Raskausmyrkytyksestä.

Pääkipu ja näköhäiriöt raskausmyrkytyksen oireita.Muista kertoa neuvolassa näistä.
Huomenna sitten selviää verenpaine,johtuuko huimaus siitä.
Ja painonnousu,ei tuo kyllä kovin voimakasta tähän asti,turvotusta voi olla muutenkin.
Vauvan liikkumisesta voit myös kertoa.
On sulla viikkoja sen verran,että varmasti ottavat vakavasti.Yleensähän raskausmyrkytys alkaa oireilla loppusuoralla.

Sinulla ei ole mitään oireita, jotka viittaisivat raskausmyrkytykseen. Raskausmyrkytys tarkoittaa, että verenpaineet kohoavat selvästi (eivät lievästi) eli ovat yli 140/90 jatkuvasti. Pelkät verenpaineetkaan eivät tee raskausmyrkytystä vaan virtsassa täytyy olla proteiinia eli toisin sanoen munuaisten täytyy päästää läpi proteiineja. Jos sinulla ei kumpaakaan näistä ole niin ei sinulla raskausmyrkytystä ole. Turvotus ei ole raskausmyrkytyksen oire, vaan oire tuosta että munuaiset eivät toimi enää-eli ensin pitäisi olla niitä proteiineja pissassa, jotta voitaisiin edes epäillä raskausmyrkytystä.

Viimeisellä raskauskolmanneksella verenpaineet nousevat usein hieman ylemmäs, kuin ovat olleet raskautta edeltävästi. Vatsatoiminta ei liity mitenkään raskausmyrkytykseen, sen sijaan se on mahdollinen selvä syy turvotuksellesi. Turvotus lisääntyy raskauden loppumetreille, samoin kuin voit lukea netistä niin suolisto saattaa laiskistua raskauden edetessä ja siksi monet käyttävät vatsantoimituslääkkeitä. Valkovuoto ei liity raskausmyrkytykseen mitenkään..

"""D-vitamiinikokoukseen Bruggeen, Belgiaan kokoontui 2009 lopulla tutkijoita kaikkialta maailmasta. Lamberg-Allardt oli myös mukana.

Lastentautiopin professori Bruce Hollis (Medical University of South Carolina) esitti Carol Wagnerin kanssa tulokset noin 500 raskaana olevan naisen D-vitamiinihoidosta; hoitokoe oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. Tätä 5 miljoonan dollarin tutkimusta rahoittivat Thrasher Fund ja Yhdysvaltain terveysvirasto, NIH.

Odotavat naiset jaettiin kolmeen ryhmään, jotka saivat D-vitamiinia 10, 50 tai 100 µg päivässä. Tulosten mukaan 100 µg/vrk oli turvallista (ei yhtään ainutta sivuvaikutusta), mutta näiden äitien vauvojen seerumin D-vitamiinipitoisuus (S-D-25) nousi keskimäärin vain 27 ng:aan/ml (67 nmol/l), mikä merkitsee sitä, ettei edes 100 µg/vrk ole kylliksi äidin ravintolisänä, sanovat tutkijat.

Raskauskomplikaatioita, kuten ennenaikaisia synnytyksiä ja tulehduksia ilmeni vähiten niillä naisilla, jotka saivat D-vitamiinia 100 µg/vrk. Naisilla, joille annettiin vain 10 µg/vrk ilmeni kaksi kertaa enemmän komplikaatioita kuin 100 µg/vrk saavilla naisilla.

Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta aikoo pitää suosituksen ennallaan eli raskaana oleville se on 10 µg/vrk. Onko se viisasta ajatellen odottavia äitejä ja heidän vauvojaan?""""


"""D-vitamiinin puutos raskaana olevilla naisilla Yhdysvalloissa ja valtaosassa maailmaa on epidemian luonteinen. J. M. Leen, M.D., Ph.D., ja muiden tutkimus totesi 50 % äideistä ja 65 % näiden vastasyntyneistä kärsivän D-vitamiinin puutoksesta, vaikka useimmat äidit ottivat D-vitamiinia sisältävää vitamiinia (Suomessa suositus 10µg/vrk lisäravinteena raskaan olevalle) ennen synnytystä.

Sikiö käyttää äidin D-vitamiinia ja siksi vitamiinin tarve raskauden aikana lisääntyy. Äidin vitamiinipitoisuus tahtoo laskea kolmannessa raskauden vaiheessa. Tutkimukset osoittavat, että S -D-25 mitattuna napanuorasta synnytyshetkellä on noin 80 % äidin veritasosta.

Ankara puutos raskauden aikana voi luonnollisesti johtaa riisitautiin vastasyntyneellä, mikä johtuu lapsen luuston mineraalien vähyydestä. Erään toisen tutkimuksen mukaan mitä korkeampi äidin S -D-25-taso, sitä alempi on raskauskouristuksen esivaiheen todennäköisyys. Eläinkokeet osoittavat, että D-vitamiinin puutos vaurioittaa pysyvästi sikiön aivoja.

