Lapsesta asti minulla on ollut koira. Yhdessä vaiheessa saimme 5 vuotiaan labradorinnoutajan, joka ei pitänyt muista kun oli syömässä. Lähelle tullessa murisi uhkaavasti ja muutenkin puollusti ruokaansa. Koska pidin tätä käyttäytymistä ei toivottavana aloin koiraa kouluttaa. Vähitellen tulin lähelle, sitten koskin koiraan ja sen jälkeen ruokaan. Lopulta otin ruuan pois kesken syönnin ja koira ei enään ollut moksiskaan.
Nyt eräs henkilö sanoi minulle, että koiralle pitäisi antaa rauha syödä eikä ruuan puollustaminen olisi iso asia. Minusta koiralta pitää pystyä ottamaan kaikki pois, vaikka makupala olisi jo suussa pitää se pystyä ottamaan pois. Sallin koiran yrittää poistua tai yrittää pitää suun kiinni, mutta minkäänlaista agressiivisuutta en hyväksy. Mieluiten tämän kaiken pitäisi pystyä tekemään myös vieraat ihmiset ei vain minä omistajana.
Vaadinko liikaa koiriltani?
Nyt eräs henkilö sanoi minulle, että koiralle pitäisi antaa rauha syödä eikä ruuan puollustaminen olisi iso asia. Minusta koiralta pitää pystyä ottamaan kaikki pois, vaikka makupala olisi jo suussa pitää se pystyä ottamaan pois. Sallin koiran yrittää poistua tai yrittää pitää suun kiinni, mutta minkäänlaista agressiivisuutta en hyväksy. Mieluiten tämän kaiken pitäisi pystyä tekemään myös vieraat ihmiset ei vain minä omistajana.
Vaadinko liikaa koiriltani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et vaadi liikaa.
On ihan ymmärrettävää, että koiran pitää antaa syödä rauhassa ja tokihan siihen pyritään aina, että kaikki perustarpeet koira saa tyydyttää täysin rauhallisin mielin.
Jos koiraa ei kuitenkaan totuteta luovuttamaan esimerkiksi ruokaansa voi siitä seurata ongelmia, joten siksi minusta ainakin on viisasta opettaa koiralle myös tuo ruuasta luopumisen taito, vaikkei sitä nyt aktiivisesti tarvittaisikaan, saati että koiraa haluttaisi ruokaillessa häritä. Monilla meillä koiranomistajilla kuitenkin elämäntilanteet muuttuvat ja noita syömisongelmiakin voi elämään tuppaantua omien lasten ja lastenlasten ja kaiken maailman sukulaisten lasten muodossa. Joku päivä siis koiran syödessä voikin olla se tilanne, että joku tulee ja nappaa ruuan suusta ja silloin täytyy toivoa, että koira ei asiasta äksähdä. Toivomista varmempaa on hankkia varmuus asiasta totuttamalla itse oma koira luopumaan ruuastaan.
Et vaadi vaan toimit oikein tämän kirjoituksen valossa. Koira on se pahnanpohjimmainen. Kohtelun pitää olla reilua mutta päättäväistä. Turhaan sitä kuppia ei pidä ottaa nenän edestä mutta sen pitää olla otettavissa.
Lapsille tämä tuntuu olevan hankala kohta ymmärtää. Heistä on hauskaa kun koira istuu käskystä, mutta eivät ymmärrä sitä miksi jatkuvalla syötöllä ei voi komentoja ladella. Käskylle pitää olla tarkoitus.
Koira voi olla johtaja koiralaumassa mutta ihmistä se ei osaa johtaa. Ja siitä tulee sanomista. Poikkeuksetta ne voimasuhteet päättyvät huonosti, koiran kannalta sitten loppujenlopuksi.
Toimit oikein. Koiralta pitää vida ottaa vaikka luu hampaista. Asiaa on syytä harjoitella kotona ja pennusta alkaen. Koska tahansa voi kaupungilla tulla tilanne, että koira nappaa jotain mielestään herkkua suuhunsa, ja SE ON SAATAVA POIS, koska eihn sitä tiedä, mitä sinne maahan on heitetty ja mitä nakinpala pitää sisällään.
Laumassa jokaisella on oikeus puolustaa ruokaansa.
Itse en menisi koiralta ottaamaan ruokaa pois kesken syönnin - se voi johtaa siihen että koiralle tulee hotkimisongelma. Ruuan ottamisessa pois normaalissa kotiolossa ei ole mitän funktiota.
Sen sijaan opettaisin koiralle itsehillintää mm. ei ota - käskyn muodossa sekä lelusta irti päästämällä.
Kyllä otan ja luutakin syön vaikka toisesta päästä. Eikä ärähdä ts. ei ole moksiskaan. Puolustaa silti toiselle koiralle esim. luutansa. Aina olen pystynyt ottamaan pois olkoon sitten ruoka, luu tai mikä tahansa. Jos koirallani menee esim oksa poikittain kitalakeen, niin tulee melko pian luokseni ja odottaa, että toimin ja otan pois. Näin se pitää ja täytyy mennä. Enhän tietenkään käy hakemassa ruokaa pois kun ei ole tarve. Syököön rauhassa. Samoin luut ja muut purtavat. Mutta se, etten voisi luottaa siihen ettenkö voi ottaa menee yli hilseen. Teet aivan oikein. Sitten kun tiedän, ettei enää tule ärinöitä, niin anna toisen luottaa siihen, että saa syödä rauhassa. Ilmeisesti jossain vaiheessa tapahtunut jotain kiusaamista tai vaan leikitty sitä, että minä otan. Semmosella uhkaavalla, vaanivalla äänensävyllä. Tämä riittää ja koira kokee tilanteen väärällä tavalla. Eihän ne ota sitä leikkinä vaan totena. Monet, jotaka leikkivät uhkanus ja murina leikkiä eivät tajua mitä voivat saada aikaan. Meillä nyt pentu, joka ottaa heti sopivan paikan tullen vanhemmalta (käy varastamassa melkein suusta) toisen puruluun, mutta vanhempi koira luottaa minuun. Käyn hakemassa pois pennulta ja palautan toiselle. Jos pentu ei jätä rauhaan, päästän vanhemman toiseen huoneeseen tms. syöpöttelemään. Siinä vaiheessa kun koira luottaa omistajaansa kaikessa. SINÄ MÄÄRÄÄT kaikesta. Koska leikitään, syödään jne.. En ole koskaan käyttänyt mitään uhka sävyä missään tilanteessa. Tämä siksi, että jokainen koira kyllä tarpeen tullen vartioi, suojelee jne. Ei tarvitse provosoida lisää varsinkaan jos rotu on jo suojeleva. Itsellä kivat tyttö ja poika seropit. Ei ihan pieniä, mutta ei ihan isojakaan ja kivasti menee.