aina EI eikä siitä lipsuta, ja rotuun katsomatta kaikki pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoisiksi ja valitettavasti on näitä jotka eivät jaksa tai viitsi paneutua siihen, vaan lipsuvat tästä tai ajattelevat että ''no se on noin pieni(pentu) vielä, että aloitan sen koulutuksen sitten vasta myöhemmin''. Kun sen koulutuksen aloittaa (hyvällä tuurilla jatkaa siitä mihin kasvattaja oli jäänyt) silloin kun pentu on sen päivän pari kotona ollut niin ei tule näitä ongelmia koirien kanssa, ei remmiräyääjiä tai postimiesten vainoojia ; )Jaha mitähä tä sekoilee ku 2 kertaa tuli.
- voimaa se olla pitää
voimaa se olla pitää kirjoitti:
: )) Juu no kasvattajat on kyllä juuren ja kannon alla jos haluaa kunnon yksilön, itselläni sattui hyvä tuuri kun sellaisen löysin (tosin ulkomailta) : ) Niin tasapainoinen tapaus kun olla ja voi, on niin näyttely- kuin näyttölinjainenkin. Ja kun sanotaan että elämässä omistaa vain sen yhden koiran joka on se paras, niin tämä on kyllä ehdottomasti se sellainen joka on valloittanut mun sydämmen omalla ihanalla itsellään ja harmittaa ihan etten samallailla ajattele tästä mixistä : ) Onhan sekin kyllä rakas, mutta kyllä tämä topperi on se ''mamman lellikki'' ja kainalon valtaaja : )
Itsekkin olen löytänyt mm. chiuahuasta videon PK hommassa (ludvig_chihuahua kun kirjottaa youtubeen) ja erillaisia terrejä, ne on vain jotenkin huvittavia : D
Mutta onhan se niin, että kaikki ei vain ole näitä pienten koirien ihmisiä, ja jotkut karsastaa näitä ''tappajakoiria''. Oon edelleen sitä mieltä, että jos he pääsisivät tutustumaan oikein koulutettuun ''tappajakoiraan'' niin heidänkin mielipide muuttuisi heti kerta laakilla : ) Ja ei se isojen koirien koulutus ole sen vaikeampaa kuin pienten kun muistaa vain että kuri ja rakkaus on tasapainossa, niin ei tule ongelmia : ) EI on aina EI eikä siitä lipsuta, ja rotuun katsomatta kaikki pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoisiksi ja valitettavasti on näitä jotka eivät jaksa tai viitsi paneutua siihen, vaan lipsuvat tästä tai ajattelevat että ''no se on noin pieni(pentu) vielä, että aloitan sen koulutuksen sitten vasta myöhemmin''. Kun sen koulutuksen aloittaa (hyvällä tuurilla jatkaa siitä mihin kasvattaja oli jäänyt) silloin kun pentu on sen päivän pari kotona ollut niin ei tule näitä ongelmia koirien kanssa, ei remmiräyääjiä tai postimiesten vainoojia ; )ja painovirhepaholainen ; D *käyttölinjainen peräti
- Minpin4Ever
voimaa se olla pitää kirjoitti:
: )) Juu no kasvattajat on kyllä juuren ja kannon alla jos haluaa kunnon yksilön, itselläni sattui hyvä tuuri kun sellaisen löysin (tosin ulkomailta) : ) Niin tasapainoinen tapaus kun olla ja voi, on niin näyttely- kuin näyttölinjainenkin. Ja kun sanotaan että elämässä omistaa vain sen yhden koiran joka on se paras, niin tämä on kyllä ehdottomasti se sellainen joka on valloittanut mun sydämmen omalla ihanalla itsellään ja harmittaa ihan etten samallailla ajattele tästä mixistä : ) Onhan sekin kyllä rakas, mutta kyllä tämä topperi on se ''mamman lellikki'' ja kainalon valtaaja : )
Itsekkin olen löytänyt mm. chiuahuasta videon PK hommassa (ludvig_chihuahua kun kirjottaa youtubeen) ja erillaisia terrejä, ne on vain jotenkin huvittavia : D
Mutta onhan se niin, että kaikki ei vain ole näitä pienten koirien ihmisiä, ja jotkut karsastaa näitä ''tappajakoiria''. Oon edelleen sitä mieltä, että jos he pääsisivät tutustumaan oikein koulutettuun ''tappajakoiraan'' niin heidänkin mielipide muuttuisi heti kerta laakilla : ) Ja ei se isojen koirien koulutus ole sen vaikeampaa kuin pienten kun muistaa vain että kuri ja rakkaus on tasapainossa, niin ei tule ongelmia : ) EI on aina EI eikä siitä lipsuta, ja rotuun katsomatta kaikki pitää kouluttaa yhteiskunta kelpoisiksi ja valitettavasti on näitä jotka eivät jaksa tai viitsi paneutua siihen, vaan lipsuvat tästä tai ajattelevat että ''no se on noin pieni(pentu) vielä, että aloitan sen koulutuksen sitten vasta myöhemmin''. Kun sen koulutuksen aloittaa (hyvällä tuurilla jatkaa siitä mihin kasvattaja oli jäänyt) silloin kun pentu on sen päivän pari kotona ollut niin ei tule näitä ongelmia koirien kanssa, ei remmiräyääjiä tai postimiesten vainoojia ; )Näin olenkin ymmärtänyt että vain ulkomailta löytyy sekä luonnetta, hermorakennetta ja terveyttä dobbereissa.
