vasta,,,,
Tämä on tosi !
mitä voi vanhus tehdä kun omaiset on unohtaneet, tai paremminki kiireisiä oman elämänsä kulkijoita,
unohdettu vanhus masentuu, mistä hän voi hakea apua tilanteeseen ?
Yksinäisiä vanhuksia on aivan liian paljon.
Tämä on tosi !
mitä voi vanhus tehdä kun omaiset on unohtaneet, tai paremminki kiireisiä oman elämänsä kulkijoita,
unohdettu vanhus masentuu, mistä hän voi hakea apua tilanteeseen ?
Yksinäisiä vanhuksia on aivan liian paljon.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eilen teemalla Siiri Angerkosken koskettava rooli puhutteli syvältä,
kuinka moni vielä joutuu etsimään asuntoa toisten nurkissa, on vai kysymysmerkki ?
lähinnä pääkaupunkiseudulla se ilmiö on jos on, ei ole pitkiin aikoihin kuultu asunnottomista uutisia,
Omat lapset asuvat kaukana ja heillä on oma perhe huollettavana,
eipä siinä silloin enää ole aikaa ja mahdollisuuksia kaukana asuvia
vanhempiaan hoitamaan !
Kun ei itse enää tule toimeen,niin onhan niitä hoitokoteja monia
joka paikkakunnalla.
seinät tulis päälle, ku ajattelee vanhuutta.
Juu onhan niitä, mutta yksin, kuinka osaa ja kuinka jaksaa olla niin aktiivinen että saisit asian vireille,
ainaki itse tunnen olevani melko avuton,
onneksi on kunto vielä niin hyvä että pärjään itekseni, mutta sitten kun en pärjää, hieman hirvittää tämä yksinäisyys,,
Varmaan on tuttu tunne joskus meille jokaiselle, vaikka lapset ovatkin niin elämä vie heidänkin aikansa,. aivan kuin me itsekin aktiivisempana aikanamme.
Puhelinyhteydessä yritin olla vanhempieni kanssa viikottain, ehkä enemmän kuin omani soittavat, mutta jos kaipaan heitä silloin soitan kyllä :)
Se oma viihtyvyys täytyy vaan löytää, eikä jäädä sitä kelaamaan, mutta silloin kun suru yllättää, onhan meillä lupa nyyhkiäkin hieman, helpottaahan sekin:)
Ihmissuhteet onkin tärkeää säilyttää ja hoitaa, muistaa ystäviään ja pitää yhteyttä!
yksin ihmisellä on vielä vaikeampaa,,,
Joo, on semmosiaki sukulaisia ettei saa yhteyttä pitkiin aikoihin, eivät vastaa puhelimeen, eivät ole koyona, kertakaikkiaan ei saaa yhteyttä kuin joskus hyvin harvoin,
en kehu ittenä, mutta kävin päiviittäin katsomassa vanhempiani ohi työmatkalla, en viipyny kauaa, mutta kuitenkin kävin, koska oli oma perhe ja he odotti ruokaa sun muuta huolenpitoa,
jotain on menny vinksalleen elämässäni, kun koen tuleeni hylätyksi,
nykyään olen jollaintavoin luovuttanu, en jaksa enään itsekkää muuta kuin miettiä kuinka itse selviäisin tästä vanhuudesta yksin eteenpäin.
On kaksi vaihetta yksineläessä. On vapaus tehdä ja mennä minne haluaa, ei tarvitse neuvotella asioista. Lantin toinen puoli on, jos terveys heikkenee ja tarvitseekin joko pientä tai isompaa apua.Eipä apua monellakaan ole saatavilla tai se on heikkoa ja kenelle kertoo huolet sekä murheet henkilö joka olisi täysin luotettava.
