Järki vs tunteet suhteessa

Tunteet, jos tarkoituksenasi on olla onnellinen.

No oletko saanut tunteillesi vastakaikua? Jos perustaa elämänsä pelkälle järjelle, siitä tulee onnetonta elämää, mutta näistä voi olla montaa mieltä.

Älä mieti miten muut tekisivät tai ovat tehneet, vaan tee mitä juuri sinä haluat tehdä juuri sillä tavalla kuin haluat. Täältä ei oikeaa vastausta saa, se vastaus on sinun sisälläsi.

Pidä molemmat kaikenvaralta.Sillä aika näyttää miten sinun käy. Sydämeen mahtuu kaksi kun laittaa limittäin. Ihmissuhteissa kannattaisi käyttää järkeä mutta myös tunteita. Aikaa tunneelämän koukerot tarvitsee ei passaa hättäillä. Ihastuksesta kun selviää niin entinen tuntuukin rakkaalta sillä mehän kasvamme näiden koukeroiden kautta.

Itse on ratkaisut tehtävä. Ne eivät aina osoittaudu oikeiksi ja siihen aikaisempaan tilanteeseen ei sitten enää ole palaamista. Tuohan se kai aloittajaa riivaa, että jos ratkaisu ei ole oikea. Nykyinen suhde ilmeisesti kantaisi pitkällekin, mutta ei kai sitten tunnu oikealta? En osaa neuvoa. Elämää voi suunnitella, mutta aina ei mene suunnitelmien mukaan. Mä ehkä menisin tunteen mukaan. Tosin ihastuminenkin on ohimenevää, että sen voi kyllä koittaa hävittää erilaisiin järkisyihin tukeutuen.

Teet mitä teet. Nopat, jokerit, ässät ynnä muut valttikortit on sun kätösissäsi.

Ite oon jonkin aikaa ollu ihastunu ihmiseen, joka vastaavasti seurustelee. Näin ainakin olen käsittänyt. Tämän vuoksi olen itsekin vaihteeksi sekoamisen partaalla, blah.

Surullistahan se on, mut elämä välillä on!

Kuuntele järjen ääntä, se on ainakin kestävä ja varma valinta. Järkeäkin kuuntelemalla voi tulla onnelliseksi.

Kuuntele sydäntäsi koska onni on tunne. Jos kuuntelee vain järkeä ei voi tulla onnelliseksi.

Mihin sulla on kiire?

Kuuntele tunteita, jos et ole kivi ja/ tai et halua yrittää muuttua sellaiseksi.

Jos valintaa pitää miettiä, niin silloin ei kannatta valita kumpaakaan, vaan olla yksin.

Eikös sitä sanota, että ihastuminen menee ohi puolessa vuodessa. Varsinkin tunteen alkuhuumassa saattaa olla varsin lennokkaitakin kuvitelmia ja haaveita :), siis silloin kun hormonit oikein jylläävät.

Sinuna odottelisin nyt jonkin aikaa, että laimeneeko fiilikset uutta ihastusta kohtaan ja miettisin myös, onko omassa suhteessa jotakin korjaamista kaipaavaa asiaa. Toistahan (omaa kumppania) ei voi muuttaa, mutta itseänsä kylläkin. Ja toiselle voi toki kertoa omista toiveistaan, "minä-muodossa", ei "sinä-muodossa" syytellen.

Ja jo olemassa olevan suhteen parantaminen ja vaikkapa sen intohimon löytäminen uudelleen on helpompaa (jos suhteessa ei ole esim. väkivaltaa tai päihderiippuvuutta tms. ongelmia) kuin kokonaan uuden suhteen aloittaminen uuden ihmisen kanssa.

Mulle on käynyt ihan samoin kuin sinulle, mutta en onneksi mennyt silloin alkuvaiheessa tekemään mitään päätöntä, vaikka ei kyllä paljosta kiinni ollut ;). Nyt olen tajunnut, kuinka hyvä oma suhteeni on, enkä halua rikkoa mitään enkä loukata omaa kumppaniani, vaikka kieltämättä se toinenkin valitettavan paljon pyörii edelleen mielessä. Odottelen, josko tässä vaikka jossain vaiheessa oltaisiin siinä pisteessä, että osaisin suhtautua neutraalimmin tähän ihastukseen ja kenties tutustua sitten paremmin. Vaikka ehkä sekään ei ole kauhean viisasta...

Melkeinpä sama tilanne, tämä ihastus/kiinnostus on tosin kestänyt pidempään. En ole myöskään varma, onko toinen tällä hetkellä vapaa. Olen kertonut poikaystävälleni ihastuksestani, olemme hyvät ystävät. Se kai tässä toisaalta onkin ongelmana, että olemme ehkä enemmän ystävät kuin rakastavaiset..