Jehovantodistajat ja helluntailaiset kristittyjä?

Kummassakin porukassa on raamattumagia myös käytössä. Omista ideoista tehdään kristallipallotulkinnalla aina jumalan sanaa.

Hei.

Tässä linkissä on aika nasevasti esitetty, millaisia eri tapoja ihmisillä on uskontojen vuoropuhelussa
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/A3BA38F30D09A916C225713A0029A2E3?OpenDocument&lang=FI

Voidaan kysyä kuka on kristitty, ja sitten heti perään, että kuka sen määrittelee. Virallisesti Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä, koska he eivät usko kolminaisuusoppiin ja heidän pelastuskäsityksensä on varsin poikkeava kristillisestä armo-opista. Kuitenkin loppuviimeksi vain Jumala itse pelastaa. Meidän rajoitteemme ovat vain maallista elämää varten, me emme voi omia tietoa toisten sieluntilasta mitenkään

Meiju, diakoni

Kummatkaan eivät ole kristittyjä. Suomalaiset kristityt ovat niitä jotka kuuluvat Evankelisluterilaiseen kirkkoon eikä johonkin ihme lahkoon jossa noudatetaan ihan omia kieroutuneita sääntöjä.

Oikeassa olet niissä on paljon samoja piirteitä mm. naisten alistaminen on yksi.

Ei silä että luokitellaan ryhmäksi, tarkoiteta ikuisuuskohtaloa. Objektiivisesti täysin tieteellisesti tarkasteltuna jehovantodistajat ja mormonit eivät ole kristityitä, vaikkakin alkunsa saaneet tästä. Lisäksi esim. teosofia ei ole kristinuskoa. Nämä ovat määritelmiä, ei tässä puututa siihen, kuka joutuu kadotukseen jne.

Sivistyneessä maailmassa vain on tapata luokitella asioita.

Niin että tiedoksi kaikille, en aio ottaa jehovantodistajien tekosia kristityiden piikkiin (todennäköisesti ovella kävijät lehtisten levittäjät ovat jehovantodistajia esim. Luterilainen kirkko ei käy ovellanne. Sinne pitää mennä itse. ). Sen sijaan helluntailaisia objektiivisesti tarkasteltuna pidetään vielä kristittyinä ja katsotaan sisältävän sen verran kristinuskon ydinaineksia, vaikkakin poikkeaa kyllä aika paljon ihan tavallisesta luterilaisuudesta esim.

Mitä taas tulee siihen, hyväksytään naispappeus ja vihitäänkö homot, sillä ei todellakaan määritellä kristittyyttä. Näemmä yksi nykyajan harhaopeista, joka luulee, että tällaisilla voidaan rajata ulos jokin porukka.

Itse en toki helluntailaisia miellä itseäni kiinnostaviksi kristityiksi.

Kristittyjen joukko on tiukimmillaan rajattu niihin, jotka hyväksyvät ekumeeniset uskontunnutukset. Suomalaisista näitä on noin neljännes. Toinen neljännes sanoo itse, ettei ole kristitty. Monet näistä kyllä ovat paljon kristillempiä, kuin kristittyinä itseään pitävät. Sitten on tämä puolet suomalaisista, joka ei oikein itsekään osaa asiaa ratkaista.

Kaipa se kristityn määritelmä kuitenkin on siinä, että pitää toisinuskovia harhaoppisina ja puhuu kovaan ääneen Jeesuksesta Jumalana. Ainakin tämän määrittelyn mukaan helluntailaiset ovat oiken mallikkaita kristittyjä.

Entisenä helluntaisena ja nykyisenä tavallisena kirkkoon kuuluvana uskovana en näe helluntailaisia mitenkään kristittyinä. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että noissa piireissä naisen elämä ei todellakaan ole mitään helppoa.

Lapsuuteni kasvoin tiukan isäni valvonnassa mikä oli hyväksyttävää veljilleni ei todellakaan automaattisesti tarkoittanut samaa minulle ja monet tukkapöllyt siitä saikin kärsiä. Ammatinvalintani suoritti lähinä isäni joka painotti olevansa perheenpää ja jonka auktoriteettiä äitini ei uskaltanut uhmata ja asettua puolelleni. Seurustelu aika jäi lyhyeksi ja naimisiin piti mennä nopeasti perheen ja yhteisön painostuksesta. Mieheni luonnollisesti oli samasta seurakunnasta ja isäni valta päättää asioistani siirtyi hänelle.

