En saa itsestäni selvää, mikä olen?

eksynyt

Hei!

Pyytäisin apua teiltä, jotka tiedätte olevanne transsukupuolisia, sillä en oikein osaa sanoa mikä olen.

Olen jo pari vuotta kohta kulkenut vastakkaisen sukupuolen vaatteissa lähes poikkeuksetta, bindannut jne (olen siis biologisesti naipuolinen). Kun minuun viitataan naisellisilla sanoilla, ärsyynnyn automaattisesti, ja kun taas miehisiä ominaisuuksiani kehutaan, olen taivaissa. Katselen miehiä kateellisena kadulla, ja jo pienestä asti nimenomaan miespuoliset näyttelijät ja kirjojen henkilöt ovat herättäneet minussa sen innostuneen reaktion, että "olisinpa kuin hän".

Mutta mutta. En silti uskalla sanoa itseäni transsukupuoliseksi. Olen melko heikko piipertäjä, en harrasta urheilua enkä haasta muita ihmisiä. Tykkään myös tyttömäisistä asioista, esimerkiksi vaatetuomarina toimiminen kavereilleni on ihan hauskaa. Joskus on ollut mukavaa myös se tunne, kun on oikein kaunis ja miehet katsovat ihaillen. Olen myös fyysisesti todella pieni ja sievä, enkä harrasta liikuntaa. Toisinaan olo on todella tyttömäinen, mikä ärsyttää itseni hengiltä. Sellainen pieni ja hento ja piipertävä (anteeksi kaikille tytöille).

Seksuaalisuudesta en tiedä. Takana on yksi pitkä parisuhde miehen kanssa, mutta seksi ei ikinä toiminut. Minua ei vain kiinnostanut. Fyysisesti paikat toimii ja saatan kiihottuakin, mutta ei minun oikein tee mieli harrastaa seksiä yhtään minkään kanssa. Lesboseksiä en osaa kuvitella, eikä se miehenkään kanssa oikein tunnu oikealta. Ehken ole vain löytänyt sitä oikeaa.

Voisin kai vain epämääräisesti olla tällainen 12-v. pojalta näyttävä sukupuolista ärsyyntyvä ulkopuolinen, mutta joskus olisi hauska edes harkita parisuhdetta. Silloin kai pitäisi osata sanoa, mikä oikein on. Ja tekisi se omallekin mielenrauhalle hyvää.

Olenko vain harhautunut tyttö, joka ihannoi miehiä liikaakin? Jotenkin extrahetero? Voisinko olla trans? Mistä tietää, että tuntee olonsa mieheksi? Monet ovat sanoneet, että sen tietää pienestä pitäen ja tieto on varma, mutta voiko sen oivaltaa myös hitaasti ja vasta näin myöhään (olen siis 26-v.)?

8

182

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nvisankievs

      Jotkut transmiehet eivät oivalla koskaan, vaan juuri pitävät itseään jonain "ekstraheterona". Ei muut voi sanoa mikä sinä olet, mutta se, että olet pienikokoinen ei millään lailla sulje transsukupuolisuutta pois. Tietenkään. Ja onhan naisellisia miehiä paljon. Ei tarvitse olla supermacho. Seksuaalisuus ei sinänsä liity tähän, voit kiihottua mistä vaan. Jos koet olevasi mies, lesboseksi varmasti tuntuukin oudolta ajatukselta. Entä heteroseksi naisen kanssa?

    • kiitos!

      Kiitos vastauksesta!

      Heteroseksi naisen kanssa ei sinänsä kuulosta oudolta ajatukselta, olet siinä kyllä oikeassa. Vaikkakin lähes järjestään naisetkin ovat minua isompia, mikä voisi pänniä, mutta se on eri tyyppinen itsetuntokysymys....

      • eksynyt2

        Mutta en siltikään pysty karistamaan ajatusta siitä, että vaikka ehkä haluaisinkin olla mies, se ei tee minusta miestä. En osaa sanoa, miltä tuntuu olla mies (tai nainen), joten päädyn helposti pitämään itseäni vain tyttönä, joka tahtoisi olla mies, mikä on lähtökohtaisesti varsin onneton olotila.