Niimpä, puhekaveri olisi aarre jos semmosen omistaisi,
aina kaksin jaksaa paremmin,
jotain on keksittävä, alkaa tämä yksin olo olla jo vaarallista, voi kompatua, kuka on auttamamassa,
alkaa unohteleen tärkeitä asioita, kuka ne sotkut selvittää,
äitini kuoli nuorempana kuin minä, isäni yli kahdeksankympisenä,,
moni sukulainen on kuollu nuorempana kuin itte olen,
katteeksi käy, mun kai pitää elää yli sata vuotiaaksi näillänäkymin,
siksi olisi hyvä keksiä joku yhteisö jossa voisi kommunikoida asioitaan.
mistähän alottais yhteisön löytämisen, ku sitä ei ole omastatakaa ?
Tuo Palveleva Puhelin on kyllä kuuntelevana korvana silloin kun sydän on täynnä, eikä tiedä kenelle voisi suruaan kertoa. Ihan vapaaehtoistyöntekijöitä he ovat, ja tehtäväänsä koulutetut.
Olen joskus saanut hyvän ja rauhallisen mielen keskustellessani leskeyteni alussa kuuntelevan ihmisen kanssa, joka oli juuri minua varten sillä hetkellä.
Tuttavani on "koulutettu" kuuntelemaan näitä yksinäisiä yösoittajia.
Ihmetyttää kun hän ei ennen ollut sosiaalinen tai empaattinen niin
miten ovat tehneet itsekeskeisestä huonosta kuuntelijasta pätevän
tohon hommaan.
Hyvä auttaja hän onkin varmaan, kun omasta tahdostaan on tehnyt ja tekee, minkä hyväksi itselleenkin kokee.
Itselläni on puhelin kiinni illalla kello kahdeksasta aamuun, nyt laitoin sen vasta päälle. Oma aika on omaa aikaa.
jooo, se siinä onkin kun tietää henkilön ja aikasemman luonteen,
pistääki ajattelemaan voiko kertoa kipeitä asioitaan luottamuksella
kun tietää että juorut aikoinaan on aiheuttanu paljon pahaa yhteisöön,
mutta kaikkea hyvää niille jotka voivat ja jotka saa avun keskustelemalla tuntemattoman kanssa.
..näin se menee, usein luottamuksella kerrotut asiat saavat kuuntelijan antamaan asialle siivet. Ikävä kyllä näin asian kertoja saa pahan mielen ja uppoutumaan omiin ongelmiinsa yksin. Maailma on niin kavala ....on hyvä muistaa.
Voiko todella kuonne muuttua ?
Uteliaisuus ihmisten yksityisyyteen voi olla yksi kimmoke haluun auttaa,
ei aina välttämättä vilpitön autamisen halu.
ja useimmiten ikävään suuntaan vanhana. Epäluuloisuus ja kateellisuus lisääntyy, näkee sen palstallakin kirjoituksista.Eikös se ole niitä dementiankin oireita ?
Kun käpertyy kotiin ja netin ääreen, asiat saa vääriä mittasuhteita. Jos ei muuta saada aikaan, niin painetaan peukalolla alaspäin ja sekunnin helpotus seuraa.
Olisikoos siittä apua , ajattelin sitä yksinäisyyttä ,mitä moni pohtii ja pelkää.
Kun on vielä senverran aloitekykyä että hakee oman kuntansa internettisivuilta vanhustenhoitoon kuuluvia sivuja . Niistä voi hyvinkin löytyä ratkaisu ainakin johonkin pulmaan .
Ja ne joilla on varallisuutta saa kaikenlaista apua kun on maksaa siittä avusta .
Mehän ollaan kaikki niin erilaisista lähtökohdista , jokaiselle löytyy jotain
Ainakin täällä minun asuinsijoillani ,on vanhuksille jopa päiväkotia ,ja kaikenlaista toimintaa .
Onneksi olen tottunut olemaan yksin ja jos ne harvat tuttavat haluaa tulla kyläileen , en ole mitenkään iloisaani siittä . .Mutta minkäs teet , kahvit , ja teet laitan ja parasta laitan pöytään . ,kai sitä on jätettävä se kestitys vähemmälle kun ovat ,jo ihan vaivaksi asti
Onneksi on läheisiä tässä lähellä ,niin että jos tarvitsen jotain saan heiltä apua.
Mutta on hyvä kun pärjää ,jotenkin vielä yksinkin.