Pian avioon menon jälkeen yhteisön naiset alkoivat kyselemään, että joko sitä perheenlisäystä on tulossa. Yritin siinä sitten selitellä, että ajateltiin ensin ostaa asunto ja saada asiat kohdilleen mutta jo parin kuukauden kuluttua miehelleni oli tehty selväksi, että lapsia olisi syytä alkaa laittamaan välittömästi. Yritin asettua vastahankaan ja sain elämäni selkäsaunan ja saarnan siitä kuinka hän on nyt "minun pääni"

Käytännössä vailla ulkopuolisia kontakteja ei auttanut muu kuin alistua. Tehtyäni lapsen ei tullut kysymykseenkään, että olisin voinnut äitiysloman jälkeen mennä töihin vaan kotiin oli jäätävä. Tuona aikana yritti mieheni aktiivisesti saattaa minut luonnollisesti uudelleen siunattuun tilaan mutta Luojalle kiitos luonto oli saattaanut minut "virhetilaan" ja lisää lapsia ei kuulunut.

Tuosta sain sitten kyllä kuulla paheksuntaa ja kärsiä ne lukuisat rukoushetket kun parannusta minulle rukoiltiin ja luonnollisesti jouduin tuon virheen jonkinlaisena syntinä tunnustamaan. Kuulinpa jopa, että se olisi rangaistus jostakin aikaisemmin tekemästäni synnistä.

Lapseni ollessa nelivuotias menin sitten henkien taistelujen jälkeen työelämään. Oli ihanaa päästää normaalien ihmisten joukkoon jotka eivät kokoajan pohtineet syntejä ja saatanan juonia. Samoihin aikoihin mieheni jäi kiinni, että hänellä oli suhde nuorempaan naiseen. Minulle teroitettiin seurakunnassa, että minun tulisi vain tilanne hyväksyä, antaa anteeksi koska miehen liha on niin heikko ja annettiin jopa ymmärtää, että tavallaan olin itse edesauttanut tilanteen syntyä sillä, etten voinnut enään saada lapsia ja ehkä siksi mies haki lohtua muualta.

Olin aivan rikki mutta omasta yhteisöstä ei tukea löytynyt. Yritin mieheni kanssa asiasta keskustella ja sain tuntea "herrani vihan" nyrkiniskuina ja potkuina ja hän teki kyllä selväksi, että suunsa kannattaisi asiasta sulkea.

Lopulta istuin eräänä iltapäivänä työpaikkani pukuhuoneessa itkua tuhertaen ja työkaverini sattui siihen. Hänen kanssaan sitten asioita keskusteltiin ja niin sain voimaa hankkia työnantajan kautta itselleni ja lapselleni vuokra-asunnon ja laittaa avioeron vireille.

Tuon mukana meni sitten suku ja monet ihmiset joita ystäviksi luulin. He kun eivät voi pitää minuun yhteyttä kun en enään kuulu heidän seurakuntaan. Tuosta on jo viisitoista vuotta. Joka joulu lähetän vanhemmilleni tervehdyksen ja valokuvan heidän lapsenlapsestaan mutta yhtään vastauta en ole saannut.

Tästä kaikesta johtuen en näe helluntailaisuutta siinä valossa, että se olisi tulvillaan kristillistä armoa ja rakkautta. Mielummin kuulun kirkkoon ja siihen pahaan liberaali joukkoon jossa kuitenkin on edes rahtunen sitä lähimmäisen rakkautta ja kunnioitusta.

"Eheytynyt?"

Sait siis tuntea kristinuskon ihan omissa nahoissasi asti ja nyt pidät enemmän kristillisestä menosta?

Mikä sinut saa ajattelemaan, että tämä kirkon kristinusko olisi jollain tavoin parempaa kristinuskoa?

Hellareita on 115 miljoonaa ja helluntailaisuuteen pohjautuvia lahkoja on 345 miljoonaa. Huomavasti enemmän kuin luterilaisia. Todennäköisemmin ne on oikeassa kuin luterilaiset.

Eheytynyt,

En minä pilkkaamaan pyri. Sitä vain ihmettelen, että hyppäät uuten kristittyjen juttuun, kun olet yhdestä kristittyjen jutusta päässyt eroon.