Tutkimukset osoittavat selvästi, että nykyinen suositus 400 ky/päivä (10µg) on riittämätön raskauden aikana eikä nosta merkittävästi napanuoran D-vitamiinitasoa. Hiljattain tehty tutkimus osoitti, että raskaana olevilla naisilla, jotka ottivat 800 ky (20µg) D-vitamiinia alkaen viikosta 27 synnytykseen asti, oli edelleen alle 20 ng/ml (50nmol/l).

Kun tämä kirja oli menossa painoon, ilmestyi uusi artikkeli D-vitamiinista ja raskaudesta. Lääkärit seurasivat 253:a synnytystä bostonilaisessa sairaalassa 2005-2007. Kun lääkärit kontrolloivat muita variaabeleja, he totesivat, että alhaisen D-vitamiinitason alle 15 ng/ml (37,5 nmol/l) omaavat naiset joutuivat neljä kertaa todennäköisemmin keisarinleikkaukseen kuin naiset, joilla oli vähemmän puutosta D-vitamiinista.

Mielipiteeni on, että raskauden aikana naisten tulisi tarkistuttaa D-vitamiinitasonsa noin joka kolmas kuukausi, ja heidän lääkärinsä pitäisi hoitaa heitä ylläpitämään yli 30 ng/ml:n (yli 75 nmol/l) tason ja mieluummin yli 40 ng/ml (80 nmol/l). Joissakin tilanteissa 4000-5000 ky:ä (100-125 µg) D-vitamiinia päivässä saattaa olla välttämätön normalisoimaan äidin D-vitamiinin niin, että se on vähintään yli 30 ng/ml (75 nmol/l)."""

Suomalaisten keskiarvo on alle 40 nmol/l.
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/d-vitamiini.htm

"""""""Raskaana oleva nainen tarvitsee D-vitamiinia 100 µg päivässä. Se vähentää ensisynnyttäjien raskausmyrkytyksen (pre-eklampsian) riskiä noin neljänneksellä, osoittaa yli 23 000 naisen tutkimus Norjan kansanterveyslaitokselta. Myös Kanadassa British Columbian yliopisto tutkii raskaana olevien naisten D-vitamiinilisää.

- Nämä tulokset ovat sopusoinnussa muiden raporttien kanssa D-vitamiinin suojavaikutuksesta raskausmyrkytyksessä, kirjoittavat tutkijat.

Pre-eklampsian oireena on naisen verenpaineen kohoaminen ja virtsaan alkaa erittyä valkuaista, mikä merkitsee munuaisvauriota. Maailmanlaajuisesti raskausmyrkytys aiheuttaa vuosittain noin 60 000 kuolemaa. """"
http://journals.lww.com/epidem/Abstract/2009/09000/Vitamin_D_Supplementation_and_Reduced_Risk_of.18.aspx

UV-indeksi on jo liian alhainen, jotta auringosta saisi D-vitamiinia, joten purkille mars.

Vanha ketju, mutta lisään oman kokemuksen.

Minulla meni raskausaika muuten tosi hyvin, mutta kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista joka viimeisillä päivillä toksemian riistäytyessä käsistä paheni kunnon "oksennustaudiksi". Verenpaine kohosi myös pisin raskautta, ollen alkuun kohollaan noin 120/80-90 ja nousten siitä toisen kolmanneksen vaihtuessa pikkuhiljaa kolmanteen 140/90-100 (rv 20-24).

Osasin vähän pelätä tulevaa, mitta eipähän sitä voi silti tietää mitä tulee tapahtumaan!

Viikon 24 paikkeilla neuvolassa rauhoiteltiin, että ei kannata liikaa stressata verenpainetta. No mutta kyllähän minä stressasin kun alapaineet alkoivat pyöriä 90 sijaan 100 tienoilla. Sainkin sitten neuvolasta verenpainelääkityksen, Selokenia. Kotona jatkoin mittailua, lääke tepsi hetken muttei kauaa.

Paino alkoi yhtäkkiä nousta viikon 24 jälkeen, mikä oli hälyttävää myöskin sillä paino ei ollut tätä ennen noussut raskauden aikana kuin hillityt kolme kiloa. Yhtäkkiä tuli kymmenen kiloa hyvin lyhyessä ajassa. Viikolla 28 painoinkin jo 80 kiloa.

Sitten alkoi tapahtua.

Viikonloppuna su 28 3 voin vielä suht hyvin ja käytiin miehen kanssa saunassa ja hiukset värjäilin, illalla kumminkin mittasin verenpaineet ja huolestuin kun näytti lukemia 158/105. Päätin että aamulla soitan lääkärille. Aamulla paineet olivat vielä hurjemmat 180/116!! Lääkäri käski lähteä äitipolille heti, vaikka olikin aika jo varattu keskiviikoksi juurikin paineitten takia. Liian kovat lukemat.

