Rakastimme, rakastimme, rakastimme syvästi. Meillä oli kaikki. Ja sitten kaikki meni niin helvetin pieleen riitojemme, epäluulojemme ja keskinäisen kilpailumme vuoksi.
Ei voi uskoa todeksi. Tätä ei voi uskoa todeksi.
Jos joku väittää, että sielunkumppania ei voi menettää "koska sielunkumppanuus on vastavuoroista" niin haistakoon...! Kyllä voi, minä menetin.
Ei voi uskoa todeksi. Tätä ei voi uskoa todeksi.
Jos joku väittää, että sielunkumppania ei voi menettää "koska sielunkumppanuus on vastavuoroista" niin haistakoon...! Kyllä voi, minä menetin.
Vastaukset 81
Vanhimmat
että tyhmä oot ollut.
Jos noin on, hän ei ollut sielunkumppanisi.
Kai minä sen itse tiedän! Sielunkumppanuuden kyllä tuntee. Meidän hyvät hetkemme olivat superupeita, mutta olemme samankaltaiset luonteet, ja konfliktit olivat vastaavasti pahoja.
Sielunkumppanuutta on monenlaista, Älkää nyt vain uskoko naistenlehtihöpinöihin siitä, että siihen kuuluu jokin jumalinen yhteys. Minä tiedän, että toista samanmoista ei tule.
kaiken. Sanoin kauan sitten että niin käy mutta et uskonut vaan jatkoit sillä linjalla koko ajan.
Eikä mikään ole vieläkään muuttunut miksikään kaiken tämän jälkeen.
Jos itse ei pilaa kaikkea. Korrekti käytös on hyvä alku.
korrekti käytös ei kuulu kaikille ihmisille eikä kosketa kaikkia ihmisiä.
Aika ylimielistä.
Jos aina täytyy sanoa se viimeinen sana, eikä koskaan osaa pyytää anteeksi, silloinkaan kun tietää olevansa väärässä, niin se sielunkumppanikin lähtee aivan varmasti.
riidat, epäluulot ja kesk. kilpailun, mikä kuulostaa todella oudolta.
Totta, made in heaven this story.... ;)
tommosta paskaa ei tehdä taivaassa.
Siinä tapauksesssa haluan tietää mitä taivaassa tehdään.Ok olen samaa mieltä.Pitää olla realisti.Pikkuhaaveet on ok.
omasta puolestas.
Älä kaada mun niskaan omia ongelmias. ehkä sun pitää mennä terapiaan tai jotain. En tiedä, en jaksa eikä kiinnosta enää.
Voi-voi. Pyysin kyllä anteeksi, välillä sovittiin, hetken meni hyvin, taas riideltiin ja lopulta tuli täystuho. Joskus asiat lähtevät vain vyörymään kuin juna, uskokaa pois.
Siinä oli juuri tuo sielunkumppanuuden ongelma: jos kuvittelee täydellistä sellaista olevan olemassa, toisen virheet tuntuvat suuremmilta. "Eihän minun sielunkumppanini nyt noin toimi". VÄÄRIN!
Luulen, että olemme kumpikin nyt hyvin onnettomia tahoillamme.
mitä tilaa.
Etkö sä nyt j-lauta ymmärrä et sun pitää hoidattaa toi sun pääs ennenkuin alat tuhoamaan ketään toista ihmistä siinä niinsanotussa parisuhteessa.
olet oikeassa. ihmiset eivät ole virheettömiä. jos olet virheetön, sielunkumppanisikin on täydellinen.
Mitä sen toisen ois sitten pitäny tehä erinlailla, että oisitte onnistu yhessä?!
Ymmärtää, että tällainen suhde - lähtökohdat eivät olleet ihan helpot - vaatii aikaa, sovittelua ja oppimista kummaltakin.
aijjai.
mut sitten voi olla myös pikkasen toivoa
Voisin sanoa sanasen sielujen yhteydestä...mutta antaa jokaisen kohdata omansa ilman spookykertomuksia...
Jos olet hän , ymmärrän täysin , ja niinhän siinä kävi niin kuin kerroit , kilpailimme.
ollut.
Te oisitte varmaan onnistunu, jos toinen ois vaan istunu ja ollu hiljaa.
Melko varmaan.
Ois pitänyt vaan hiljaa ja nöyränä sietää kaikki.
Et vastannut siihen, että mitä sen toisen ois pitäny tehdä toisin, että oisitte onnistunu yhessä. Siks vastasin sun puolesta että, toisen ois ehkä pitäny olla hiljaa.
