Poikani haluaa erota avioliitostaan, suuri suru on minulla

nikiltä "optimisti-Orvokki":

>> Toivon teidän kaikkien osallisten puolesta, että sinä jaksaisit, etkä katkaisisi yhteyksiä mihinkään suuntaan. Silloin ei kukaan voittaisi, vaan kaikki menettäisivät vielä enemmän.

Toivoisin, etten osallistuisi mihinkään syyttelykeskusteluun, vaan osaisin olla hiljaa sellaisten aikana ja tyytyä "tyynenä" kuuntelemaan, jos olisin sinun asemassasi. - On aina helpompi tarjota toiselle ohjeita, kuin itse toimia oikeaksi uskomallaan tavalla kriisitilanteessa. - Jatkan silti kuvitelmaani tilanteeseen ehkä sopivasta toimintamallista:

Kertoisin kaikille osallisille, että rakastan ja arvostan heitä, enkä haluaisi menettää heistä ketään lopullisesti. Ehdottaisin, että kaikki keskittyisivät yhdessä miettimään, mitä he itse haluavat, ja miten mahdollisimman hyvään tulokseen voitaisiin päästä pitkällä aikavälillä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi vaikuttaa! Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja omista teoistaan, vanhemmat myös alaikäisten lastensa elämästä.

Kun en jaksaisi enempää, voisin sanoa sen ääneen ja kieltäytyä varsinkin menneiden kaivelemisesta. Voisin vaikka käskeä toiset ulos kotoani tai päättää puhelun oman hermostumiseni vuoksi, mutta kertoisin sitä ennen, että haluan jatkaa rakentavampaa keskustelua myöhemmin, kun kaikki ovat rauhoittuneet.

Jossain tilanteessa ajattelutauon ja vaikkapa yhteisen teehetken pitäminen voisi rauhoittaa kiihtyneitä tunteita. Vanhempia voisi varmaan myös välillä muistuttaa, että kaikki päätökset ja teot vaikuttavat heidän omien lastensa elämään. Kysymykset, rakastatko lapsiasi, haluatko heidän parastaan, ja miten se näkyy käytöksessäsi tässä ja nyt, voisivat joskus pysähdyttää vanhemman ajattelemaan asiaa.

Muista, että sinä et ole enää vastuussa aikuisen poikasi elämästä ja teoista. Toivon kuitenkin, että jaksaisit tukea häntä kantaamaan oman vastuunsa ja selvittämään omat ongelmansa. Se hänen on tehtävä ihan itse, sitä ei voi tehdä kukaan muu, ei äitikään. - Sinun tehtäväsi on toimia rehellisesti itseäsi ja muita kohtaan. Uskoisin myös poikasi arvostavan sinua ja rehellisyyttäsi entistä enemmän, jos/kun hän saa oman elämänsä järjestykseen.

Jaksamista ja parempaa huomista sinulle!

Mitä voit tehdä? Mitä voisit sanoa?

Hankalaa antaa mitään ohjetta.
Parisuhteissa ihmisten toistensa kunnioittaminen lähtee monesta eri asiakokonaisuudesta. Jos et kunnioita seksi maistuu "paskalta". Kaikki mättää ja ihmiset eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin eroamisen.
Seksielämä heijastaa parisuhteen onnea. Se on paras mittari valehdellaanko, ollaanko muuten vaan jne.

Jos ei hyvää kunnioittavaa seksi niin sano pojallesi että kyllä niitä naisia löytyy. Uutta puteen ja menoksi.

Ei elämä ole mitään peliä,hetken ollaan yhdessä,tehdään lapset ja
sitten täytyisi jo vaihtaa uuteen ja samat kuviot hetken kuluttua,
kun ei enää huvita!
Elämä on vastuun ottamista ja perheen töitä yhdessä tekemistä.

Kun on oikein pilalle passattuja miehiä,ne vaatii,että vaimon on
oltava kuin äitinsä ennen,eli tehtävä enemmän kuin mies.
Heillä on kehitys jäänyt kesken.

Lapsen mielipide ei ratkaise, tuleeko ero vai ei. Myöhemmin jo aikuiseksi kasvaneen lapsen on oltava asiasta vaiti.

liitosta voi ottaa vain hyvät asiat!

Elämä on kokonaisuus.

Alkoholistin ex:

"Heissä ei ole koskaan vikaa, vika on aina muissa."

Hyvin tiedän minäkin, millainen syyllistäjä alkoholisti on,
koska olen myös sellasen exä.

Kun hän ei juovuksissa pystynyt, niin syy olikin minun.

Alkoholi sen vaikuttaa: halu kasvaa kyllä, mutta mieskunto ei.