palstalla on aloitus ehdollistuvasta empatiasta mutta juuri tällä hetkellä näyttää siltä että rakkaus on joidenkin mielestä ehdollinen. Empatia ja rakkaus ovat sillä tavalla läheisiä tunteita mutta ei mielestäni ehdollisia kumpikaan.
Jos rakkaus on ehdollistettu sehän tarkoittaa narsistin "rakkautta". "Minä rakastan sinua kunhan teet kuten käsken."
Jos rakkaus on ehdollistettu sehän tarkoittaa narsistin "rakkautta". "Minä rakastan sinua kunhan teet kuten käsken."
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuka on väittänyt, että rakkaus olisi ehdollista?
Rakkaus nimenomaan EI ole ehdollista, muiden kuin lottiksen mielestä. Rakastaakseen itseään hän tarvitsee toisen ihmisen (niin ainakin väitti) - narsistin merkki - tosiaan.
Ei tuo ole ehdollista rakkautta, että oppii toisen ihmisen kautta itsetuntemusta. Ehdollista se olisi siinä tapauksessa, jos vaatisin toista rakastamaan minua vaikka hän ei rakastaisi minua..roikkusin siinä valheessa, että tarvitsen sitä toista ihmistä tunteakseni itseni...
en minä sitä noin ole ajatellut, älä kurimus vääristele sanomisiani.
Kyllä jokainen tietää mitä ehdollinen rakkaus on. Jos tiskaat astiat saat illalla hyvää :)
Itse olen törmännyt tällaiseen (jonka lasken ehdolliseksi ja ehdollistavaksi): Jos olisit ..... (mitä vaan, kuvittele itse, tähän mahtuu oikeastaan mitä vain sisällöksi) .... pystyisin rakastamaan sinua.
Eli kun et ole - en rakasta. Niin ainakin sen itse kuulin silloin ja samaa mieltä olen edelleen, että niin minulle sanottiin.
Tämä itsetuntemus teema on vaikea asia sinun ymmärtää, etten lähde siihen kanssasi lainkaan.
"Kyllä jokainen tietää mitä ehdollinen rakkaus on. Jos tiskaat astiat saat illalla hyvää :) "
Joo, varmaan niin...
Mun mielestäni se on kyllä vaikkapa nyt sellaista, että jos pysyt raittiina, niin minä rakastan sinua sitten....
Niin, mielestäsi itsensätuntemus on vain ja ainoastaan itsen varassa olevaa. Näin ei kuitenkaan ole.
Joo, mutta rakkaus ei ole mikään palkinto, mutta seksi on.
Noh, sinä kun täällä olet leuhkinut olevasi kansainvälisesti tunnettu geenitutkija, niin jospa kokeillaan sen kautta...
Eli itsetuntemus on kuin geenit ja vuorovaikutus on kaikki muu. Noin yksinkertaistettuna....Sulla ei ole mitään minkä päälle rakentaa vuorovaikutusta, jos et tunnista muiden ihmisten tunteita - ja niitä sä et tunnista, jos et tunne itseäsi.
Miksi kaikesta tarvii tehdä niin vaikee asia?
(pakko kirjoittaa ilman rekattua, koska se ei toimi taaskaan)
Tämä palkinto-asia onkin se, mihin halusin sinun viittaavan...
Nimittäin siitä voidaan kyllä käyttää "palkinto" nimitystä, mutta oikeasti seksi on silloin vallankäytön väline - ei mikään muu.
Juuri noin se menee. Kun molemmilla osapuolilla on selkeä kuva itsestä, niin ymmärtää toistakin paremmin..Ei se ole vaikeaa, kun se on osaa sanoa. Nyt osasit kertoa sen oikein. Vastavuoroisuus ei todellakaan toimi ellei ymmärrä itseään tai puuttuu kokonaan tunneäly. Minusta itsensä tunteminen vaatii tunneälyä ilman sitä on mahdoton edes koittaa ymmärtää muita ja itseä.
