Kewsken keittämisen

Jos ei lanttu leikkaa, ei kypsy kaalikaan!

Tietysti kokonainen kaali kypsyy hittaammin kuin suikaloitu, iskitkö kokonaisena pattaan.

mitään ivailua ollut, ihan kiva oivallus lantusta . Vika taisi olla siinä, ettei se ollut tunnetun nikin kirjoittama.
Vai oikein palstaivailija !!

Kyllähän minä arvaan, että kaalisopankin osaat keittää. Pitäs minun nuo vitsailuyritykset yrittää jättää, mutta kun tosikoksi on mahdoton muuttua eikä ole haluakaan.
Kualkiäryleitä oon aikonu minäkii, mutten viel saanu aikaseks....isomman satsin kerralla, ni ois sitten vierasvarraakin. Monet sanovat suurtöiseks, eihän se sitä, jos homman ossaa. Ainut hitaampi homma on kaalinlehtien sopivaksi pehmennys, mut kyllä sekin jo rutiinilla menee.

Minä odotan suurenpia kaaleja,näin helpompi yhdestä lehdestä kääryleen. Laitan pienestä kaalista laatikkoa ja keittoja.Syksyn aikana teen ison satsin kääryleitä pakkaseenkin,vieras varaksikin. Kylmällä ilmalla alkaa puikot kilisee,voihan olla että teen vielä kanavatöitäkin. Vikka meillä vuorattu seinät näillä tauluillani.

Tein kesällä uudesta kaalista, kesäkaalista, kääryleitä, oli helppo pehmittää ne jo ennnestään taipuisat lehdet ihan vaan hetkeks kiehuvassa vedessä käyttäen. Ja hyviä oli todella.
Kyllä miekin jo alottanut oon sukkien neulomisen, kutomisen, tarvitsijoita on paljon.
En kyllä muuten mikkään erikoisempi käsityöihminen. En malta tarkempiin töihin ryhtyy, tiiän kyllä kanavatyöt.

Päivän Hesarissa on kaalien esittely koko aukeaman värikuvin : repäisevän rekliini kukkakaali keskellä, kukkamaisen romanttinen romanesku, purppurainen punakaali, on paksoita, kurttua ja kyssää, on muodoiltaan lehtiä ja ruusunnuppujakin. Valkokaali on tavallisin kerivä, mutta saa sitä suipponakin ja kiinalaisena.

Varmastikin alkusyksyn kaalin sait Ruuneperi kypsäksi kattilassasi puolessa tunnissa, mikäli maltoit suikaloida tai silputa. Miksei se kaalipata kattilassakin synny lieden levyllä, uuni vaatii omanlaisensa astiat. Minusta kaalilaatikko voittaa kaalipadan, koska siinä saa rapsakkaa pintaa suutuntumaksi, voinokareet ja korppujauhohunnutus sekä kipakka alkulämpö sen aikaansaavat. Äiti saattoi ensin nöyristää kaalisuikaleet voissa paistinpannulla, laittoi joskus nesteeksi munamaitoa ja pinnalle silavaviipaleita rapeiksi paistumaan, jolloin jauhelihaakaan ei tarvittu.

Kaalikäärylemestareita on palsta täynnään, ja minäkin olen jo niitä niin suuren satsin kerralla vääntänyt, että on päästy lämmittämään ja pakkasessakin on varaherkkuina odottamassa. Sainpa inspiksen laittaa tänään gratinoitua kukkakaalia, kun sitäkin on sellaisenaan keitettynä ja raakanakin pitempään nautiskeltu. Kukkakaalin lohkot keitetään puolikypsiksi, niskaan kunnon sakea juustoinen parilla keltuaisella tuhditettu valkokastike ja juustoraastetta pinnallekin. Hetkeksi kipakkaa ylälämpöä houkuttelevan ruskeapilkkuisuuden saavuttamiseksi, miedommassa puolisen tuntia. Kelpaa lisäkkeeksi vaikka juhla-aterialle , mutta kannattaa tehdä lounasruuaksi iso annos, sitä tekee mieli santsata eikä muuta osaa sillä aterialla kaivatakaan kuin hyvää leipää.
Krran syksyssä leivon vanhan ajan kaalipiirakkaa hiivaleipäjauhotaikinaan, ennen se oli meillä lapsuuskodissa syksyisin tavallinen iltateellä.

"Ken keitetyn paistaa, se makean maistaa" , on jo vanha kansa tiennyt, puurokin paistettiin. Hesarissa näkyy olevan seesamikastikkeella maustetun parsakaali-avokadosalaatin ohjekin. Hmmm... siihen pitäisi ostaa myös parapähkinöitä, vuonankaalia, mangoldia, verigreippiä ja rucolaa...tuota ruokokidesokeria sentään taitaa kaapista löytyä.

Nälkähän tässä tulee, kun lukee hyviä ruokareseptejä, ja vielä kaalista:D joka on niin maukas ja terveellinen!
Vesi kielellä luimkin illalla myöhään Ruuneperin kaalin haudutusta ja ruokosokeria vielä antamaan makeutta,
En kyllä tiedä oliko se vegaanin kaalikeittoa vai lihalla runsastettua, mutta neljännes
kaalinpää on otettava käyttöön nyt jääkaapista !
Eiköhän Amerikan pekoni käy mehevöittämään pintaa laatikossa a'la Ramoonan äidin, taidanpa kuullottaa suikaleet pekonisilpussa, ja jättää vain 2-3 pinnalle makua antamaan.

Kurttukaali sopi hyvin korkeahkon saviruukun *pukemiseen* täytteen ollessa lammas jauhelihaa ja riisiä. Nopeammin kypsyvä, ja hieman miedompi kuin valkokaali.

Moikka kaikki kokkipojat ja tytöt:D

Minä silppuan kaalin pieniksi suikaleiksi ja haudutan padassa sinällään tilkassa öljyä (tai voita). Kun kansi on päällä, höyry pehmentää kaalia ja suikaleet vajoavat alemmaksi, vaikka pata olisi ollut ääriään myöten täynnä silppua aluksi.
Paksupohjainen kattilakin käy.
Sitten vain ne muut ainekset joukkoon ja kypsymään, joko uunissa vuoassa tai hellalla.

Ei kypsyminen niin kamalan kauan vie, mutta mitään pikaruokaahan se ei ole.
Uunissa paras kaaliruoka valmistuu.

Olen saanut Sysmästä maitokaali reseptin ja pari kertaa olenkin sitä laittanut.
Hyvää on ja voi mielensämukaan 'värjäillä' keittoa, samalla se myös maustuu.

Ei uusi kaali kauan kestä keittää, suoramyynnistä ostin n kilon kaalin ja kyllä se oli hyvää salaatrissakin, raastoin sitä juustohöylällä, sain mieluista.

Kaalikääryleiden teosta on ollut juttua 'perheen' yhteisistä talkoista, porukalla saa paljon nopeammin ja paljon enemmän.

Näkyykö että oli ensikertaa uusi näppäimistö käytössä ;-DDD ?

Nyt voisitki Ruuneperi kertoo
siitä perunen keitostas.