Sä kirjoitit kysymyksen aiemmin eri kohtaan ja eri henkilölle. Vaikkei sua ehkä kiinnosta, kuka siihenkin vastaa.
Tilanne ei sopinut "rakkaalle".
Ei ollut sielunkumppani ap:lla. Sielunkumppanit eivät koskaan kilpaile keskenään, eivät tee toisistaan vihollisia itselleen vaan kaikessa ymmärtävät toista, kestävät toisen vihanpurkaukset, antavat toisen olla oma itsensä ja ymmärtävät toista kaikessa. Sielunkumppani ei petä eikä jätä, hän jää vierelle silloinkin kun ei pitäisi...hän on yhtä sielunkumppanin kanssa toisessa ulottovuudessa, jossa he ymmärtävät täydellisesti toisiaan, heillä on yhteinen sielu ja sävel...heitä on mahdoton erottaa...aivan mahdoton..he palaavat aina yhteen..
tuo yhteys on heillä silloinkin, kun he eivät ole toistensa kanssa tekemisissä...toinen aistii toisen murheet, ilot, surut toisen läheisyyden....sielunkumppani on aina läsnä.
Sielunkumppanuus on jotain muuta. Siihen ei välttämättä liity edes mitään seksuaalisia tunteita. Kaikinpuolinen ymmärrys toista kohtaan, kumpikin täydentää toistaan.
Sitten erikseen sellainen suhde, jossa on ap:n kuvailemia ääripäätunteita. Pala taivasta ja helvettiä, ei välimaastoa, ja ajatusmaailmat eivät aina kohtaa.
Tuohan tarkoittaisi, että kaikki "sielunkumppanuuden" maailmassa löytäneet olisivat suorastaan enkeleitä! Kääntävät aina toisen posken. Nuo ovat luonnekysymyksiä, eivät liity mitenkään sielujen yhteyteen.
Entäs esimerkiksi ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia? Eivätkö he voi siis ikinä olla sielunkumppaneita, koska ongelmiensa vuoksi he tuskin "ymmärtävät toista kaikessa".
Suhtaudut nyt liian juhlavasti sielunkumppanuuteen, ei se mikään symbioosi kuitenkaan ole!!!
Joo. kaiken se kestää :D
http://www.youtube.com/watch?v=zyA4aXwzkqY&feature=endscreen&NR=1
Niitä sielunkumppaneitahan oli useita ja sit on ne liekit erikseen.
Niin. Olen 100% samaa mieltä. Tiedät varmaan, että minulla on ikävä sinua.
Ei tämä voikaan olla todellista.
että sinulla on ikävä. Niin on minullakin. Mutta umpisolmussa ollaan ja lujasti nyt, itse en voi ainakaan olla ensin yhteydessä. Ehkäpä sinä...
Vaikka oikeasti en usko, että olisit täällä palstalla. Auttaa sekin, että saa sanat ilmoille.
Ap, joka on nainen
Joo, melkoisen umpisolmussa. Uskoisit vaan minunkin täällä olevan. Vai ajattelitko, että pidän kaiken vain sisälläni?
sille, että sinä olisit SINÄ, lienevät olemattomat. Tämä viestiketju on luettu 338 kertaa ja Suomessa on varmasti kymmeniä tuhansia ihmisiä ikävissään. En myöskään tiedä oikean sinun tapoja käsitellä ikävää, mutta veikkaan, että et täällä ruikuttajien seassa surffailisi.
Mutta ei se mitään, toivon että umpisolmumme aukeavat.
Ap
Ei se todennäköistä olekaan, muttei mahdotontakaan. Miksen voisi surffailla täällä ruikuttajien seassa? Liikunhan päivittäin myös aivan normaalien ihmisten seassa tehden aivan normaaleja asioita. Miksen siis täälläkin joskus kävisi?
Joku kun jättää lähtemättömän jäljen niin se myös tarkoittaa sitä. Se jälki jää. Toinen ei koskaan kokonaan katoa.
että tässä on taas pienimuotoista kilpailua. Kumpi on oikeassa - oletko se oikea sinä vai et?
Olkoon niin, ole sinä.
Mutta tällaista sanailua se oli usein suhteessammekin. Jostain syystä emme osanneet suhtautua siihen oikein, kiihkottomasti. Kun olisi pitänyt jo nauraa yhdessä, me jatkoimme vääntöä, mikä johti sitten toisenlaisiin syytöksiin, ja lopulta oltiin ilmiriidassa jollei jopa sodassa.