Jos haluaa päästä stereotypioista niin pitäisi olla keskikokoisen rodun omistaja, tai kultsun tai labbiksen. Voimarodut, isot rodut ja pienet rodut saavat aina pa*kaa niskaan... Jos on iso tai voimakas rotu niin hyi että ovat vaarallisia, jos on pieni koira niin on automaattisesti "ei edes kunnon koira", räksy, remmiräyhääjä jne.
Et usko montako kertaa iso koirakko vaihtaa kadunpuolta tai omistajan ilmeestä näkee jo kaukaa että ennakoi pahaa ohitusta kun näkee minut kääkkäni kanssa. Vaikka se kulkee löysällä remmillä vieressä! No, yllättyvät sitten kun ohitukssessa koirani ei ollenkaan huomio heitä, edes vaikka toinen koira räyhäisi.
Kouluttakaa koiranne ihmiset! Korkeat vaatimukset varmistavat ihanan yhteiselon kun koiran voi ottaa mukaan mihin vain ja kaikki tilanteet onnistuu stressaamattomalla koiralla :)
Itse olen aina ajatellut että minun koirani ei ainakaan lisää pökköä pesään kääkkien rasittavalle maineelle, vaan on kunniaksi rodulleen. Tämä on elämäni koira, nyt myös tytär on meillä jatkamassa äitinsä upeita ominaisuuksia maailman kanssa ;)
On tuossa ihan hyviä pointteja...
Onhan noita ongelmakoiria melkoinen määrä,kun on otettu aivan liian vaativa koira,eikä rahkeet riittäneet.Kaikki ongelmakoirakouluttajat tuon tietävät...
Mutta ylipäätään pitää lähteä siitä,että mikä sopii omiin tarpeisiin ja mihin omat rahkeet riittää.Sitten ottaa kunnolla selvän,roduista,mitä saa vaihtoehdoiksi.Kannattaa sitten olla rehellinen itselleen,ja jos näyttää,ettei rotu sovikkaan itselleen,niin jättää se vaihtoehto pois,vaikka kuinka ehkä kirpaisisikin.
Ihmisillä on eri mieltymyksiä niin ulkonäön,luonteen,ym.suhteen.Toiset tykkää toisista,toiset toisista.Pääasia,että AINA viimekädessä siis mietitään tatrkoin,sopiiko se itselle/perheen tarpeisiin.
Jos on tarkoitus jotain tiettyä harrastaa,missä on rajoituksia,niin silloin hankitaan mahdollisimman sopiva,joko tavoitteelliseen tai vaan ylipäätään puuhasteluun.
Toisaalta taas,moneen harrastukseen sopii melkein mikä vaan rotu.Ennakkoluuloinen ei kannata olla...Eri asia on sitten,jos tavoitteellisesta on kyse.
Koiran käyttäytyminenhän ei ole millään lailla koosta kiinni.Se tulee sieltä narunpäästä,ylempää.
Toiset rodut on myös vaativampia,pienissäkin niitä löytyy.Tosin fyysisesti isot on vaativampia.
Koko ei ole se olennaisin asia,paitsi,että fyysisesti isot on vaativampia.Se kannattaa toki aina muistaa.
Rotuominaisuudet on ne,jotka pitää tarkoin miettiä ja punnia.Eli kokonaisuus.
Onhan noissa kokoasioissa puolensa ja puolensa.Moneen suuntaan...
Jotkut sitten ajattelee että molempi parempi ;D- Voi elämän kevät
:) mulla on muutama kriteeri , koirani pitää painaa enemmän kuin tuo mun 5 kiloa painavan kissani .
Toinen kriteeri on rttä se jaksaa 5 km päivälenkin metsässä , kivikkoisessa , korkeassa ruohikkoisessa maastossa .
Siksi omistan ns 'haastavan ' koiran , rottweilerinNoh,meillä nuot kriteerit täyttyy jo kääpiökoirallakin :D
Ja se vasta ns."haastava" on.Kun täytyy pahuksen hyvin opettaa,että pysyy kannoilla,kun itse ei sitä sieltä ruohikosta aina näe :D
- ...........
Esim. Apulassa 90% annettavista koirista on suuria koiria. Että se kertoo paljon siitä, kun ihmiset ottavat suuria ja eivät pysty pitämään. On TODELLA vaikeaa löytää pientä, pois annettavaa koiraa vrt. esim. seefferit sun muut.
Jajoo.. Nämä dobberit sun muut staffit ovat amikselle sama kuin karvanoppa fiatissa 80-luvulla.- ...........
Ja en ole yleistänyt, että pieni koira on aina helpompi kuin suuri. En ole myöskään sanonut että kaikkien pitäisi hankkia pieni koira. Ihan fakta on, että pienissä koirissa on paljon enemmän pehmeitä koiria, kun taas suurissa erittäin haastavia ja dominoivia koiria. Remmirähjääjiä on isoissa ja pienissä koirissa, pääsääntöisesti pienet koirat ovat lähes aina helpommin koulutettavia kuin suuret koirat. Poikkeuksia on, mutta pääsääntöisesti näin. Kyllähän jokainen koiranomistaja tämän tietää.. Varsinkin kun aloitus koski näitä vahvaviettiisiä ja dominantteja koiria, eikä mitään naapurin sepen poikkeustapausta.