Joissakin protestanttisuuden haaroissa ja sitten näissä helluntailaisissa jutuissa on minusta se vika, että ne lähtevät aina siitä, että mitään kirkkoa, sen paremmin katolista kuin luterilaista tai ortodoksista ole muka ollut koskaan tarkoitustakaan perustaa tänne ja nämä ovat sitten erheytyneitä ja peräti "porttokirkkoja". Tälläkin palstalla vastaavat vapaat suunnat ja mitkä lie nämä helluntailaiset käyvät jauhkottamassa samaa asiaa ja tämä se suuri erehdys minusta heiltä eniten.

Vaikka nämä kirkot olisivat tehneet mitä virheitä tahansa ja eivät tietenkään ole sen täydellisempiä mikään mukaan kristillinen yhteisö täällä, on kuitenkin turha luulo, ettei niitä ole koskaan tarkoitettukaan tänne. Eihän tästä asiasta kukaan olisi onnistunut kuulemaan eikä taitaisi olla mitään Raamattua täällä enää. Yleensäkin tämä sanoma on taidettu tarkoittaa vähän enemmän kuin pikkuporukoille. Toki helluntailaisillakin on alkanut jo esiintymään edes hiukan ekumeenista suuntausta.

Tällä palstalla onkin eniten ihmetellyt näitä porttokirkoiksi haukkujia, kun olen ollut siinä käsityksessä, ettei enää edes katolinen kirkko pidä kadotukseen joutumisena sitä, että kuuluu "väärään seurakuntaan." Näissä ovat vain painotukset erilaisia. Sikäli on ollut hämmäsyttävää kun täälläkin kuulee jonkin Balttiksen jankuttavan väärästä ehtoollisestamme, peräti kadotukseen johtavasta. Olisi kyllä kiva kun tänne ottaisivat osaa myös asialliset kirjoittajat, jos kyseisissä suunnissa niitä on.

jokseenkin noin on kuin ap sanoo.
jyrkkiä mitkä jyrkkiä.

Toisaalta ei kaksi yhteistä asiaa tarkoita että olisivat yhtä ja samaa. Opillisissa näkemyksissä kyseisillä kirkkokunnilla on eroja valtavasti. Voi vaikka tutustua siihen kuinka he uskovat. Merkittävin erovaisuus ja myös erottavin, lienee usko siihen kuka/mikä Jeesus on.

Jehova -nimi on väärä muoto Jahvesta.

Ensimmäinen käsky sisältää esipuheen, joka kertoo, kuka Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Käskyssä Jumala ilmoittaa myös nimensä Jahve. Tämä on suomennettu sanalla Herra. Septuagintan kääntäjät käänsivät Jahve-nimen sanalla Kyrios eli Herra.

JHVH on Herra hepreaksi, kuten se on translitteroitu Toorassa, ja on äännettynä kuulunut sanana Jahve. Jahve on lyhennetty Jumalan sanoista "Ehyeh asher ehyeh" tai "ehje a er ehje" (2 Moos.3:14). Tuossa Raamatun kohdassa Mooses kohtaa palavan pensaan eli nuotion takana puhuvan Jumalan eli hallitsijan, ja kysyy tämän nimeä.

Raamatun sanojen taustalla on heprean olla-verbi haajaa, josta eri muunnoksia ovat olen mikä olen, minä olen se mikä olen, minä olen oleva se, joka olen oleva, minä olen oleva se mikä olen oleva, tulen olemaan sellainen kuin tulen olemaan tai saan olemaan, mitä saan olemaan tai jokin edellisten yhdistelmä.

Jehova sana on otettu adonai-sanan vokaaleista. Heprean kieliopissa Y eli yod-kirjaimen perään ei voi laittaa a-vokaalia, ja sen takia muut kuin Jehovan todistajien kääntäjät ovat laittaneet nimen muotoon Jehovah tai Jehovih eli laittoivat nimen Elohim vokaalien mukaan.

Kun vokalisaatio lisättiin heprealaiseen konsonanttitekstiin, JHWH nimeä ei vokalisoitu alkuperäisen ääntämyksen mukaan, vaan nimen tilalla luettiin joko sana Elohim = Jumala, Adonaj = Herrani, tai ha-Shem = nimi, ja vokaalit lisättiin näitä sanoja mukaillen.
Y ei ole suomen kielessä konsonantti, mutta muualla sitä käytetään konsonantin parina ja J-kirjaimena. Tetragrammissa ei ole J-kirjainta, koska sellaista kirjainta ei ollut olemassa Jahven aikaan. J, j-kirjan muodostettiin i-kirjaimesta n. v. 150 jaa. Transkriptiossa sanat siirretään kirjoitusjärjestelmästä toiseen ääntämistä mukaillen, jolloin tetragarammi olisi IHVH.

