Oon sairastanut bulimiaa kakskyt vuotta.
Nyt mun terapeutti sanoi, että mun bulimia on niin vaikea, että on hyvin epätodennäköistä, että parantuisi täysin koskaan.
Ajoittain ollut helpompia jaksoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että oksennan joka päivä.
Mitä mulla on elämältä odotettavaa, jos tää paska vaan jatkuu? Ei mitään. Olen nyt jo niin väsynyt ja sairas myös fyysisesti, että tappaisin itseni, jos jaksaisin. Mutta bulimikkohan on sellainen paska luuseri, että ei edes uskalla tappaa itseään.
Luultavasti siis ajan kanssa kuolen tähän bulimiaan? Johan on nolo loppu.
Tuntuu vaan, että mitä väliä millään enää on! Kärsin elektrolyyttihäiriöistä, rytmihäiriöistä, ruokatorvi kroonisesti tulehtunut, virtsankarkailusta, masennuksesta, munuaisissakin jotain häikkää... Hampaista viitti edes mainita, kun niitä ei edes ole. Olen koko ajan väsynyt ja nykyään täysin erakoitunut.
Mitä ihmettä mä teen?
En parane koskaan!
11
1436
Vastaukset
- Niinloppu
Sekin vielä, että ei mulla ole parisuhteet onnistuneet. Ja bulimiahan siihen on syynä. Ei siis ole miestä eikä lapsia. Ei omaa perhettä, josta nuorempana aina haaveilin.
Ei mulla ole mitään. Vain tämä tuska ja toivottomuus. - pau123
kunpa päsisimme tästä paskasta eroon. voimia sulle, Niinloppu
- Niinloppu
Kiitos. Voimia sulle myös.
- 4+6
Oletko kokeillut osastohoitoa? Itse onnistuin pitkän räpistelyn jälkeen vihdoin parantumaan bulimisesta anoreksiastani HYKS:n syömishäiriöosastolla. Luulin, etten koskaan paranisi, mutta ajattelin silti yrittää, koska toinen vaihtoehto olisi ollut itsemurha. Nyt elämä on oikeasti sata kertaa parempaa.. Tsemppiä!!
- Niinloppu
Onnittelut sulle, että olet onnistunut! Kauanko ehdit sairastaa?
Jotenkin minusta tuntuu oudolta, että terapeutti sanoo noin, että en parane. Kyllä hän varmaan oikeassa onkin siinä.
Kun vain jotakikaan helpotusta saisi elämään... Nyt on taas niin huono vaihe päällä.
En ole ollut osastohoidossa. Olen yrittänyt Helsinkiin ja Kokkolaan, mutta en ole saanut kunnalta maksusitoumusta.
Miten te muut ootte päässeet sairaalahoitoon ja miten olette sen aikana pärjänneet taloudellisesti?
Luultavasti tällä viikolla tulee lähete oman kaupungin psykiatriselle osastolle, mutta ei siellä ole erityisosaamista syömishäiriöisille. Menen sinne kuitenkin, jos pääsen. Olen nyt niin masentunut, että en oikein pysty mitenkään normaaliin arkeen kotona. - XoXosmaga
Ite oon 24v ja sairastanut bulimiaa 17-vuotiaasta. On kausia jolloin kaikki on kontrollissa, vaan tulee myöskin kausia jolloin jokin laukaisee bulimiset kohtaukset. Kerroin vasta hoitajille ja äidille sairastavani sitä.
Ja hel'vetti soikoon. Se on naurettavaa. Oma paras kaveri jota voit halia on vessanpönttö! Niin koomiselta kuin se kuullostaakin, oon tuntenut olevani niin yksin asian kanssa. Se on noloa myöntää sairastavansa, kun tietää miten paljon se hävettää ja sattuu. Mutta se demoni pään sisällä pakottaa oksentamaan, niin se tekee paranemisesta vaikean.
Nyt kun oon puhunut asian auki hoitajille, se helpottaa. Ja tein lupauksen, etten oksenna. Mutta varoituksena sain, että sairaudesta ei käytännössä kukaan parane, vaan sairaus jää kummittelemaan päähän. - parannettu
Kyllä voi parantua! On väärin että joku sanoo ettet koskaan paranisi!
Minut paransi todellakin Herra Jeesus!
Olin kärsinyt vuosia bulimiasta.
Nimenomaan syömishäiriöstä moni on parantunut Herran parantamana.
Hän teki oksentamisen mahdottomaksi yhtäkkiä ja korjasi myös psyykkisen puolen. Olen siitä valtavan kiitollinen!
Siitä on jo vuosia.
Täydellinen parantuminen on todellakin mahdollista.
Miksi edes pitäisi olla jonkun tietynlainen?
Eihän meidän muodollamme ole niin väliä, Jeesus rakastaa ihmistä muodosta välittämättä.
Kannattaa pyytää apua Häneltä!
Syömishäiriökin on vain taas yksi paholaisen kikka saada tuhotuksi ihminen.
Herra on luvannut vastata ja pelastaa jokaisen joka Häntä avuksi huutaa.