- 19+11
Minultakin löytyy dobberi, on juuri murkkuiässä ja vaikka ollaankin saatu paljon hommia tehdä, sanoisin silti että kääpiöpinserit ovat paljon haastavempia kuin nämä. Olen aika käsi yleensäkin pienempien koirarotujen kanssa.
Ehkä se on vain tottumiskysymys, kun aina on ollut isoja koiria.
Koiran kun koiran kanssa pärjää, jos osaa olla johdonmukainen ja tietää edes vähän koirien elekielestä ja on itsevarma mitä sitten opettaakaan.
Kovin moni ottaa koiran sillä tiedolla, että tätä ruokitaan ja paijataan, välillä pissatetaan ja kohta ollaankin ongelmissa ja ihmetellään vielä että miksi se käyttäytyy huonosti, vaikka saakin paljon rakkautta.
Kun koira reuhaa lenkillä toiselle koirakolle, omistaja luulee tyynnyttelevän koiraa hyssyttämällä sille ettei tässä mitään hätää ole, oikeasti hän vain lietsoo lisää pelkoa koiraankin ja noidankehä jatkuu.
Olisi hienoa, jos jokainen koiranomistaja olisi kiinnostunut koirasta eläimenä eikä vaan söpönä halinallena. Ihan jo koiransa takia, että se voisi elää onnellisen ja tasapainoisen elämän.- Minpin4Ever
Kiitos!
En minäkään oikein ymmärtänyt miten pienet ovat muka helpommin koulutettuja kuten aloittaja väittää?
Meillä on nyt toinen kääpiöpinseri koulutuksessa. Vanhempi on noin 2½ vuotias ja valmiiksi peruskoulutettu. On myös harrastuskoira joten repertoaari koostuu yli 50 käskystä. Uusi pikkuinen, 10 viikkoa, on erittäin vilkas ja fiksu. Osaa vain istu, seiso, jätä, odota ja tule tähän mennessä.
Minusta pienten nopeus ja vilkkaus tuo haastetta koulutukseen.
- Bullmastiffi
Koira kun koira on hoidettava ja koulutettava, iso tai pieni. Itselläni on isoja koiria enkä keksi miksi minun täytyisi perustella sitä, pidän isoista koirista ja kyseisestä rodusta paljon. Samalla tavalla ne on koulutettu kun alottajankin fifi. Hyvä hermoisia ja yhteiskuntakelpoisia, minulle oli selvää koiraa hankittaessa että tulee iso rotu. Kyllä nämäkin vekkulit lapsia rakastaa ja niiden kanssa pärjää, itse olen tehnyt päätöksen olla sikiämättä mutta onneksi kavereilla on lapsia joiden kanssa kuolakallet pääsee tekemisiin. Mitä dominanssiin tulee se on normaalia murrosikäisellä koiralla, turha siitä on numeroa tehdä. Eri koirilla on erillaiset kaudet. Vahvaluontoisissa ja isoissa koirissa on paljon sisältöä mitä sinä et selvästikkään ymmärrä juuri siitä syystä että olet valinnut tiibetinspanielin, makunsa kullakin
- ............
No kyllähän seurakoiraksi jalostettu koira on helpommin koulutettava, kuin esim. suojelu- tai koiratappeluihin jalostettu rotu. Maalaisjärkikin sen sanoo. Pienet seurakoirat ovat jo perusluonteeltaan paljon pehmeämpiä kuin monet edellä mainitut suuret rodut, ja niiden kanssa johtajuusongelmat ovat paljon pienempiä ja vähäisempiä. Kaikki perustelevat "minun koirani, minun kokemukseni", mutta hei, yleisellä tasolla pienet koirat on jalostettu pehmeiksi seurakoiriksi ja isoimmilla on muu tarkoitus, ja se tarkoitus ei ole sopeutua vähäiseen liikuntaan ja ihmisen seuraan.
Ei tässä ole mitään väliä, että jos jonkun koiraa lenkitetään ja se on niiiiiiin ihana.. vaan pointti oli että ihmiset ottaa aivan liian vaativia koiria itselleen ja ongelmia syntyy. Kiva jos sinulla menee hyvin koirasi kanssa, mutta se ei poista sitä, että isoista koirista on hirveästi annetaan pois- ja myynti- ilmoituksia ja monien esim. nuorten on niiden koiriensa kanssa hankala tulla toimeen, koska ne on otettu ajatuksella että ei osata suunnitella elämää vuotta pidemälle (lue: muutto, uusi koulu tai työ ja matkat, lapsi, jne.) Taas niitä poikkeuksia löytyy ja vaikka sinun tapauksesi olisikin erilainen, niin ei se tämän asian todenperäisyyttä poista.- Cat1982
Joo kyllähän ne seurakoiraroduiksi varta vasten jalostetut koirat pitäisi olla niitä helpoimpia koiria maalaisjärjen mukaan. Ja työkoirat yleensä on vaativampia, itsenäisempiä ja vahvaluontoisempia, ihan jalostuksellisesta näkökulmasta. Usein harrastus- ja käyttökoirarodut jalostetaan juurikin vaikkapa saalisviettiä, nopeutta, kovuutta/pehmeyttä, reaktioherkkyyttä, terävyyttä silmällä pitäen.