Taisimme kilpailussamme ottaa toisemme liian vakavasti. Osin taustastamme johtuen.
Ap
Vaikeaahan se on suhtautua kiihkottomasti, jos kyseessä on kaksi kiihkeää ihmistä. Juurikin tuo vääntämisen jatkaminen oli tyhmää, niin tyhmää. Epäkypsää käytöstä. Sitten kun valitettavasti vielä sana on jollain tapaa hallussa niin tuli monesti sanottua sellaisia hölmöyksiä joita katui jo ennenkuin oli lause sanottu loppuun, mutta silti tuli vaan sanottua.
Totta. Jatkuva kisa siitä, kuka saa viimeisen sanan. Kumpi oli oikeassa ja saa tahtonsa läpi. Valtataistelua. Jos sinä, niin sitten minä....jos et, niin silloin. Hirveää pakottamista. Armoton taistelu siitä, että toinen muuttuu mieleiseksi.
Ja kaiken aikaa mielessäni ajattelin kuitenkin: "kuinka tuo onkaan niin täydellinen minulle". Ei vaan taistelun laannuttua ole helppoa sanoa sitä mitä oikeasti ajattelee. Haavoitettu ego kitisemässä päässä taustalla ei osaa sanoa sitä mitä todella haluaisi.
Eikö ole sääli, että meitä väärille urille lähteneissä suhteissa olleita on näinkin monta? "Ei kilpailua enää", "sitä se oli" ja minä, ap, ainakin tässä viestiketjussa. Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Luuletteko, että olisitte viisaampia, jos palaisitte uudestaan yhteen kumppaneidenne kanssa? Itse luulen kyllä, nyt kun tiedän paremmin ja olen käynyt tässä läpi aikamoisen koulun. Mutta toisenkin osapuolen täytyisi yrittää samaa, hänenkin pyrkiä suurempaan joustavuuteen, toisen virheiden hyväksymiseen ja itsehillintään. Ei onnistu, jos vain toinen yrittää muuttua.
Pelkään kuitenkin, että minun suhteeni osalta on jo liian myöhäistä. Ainakin haavojen nuoleminen on vielä kesken.
Ap
Jos palaisin hänen (erään naisen) kanssa yhteen, tietäisin varmaksi osaavani välttää ne kompastuskivet jotka meidät johtivat erilleen. Elämänkoulu opettanut minua, ihmistä matkan varrella. Joustavuus ja itsehillintä lisääntynyt kohdallani paljon.
Liian myöhäistä kohdallamme kuitenkin. Kuulin suhteemme jälkeen hänellä olevan uuden miehen jo.
...tietääkseni ole toisia, mutta suhde on muuten melkosen mahdoton. En usko miesosapuolen enää pystyvän joustamaan tai yrittämään, vaikka tiedänkin, että tunteet eivät ole kuolleet.
Tilanne on paitsi äärimmäisen turhauttava myös raastava.
Ap
Miksei miesosapuoli ppystyisi joustamaan? Milloin viimeksi olette jutelleet tai muuten toisillenne kommunikoineet henkilökohtaisesti ko. miehen kanssa?
Hän on itse niin sanonut, ei enää mahdollisuutta meillä. Vihapäissään tosin sanoi, mutta ei hän vastannut enää viestiinikään.
Se siitä, vaikka jotain kesken jäikin ja katkerassa riidassa erosimme. Kuten kirjoitin, olen melko varma, että hänelläkään ei ole helppoa nyt.
Ennenkokematonta.
Ap
Harmillista. Minulla ja hänellä aikaa viimeisestä yhteydenpidosta on jo aika pitkä aika. Emme riidoissa eronneet, aika sivistyneesti loppujen lopuksi.
Sivistynyt ero, siis. Olisi jäänyt parempi muisto. Itse en olisi halunnut riitaa jättää viimeiseksi tunnelmaksi, mutta ei annettu vaihtoehtoja. Nämä jutut kun ovat kahden kauppoja ja ihmisten tavat ratkaista ongelmatilanteita niin kovin erilaisia.
Ap
Mistäpäin ap on?
Sielunkumppani ei petä. Ei jätä. Ei satuta tahallaan... asiat voi riidellä. Hän on aina osa elämääsi. Heitä voi olla elämäsi aikana useita. Etsi uusi skumppari. Ap....oliko muru sielunkumppani sittenkään....tarkoitettu jäämään rinnallesi kulkemaan.