En oikein ole koskaan sisäistänyt mitä yhteisöllisyys tarkoittaa. Kun ikääntyy, on turha odottaa luokkakokuksiin suurempaa ryntäystä. Kun täytän 90, on parasta mennä hautausmaalle. Siellä he ovat, melkein kaikki.
Itse en kaipaa lähelleni ketään luuseripummia. Jos tunnen itseni yksinäiseksi, menen lähellä olevaan Juottolaan. Siellä on paljon sosiaalisia kännikaloja. Rupattelen aikani ja sitten häivyn.
Kyllä useimmiten on itsestä kiinni, miten elämäsi järjestät, Ainakin vielä silloin, kun jalka jotenkin kapsaa ja aivot raksuttaa. En ole koskaan mikään toisiin takertuja ollut, välillä ihan itse halusinkin elää tämän takanapäin olevan kymmenen vuoden aikana itse "järjestämääni" elämää, kokea, mitä vielä mielestäni oli kokeilematta. Hyvä, rohkea ratkaisu olikin, nyt ei tartte enää kummempia haikailla.
Ei kovin paljon yhteydessä lapsieni kanssakaan oltu. No, nyt on toinen aika, voimme olla läheisiä kenenkään "uhrautumatta", tuntemalla, että nyt on sen aika.
Lapseni tuntevat minut, että sydämestäni teen, mitä teen. Jopa oppinut jättämään tekemättäkin. Aidot tunteet ovat tärkeämmät kuin velvollisuudet.
Kyllä se ns. kemia pelaa omiin läheisiinkin nähden, toisten kanssa vuorovaikutus on enemmän antavaa molemmille osapuolille kuin toisten. Emme tunge toistemme elämään, jelppaamme toisiamme avun tarpeen tullessa, mihin pystymme.
Miehille on helppo mennä kapakkaan kavereita katsomaan, mutta mieten me mummot,
harva meistä kapakka mummoja ovat, jos ja kun omaiset ja lapsenlapset elävät jo omissa työteliäissä perheissään, meidät unohdetaan omanonnemme nojaan,
tahtoisin enemmän jotain yhteyttä ihmisiin kuin pelkkä liikunta eri muodoissaan,
neki on tyhjää parempia harrastuksia, mutta omaisten kaipuu on suunaton jota ei voi kukaan korvata,
se aiheuttaa surua ja masennusta pirteässäki mummossa,
nyt on syksy jotain on keksittävä tähän synkkyytteen.
( heh, meniskö työvoimatoimistoon kyselemään kelpaako johonki ) naurasko ne pellolle seitenvitosen hauraan mummon muuten pirteä.
Ihmetyttää Risikon vaahtoaminen vanhuslain ympärillä, itse oli
sosiaali ministerinä edelliskautena eikä saanu yhtään mitää aikaan, nyt kun SDP on hyvä lain laatinu on kauheen kade, pistää kapuloita rattaisiin senku kerkiää,
aivan naurettavaa Risikon taholta,
ei ihme jos ja kun kokoomus menettää suurimman puolueen imagon.
nyt nousee perussuomaliset suurimmaksi ja SDP toiseksi, kokoomus saa jäädä kolmannelle sijalle.
Risikko ajattelee kokonaisvaltaisesti vanhustenpalvelulakia, mitä kaikkea sen tuomat muutokset aiheuttavat valtion viimeksi kuntien taloudessa.
Toinen ajattelee kunnallisvaaleja ylimitoitus 0,7 henkilöä potlasta kohti 24t vrk, on taloudellisesti mahdotonta toteuttaa. Pääpointti onkin edessä olevat kunnallisvaalit.
Nyt vedotaan jopa aikoinaan ehkä 60-luvulla organisoitu terveyskeskus uudistukseen, joka sinänsä on hyvä uudistus mutta kaiken aikaa hiertää lääkäri- ja hoitaja vaje toiminnassa.
