Eroiskä kerrotko

Eron syyt ovat selvinneet, mutta seuraukset ovat liian järeät etenkin taloudellisesti.

lissu siirtyi tälle puolelle....

Eroisänä oleminen teke todella tiukkaa ja sattuu infernaalisesti. Olen nyt joutunut hakemaan 2 kpl oikeudenpäätöksiä, jotta sain tapaamiset lasten kanssa pyörimään vihdoin ja viimein kuten pitää. Aiemmin äiti esti tietoisesti tapaamiset. Haluaisin olla huomattavasti enemmän mukana lasteni elämässä, mutten saa, koska minut on suljettu heidän elämästään ulos niin paljon kuin mahdollista. Tarkoitukseni ei ole nyt mollata äitiä, jonka tarkoitusperät kyllä tiedän. Onneksi hänen uuden suhteensa myötä tilanne on nyt muuttumassa parempaan, mikä on minusta hienoa.

Olin aikoinaan itselleni luvannut etten joudu viikonloppu isäksi, mutta toisin kävi ja se on ollut kova paikka hyväksyä. Se on todella kipeää tekevä ja osuu itsetuntoon todella pahasti. Harmittaa etenkin, että olen missannut kaikki hienot hetket, kuten tyttäreni ensisanat, joista kuulin soittamalla neuvolaan. Lasten äidistä asia minulle ei ilmeisesti kuulu, koska en lapsia hoida. Hoitaisin jos saisin ja jos lapseni tuntisivat minut paremmin.

Olisin halunnut olla huomattavasti enemmän lasteni kanssa, mutta yritin mahdollistaa äidille siteen luomisen lapsiin tekemällä mahd. paljon kotitöitä. Tällä hetkellä en voi kuin katua tuota päätöstä, se on ollut suurimpia tekemiäni virheitä. Jos olisin toiminut toisin, luonnistuisi lastenhoito nyt paremmin ja suhteeni lapsiini olisi jo hyvällä pohjalla. Onneksi ei ole myöhäistä nyt rakentaa heihin sellainen suhde, jota olen aina halunnut heihin luoda.

Tyttö 2v erotessa.

1. Aamuisin katsoimme yhdessä aamupiirretyt ja söimme aamupalan. Sen jälkeen leikkejä yhdessä ja erikseen. Sitten pihalle touhuamaan ehkä sukulointia ja kotiin tekemään ruokaa, tytär leikki. Ruoan jälkeen tyttö leikki ja minä tein kotitöitä. Illalla joku piirretty tai leikkejä. Näin kun elin yksin etävanhempana.

2. Tyttö on ollut 4 vanha. Haen neidin ja automatkalla kyselen kuulumiset päiväkodista ja kodista ja onko ollut mitään erikoista. Kotona on uusi puoliso ja tytärpuoli odottamassa (3v) ja neidit lähtee kuin raketit leikkimään keskenään. Hetkittäin tulee tilanteita joissa molemmat kaipaavat huomiota minulta mutta pyrin olemaan tasapuolinen siinä miten huomion jaan. Eli molemmat saa kiivetä syliin ja laskea jalkojen päältä "liukumäkeä" yhtä monta kertaa. Tottakai pyrin kasvattamaan molempia samanlailla, mutta tosiasiahan on että oma tytär on oma ja toisen lapsi on toisen lapsi. Tätä ei kuitenkaan tarvitse korostaa kotona erikseen, aikuiset sen ymmärtävät.

3. Molempien lapset ovat poissa ehkä 2-3x vuodessa. "Lintsauksen" tunne tulee ennemminkin siinä että 70-80% kuukaudesta tytär on äidillään, eikä edes sitä 50% meidän kanssa.

4. Aiemmin vastuu oli hyvin paljon äidillä, sillä olin työssäkäyvä osapuoli.

5. Yhteyttä pidetään vain kun on tapaamisviikonloppu tulossa, neiti yleensä soittaa minulle töihin milloin tulen hakemaan. Tähän olen kaavaillut sellaista muutosta että tyttö saisi kenties oman läppärin webkameralla joululahjaksi ja voisimme vaikka skypellä pitää yhteyttä jos ei nyt päivittäin niin useammin kuin nyt.

Neiti on siis tällä hetkellä 5 vuotias.

Näin meillä, mites teillä?

"Eron myötä tpaat lapsiasi joka toinen viikonloppu, aluksihan luultavati olit yksin , miten silloin lasten kanssa meni aika viikonloppuna ja mitä teitte. "

No, lapset on minulla joka toisen viikon. Kun lapset ovat täällä, elämme ihan normaalia arkea. Syömme, nukumme, leikimme, ulkoilemme, kyläilemme, kuljetan lapsia harrastuksiin, kouluun ja tarhaan, jne.

