Nuorena elokuvakäynnit kuuluivat joka sunnuntai-iltojen ohjelmaan. Kiinnostus on säilynyt läpi elämän, mutta teattereissakäynti vähentynyt. Syynä televisio ja liittyihän niihin nuoruuden leffareissuihin paljon muitakin sivujuonteita, joita ei enää ole.
Leffareissut ovat nyt täysin arkista puuhaa entiseen verrattuna.
Minulla sattuu olemaan käytämättä kaupungin siivoustalkoista saatu elokuvalippu, jonka aion nyt käyttää Mika Kaurismäen elokuvaan Tie Pohjoiseen katsomiseen. Syynä pääosanesittäjät Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman.
Noin sivumainintana ihailen molemmissa heidän onnistumistaan muuttaa oman elämänsä hyvinvoinnin suuntaa.
Leffareissut ovat nyt täysin arkista puuhaa entiseen verrattuna.
Minulla sattuu olemaan käytämättä kaupungin siivoustalkoista saatu elokuvalippu, jonka aion nyt käyttää Mika Kaurismäen elokuvaan Tie Pohjoiseen katsomiseen. Syynä pääosanesittäjät Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman.
Noin sivumainintana ihailen molemmissa heidän onnistumistaan muuttaa oman elämänsä hyvinvoinnin suuntaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tule enää käytyä, edellisestä kerrasta on yli 20 vuotta ja se oli Hollywoodissa Californiassa.
Syksyn aikana on tarkoitus käydä Isossa Omenassa nuorimmaiseni kanssa, viimeisestä käynnistä onkin 3 vuotta pääsiäisen aikoihin.
Pitää vaan valita ohjelmistosta joku molemmille mieluinen elokuva:D
Tv todella on vienyt osan elokuvateatterissa käynneistä, filmejä kun ei viitsi katsoa umpimähkään telkkaristakaan, lisää vain sitä istumista, kun täällä netissäkin vierähtää helposti pari kolme tuntia päivittäin.
Sade ja laiskapäivinä saattaa ylittyäkin, mutta silloin yleensä käyn fasebookissa ja tutkin jotakin mielenkiintoista:D
Elokuvissa jkv häiritsee kova äänentoisto, mutta sehän ei ole uutta näinhän on nykyaikana vähän joka paikassa muuallakin.
Jaa, en silloin viimeksi huomannut, saattaa olla eri filmatioissa tuokin. Sen olen huomanut T V mainoksissa, niin ääni kovenee yllättävästi, kaipa ne ajattelee, että kansa menee hetkeksi mainosten aikana muualle, kuka jääkaapille, kuka kastelee kukkiaan, niin laittavat kovemman äänen, ettei mene ohi korvien:D
Viimeksi näimme jonkin pääsiäisaiheisen Jeesuksen viimeisistä päivistä,...siinä oli kyllä äänieffektit ihan kohdallaan jopa lempeät.
Titanic elokuvassa oli kohina ja äänet tosi kamalat, sortuvine rakennelmineen, kyllä sen aisti miten se on ollut hirveää!
Saa nyt nähdä löytyykö elokuva molempien mieleen, tytär on vasta tänään palanut lomaltaan, ja katsotaan sitten kun työelämä on päässyt vauhtiin. Opiskelu jatkuu kesän jälkeen niin on ehkä aikaa, kun ei tentteihin tarvii aina lukea sentään.
Kävin paljon aikanaan elokuvissa kun vammaisen lasuudesta pääsin näkemään elämää ihan Helsinkiin.
Länkkäreitä paljon mutta myös tuo mainio elokuva Tuntematon sotilas. Samalla innolla olen katsonut myös Täällä Pohjan tähden alla. Kiinnostukseni syynä on tietysto Väinö Linna ja hänen ihana tekstinsä.
Nyt on kulunut parikymmentä vuotta elokuvissa käynnistä.
Tie Pohjoiseen on varmaan kiinnostava sekä aiheen, ohjaajan. että näyttelijöiden vuoksi.
Täytyy panna mietintään!
Eipä ole tullut käytyä, kun TV- on tullut, niin sieltä tulee uusia ja vanhoja elokuvia.
Mutta Veskun ja Edelmannin elokuva kiinnostaa senverran että laitanpa harkintaan.
Vähiin on jäänyt elokuvateattereissa käynti minullakin , ja taitaa tahti vain harventua. Romanttisen seurustelun alkuvaiheessa leffakutsu kuului asiaan, hyvin valittu filmi kummasti antoi sysäystä . Saihan siinä kurkistaa myös kavaljeerin ajatus- ja tunnemaailmaan, kun seurasi hänen reaktioitaan ja kun filmiä jälkeenpäin ruodittiin. Muistanpa elävästi senkin, kun Tohtori Zivagoa katsomasta tultiin, katulamppujen valoissa lumihiutaleet tanssivat ...Laran teema päässä soiden. Tai Cherbourgin sateenvarjot tai toinen ranskalainen ihanuus Mies ja nainen tunnusmelodioineen...hyvä kun jalat alla pysyivät. Nenäliinojakin kului, muistan etenkin Päivien kimalluksen ja Exoduksen ja Love storyn. Jotain siitä tunnelatauksesta häivähtää mielessä, kun nyt näkee niitä filmejä telkkarissa. Tunnusmelodiat varsinkin saavat muistoja pintaan, ja muutenkin elokuvamusiikki kestää aikaa paremmin kuin filmit.
Viimeksi kävin katsomassa Avatarin, koskapa olin ostanut tyttärenpojalle synttärilahjaksi sen liput ja läksin itse seuraksi. En erityisemmin pitänyt 3D-tekniikasta enkä muutenkaan tieteis- ja avaruusseikkailuista ylenpalttisine tehosteineen. Elokuvissa pitää olla oikeat aidot ihmiset ja inhimillinen tarina minun makuuni. Saman ohjaajan Titanicin katsoin , mutta siitä minulla oli ennakkoon toisenlaiset odotukset. Yleensä odotan, niin vähän ajan päästä kotimaiset tulevat telkkarista.
Kiinnostukseni elokuviin tai oikeastaan filmitähtiin heräsi minua vanhemman serkkuni ansiosta. Hän maalaistyttö oli piikomassa helsinkiläisessä insinööriperheessä ja pääsi käymään elokuvissa tietysti usein
Hänestä tuli niin kaupunkilainen, ja minä kuuntelin silmät ymmyrkäisenä hänen kuvailujaan.
Hänellä oli hieno leikekirja filmitähdistä ja hän tiesi kertoa paljon niistä minulle, joka olin vasta n. kymmenen ikäinen.
Hän hieman myöhemmin lahjoitti sen minulle ja kun kesätöistä tienasin itse taskurahaa Elokuva-aitan aina ostin.
Naantalissa kävimme nuorena Naantalin Kinossa, joka oli vanhassa puisessa työväentalossa. Nykyään naantalilaiset käyvät Turussa elokuvateatterissa.
Siellä esitettiin Suomi-filmejä.
Myöhemmin "isompana" Turkuun aina, jossa Hollywood-elokuvat tuli katsottua, niin ja italialaiset. Ramoonan tapaan romanttisia muistoja herää Päivien kimalluksesta ja Carmenista.
Värielokuvat tulivat mustavalkoisten tilalle 50-luvulla alussa sekä laajakangaskuvat, jolloin sellaiset mahtielokuvat kuin Quo Vadis ja Ben Hur tehtiin.
Paljon on muuttunut tuollakin alalla tietysti. Aina tulee kuitenkin seurattua kehitystä sivusta.