    • Kauniita miehiä on nähty paljonkin itseään isompien naisten kanssa. Ajattele vaikka tapausta Tom Cruise. :)

    • 00:00

      Ehkä yrität liikaa sukupuolistaa itseäsi.
      Meidät on ns. aivopesty siten, että on pakko olla vain joko mies tai nainen. Jos et tunne olevasi nainen, olet mies, olkoon sitten transmies mutta mies kuitenkin.
      Itseään ei tarvitse pakkolokeroida, jotta muut hyväksyisivät sinut tai sinä itse.
      Jos haluat helpon sanan mikä kuvaa itseäsi, olkoot se sitten transihminen tai jokin muu käsitteellinen mutta neutraali sana, eikä sen tarvitse siten olla joko-tai, jos alkaa ahdistaa.

      Olen sinua pari vuotta vanhempi ja jotkin asiat voivat valjeta miten myöhään tahansa, jos ikää katsotaan.
      Suuntauksien kohdalla en pidä itseäni homona, lesbona, bissenä tai sukupuolisesti miehenä, naisena, transsukupuolisena. Hyväksyisin nuo ja kaikki muutkin vaihtoehtoiset nimikkeet jos siltä tuntuu mutta niille ei ole minulle tarvetta.

      Ne eivät anna minulle turvaa, enkä niitä siten tarvitse, jotta voisin tuntea oloni turvalliseksi ja kertoa kaikille mikä olen. Jotkut ovat vielä siinä vaiheessa, että tosiaan tarvitsevat sen nimityksen itseensä, myös muita ajatellen ja se on erittäin ok.

      Minulla on fyysinen kroppa, jota yleisesti katsotaan olevan naisen, habitukseni taas on yleisesti maskuliininen tai jätkämäinen. Ihmisten ilmoilla minua katsotaan jätkänä, passaan tarvittaessa miesten-wc:ssa, naisten vessoissa varmasti edelleen huudettaisiin ulos, en ole kokeillut.

      kyllä muutoinkin tunnen olevani enemmän maskuliininen ja sinun laillasi vielä pikkaisen särähtää oudosti, jos joku tytöttelee mutta ei niin pahasti kuin ennen. Johtuu varmastikin siitä, koska nykyään ymmärrän paremmin miksi jotkut muut tarvitsevat nähdä ja nimetä sen joko-tain tyylisesti.
      Empaattisuus iskee niiden kohdalla, jotka ensin puhuu minusta poikana ja kun puhun jotain, niiden näkemys muuttuu ja alkaa naama punaisena tytöttely.

      Minulla on myös vahva feminiininen osa, mikä voi näkyä jollain muulla tavalla kuin pinnallisena asiana. Voin olla aika tyttömäinen tai hienohelma tietynlaisten ihmisten seurassa tai tietynlaisten asioiden kohdalla.

      Seksi ei ole niin tärkeää kuin joskus ennen mutten silti pidä itseäsi a-seksuaalina. Jos välillä tulee hetkiä jolloin olisi mukava telmiksellä naisen kanssa, voisin mielelläni pitää esim. strap-onia ja antaa nautintoa muullakin tavoin, kuin omilla avuillani. En tiedä onko se sitten hetskuseksiä mutta en tiedä vielä muutenkaan mitä tarkoitetaan heteroseksillä ja lesboseksillä, muutoin kun yhdessä on nainen-mies ja toisessa nainen-nainen.

      Jos tutustuisin parisuhteen kannalta uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen, minulla ei olisi tarvetta kertoa mikä olen, koska se ei kertoisi oikeastaan mitään. Mieluummin näyttäisin sen hänelle. Suuntaa antavia asioita voi aina kertoa itsestään mutta ne ovat tosiaan aina vain tienviittoja sinuun mutta ne eivät ole sinä.

      Ehkä haluatkin olla mies ja että sinua kutsutaan aina pojaksi, jätkäksi tai mieheksi mutta et tunne olevasi siihen "oikeutettu".
      Se mitä tunnet olevasi, olet jos sitä.
      Jos et tunne mutta haluat tuntea, silloin omat ajatuksesi ovat esteenä, mitkä voisit vain murehtimisen sijaan poistaa tieltäsi ja vain nähdä itsesi sellaisena mikä olet.
      Ja juuri toi ennakkoluulosi miehestä ja naisesta ehkä vallitsee sinussa, että luulet olevasi oikeutettu vain naisena olemiseen, etkä miehenä.
      Ehkä huomaat joskus, että se olikin turha ennakkoluulo.

      • aloittaja3

        Hei!

        Kiitos pitkästä vastauksesta. Sain siitä paljon ajateltavaa, vaikka en olekaan ihan varma siitä, kuinka hyvin tuo lokeroimaton elämä kohdallani onnistuisi käytännössä.