Translitteroinnissa nuo sanat siirretään siten kuin ne alkuperäisessä kielessä on kirjoitettu, jolloin oikea kirjoitusmuoto on YHWH.

Jahve-ääntämys on melko varma käännösten ja sen perusteella, että monissa nimissä käytetään jeh(o)- tai jah(u)-liitettä jumalan epiteettinä. Jesaja on Jesa'jahu = Jahven pelastus, psalmeissa kehotetaan hallelu-jah = ylistäkää Herraa. Jahve-nimi esiintyy myös Vanhan testamentin ulkopuolisissa lähteissä, ensimmäistä kertaa moabilaisessa Meshan kivessä 800-luvulta eaa.

Muutetaan tekstiin nimen etukirjain vastaamaan äännettä ja siitäkin käytetään satoja vuosia myöhemmin muodostettua kokonaan uutta kirjainta. Lisäksi jätetään kokonaan pois vokalisoidusta nimestä neljäsosa kirjaimista eli viimeinen h. Mutta ehkä sana hawah halutaankin muuttaa hauvaksi. Ainakin tuo Jehovan todistajien nimen käytön arkeistaminen viittaa siihen.

Johanneksen evankeliumin "Minä olen"-lauseiden erityinen merkitys on, että siinä muodossa kuin Jeesus ilmaisua käytti, "minä olen" (kr. ego ime) on täysin sama kuin se, jota Jumala käytti ilmoittaessaan oman nimensä Moosekselle.

Tästä sanamuodosta Jeesuksen aikalaiset ymmärsivät hänen samastavan itsensä Jumalaan ja siitä johtuivat myös jumalanpilkkasyytteet niiden taholta, jotka eivät uskoneet Jeesusta.

Mutta kun niiltä Jehovantodistajilta puuttuu se ikuinen hel-vetti?
Eikö se ole perinteisen kristinuskon peruspilareita, että usko Jeesukseen Tai
pala elävältä, kärsi, kidu ja usko sitten Jumalan armoon, Rakkauteen, Jeesukseen hel-vetissä...ikuisesti.
Siellä hel-vetissä voimme sitten vitsailla, miten odottavan aika käy pitkäksi jne.

Eivät ole. Pitävät naisiansa niin huonosti. Kaikki tollaset epämääräset lahkot tulisi kieltää Suomessa.

Eivät ne Jehovat taida haluta tulla liitetyksi ns. kirkko porukkaan. Helluntailaiset taas pitäisi potkia ulos kirkon helmoista niistä ei kuulu koskaan mitään hyvää. Näkeehän sen tällä palstallakin minkälaisia ovat käsitykset ja tavat ovat jostain viiskytluvulta, kaikkea vastustetaan ja äänekäs korostus siitä kuinka he ovat ainoat oikeat uskovat.

Onhan niissä paljon samoja piirteitä. Naisia pidetään heikompina astioina, nainen on aina miestä alempana niin kodissa kuin seurakunnassa, molemmat omaavat käsityksen siitä kuinka ovat ainoita oikeassa olijoita, uskon tuputtaminen, käännyttäminen ovat myös yksi yhdistävä tekijä.

Helluntailaisethan voisivatkin ryhmäytyä Jehovien kanssa mukaan mahtuisi vielä lestaadiolaisetkin. Noita kolmea kun yhdistää "hoitokokoukset" ja se, että naitetaan joku kahdenkymmenen ikäinen tyttönen jollekkin vanhalle kurpalle.

Saataisiin kirkkoakin siinä samalla siistityksi ja pääsisivät lestaadiolaiset ja helluntailaiset mieleiseensä porukkaan joka jakaa samat näkemykset.

Jehovan Todistajat eivät ole kristittyjä,se on harhaoppi.Jehovan Todistajilla on oma muunneltu raamattunsa.
Täällä lyhyesti miten he uskovat http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=87

Helluntailaiset ovat kristittyjä tässä linkki vertailtavaksi http://jeesusrakastaasinua.vuodatus.net/blog/3081471/nain-uskon/

Tässä hieman jaottelua. Repikää siitä.