Lähdin siitä bussilla maanantaina äitipolille, jossa annettiin heti verenpainetta nopeasti alentavaa lääkettä. Pikkuinen ultrattiin ja hän voi hyvin. Ensin ajattelin että saan lääkkeet ja käsketään levätä, mutta luulin väärin.

Paineet pysyi hirveinä. Sain kortisonipiikin. Vietiin synnärille huoneeseen, jossa ehdin olla ehkä 2 tuntia kun lähdettiin jo teholle. Sattui päähän, oksetti. Oli myös niitä leijuvia hopeisia pilkkuja näkökentässä.

Teholla olin pimeässä huoneessa, jossa en saanut edes puhua. Oli tippakanyyli kummassakin kädessä ja katetri, magnesiumit valui ja verenpainelääke suonen kautta sekä nesteitä. Kaikki yritettiin tehdä, jotta saatiin lisäaikaa toiselle kortisonipiikille. Vuorokausi ja yö kului todella tuskaisissa merkeissä, päänsärky jatkui kovana ja välillä oksensin pussiin.

Tiistaina myöhään illalla sitten tehtiin hätäsektiopäätös josta tunnin sisällä meidän pienoinen tyttömme syntyi rv 28 5. Hän syntyi terveenä ja reippaana ja hänet lähetettiin keskolaan. Istukka oli jo ehtinyt kalkkeutua ja mennä repaleiseksi.

Luojan kiitos lähdin maanantaina jo ajoissa äitipolille!! Myrkytys oli raju, nopea ja erittäin vakava. Ties mitä olisi tapahtunut jollen olisi heti aamulla soittanut lääkäriin! Reilu vuorokausi äitipolille menosta lapsi otettiin jo ulos..

Tyttömme voi onneksi hyvin. Minä olin sairaalassa tasan viikon ja kotiuduin verenpainelääkityksen kanssa. Lääkkeillä paineet on nyt jopa matalat, 100/60 luokkaa. Saakin olla siellä minun puolesta, sen verran säikähdin..

Olkaa varovaisia toksemian kanssa! Soittakaa lääkäriin ja äitipolille herkästi jos paineet kohoaa ja hyvänen aika hankkikaa verenpainemittari jos on vähänkään syytä. Olisin ehkä kuollut ja vauva myös ilman mittaria.

Mulla on ollut 2 raskaudessa paha myrkytys, nyt odotan kolmatta ihan alkumetreillä ja kieltämättä hirvittää koenko taas saman. Sillä vaikka kuinka sanotaan että tuo on ensisynnyttäjien sairaus niin näin ei ole, en ole suinkaan ainut jolla se on uusinut seuraavissakin raskauksissa.

Esikoista odottaessa Rr alkoi pikkuhiljaa hiipimään ylöspäin n. vkolla 32. Samoihin aikoihin pissaan alkoi erittyä proteiinia ja n. vkolla 34 proteiinit pomppasi kolmelle plussalle, Rr oli luokkaa 145/95 , kova päänsärky ja hillittömät turvotukset ympäri kroppaa. Naistenklinikalle sisään ja siellä olinkin kunnes käynnistettiin 37 2, poika syntyi sitten siitä seuraavana päivänä. Käynnistyspäivänä Rr oli jo 190/110 ja paino noussut yli 10kg vain 2 pvän aikana. Proteiini ia hurjat määrät vrk keräyksessä. Kirkkaat tähdet vilisi silmissä. Synnytyksen aikana oma tilani heikkeni siihen pisteeseen että tärisin kauttaaltaan ja häilyin jossain tajunnan rajamailla, mikäli lapsi ei olisi syntynyt niin olisi voinut olla vitsit vähissä. Mulla silloin myös istukka kalkkeutunut ja repaleinen. Onneksi lopulta kaikki hyvin.

Kuopuksen kanssa pääsin viikoille 39 1 kunnes sama oli edessä. Tutut oireet ja käynnistys, silloin ei onneksi päässyt yhtä pahaksi.

Mutta kaikille niille jotka omia oireitaan mahdollisesti arpovat ja pelkäävät, myrkytys antaa kyllä selvät oireet ja siihen kuuluu aina Rr kohoamisen, jyrkän painon nousun ja mm. sen päänsäryn lisäksi proteeinin erittyminen pissaan. Proteeinin määrä kohoaa kun tila pahenee ja Rr nousee.
Pahoinvointi, lievä turvotus tai päänsärky yksinään ei tarkoita toksemiaa, nuo liittyvät ihan normaali raskauteen. Hommatkaa rr-mittari ja käykää tarvittaessa antamassa pissanäyte vaikka päivystyksessä mikäli neuvolaan ei pääse, jos proteeinit koholla, Rr ylhäällä ym. ohjaavat sieltä eteenpäin.