Osasin kertoa oikein? Samaa asiaahan tässä on tahkottu jo tunteja...Ei vaan ole mennyt sulle jakeluun....Enkä kyllä usko, että meni vieläkään.
No, sinähän olet sitä mieltä ollut, että toista ihmistä ei tarvita rakkauteen, eikä onneen vain itseä kannatta rakastaa ja onnea kannattaa etsiä vain itsestä. Olet kumonnut myöskin geenien osuuden melkein kaikkeen ja nostanut ympäristön ja kasvatuksen päävaikuttajiksi. Sitä minä tässä nyt kovasti ihmettelenkin, kun yhtäkkiä annat geeneille noin suuren merkityksen...
Näyttää siltä, että saan sinut vähitellen tulemaan järkiisi pois turhista uskomuksistasi ja mystiikan maailmasta. Elämä on geenit ja sitä sinun on turha hanata vastaan.
http://www.youtube.com/watch?v=x_hln_ckIdg
Elämä ilman mystiikkaa... Hmph.
Mielestäni geenit ovat mystisiä, kun miettii miten paljon tietoa niihin mahtuu..
Olen samaa mieltä. Mystisyys tekee asioista mielenkiintoisia ja kauniita. Elämä on edelleen täydellinen ja suuri Mysteeri kaikkinensa.
Te "narsistien uhrit" ette siis ole koskaan rakastaneet sitä "narsistianne"?
Jos "rakkautenne" narsistia kohtaan olisi ehdotonta, niin ette kirjoittelisi "narsuistanne" siihen tyyliin kuin kirjoitatte. Niissä kirjoituksissa ei rakkautta ole tippaakaan.
Kyllä, jos olisit sellainen ja sellainen, niin rakastaisin...se on ehdollista, siihen sisältyy ehto, mutta tuollaisella ehdollisuudella, joka perustuu omaan narisistiseen kuvitelmaan tai pelkkiin puheisiin ei ole merkitystä...joskus rakkauteen voisi sisällyttää ehdollisuuden noin niinkuin "uhkaus" mielesssä kuten alkoholismissa; "jos kännäät, niin jätän sinut ja lakkaan rakastamasta sinua" Oikeutettua ehdollisuutta kenties?
Itsensä oppimiseen toisen kautta ja toisen rakkauden kautta ei tuolla ehdollisella rakkaudella mielestäni ole mitään tekemistä
"jos kännäät, niin jätän sinut ja lakkaan rakastamasta sinua" Oikeutettua ehdollisuutta kenties?"
- Ei vaan helvetin turhaa itsensä kiusaamista ja sen toisen.
Ainahan sitä on uhkailtu, kun ollaan oltu tosissaan, mikä sen paremmin tehoaa kuin kunnon uhkaus. Ehkä tuossa on hieman oikeutusta, korvauksen ja lupauksen saamista itsellekin...jossain sen toivon pitää levätä vaikka sitten uhkauksen varassa.
Miten näet tuon kiusaamisena..vai näetkö yleensä kaiken kiusaamisena..?
Minä en lähtisi kiusaamaan itseäni tuollaiseen suhteeseen, jossa joutuisin olemaan jonkun vahtina. Ei elämän vaan kuulu olla sellaista. Jokainen on oma vahtinsa ja se siitä. Kun tietää mitä tahtoo, ei tuollaisiin suhteisiin tarvitse tyytyä...
Mutta kurimus hyvä, entä jos rakastuu ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla ja uhkailla, jotta saa toisen pysymään siinä. Ei rakkaus ole meidän valittavissamme, se tulee ja ottaa omansa ja sen kourissa me rimpuilemme ja yritämme saada sitä ohjaksilla pysymään tiellä.
Kun rakastat olet valmis mihin tahansa saadaksesi pitää rakkaasi vaikka pienen uhkauksenkin uhalla.
Ei saa uhkailla. Jotkut ovat kuin minä ja kävelevät tilanteesta pois ja lopputulos ei olekaan sitten mieltäylentävä. Varsinkaan jos se uhkaileva ei osaa puhua siitä, että miksi uhkailee ja mikä mättää...