Silloin sitä normiheppu saattaa saada sen rotuisen koiran hankkiessaan kerrostaloyksiöönsä hyvinkin vaativan koiran, vaikka luuli että saa koiran joka saa tarpeeksi kun sitä käytetään sen kaksi kertaa viikossa tunnin lenkillä ja muuten sellaislla 20 minuutin pissatuksilla päivittäin... - Cat1982
Cat1982 kirjoitti:
Joo kyllähän ne seurakoiraroduiksi varta vasten jalostetut koirat pitäisi olla niitä helpoimpia koiria maalaisjärjen mukaan. Ja työkoirat yleensä on vaativampia, itsenäisempiä ja vahvaluontoisempia, ihan jalostuksellisesta näkökulmasta. Usein harrastus- ja käyttökoirarodut jalostetaan juurikin vaikkapa saalisviettiä, nopeutta, kovuutta/pehmeyttä, reaktioherkkyyttä, terävyyttä silmällä pitäen.
Silloin sitä normiheppu saattaa saada sen rotuisen koiran hankkiessaan kerrostaloyksiöönsä hyvinkin vaativan koiran, vaikka luuli että saa koiran joka saa tarpeeksi kun sitä käytetään sen kaksi kertaa viikossa tunnin lenkillä ja muuten sellaislla 20 minuutin pissatuksilla päivittäin...haha, "MIKSI SE EI TOIMI KUIN LASSIE!!??! Vaikka mä käytän sen lenkillä kaks kertaa viikossa ja annan sille ruokaa? Ja selätän sen joka päivä kun pitää näyttää kuka tässä talossa on johtaja.. Eihän sitä koiraa tarvi kouluttaa, jos vaan on sen johtaja.."
Joo, siis epäselvyyksien välttämiseksi, älkää tehkö vahvaluontoisten suurten koirien kanssa näin, joku kerta se koirallakin on liikaa.
Sori, oli pakko heittää tää tähän väliin. Älkää provosoituko.. - molossi ei rek
Olenpa hieman eri mieltä...
Tai pitäisi ehkä määrittää,mitä kouluttamisella tarkoitetaan.Ja koolla ei tässäkään ole mitään tekemistä,muuta kuin fyysisyydestä puhuttaessa.
En tiedä mitä tarkoitetaan koiratappeluihin tarkoitetulla,ilmeisesti ns.taistelukoirataustaisiako?No niistä taas on moni ns,seurakoirakategoriassa.Eli melkoinen dilemma :D Helppo vai ei helppo,JOS vaan puhutaan sanoista...
Pelkäksi seurakoiraksi jalostettuja on pienissä koirissakin vain osa.Se taas,jos niistä ylipäätään puhutaan seurakoirina,niin silloin olisi esim.varsinaiset taistelukoirataustaiset,kuten täällä mainitut bullmastiffi ja bordeauxin doggi samassa seurassa...No onko,sitä voidaankin miettiä...
Pienissä koirissa,jopa ihan seurakoiriksikin tehdyissä on melko suuria eroja luonteissa.
Aivan kuin isoissa.Ja voinpa sanoa,että sieltä ei suinkaan löydy pehmeämpää.Voi olla jopa päinvastoin.Isoissa roduissa taas saattaa/ja onkin,ihan rotutyypillistä pehmeys.
Eli tässäkään ei siis koko ratkaise ;)
Pieniä rotuja ei myöskään ole varsinaisesti(kaikkia varsinkaan) pehmeäksi edes jalostettu.Eikä edes pieneen liikuntaan.Moni pieni rotu liikkuu jopa enemmän,kuin isot,esim.suuret molossit.
Se sitten,jos omistajat ei liiku,kuin korttelin ympäri,niin ei ole koirien ominaisuus,eikä tee niistä vähemmän liikkuvia.
Jos taas puhutaan koulutuksesta,niin eipä siinäkään voi sanoa,että seurakoirat on helpompia,tai pienet.Useinmiten päinvastoin...
Kun ihmisen kanssa toimimiseen tarkoitetuilla roduillahan sitä koulutettavuutta nimenomaan on jalostettu.Ei tarvi kuin ottaa esimerkiksi täälläkin mainittu ns.seurakoira bullmastiffi,niin sanoisin,että vaikeampi on kuin moni palveluskoirarotu koulutettavuudeltaan...
Työkoirista kun taas puhutaan,niin ei sekään ole pelkkä sana.Siihen mahtuu hyvin monta juttua.Oleellisinta on mihin työhön.
Jos ihmisen kanssa toimimiseen,niin eipä siinä kovin vaativuutta pitäisi olla.Toki arviointi rotuna lähtee yleensä kaikista puolista.
Eri asia on taas,hyvin itsenäiseen.Noh,sitä taas nykypäivänä ei paljon ole(varsinkaan monessa),eikä koulutus ole pääasia,vaan se lähtee suurimmassa tapauksessa ihan rotuominaisuuksista,joista toiminta lähtee.Ei niinkään koulutuksesta.
Summa summarum :D
En taaskaan löydä vaativuutta koosta puhuttaessa.Ainoastaan rotuominaisuudet ratkaisee,ei koko.Kun siis puhutaan muusta,kuin fyysisyydestä.