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/

Onko Jehovan todistajat taikka helluntaiset kristittyjä, niin on tällä foorumilla väärä kysymys.

Kysymys pitäisi olla, että omaavatko nämä luterilaisen uskon ? Luterilaisuudessahan on toimintapana, että usko syötetään taikka tungetaan ihmisen sisään väkisin ihmisten tekemän rituaalin keinoin ? Tämä systeemi on otettu pakanuudesta - ei kristinuskosta.


Jos taasen halutaan katsoa mikä seurakunta on kristillinen, niin silloin katsotaan Jumalan sanasta. Kuinka monta sellaista asiaa seurakunnan toiminnasta löytyy, jota ei ole Jumalan ilmoituksessa ihmiselle annettuna.


Lähteenä voisi olla Vartiotorniseuran pääjulkaisut, katekismus, helluntailaisten julistus "Mitä uskomme?" taikka minkä muun seurakunnan perusjulkaisu.

Pappi - Meijun - sinänsä kauniiksi tarkoitetun - kirjoituksen kautta voimme mielestäni aika hyvin arvioida luterilaista uskoa. Oletan tässä, että Meiju kirjoittaa luterilaisen periaatteen mukaan näin sanoen ...


"Ihmisille myös traditiot, uskon sanoittamiset ja kristillinen yhteys on tärkeää. Luterilainen uskonto on valinnut kasteen sakramentikseen. Kasteessa saamme pienokaisen saattaa Jumalan suojelukseen, jossa hän toki on ollut jo kohdusta asti. Kaste on seurakunnan juhla, kuten muutkin juhlat. Kasteessa pieni, hauras, ymmärtämätön ja kokematon onkin Jumalan valtakunnan "esimerkkinä", opettamassa hänen ympärilleen seisoville aikuisille oikeaa asennetta Jumalan armon vastaanottamiseen

Meiju, diakoni "

Ensinnäkin luterilaisuus perustuu Meijun mukaan ainakin osittain traditioon.

Toiseksi Meiju määrittää kasteen luterilaiseksi valinnaksi. Tämä on valhe. Kastetta eivät perustaneet luterilaiset, vaan apostolit Jeesuksen innoittamana.

Kolmanneksi Meiju tunnustaa luterilaisuuden uskonnoksi. Kristinusko on USKO - ei siis mikään uskonto.

Neljänneksi Meiju esittää luterilaiset ihmiset tuo lapsen Jumalan suojelukseen, vaikka lapsi jo on Jumalan suojeluksessa. Tässähän Meiju julistaa ihmistekojen ylivaltaa yli Jumalan tahdon ja toimintaperiaatteen. Kristinusko ei ole ihmisteoisssa, vaan Jumalan lahjan uskon vastaanottamisessa kun Jeesus sitä hänelle tarjoaa.


Viidenneksi kaste ei ole ihmisten keksimä juhla, vaan Jeesuksen asettama toimenpide, josssa ihminen samaistuu Kristukseen.

Kuudenneksi jos ajatellaan nyt perustapahtumaa, jossa sylivauvan päätä valellaan vedellä, niin tämä vauva ei opeta siinä mitään. Tämä on vain ihmisjärjen keksimää mielikuvitusta eikä Jumalan valtakunta ole edelleenkään ihmistekojen ja ihmismielikuvitusten varassa, vaan Jumalan valtakunta on sitä, minkä Jeesus toi tänne maanpäälle ja Pyhän hengen voimassa voimme elää tätä valtakuntaa jo nyt todeksi Kristuksen voimasta.

Seitsemänneksi vauva ei tarvi Jumalan armoa, koska lapsi on sellaisenaan Jeesukselle kelvollinen. Vauva ei ole tehnyt synnin syntiä, koska hän ei tiedä vielä mitään hyvästä ja pahasta. Uskon, että ympärillä seisovat aikuiset eivät siinä ihastele juuri nyt tuo vauva ottaa Jumalan armoa vastaan täysillä.

Tuo Meijun esittämä - sinänsä kauniiksi tarkoitettu - kirjoitus on jotain todella outoa ja hassua yritystä ihmiskeinoin todistella jotain mitä Jumalan sanassa ei ole.

Tämä kirjoitus on tosi hyvä lähde vertailla onko esim. luterilaisuus kristinuskoa vai ei.

älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1.Joh.4)