        Vaikka en itse lokeroisi itseäni, ulkomaailma tekee niin kuitenkin. Mitä enemmän pyrin olemaan ulkona sukupuolesta, sitä enemmän ulkomaailma muistuttaa minulle, että rooleja on valittavana vain kaksi. Minua kohdellaan lähes pääsääntöisesti naisena, mutta silloin harvoin kun olen saanut kohtelua miehenä, se on ollut hyvin erilaista kuin naisena kokemani. Saatikka sitten silloin, kun olen saanut kohtelua pikkupoikana :P

        Tavallaan rooli myös antaisi turvaa: ei tarvitsisi tuntea oloaan niin kummalliseksi, eikä tarvitsisi selitellä outoa olemassaoloaan.

        Yritän miettiä sitä, mitä sanoit. Olen varma, että olet oikeassa siinä, että omat ajatusmallini ne minut onnettomaksi tekevät. Ne vain eivät ole niin kovin helposti muuteltavissa. Olet myös varmaan oikeassa siinä, etten koe olevani tarpeeksi miehekäs ollakseni oikeutettu olemaan mies. Mutta katsotaan, josko joskus onnistuisin näkemään itseni puhtaasti "sellaisena kuin olen", kuten sanoit. Se on loppujen lopuksi kai se, mihin olen pyrkimässä.


      • 00:00
        aloittaja3 kirjoitti:

        Hei!

        Kiitos pitkästä vastauksesta. Sain siitä paljon ajateltavaa, vaikka en olekaan ihan varma siitä, kuinka hyvin tuo lokeroimaton elämä kohdallani onnistuisi käytännössä.

        Vaikka en itse lokeroisi itseäni, ulkomaailma tekee niin kuitenkin. Mitä enemmän pyrin olemaan ulkona sukupuolesta, sitä enemmän ulkomaailma muistuttaa minulle, että rooleja on valittavana vain kaksi. Minua kohdellaan lähes pääsääntöisesti naisena, mutta silloin harvoin kun olen saanut kohtelua miehenä, se on ollut hyvin erilaista kuin naisena kokemani. Saatikka sitten silloin, kun olen saanut kohtelua pikkupoikana :P

        Tavallaan rooli myös antaisi turvaa: ei tarvitsisi tuntea oloaan niin kummalliseksi, eikä tarvitsisi selitellä outoa olemassaoloaan.

        Yritän miettiä sitä, mitä sanoit. Olen varma, että olet oikeassa siinä, että omat ajatusmallini ne minut onnettomaksi tekevät. Ne vain eivät ole niin kovin helposti muuteltavissa. Olet myös varmaan oikeassa siinä, etten koe olevani tarpeeksi miehekäs ollakseni oikeutettu olemaan mies. Mutta katsotaan, josko joskus onnistuisin näkemään itseni puhtaasti "sellaisena kuin olen", kuten sanoit. Se on loppujen lopuksi kai se, mihin olen pyrkimässä.

        Ei se että tarvitsisi jotain radikaalisti muuttaa.
        Yhdestä ääripäästä on helppo mennä toiseen ääripäähän. Se mikä on yhdelle helpompaa olla lokeroimaton, voi toiselle on hyvin vaikeaa, eikä sitä kannata pakottamalla muuttakaan.

        Joskus riittää, että näkee niiden asioiden läpi, mitä ulkomaailma haluaa antaa ja toteaa etteivät ne ole yhtä kuin oikea, aito minä.

        Kaikkea hyvää sinulle ystäväiseni.


      • aloittaja4
        00:00 kirjoitti:

        Ei se että tarvitsisi jotain radikaalisti muuttaa.
        Yhdestä ääripäästä on helppo mennä toiseen ääripäähän. Se mikä on yhdelle helpompaa olla lokeroimaton, voi toiselle on hyvin vaikeaa, eikä sitä kannata pakottamalla muuttakaan.

        Joskus riittää, että näkee niiden asioiden läpi, mitä ulkomaailma haluaa antaa ja toteaa etteivät ne ole yhtä kuin oikea, aito minä.

        Kaikkea hyvää sinulle ystäväiseni.

        Kiitos. Kuten myös sinulle.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      206
      4974
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      292
      3085
    3. 134
      1797
    4. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      228
      1647
    5. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1451
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1223
    7. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      76
      1173
    8. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1164
    9. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      78
      1129
    10. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1128
    Aihe