Mehän olemme yksilöitä tunne elämältämme ja emme koe samalla tavalla kaipuuta ikävää mm. toista ihmistä kohtaan. Rakastaessaan toista ihmistä sitä on niin osa hänestä että on vaikea olla erossa ja ihana tunnehan se on kun löytää itsestään pehmeän kohdan ikävän. Miedän pitäisi kaikkien riutua ikävästä niin olisimme onnellisia kun olisi ihminen jota ikävöidä.
Ikävä
Estella
666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mua niin ottaa pattiin nää narsistit täällä jotka luulee että kaikki pyörii heidän napansa ympärillä.
Sehän on mielenkiintoista elää naisistien kanssa ja antaa heidän pitää uskomuksensa itsestään kyllä ne aina tipahtaa välillä polvilleen. Tunteettomia ihmisiä taitavat olla sääliksi kait minun käy heitä.
Mä en kaipaa, enkä ikävöi ketään. Ei ole sellasta ihmistä olemassa, jota voisin/saisin ikävöidä. En taida pystyä enää edes rakastamaan ketään
Jestas sentään. Mikä sinua vaivaa ryhdistäydy ja päästä sydämeesi pieni pala rakkautta. Sitä pitää rakastaa ensin itseään niin että napa rutisee ja sitten voi ottaa vastaan toisen rakkauden. Yllättäenhän se kohdalle tulee ihminen johon rakastuu ja ikävöi kaiken mahdollisen tekee. Ei kait sitä voi aavistaa etukäteen.
Höpöhöpö. Ei sellasta ihmistä ole olemassakaan joka vois muhun rakastua, ei kukaan ole ikinä ollut minusta kiinnostunut ennenkään. Mun nk.ihastumiset olivat aina ykspuolisia, joten ei kannata edes ajatella mitään ihastumisia tai rakastumisia. Olen jo liian vanha tunteakseni mitään ketään kohtaan, en anna itselleni lupaa tuntea mitään ketään kohtaan. Miks pitäis tuntea mitään ketään kohtaan, eihän kukaan voi sietää mua edes lähellään :D :D :D :D : D
Liiallinen ikävöinti on kyllä mun mielestä vaan tunnevammaisuutta.