Meidän täytyy vain muistaa ettei kaikki tapahdu ihan silloin kun odotamme.
- Niinloppu
Nyt olen sairastanut bulimiaa 25 vuotta.
Olen ollut ajoittaisia jaksoja psykiatrisella osastohoidossa. Siellä ei todellakaan ole minkäänlaista osaamista bulimian hoitoon. Lähinnä oon vaan lepäillyt siellä alati pahenevan masennuksen takia.
Olen jossain vaiheessa laitattanut hampaita jokaikisellä ylimääräisellä sentillä. Nyt on näkyvillä paikoilla jonkinlaiset hampaat.
Olen joutunut jäämään pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Elikä ketään ei enää edes kiinnosta, miten mulla menee. Minua nakellaan hoitajalta toiselle ja kaikki ovat vaan kyllästyneitä, kun mitään edistymistä ei tapahdu.
Yksin elelen edelleen. Aina vain yksinäisempänä.
Sairauksia on tullut lisää. Rytmihäiriöt ovat vahingoittaneet sydäntä. Mulle on varattuna aika tarkempiin tutkimuksiin, että nähdään kuinka pahoin sydän on vaurioitunut.
Vatsakivut ovat jokapäiväisiä. Koko kroppa turpoilee muodottomaksi, koska munuaiset eivät enää toimi kunnolla. Sappi on surkastunut.
En aloittanut oksentelua tahallisesti. Ja olin jo reilu parikymppinen, kun tämä alkoi. Koskaan en ole oksentamalla laihtunut. Nytkin on noin 30 kiloa ylipainoa.
Hoitohenkilökunnallekin olen joku luuseri, joka ei edes yritä mitään oman vointinsa parantamiseksi. He eivät tajua, kuinka kovasti yritän, en vain onnistu.
Kokkolan syömishäiriöklinikka on lopetettu. Helsinkiin on mahdotonta päästä. Täällä "ei missään" ei ole vetaistukiryhmiä. Enkä tiedä jaksaisinko edes mennä.
Bulimia on varastanut mun elämän. Tässä iässä kaikenlaiset mahdollisuudetkin vähenvät.
En usko enää itsekään, että parantuisin tai että saisin tätä sairautta mitenkään hallintaan.
Näin meni neljännensvuosisata. Aivan hukkaan. Häpeä ja yksinäisyys seurana.
En haluaisi kuolla, mutta en osaa elääkään. En jaksa tappaa itseäni millään nopeammalla keinolla. Tämä sairaus tappaa minut lopulta. Tuntuu kummalliselta ajatella sitä, mutta niin tässä käy.
Mun bulimiaa on vähätelty. Tottakai halusin itsekin alkuvuosina vähätellä ja kieltää koko asian.
Väittäisin, että anorektikot saavat paremmin apua ja heitä jollain sairaalla tavalla jopa ihaillaan.
Bulimikko ei oo mikään. Joku roska. Pahin mahdollinen luuseri, jonka pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa pelleily ruuan kanssa.
Tämä on mielen sairaus. Ei tahdonalainen asia. Sitä vaan ei oikein kukaan halua ymmärtää.
Voimia kaikille kanssakulkijoille. Hakekaa apua! Kertokaa ammattiauttajille, mitä tämä on. - Qeerthyu
Mä sairastin yli 25 vuotta, mutta pikkuhiljaa paranemin alkaa olla ihan todellisuutta, älä luovuta! Ootko koittanu esim. joogas ja/tai mindfulnesia, mulla ne on terapian ja vertaistuen lisäksi ollu apuna ja on edelleen. Kaikkea hyvää sulle, voimia!
- Parannettu
Älä vaan kokeile mitään joogaa tai mindfulnessia, todellakaan.
Jooga on demonien rukoilua ja samaa ällötystä on mindfulnessitkin.
Jooga on aina ei kristillistä.
Asennot ovat rukousasentoja, mutta eivät Jumalan.
Pysy kaukana niistä, suosittelen. - 66y7ggvg
Itse kokeilisin hypnoosiakin bulimiaan kuin muidenkin riippuvuuksien hoitoon, jos on vara sellaiseen. Jos ei halua kertoa bulimiasta, voi hakea apua vaikka ylensyönnin ongelmaan, mutta tehokkaampaa, jos kertoo ongelman kokonaan, bulimiaan kun liittyy niin vahvasti se oksentaminenkin.
Jos ei ole taipumusta anoreksiaan eikä ole alipainoinen, voi kysyä lääkäriltä lääkettä, joka hillitsee ahmimista. Varsinkin ylipainoisena bulimikkona luulisi sitä saavan. Jos ei julkiselta jostain syystä saa, niin hakee yksityiseltä. On hyvä mainita bulimia, ei vain ylensyöntiä, varsinkin jos ei ole kovin ylipainoinen, eikä ylensyöntiä huomaa niin hyvin päälle päin.
Jos on vaikea saattaa asia Suomen terveydenhuollon tietoisuuteen, voi harkita ulkomailla asiointia, jos mahdollista.
En valitettavasti muista lääkkeen nimeä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113515MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411576Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59826- 170823
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768