ikävissäni. Miten voikin olla, että näin pitkän ajan jälkeen yhä vieläkin? Et sä edes minusta tykännyt, et halunnut minusta mitään, sulla ei ollut aikaa tapailla...ja miksi minä vieläkin itken sun perään? Miksi tuntuu, että jotain jäi kesken? Olen yrittänyt pysytellä poissa sun läheltä, ihailen vaan kauempaa ja valitettavasti hieman kadehdinkin sun onnea...vaikka hyvähän se on, ettei meidän tapaaminen aikanaan vaikuttanut sinuun yhtälailla kuin minuun, joka nyt kärsin hiljaa näissä sekavissa ja yksipuolisissa tunteissani. Voi kun tää tunne loppuis jo ja pääsisin täältä helkkarin palstalta pois, kun täällä ei kuitenkaan tule kuin "sitä itteään" niskaan, kun täällä erehtyy purkamaan tunteitaan.
n > m
n > m
Vastaukset 7
Vanhimmat
auta, sitä paitsi tuo sun itku on kuitenkin enempi itsesäälissä kieriskelyä ja se ei tod saa kenenkään sympatioita. Kumma kun joka viikko joku akka täällä volisemassa. Ei käsitä ei.
Tunteeton olet!!!!
Eikös tää ole Ikävä-palsta? Eikö täällä saakaan ikävöidä? Mitäs täällä sitten saa kirjoittaa?
Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin, ihan kuin minun sormistani tuo....
Toivon sulle vointia ja tsemppiä.
Älä itke miehen tähden. Ajattele, että maailma antaa sun vielä odottaa ja on olemassa sinulle jotain vieläkin enemmän. Paha olo vie aikansa, mutta siitä noustuasi olet vahvempi ja rohkeampi. Älä jää tuohon tilaan....se vie helposti mukanaan.
Siinä ei ole mitään pahaa jos tunteitaan purkaa. Oletko jutellut kertaa eronne jälkeen tälle miehelle? Se varmasti helpottaisi ja pääsisit hänestä irti, eli niin sanottu päätös tuolle suhteelle. Luulisi että mieskin suostuisi siihen, sillä ei kukaan voi olla täysin tunteeton toista ihmistä kohtaan jonka kanssa on seurustellut. Itse en ainakaan voisi näin miehenä menetellä naista kohtaa.
Jos se mies on oikeasti onnellinen niin sinun on jatkettava matkaa, mutta ainahan te voitte hyvissä väleissä olla jos vain sinä siihen kykenet? Kannattaa hakea tukea ystävistä sillä erossa tarvitsee aina läheisiä ihmisiä ja tukea.
Jaksamista sinulle mukavan kuuloiselle ihmiselle. :)
Kiitos tsempistä, vaikka mitään varsinaista suhdetta ei koskaan ollut. Ei siis ole puhuttukaan. Olisin kyllä halunnut olla hänen elämässään edes jollakin lailla mukana, edes ystävänä/kaverina mutta häntä ei ilmeisesti kiinnostanut vaikka yritin lähestyä. Jos olisikin sanonut suoraan, ettei kiinnosta, tuskin täällä enää itkisin, olisi saattanut ollakin helpompaa niin. Koin hänet niin läheiseksi, mutta ilmeisesti tunsin niin ihan yksin vaan. En aio häntä häiritä millään lailla enää. On yritettävä pärjäillä, mutta kovasti aikaa tämä tuntuu vievän.