Kaksonen -kaksoisliekki ei ollut ainakaan.
Kerropa sinä, mistä päin ap:n olisi hyvä olla?
Emptyheart tuossa esittää erittäin hyviä kysymyksiä suhteista ylipäätään. Oikeastaan kaikki muut vastaukset noihin kysymyksiin ovat meidän osaltamme ok, mutta tuota pahapoika-syndroomaa ja yli kävellyksi joutumista olen miettinyt ankarasti. Tarkasti ylitseni tuntuu menneen juna, niin lytyssä olen. Erikoista on se, että meidän tapauksessamme myös toinen osapuoli taitaa ajatella samalla tavalla...
ei kannata tollasia lueskella
Kuka sen täällä tietää voi. Ollokoonpa, mistä hyvänss.
Olet siis nainen?Sinäkö jätit, jos et älä turhaan enää roiku väärässä miehessä.
Jos hän ei tule vastaan ja aiheuttaa sinulle vaan pahaa mieltä,..Tässä sinulle muutamia asioita pohdittavaksi asiasta.
- Nainen valitsee, mies valloittaa.Oliko kohdallanne näin, toimiko se vai jäikö jotain kuitenkin puuttumaan?
- Sielunkumppanin kanssa on usein sellainen olo että selvinpäinkin voi jutella ilman kummempia outoja olostuksia ja sielunkumppani myötäilee koska ymmärtää toista positiivisessa mielessä;pari haluaa olla yhdessä. Halusitteko te?
- On mahdollista että kärsit "pahapoika-syndroomasta" ja kuvittelet että se oli se match made in heaven, vaikka tosiasiassa olit matto johon jalat laikaistiin mennen tullen. Vaikka jotain vastusta olisitkin antanut, ei toinen muutu ellei pysty tai halua.
- Nainen tarvitsee kyllä rajat mutta ei alistamista. Jos kärsit ylläolevasta on mahdollista että turhaan mietit omaa osuuttasi, jos toisen käytös oli alistavaa. Muista että rakkaudessa pitää olla itsekäs, että saa itse loistaa, ei pidä antaa toisen viedä valoa, antaa lakata sädehtimästä. Sielunkumppani antaa :)
- Mielenterveysongelmat; jos kumpikaan tai toinen ei hae apua ongelmiinsa, vie hän ennenpitkää mukanaan allikkoon molemmat ja ongelmat pahenee. Onko teidät molemmat diagnosoitu?
- Ei ehkä riitä että temperamentti on samanlainen eikä se ole välttämätöntäkään; myös ne paljon puhutut arvot ja suunta elämässä tulisi olla samansuuntaiset. Voin vain kuvitella sekamelskaa joka syntyy eri arvoisten, räjähtävän temperamentin omaavien mt- ongelmaisten suhteissa... huh!
itse tietysti tiedätte nämä asiat, mutta muista välillä miettiä muitakin vaihtoehtoja..usein me jumahdetaan pahoissa paikoissa ajatuksiin "pakko tän oli olla näin tai näin" mut asioita on hyvä tarkastella ja harkita monelta eri kantilta. Sun tulevaisuus ja onni on sun käsissä, et siihen välttämättä tarvitse "pahaa verta" lisäämään ongelmia :)
Olen kokenut tuon sielunkumppanuuden, oli hyvin erikoista.. juuri kuvailemasi lainen suhde. Ei seksuaalista, mutta "maailma oli meidän kahden". Yhteisymmärrystä ja hyvää oloa. Jonka toiset huomasivat, eivät välttämättä ymmärtäneet, mutta eivät myöskään mukaan mahtuneet, aivan kuin ympärillämme olisi ollut puhkeamaton kupla, joka rajasi meidät muusta maailmasta.
Olen kokenut tuon hyvän ja pahan vastakkaisuuden toisessa suhteessa, aivan päinvastainen suhde kuin sielunkumppanuus, jossa olin turvassa. Tässä olin sekä helvetissä, että hengenvaarassa.
Samoin myös seksuaalisen kipinän suhteen.. toisen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään, kun kipinät ja ilotulitus paukkuu. En siitä nyt enempää.
Monet voivat ajatella kiihkeän suhteen sielunkumppanuudeksi, mikä ei sitä välttämättä ole.
Minullakin meni lähes neljä vuosikymmentä löytämiseen.
Voi kuulemma olla useampiakin.
En kuitenkaan usko vastaavaa enää ikinä löytäväni.