Katsotaan miten veroäyrit kunnissa nousevat kaikkia uudistuksia toimeenpannessa. Pohja se on veronmaksajienkin kukkarossa.
hah, miksi Risikko ei ministerinä ollessaan ajatellu kokonaisvaltasesti ????? hah,
eikä saanu yhtikäs mitään aikaan, vetkutteli silloinki sen näki erittäin selvästi, sen vetkuttelun ,,,
kuinka se nyt muka niin ajattelis, ??? ei voi kuin nauraa,,
kade se on ja pelkää että SDP saa kunniaa oonistuessaan saamaan kunnolisen vanhuslain voimaan,
omaishoitajana toimiminen aiheuttaa etten jaksa millään tätä loputtomiin, tuntuu kuolen pois ja hoidettava jää jäljelle vielä kymmeniksi vuosiksi.
Älähän huoli, näinkin on käynyt, sisko oli puolisokean miehen omaishoitaja, nyt ovat osat vaihtuneet, mies on siskon omaishoitaja - muistisairaus - eipä sillä tässä tapauksessa niin väliä ole kumpi sen omaishoitajapalkkion saa. Hyvä kun kolmiossa toimeen tulevat!
Ihmettelen tuota Gusetsiinarin vouhotusta noista lisähoitajista.?
Tuo määrä kyllä piisaa mitä nyt on,kunhan vain tekevät kukin
työnsä,ettei mene vain kahvipöydässä istumiseksi!
Kunnilla kun ei ole varoja palkata lisää hoitajia,myös lasten
hoitopaikat tarvitsisivat kovasti lisää hoitajia.
Siellä on kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajat.
Entäs koulumaailma,nyt kaikesta siellä vähennetään,ainoastaan luokkakoot kasvaa!
Sinne enemmän rahaa !
Voisi sästää isot rahat kun annettaisiin päiväkotipaikkoja vain työssä tai opiskelemassa käyvien lapsille. Nythän siellä on isot määrät sellaisia, joitten molemmat vcanhemmat on kotona. Osa siitä syystä että kotona ei lapsia hoideta vaan vietetään huonoa elämää. Sitä siis tuetaan. Lapset huostaan sellaisilta !!
Vauvojen äidiit saa viedä isommat hoitoon, vaikka äitiyslomastakin maksetaan. Samat valittaa että on isot lapsiryhmät.
Työssäkäyville nuo hoitopaikat alualkaen on tarkoitettu.
On väärin,että siellä täyttää hoitopaikkoja sellaiset,jotka ova kotona!
Kyllä he voisivat omat lapsensa hoitaa.
Kamalaa tuollainen laiskuus!
Tullut mieleen minullekin että kun jokainen oma persoona ja osa pitää yhteisöllisyydestä niin voisi järjestää sellaisia paikkoja enemmän johon voisi
mennä viettämään aikaa tai asumaan.
Kaikki ei pidä yhteisö asumisesta voisi sitten olla paikkoja joihin pääsisi ja voisi vaikka oma huone olla. Onhan niitä jo mutta ei tarpeeksi joten ei pääse niihin ja maksut ovat korkeita. Riippuisi tietenkin myös vanhuksen kunnosta mitä pystyy itse tekemään. Ruokaa laittaa jos pystyy siihen ellei niin voisi saada valmista ruokaa. Samassa paikassa voisi olla toimintaa ja palveluja, kuntoilua, kampaamo ja kirjasto tai maalusharrastukseen sopiva tila. Käsitöitä tekee jotkut joilla sormet vielä vetreät. Jotkut pitää uimisesta jne.
Tuo kaikki olisikin lähes paratiisi vanhukselle!!!
" unelmista totta ? "
aivan kuin minun suulla kirjoitit, mistä me saisimme semmosen paratiisin,
olen ittessäni huomannu uuden piirteen, ole arka uudessa oudossa seurassa,
varmaan johtuu siitä, kun vuosia olen ollu yksin puolison jouduttua laitoshoitoon.
silti vietän aikaa kaupoissa soppaillen ja kuntoa pidän yllä kuntosalilla ja uimahalleissa jokin verran vielä teen sauvakävely lenkkejä,
mutt ihmiset ja puhekaverit puuttuu, en ole keksiny yhteisöä mihin " kehtaisin " mennä, jokin ryhmä olisi muka olla olemassa jossa puhutaan tai ollaan puhumatta, mutta aikaa olis kiva viettää,
välttämättä en ole kovinkaa puhelias, siksi varmaa olenki yksinäinen,
kaipaan silti toisten ihmisten läheisyyttä.