- ..........
Juuri tällaisia ilmoituksia:
pitbul narttu
olisi myynnissä pitbul narttu tiikeriraitainen..
osaa perus käskyt istu maahan tassu paikka nouda ja ym ym...
myyn koska minulla ei aika enään riitä koiraan koira on todella upea ja sain työ paikan ja en viitsi koiraa jättää aina yksin jotiin
soita jos kiinnostuit mutta katson koiralle kodin huolela ja en halua koiraani kiertopalkinnoksi....
pitullll
Sekarotuinen, leikattu narttu
Bongo on labradorin ja sekarotuisen (eniten pyreneitten koiraa muistuttavan)sekoitus. Bongoa kuvaa parhaiten hessuhopo. Hän on arka koira ja vaatii vahvan johtajan.
Meillä on toinenkin koira ja pieni lapsi, eli aika ei oikein riitä kahdelle koiralle ja haluaisin löytää Bongolle paremman elämän ja vahvemman johtajan. Bongo on ollut meillä pennusta asti enkä halua häntä kiertolaiseksi vaan hakusessa loppuelämän koti.- Cat1982
Voi ei.. sai työpaikan eikä halua enää pitää koiraa! Aaargh.. ja toinen, hankitaan lapsi ja sitten ei voikaan pitää koiraa... Oikeasti. Älkää hankkiko koiraa ikinä..
Itsellä kyllä oli kriteerinä että mulla on työpaikka kun koiran hankkimista mietin.. että on rahaa hoitaa ja ruokkia sitä.. mitä ihmettä..
- ei koosta kiinni´
Koska te kukkahattutädit tajuatte, ettei koiran temperamenttisuus riipu koosta? Juuri siksi kaduilla on niin paljon noita räksyttäviä chihuahuoita, terriereitä, griffoneita, bichoneita ym. kun luullaan pienten koirien olevan jotenkin isoja helpompia.
Seurakoiriksi ollaan jalostettu melkein kaikki entiset taistelurodut. Amerikanstaffordshirenterrieri ja bordeauxindoggikin ovat puhtaita seurakoiria, vaikka alunperin ne olivat taistelukoiria. Ja melkein kaikilla koiraroduilla on ollut alkuperäinenkin käyttötarkoitus, vaikka ne ollaankin jalostettu nykyään seurakoiriksi. Chihuahuat, ranskanbulldogit ja griffonit ovat olleet alunperin rottakoiria, kun taas vastaavasti villakoirat ja bichon fricet noutavia lintukoiria.
Jos verrataan vaikkapa chihuahuaa ja bernhardinkoiraa, niin en sanoisi bernhardinkoiraa chihuahuaa haastavammaksi. Puolet kaduilla tapaamistani chihuahuoista ovat räksytelleet ohi meneville koirille, mutta kaikki tapaamani bernhardilaiset ovat olleet ystävällisiä niin ihmisille kuin muille koirille.
Minusta ajokoirien kanssa tulee kaikista harvimmin johtajuusongelmia, koska ne ollaan jalostettu nimenomaan ajuetyöskentelyyn, eli sosiaaliseen yhteistyöhön niin ihmisten kuin toisten koirien kanssa.
Ja eikös se luonteen pehmeys ole yleensä myös sukupolesta kiinni? Uros/mies ja narttu/nainen ovat kumminkin 2 aivan eri asiaa. - kunhan vaan
Ja mitkä rodut ovat niitä haastavia rotuja sinun mielestä?
- Cat1982
Mun mielestä aloittajan kirjoitus (ja kirjoitukset) ovat hyviä. Itsekin olen kirjoittanut vastaavanlaisen kirjoituksen, ja siitä tuli samalla tavalla sanomista.
Siis tuntuu että koiran pystyy ottamaan liian helposti, ja se otetaan pelkästään ulkonäön vuoksi. Ei ajatella että se suureksi kasvaessaan olisi myös koulutettavakin ja sitten sen kanssa ei pärjätä. Sitten kun hankitaan lapsia, niin todetaan että ei tuota koiraa ainakaan enää pidetä, että piikille vaan tai kiertoon aiheuttamaan muille pään vaivaa. Mikäs sen helpompaa kuin kouluttaa valmiiksi aikuinen ongelmatapaus :)
Mutta siis eri asia tosiaan on koiraharrastajat, jotka ottavat koiran tokoon, agilityyn yms, ja joilla on tavoitteita koiran kanssa harrastamisessa. Silloin otetaan tietty koirarotu, ja ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen. Ne ihmiset on eri asia.
Itsekään en juuri halua pientä koiraa kun se jää jalkoihin. No yleensäkin niin pienet kuin isotkin koirat on ylijalostettuja, että jo tuon takia en ottaisi kumpaakaan. Isossa rodussa joutuu ottamaan juuri sen huomioon, että pystyykö kouluttamaan siitä hyvän koirakansalaisen.