"Nyt kun olet uusperheessä , jossa puoliso on lähivanhempi ja hänen lapsensa ovat läsnä joka päivä ja sitten omat lapsesi tulevat tuoksi viikonlopuksi, miten silloin menee. miten hoidat omia lapsiasi, jotka ovat odottaneet saavansa olla isänsä kanssa, miten huomioit heidät.
Entä miten menee nuo viikot, ovatko nuo vieraat lapset sinulle kuinkakin tärkeitä. "

Uuden vaimoni lapsi on meillä myös joka toisen viikon. Lapset ovat aina yhtä aikaa, jotta pääsevät tutustumaan toisiinsa. Vietämme aikaa porukalla, ja vietämme aikaa erikseen omien lasten kanssa, esim. minä käytän lapsiani harrastuksissa yksin. Vaimon lapsi ei toki ole minun lapseni, mutta ei hän minulle mikään vieras lapsi ole! Hän on minulle tärkeä, tottakai.

"Entä mitä silloin teet tuon uusikkosi kanssa kun molempien lapset ovat pois, mitä mielessäsi pyörii, tunnetko koskaan lintsaavasi omien lastesi hoidosta. "

Kun lapset ovat toisilla vanhemmillaan, kyllä meidän elämä vaimon kanssa on aika arkista silloinkin. Käymme töissä ja harrastamme, ei sen kummempaa. En koe lintsaavani lasteni hoidosta, saan olla läsnä heidän elämässään joka toisen viikon eli 50 %, olen onnekas. Ero exän kanssa nyt sattui tulemaan ja tottakai lasten täytyy saada viettää aikaansa äitinsäkin kanssa. Tottakai mielelläni olisin lasteni kanssa elämäni joka päivä, mutta eihän se ole tässä tilanteessa mahdollista.

"Muuten miten paljon olit lastesi kanssa, kun elitte oikenan perheenä lastenne kanssa, jätiktkö kaiken puolisosi harteille."

Yhtä paljon olin kuin lasten äitikin. Olimme molemmat päivätyössä ja vastasimme molemmat lasten harrastuksiin kuljetuksista ja muista menoista. Yritin myös auttaa kotitöissä, mutta kyllähän se monesti niin meni ettei minun tekemäni ollut tarpeeksi hyvä, menin yleensä lasten kanssa ulkoilemaan jos äitillä siivouspäivä.

"Sitten viel'ä kysyisin, kuinka usein pidät yhteyttä lapsiissi tuon kahden viikon aikana, soitatko hyvänyön puhelut."

Kun lapset on äidillään, soittelemme silloin tällöin, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Hyvänyönpuheluita ei kyllä tule pahemmin soiteltua erikseen...

Kerro ensin, miltä sinusta nyt tuntuu ja mikä on sinun ongelmasi suhteessa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että motiivi on vain muiden ihmisten ”suhdetutkimus”.

Täällä menee niin hyvin, että joudun neuvolasta kysymään toisesta lapsestani kaikki tiedot, kun ex-vaimo ei vaivaudu kertomaan itse mitään. Hän ei omien sanojensa mukaan tiedottajaksi ryhdy, kysy jos on kysyttävää asenne. Ja kuulemma pitäisi ottaa aktiivisempi rooli lasten elämässä. Ja mitenhän sen otan, kun en kuulemma tarhasta saa hakea tämännäköisenä enkä kuulemma taloa lähestyä. Onko ehdotuksia?

Lapsia näen nyt turvakodissa valvotusti oikeuden päätkösellä. OIkeus haluaa nähdä miten olen vuorovaikutuksessa lapseni kanssa, jotta huoltajuusriita voidaan ratkaista. Näen siis vanhempaa poikaani 2h/viikko ja tytärtäni toivottavasti 1h/viikko edes jatkossa.

Olisin, kuten sanottu, halunnut olla enemmän lasteni kanssa, mutta pakko se oli töitä tehdä, jotta rahatilanne kesti. Tein tästä syystä ainoastaan iltavuoroa, ei jäänyt paljoa aikaa olla lasten kanssa siivoamiselta sekä kaupassajuoksemiselta, jotka jäivät vastuulleni.

Tuntuu todella pahalta, etten saa olla lasteni elämässä yhtään enempää. Se on täysin estetty ja tehty asenteella mahdottomaksi. Haluaisin tähän muutosta ja saada viettää heidän kanssaan enemmän aikaa ja hoitaa heitä enemmän. Tuntuu etten saa kantaa heistä minulle kuuluvaa vastuuta, joka tuntuu lintsaamiselta.