Mihin perustuu hyvinvointivaltion luokitus, ne jotka sitä hyvinvointia sisullaan ja voimillaan ovat olleet raatamassa, ovatkin nyt huonoimassa asemassa.
Onko missään muussa maassa tällaista porrasta, ylipääsemätöntä, vai onko suomalaiset poliitikon niin ammattiylpeitä etteivät voi kysäistä sitä miten edetään jostain alan koulutuskeskuksista tai vaikka kunnista joissa vanhusten hiuto on kunnossa.
Näitä kuntia on ainakin länsi-Suomesta oli hiljattain ohjelmaa joissa eläkeläiset kävi virkistämässä yhteislaululla ja askartelulla näitä hoidokkeja.
Tämä joka nyt on tosi tärkeä suurien ikäluokkien eläköityessä pitäisi laittaa listalle ykköseksi, ilman puoluerajoja.
Jospa jotain yllättävää ja käänteentekevää tapahtuu, odotellaan vielä.
äisi kohta tehsä, ikkunan pesijä tilaan joltaki firmalta.
Kyllä tämä vanhuus huolestuttaa kun on aivan yksin,
kuka on kaveriana hakemassa hoitoja ja apua kun oma järki kangistuu eikä enään osaa hakea edes apua siivoukseen puhumattakaan muutsa virikkeelisestä elämästä.
työtä on tehty noin neljäkymmentävuotta, eläke on pieni koska naiset on suomenssa toisenluokan kansalaisia, palkat pienempiä kuin miehillä,
meitä on paljon jotka ovat niinsanottuja " tuunareita " olleet työelämässään, palkat naisvaltasilla aloilla on puolet pienempi kuin puolisolla,
kuinkahan meidän mummojen käy kun kunto huononee, muisti alkaa huonontua, voimat hiipuu, sen olen jo kokenu omassa fyysisessä kunnossani, siivous on jo vaikeeta,
lintsaan jo paljon siivoushommista,
ennen kun oli perhe ja paljon lapsia, sitä siivottiin kerran viikossa eikä edes vaivaa tuottanu, oli aivan luonnollista, sitten vielä suuret leipomukset joka viikko, työssä käytiin, pyörällä ajettiin työmatkat, huh huh,
nyt saa muistella kuinka sitä onkaan kaikesta selvinny,
on vaan selvinny, tässä nyt vanhuutta vietän aivan yksin unohdettuna,
lapsenlapsetki jo yli kaksikymppisiä,
en ole kovinkaa vanha vielä hiukan yli seitenkympinen, tein lapset aikoinaan kaksikymppisenä vuoden välein kaikki syntyi.
nyt ovat kaikki viisikymppisiä , ja lapsenlapset yli kaksikympisiä.
Kaikki ponnistelut yksinäisten ihmisten päivien kirkastamiseksi on yritettävä tehdä.
Tämäkin palsta on tärkeä ja laatu määrää tärkeämpi
Mitä voitaisiin tehdä yksinäisten vanhusten hyväksi, yksin ei kukaan selviä,
jokin on menny yhteiskunnassa pahasti pieleen kun ihmisistä on yhteisöllisyys kadonnu,
mielestäni kouluihin kuuluu osittain kasvatus, sieltä sen on lähdettävä,
muistan itse sodanjäleisen koulu aja, silloin opettettiin myös yhteisöllisyyttä kouluissa,
nykyään koulu luistelee lasten kasvatusvastuusta aivan liikaa,
60 -70 luvilla vapaakasvatus oli suuri virhe, nyt niitämme niitä virheitä, tämä yhteisöllisuuden puute on sen seurausta.
joten korjaaminen on alotettava kouluista,
vanhemmat , ei koulu. Kyllä koulussa yhteisöllisyyttä koko ajan OPETELLAAN, ei vain opeteta.