Itse nyt otin keskikokoisen ja itsenäisen koiran, jossa on haastetta kerrakseen, mutta kyllä olen saanut kehuja kuinka rauhallinen ja koulutettu koira minulla on. Mutta toisaalta mulla oli kriteereinä helposti koulutettavuus, hallittavuus, ei riistaviettiä liikaa, liikunnallinen, Suomen talvea kestävä ja turkiltaan helppohoitoinen koira. Ei liian pieni eikä liian iso. Eikä nyt jaloissa pyörivä liian miellyttämisen haluinen labbis. Silloin tulee vain muutama koirarotu kyseeseen, ja sitten joutuu miettimään että onko resursseja kouluttaa sellainen koira ja antamaan sille sen tarvitsema aktiviteetti. No kyllähän se näin on että sitä saa tehdä paljon työtä että koira saa tarpeeksi aktiviteettia, mutta kyllä mäkin siitä nautin. Agility on molempien mielestä hauskaa, tykkään käydä jäljestämässä koiran kanssa ja nauttia ulkoilmasta (ja koira nauttii siitä) ja tykkään harrastaa tottelevaisuutta, ja päästä joskus pidemmällekin sen suhteen. Sehän nyt vaan riippuu mistä harrastuksista sitä tykkää ja minne kallistuu. Itsekin olen ensimmäisen koiran hankinnan jälkeen lukenut järjettömästi koiran koulutuskirjoja laidasta laitaan ja hakenut omaa koulutustapaa ja mikä sopii omalle koiralle parhaiten. Kuitenkin valitsen sen keskitien ja oman maalaisjärjen kaikkea lukiessa. Mutta en häpeä myöntää että lukemalla olen saanut tietoni ja olen paljon koulutuksissa koirani kanssa käynyt. Olen koirani valinnut ja sen mukaan ottanut vastuun kouluttaa sen.
Mutta jos ei ole kiinnostusta harrastaa mitään koiran kanssa, ja sen pitäisi olla vaan seurakoirana, niin ei kyllä oo mitään järkeä hankkia isoa vaativaa koiraa jonka kanssa ei pärjää (ja joka ei kouluttaudu itsestään). Silloin se kannattaa hankkia se helposti hallittava pikkukoira, joka ei vaadi ylimääräisiä. Ihmisten pitäisi tunnustaa omat rajansa ja resurssinsa. Mutta siis ei ne isot koirat tietty aina ole vaativimpia (muuta kuin koon puolesta) ja pienet koirat aina niitä helpompia (muuta kuin koon puolesta), mutta yleensä iso vaativa koira on vaikeampi kuin pieni vaativa koira, samoin kuin iso helppo koira kuitenkin voi olla vaativampi kuin pieni helppo koira. Ihan koonsa puolesta!- sivusta seuraaja
No mutta jos tämä miljoona pistettä on aina tuo alottajan kommentointi, ni sillähän tuntuu olevan aika paljon ennakkoluuloja näitä ihmisiä kohtaan jotka ottavat tällaisia isoja koiria - varsinkin näitä ''taistelukoiria'' ym. Että ottavat vain ulkonäön vuoksi, ovat kouluttautumattomia, elävät jopa ehkä sossun tuella ja symboloi samaa kuin amiksilla karvanopat O.o
''aiemmat ennakkoluuloni ja käsitykseni siitä, että tuollaisia koiria ottavat kouluttamattomat ihmiset, pitää paikkansa.. Sinä tuskin olet ollut ammattikorkeassa tai yliopistossa kirjoitusasustasi päätellen. En tunne yhtäkään korkeasti koulutettua, jolla olisi amstaffi tai dobermann, jne. Jotenkin alempi yhteiskuntaluokka viehtyy näihin rotuihin, onhan siellä enemmän puukkotappeluita ja lähiöbaareilujakin..''
'' Voin kertoa, että näiden ns. erittäin haasteellisten dobermannien, rottweilereiden, jne. omistajat ovat moninverroin useammin: tupakan polttajia, kehonrakentajia, vailla korkeakoulutusta, työttömiä tai ns. alemmissa töissä, jne... Varmasti myös sosiaalituen asiakkaita enemmän heissä. Siellä kun puutteellista älykkyyttä korvataan sitten vähän fyysisimmillä jutuilla.''
^Jos nuo on alottajan tekstiä niin ei anna kyllä hyvää kuvaa alottajasta. Ja sanoit että muutkin tämän tekstit on hyviä..???? - Cat1982
sivusta seuraaja kirjoitti:
No mutta jos tämä miljoona pistettä on aina tuo alottajan kommentointi, ni sillähän tuntuu olevan aika paljon ennakkoluuloja näitä ihmisiä kohtaan jotka ottavat tällaisia isoja koiria - varsinkin näitä ''taistelukoiria'' ym. Että ottavat vain ulkonäön vuoksi, ovat kouluttautumattomia, elävät jopa ehkä sossun tuella ja symboloi samaa kuin amiksilla karvanopat O.o
''aiemmat ennakkoluuloni ja käsitykseni siitä, että tuollaisia koiria ottavat kouluttamattomat ihmiset, pitää paikkansa.. Sinä tuskin olet ollut ammattikorkeassa tai yliopistossa kirjoitusasustasi päätellen. En tunne yhtäkään korkeasti koulutettua, jolla olisi amstaffi tai dobermann, jne. Jotenkin alempi yhteiskuntaluokka viehtyy näihin rotuihin, onhan siellä enemmän puukkotappeluita ja lähiöbaareilujakin..''