Ei ole mahdollista.
GET REAL
I am.
Tiedät kun koet :)
Toivottavasti koet.
Kyse on ovulaatiosta.
hyvä ettei hungry-
Ap, älä välitä, äläkä yritä syyttää itseäsi.
En aio enää koskaan kuvitella kenestäkään "sielunkumppania", olen kokenut tän ihmisen taholta niin paljon pas kaa, että siihen ynnäytyy koko elämäni aikana kokemani tunteet.
Vihaan häntä. Mikään maailmassa ei tule kääntämään tuota tunnetta muuksi. Vihan määrällä ei ole mitään vertauskuvaa, ja tässä tapauksessa rakkaus ja viha eivät kulje käsikädessä.
Tiedän sen ja tunnen itseni.
Välinpitämättöyyden sanotaan olevan jotakin siltä väliltä, mutta viha on todellista.
Juonteeni syvenevät, verenpaine nousee eikä ajatukseni hänestä kestä päivänvaloa.
Onneksi en omista aseenkantolupaa.
Oletko vihaaja mies vai nainen? Viha on paha juttu, eikä välinpitämättömyys ole mistään väliltä vaan tunneskaalan alin piste.
Kunhan kirjoittelee.
yritä päästä yli, jooko?
hän teki?
Jos oikeasti olet rakastanut häntä joskus, niin miten se vihaksi muuttui? Viha on nopeasti ohimenevä tunne, tai sen pitäisi olla.
Kysyn, koska olen itsekin kuullut sanat "vihaan sinua" sen ihmisen suusta, jota luulin rakastavani.
Ei oltu ei. Mutta nyt ollaan.
Koskaan. Ei saa pyyhityksi pois, normaaleita meistä ei tule.
Minä olin juonut liikaa kahvia ja sinun vittusi vuosi verta , joten onko ihmekkään ettei se toiminut.
Sama tilanne, siksi jäi mieleen.
Lukiessani ja ytimissäni on hän, joka on liian ylpeä taipumaan. Pitää vihansa, on marttyyri, jää yksinäisyyteensä. Meidän mahdollisuutemme meni jo, vaikka se käsittämättömältä yhä tuntuukin.
aina vaan siinä toisessa, sussa ei oo mitään osaa asiaan ?
Teitä oli kaksi ja sinä olet siitä 50 %, mahtaako koskaan olla niin että on noin kuin teit että vieritit kaiken syyn hänen harteilleen.
Mutta monen ajatustapa on juuri tuo että itsessä ei ole mitään syytä mihinkään vaan se toinen on se täysi paska ja syntipukki kaikkeen.
Miksi oli syytä tuntea vihaa ? Eikö sinulla ole siitä mitään hajua ? Osasitko mennä puolitiehen vastaan ?
tullut mieleesi että kukaan ei tunne vihaa syyttä suotta vaan siihen on aina jokin syy.
Miten aggressiivista voi jengi olla? Ihanko tuon paririsen viestin perusteella vedit johtopäätökset? Enpä ollut ennen tajunnutkaan, että suhteessa on kaksi tasaväkistä osapuolta, kiitos tiedosta!
...ja silti tiedän, että meidän suhteessamme toinen osapuoli oli haluttomampi joustamaan ja veti tiukasti omat rajansa, meidän yhteisistä rajoistamme ja tavoitteistamme ei päästy koskaan puhumaan. Riitojahan siitä tuli. Tiedän myös, että hän oli itsekkäämpi. Aika paljon on tullut asioita käsitellyksi ja mietityksi, ja jotkut ihmiset eivät vain sovi parisuhteeseen.
..ja normaalilla ihmisellä viha on vain ohimenevä tunne. Sääliksi käy niitä, jotka vihaavat pitkään. Pitkävihaisuus on pahe, ikävä, ikävä piirre ihmisessä.
Ei se ollut sinun syytäsi. Onnistumiseen ja myös epäonnistumiseen tarvitaan kaksi. Ehkä ette olleet normaaleja, mutta teitte suhteesta sen mitä se oli. Jonkun toisen kanssa voitte molemmat onnistua paremmin. Jokin toinen yhdistelmä tuottaa toisenlaisen tuloksen.
http://www.terve.fi/parisuhde/haluaako-mies-naimisiin-kanssasi-nama-merkit-kertovat
Tässä on totuuden jyvänen. Onnea uusiin tuuliin.
Eiköhän tuolla älykkäällä naisella jo puhalla uudet tuulet!