Yön pimeydessä sinua huudan
kaipuuni pitää minut hereillä
uskoin voivani unohtaa
sen kaiken kauniin karistaa mielestäni
en saanut tilaisuutta sanoa
en kertoa kaikkia tunteita
olit niin kaukana
ajatuksenjuoksun päässä
minne käteni eivät yltäneet
korvani eivät kuulleet kuiskettasi
silmäni eivät suostuneet katsomaan
olitko se sinä joka seisoit sateessa
ja kuitenkin tässä yössä
olet vierelläni
kuvasi seuraa liikkeitäni
kun hamuan huulillani suudelmaa
sitä polttavan suloista tunnetta
sinä olet sisälläni
tuossa tyhjässä hioneessa
siinä on kaikki
kaipuuni pitää minut hereillä
uskoin voivani unohtaa
sen kaiken kauniin karistaa mielestäni
en saanut tilaisuutta sanoa
en kertoa kaikkia tunteita
olit niin kaukana
ajatuksenjuoksun päässä
minne käteni eivät yltäneet
korvani eivät kuulleet kuiskettasi
silmäni eivät suostuneet katsomaan
olitko se sinä joka seisoit sateessa
ja kuitenkin tässä yössä
olet vierelläni
kuvasi seuraa liikkeitäni
kun hamuan huulillani suudelmaa
sitä polttavan suloista tunnetta
sinä olet sisälläni
tuossa tyhjässä hioneessa
siinä on kaikki
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä runo on tunnetta tulvillaan. Tiivis ja vahva kuvaus kaipuun voimasta ja kestävyydestä.
Runo rakentuu kaipuun teemaan ja elää siinä voimakkaana ja mukaansatempaavan lumoavana.
Runon ote aiheeseen on lempeän pehmeä ja samalla tiivis ja voimallinen.
Olet löytänyt ja onnistunut välittämään persoonallisen näkemyksen kaipuun kuvasta.
Arvokkaasti ja hyvällä maulla toteutettu kuvailu runomuodossa koostuu todella taidokkaasta aiheen käsittelystä.
Tunteen täyttämä runo, joka ottaa lukijansa.
Kiitos lukuhetkestä margitta.
Voi kiitos Ceero kommentistasi.
Harmittaa kun aina ei näe virheitään vaikka kuinka tarkastaa tekstinsä huoneessa piti oleman, mut jotenkin muutui muoto, hymyä. Kaipasinkin jo sinun komentejasi pitkästä aikaa