'' Voin kertoa, että näiden ns. erittäin haasteellisten dobermannien, rottweilereiden, jne. omistajat ovat moninverroin useammin: tupakan polttajia, kehonrakentajia, vailla korkeakoulutusta, työttömiä tai ns. alemmissa töissä, jne... Varmasti myös sosiaalituen asiakkaita enemmän heissä. Siellä kun puutteellista älykkyyttä korvataan sitten vähän fyysisimmillä jutuilla.''
^Jos nuo on alottajan tekstiä niin ei anna kyllä hyvää kuvaa alottajasta. Ja sanoit että muutkin tämän tekstit on hyviä..????"Sivustaseuraaja"lle: Sori, aivan kaikkia tekstejä en lukenut, enkä sanonut että olen samaa mieltä täysin. Hyviä kirjoituksia kuitenkin, ja moni ihan päteviä. Pitää osata ehkä suodattaa provot pois (jos jotain näistä keskusteluista olen oppinut).
En tietty ole ihan samaa mieltä tuosta että millaiset ihmiset ottaa haastavimpia rotuja (tosin mikä toisen mielestä haastava rotu voi toiselle olla helppo), mutta kyllä joskus tietämättömät ihmiset vaan ottaa sitten niitä haastavia rotuja tietämättä edes sitä, koska se vaan näyttää hyvältä. Ja kyllähän noita haastavia koiria otetaan egonjatkeeksi. Multakin joku kysyi, että mieheni on tainnut koiran valita, vaikka ihan oli oma valinta ja tyytyväinen olen täysin ko. rotuun.
Peruspointti on edelleen hyvä. Hyvä koiranottaja miettii valmiiksi omat resurssit ja rahkeet 10-20 vuodeksi, ja ottaa selvää oikeasti koiraroduista, ja siitä millainen koira OIKEASTI sopii itselle. Myös koiran koulutuksesta ja eleistä olisi hyvä ottaa selvää. Varsinkin niiden isojen koirien kohdalla, ettei käy vahinkoja. Kannattaisin koiranajokorttia, ellei se vaan lisäisi pentutehtailijoita yms.
- Pienipoikaolen
Pikkukoiran omistajana olen kummastellut sitä kun isoja, vaativia rotuja käytetään pienillä lenkeillä, meidänkin talossa ja ite otin pienen koiran juuri siksi että lenkkeilen vain 3h päivässä. Olisin ottanut sakemannin mutta luulin että se tarvii harrastuksia ja aktiviteettejä joka ilta. Nyt olen kummastellut näitä talon ympäri kiertämisiä hevosten kokoisten kanssa! Pikkukoira on helppo koska sen voi tarvittaessa ottaa syliin ja kantaa rappuset, jos ei koira pysty vaikka jalkavian vuoksi. Ison kanssa joutuisin muuttamaan pois kolmannesta kerroksesta. Pieniä koiria on vaikeempi saada ja siksi monet ehkä ottaa ison. Oma tyttäreni suunnittelee jotakin keskikokoista seropia, niitä on helppo saada ja ovat halpoja. Järkevääkö? No ei, mutta netistä niitä saa, pilkkahinnalla, kun kasvattajat haluu eroon isoista pentueista.
- Cat1982
No eipä sitä tiedä että käykö ne omistajat isojen koiriensa kanssa vaikka missä harrastuksissa vaikka näet ne vaan pienillä lenkeillä lähistöllä. Mäkin joudun agilityharrastuksiin yms lähteä autolla kun on niin pitkä matka. Kyllä me käydään lyhyillä lenkeillä kodin lähellä ja sitten myös pitkilläkin. Eipä noita naapurien koiria hirveesti näy samaan aikaan lenkillä, mutta uskon että todennäköisesti käyvät eri aikaan. Ja esim. töiden jälkeen käydään heti pienellä lenkillä ja myöhemmin pitkällä lenkillä.
Onhan noitakin jotka käy isojen koirien kanssa vain pikkulenkit, mutta saattaapi silloin olla jotain ongelmakäytöstäkin. En kyllä hankkisi isompaa koiraa sen takia että pieniä olisi vaikea saada, mutta enemmän minäkin pidän sellaisista koiran kokoisista koirista. Jos haluaisin pienen sylissä kannettavan, niin sitä varten mulla on kissa :) - stalkkeriko??
¤Koira voi olla myös kipeä jos vain pieniä lenkkejä käy
¤Koiraa voidaan käyttää jossain muualla lenkittämässä ihan kunnolla vaikka luontoon juoksemaan (viedä autolla/muulla julkisella kulkuvälineellä)
¤Koira voidaan käyttää myöhemmin sitten sillä pitemmällä lenkillä (ei ne tarvitse jokaisella lenkillä sitä 2 tunnin revitystä) - Sakemannixlabbis
Jos on tosissaan hankkinut koiran niin tietysti miettii myös että minkälainen asunto sopii koiralle. Asuin ensin pienessä yksiössä oman sakemanni mix koirani kanssa ja kun koira oli 7kk rupesin katselemaan isompia asuntoja. Koiralla oli ongelma että se pelkäsi rappusia. Alas koira meni raput ihan itse, mutta ylös se meni vähän niin ja näin. Joskus koira jumittui portaiden alapäähän ja koira piti kantaa muutamat raput ylös ja sitten oltiin jo onneksi oman oven takana. Uutta asuntoa kun sitten rupesin katselemaan niin tietysti hylkäsin jo heti ensimmäisenä kaikki sellaiset asunnot jotka keikkuvat kolmannessa kerroksessa ja talot joissa ei ole hissiä. Ei se isonkaan koiran omistaminen ole niin vaikeaa kun käyttää maalaisjärkeä.
