Kovaa työtä 2012

Tässäpä hieman kuulumisia vuoden 2012 marjanpoiminnasta.

Hillakausi oli kohtalainen, ei niinkään marjan määrän vaan hinnan puolesta. Uusi ostaja maksoi 15-17e/kg, joka on paras hinta mitä olen toistaiseksi saanut. Paras saalis oli hieman yli 7kg/5,5 tuntia, josta tuli vähän yli 120e. Muut päivät olivat jo heikompia ja hintakin putosi pari euroa.

Puhdistetun mustikan ostohinta oli myös aivan hyvä, 5e/kg puhdistetusta. Marjan laatu on kuitenkin niin huonoa tänä vuonna, että puhdistaminen kävi liian työlääksi ja myydyt kilot vähäisiksi.

Isompia määriä poimivalle tärkeimmät ovat roskainen puolukka ja mustikka. Valitettavasti mustikan ostohinta Oulun seudulla on nyt 1,7 e. Tein torstaina seitsemän tunnin päivän, marjaa kertyi vain 30kg. Tuloksi siis noin viisikymppiä ja tästä vähennettävä bensakuluja relu vitonen. Tuntipalkaksi jää siten vähän yli kuusi euroa.

Yhtälö marjan määrän ja hinnan välillä ei ole oikein, ainakaan omilla marjamaillani. Poimijan saama korvaus ei ole kohtuullinen. Työ on erittäin raskasta, tällä hetkellä eilinen tuntuu lihaksissa ja rakonkin sain sormeeni, kun unohdin hanskat. Myöhemmin sormien turpoaminen rasituksesta ja alkava jännetuppitulehdus kuuluvat asiaan, kun sitten puolukkaa aletaan kiskomaan tosissaan. Kipu on läsnä aina pitempää päivää tehtäessä marjanpoiminnassa.

Niin, siinä otetaan miehestä mittaa, kun aletaan nykyhinnoilla ansiomielessä marjaa poimimaan. Kunnioitan suuresti Thaipoimijoita heidän kovuutensa tähden. Toki marjan hinta heille on heidän tulo- ja elintasoonsa suhteutettuna moninkertainen suomalaiseen poimijaan verrattuna, ja se tietenkin motivoi lähes yli-inhimilliseen rehkimiseen.

Törkeää on välittäjien ja marjakeisarien valitus suomalaisten laiskuudesta lähteä marjametsään. He itse ovat suomalaisen marjan hinnan alas polkeneet ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöllä. Eihän millään muulla alalla voi tuoda työntekijöitä kehitysmaista lähes kehitysmaiden palkkatasolla töitä tekemään. Isäni kertoi kuinka hän nuorukaisena sai helposti marjametsältä parempia päiväansioita kuin isänsä kirvesmiehenä. Nykyään ammattimiehen palkoille voi päästä korkeintaan tekemällä töitä reilusti kellon ympäri, jos sittenkään.

Ensi viikolla alkaa sitten puolukan osto. Saapa nähdä, poljetaanko hinta alle euron/kilo.