- maallaasutaan
kyllä meillä käydään näiden neljän "tappajarodun" kanssa pitkillä lenkeillä ja ihan niin että on paljon ihmisiä sun muita liikkeellä ja harrastetaankin paljon ihmisten/muiden koirien läsnäollessa. me ainakin saadaan paljon katseita ja kehuja kun koirat ovat nätisti hihnassa ja kulkevat vierellä.
ei ihan kannattaisi lähteä yleistämään että kaikkien isojen koirien omistajat hiippailevat yöllä lenkittämässä koiriaan kun eivät muuten pysy hallinnassa jos on liikennettä/ihmisiä ympärillä.
onhan toki niitäkin ihmisiä joilla rotuvalinta on mennyt päin prinkkalaa ja lopputulos on se että saa koiraa/koiria kynsin ja hampain pitää hihnassa.mutta näitä löytyy myös pienten koirien keskuudessakin ja noita yö lenkkeilijöitä.
kerran tampereella käydessäni olin kyläilemässä ystävälläni ja päätimme lähteä lenkille keskustaan koirieni kanssa ja kävelimme hetken kunnes meitä vastaan tuli mies jolla oli kaksi koiraa, toinen oli ainakin tiibetinspanieli ja toinen hiukan pienempi koiruus. kun miehen koirat näkivät neljä omaani about 500metrin päästä alkoi hirveä haukkuminen ja hampaiden loksotus. kohdalla mies hädin tuskin pystyi pitelemään kumpaakaan koiristaan ja riuhtoi hihnoja niin että koirat ilmassa välillä menivät ja koirat koittivat päästä omiini ihan selvästi kiinni. ja vielä ohituksen jälkeenkin pikkukoirat räkyttivät ja pyörivät niin että mies sai varoa askeleitaan. että kyllä pikkukoiristakin äkäsiä löytyy yhtälailla kuin isoistakin.
ja tällä reissulla omat koirat vain kävelivät nätisti ja ihmettelivät että mitäs ihmettä ne haukkuu ja louksottaa kokoajan.- SiberianHUSKY-28
Meilläkin koira aina kattoo ihan kummissaan kun pikkukoirat haukkuu sitä ohituksissa. Kääntelee päätään ja kattoo ihan hölmistyneenä että mikäs juttu tää nyt oikein on? Miks työ messootte? :D
omat koirani ovat täysin samanlaisia kun nuita remmirähjiä olivat sitten isoja tai pieniä tulee vastaan, kummastelevat vain että mikäs hemmetti nuita riivaa , itse en voisi ottaa pientä koiraa koska no en minä tiedä! tässä laumassa on vain suuria hännänheiluttajia, ja niin on ollut aina :)
Omat koirani ovat sekarotuisia, ihania mussukoita jotka tulevat kaikkien kanssa toimeen
- kesäfiiliss
Mulla on kaksi pienehköä koiraa ja ne saattavat räyhätä isommille varsinkin rotikan näköisille, mutta pienemmille ei. Eli te joilla on isoja niin eivät ne tietty räyhää pienille tai samankokoisille. Turha jauhaa, makuasioitahan nämä on, millaisen koiran ottaa ja joskus sattumakin tuo kotiin sellaisen mitä ei ajatellutkaan. Rakastan kaikkia koiria ja hyviä ovat ne omistajat jotka tekevät parhaansa, pahinta on katsoa kun naapurissa asuu laiska nuoripari joka ei viitsi lenkittää malinois-sekoitustaan, kyse on siis vain laiskuudesta(tunnen heidät) ei siitä etteivät jostain syystä voisi, ovat vain niin mukavuudenhaluisia ja koira ei tiedä paremmasta koska päivän ainoa lenkki voi kestää 10min ja muut lenkit on pissatus pihaan kahdesti päivässä.
- big4ever
Mulla 4v rotikka ja se rakastaa pikkukoiria,joita sillä on leikkikavereina.Pikkukoirat osaa olla söpöjä, mutta tää mun neljäs iso koira enkä näe syytä miks hankkisin pikkufifin.Sehän on jokaisen oma asia mut pikkukoiran omistaja ei tarvii alkaa kummasteleen jos iso joskus ärähtääkin pahasti,pikkukoirat kovia räksyttään.Mun rotikat ei oo koskaan tuhonnut asuntoo vain jotain pientä tavaraa esim jos on pöydälle jäänyt ja nekin tehty pentuna.Nyt voin huoletta jättää puhelimet ja muut koira ei niihin koske.Ja minä olen itse rotikkani lempeellä kasvatuksella kasvattanut. Ei siis mitään selätyksii ja luulot pois juttuja niinku useat tekee.Rakkautta ja rajoja,ihan niinkuin lastenkin kanssa.Ja me tosiaan käydään lenkeillä eikä kulman takana kusella...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m1314635Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o1033921Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363549- 513320
- 443097
Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu182559Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest282539- 232226
UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami201878Jussi "Mestari" Halal-ahon sotilasarvo?
Minä vuonna Jussille myönnettiin sotilasansiomitali? Vai myönnettiinkö Jussille sotilasansiomitalia lainkaan?351755