Äiti

Muuta pois, ei kenenkään täysi-ikäisen tarvitse tuollaista katsoa. Omatkin vanhempani juopottelivat aika mukavasti ja tilaisuus kun koitti niin vaihdoin osoitetta. Eipä tarvinnut enää katsella sitä menoa ja olla kaikesta huolissaan ja huolehtia itse kaikesta. Taitaa vaan mennä geeneissä tuo juopottelu kun itsellekin maistuu turhan usein.

Jokainen ajattelee lähimmäisistään eri tavalla, toiset haluavat katsoa viimeisen päälle perään ja toiset sitten taas katsovat että aikuista ihmistä ei voi auttaa, hoitakoon hommansa itse. Ja valtaosa sitten ajattelee ja toimii tällä välillä.

Itse kuitenkin paljon nähnyt tällaista elämässäni, ihan omassa perheessä kuten myös ympärillä ja kaiken a ja o on vaikka kuinka suoraan sanottuna että ihmistä joka ei itse tajua auttaa itseään, ei voi väkisin auttaa. Siinä loppuvat omat voimat ja aika turhaa jos ei ole mitään halua.

Päinvastoin monet juopot sitten taas osaavat ottaa tämän helposti hyödykseenkin, niin itsenäisiä haluavat olla ja mikään ehdottelu tai järjenpuhuminen/auttaminen ei kelpaa mutta sitten jos tulee tilanne että vähän haluaakin sääliä ja seuraa niin heti kilautetaan ja kiedotaan taas auttaja pikkusormen ympärille. Vähän tyyliin että tule tänne, mulla on nyt vaikeaa. Ja kuitenkaan mikään apu ei kelpaa, vain pitää katsella vierestä ja nyökytellä asioille joita esitetään.

Aikalailla sama juttu oli itselläni, äiti alkoi ryypiskellä tuossa kun olin n. 10 vanha, sittemmin paloi pinna vuosien aikana jo niin täysin vaikka itsekin olin teini-iässä aika kova juopottelemaan että 16 kesäisenä läksin kotoa. Vanhemmat aika pian tämän jälkeen erosivatkin ja äiti jäi yksin. Muutaman vuoden vielä satunnaisesti kokeilin vähän järkeä puhua, nyt jaksoi taas vähän nähdäkin kun ei enää asunut samassa kämpässä ja seurannut vierestä.

Pian se kuitenkin muuttui siihen että lainapyyntöjä ja tilitystä kurjasta elämästä kyllä paljon sai kuulla mutta "minä en ole juoppo" aina katkaisi kaikki keskustelut vaikka maksalaikut kirkuivat naamassa ja silmien väri vaihteli kellanharmaasta punaiseen.

Sittemin isä jo kuolikin ja oli pakko käytännön jutuissa olla vähän äiteen apuna mutta kyllä se oli tuskaa. Silloin jos koska sitä sääliä oikein kerjättiinkin ja oli taas kaikki niin hyvin muka. Lopputulos kuitenkin sama, hän ei juo liikaa.

Ok, hän ei sitten juonut eikä juo liikaa ja tein johtopäätöksen että nyt riittää, jokainen on omillaan. Itse muutin muutenkin kauemmas ja suunnilleen jouluna ja juhannuksena nähdään. Puhelin kyllä soi päivittäin mutta useimmiten en edes vastaa, ei ole mitään kuultavaa.

Sen kyllä tiedän että kunto on jo sitä luokkaa että mikä päivä tahansa voi soittaja olla poliisi joka kertoo että juu nyt on tullut noutaja mutta siihen nyt olen varautunut jo vuosikaudet.

Mitä minä itseäni stressaan asialla jolle en mahda mitään. Tässä on omatkin asiat ja perhe, katson että n. 10 vuotta kokeilin jotain asialle tehdä mutta kun ei niin ei. Se on vaan pakko jossain vaiheessa jokaisen todeta että kun ei apu kelpaa niin ei väkisin. Jos jää ikuisesti kiinni omaiseen niin olet kiinni loppuelämän.

Ja vastaavia juttuja tiedän runsaasti muitakin tuttavapiirissä, eli se on vähän joko tai. Joko olet juopon elämässä kiinni 24 tuntia vuorokaudessa tai et ollenkaan. Juomisen aste tietty on aika ratkaiseva tekijä, eihän kaikki näin on/off juttua ole mutta tämä esimerkki nyt siitä että juominen on jo jatkuvaa ja aivan puliukko meininkiä.

Lähde hyvä ihminen...sinä et voi auttaa äitiäsi millään tavalla..sairastutat itsesi jos et lähde..alkoholismi on krooninen sairaus..siitä voi toipua mutta siihen tarvitaan ennen kaikkea OMA halu..olen itse alkoholisti mutta raitis sellainen...AA-n avulla nyt yli 7 vuotta mutta omilla voimillani enkka oli 12 vrk.

Alkoholisti "saastuttaa" koko perheen ja vetää kaikki omaan kurjuuteensa mukaan. Ällöttävin vaihe on siinä kun hän kerjää sääliä. "Jos lähdet, joudun sillan alle" jne. Mitä enemmän alkkista paapoo, sen enemmän hän oppi siihen että joku auttaa nousemaan jaloilleen. Koveta omatuntosi ja lähde. Älä uhraa elämääsi sellaiseen, mille et mitään voi.

Olenn myös ainoa lapsi, yli kolmekymppinen mies. Äitini juo päivittäin. Yritän elää omaa elämääni ja päästä irti huolesta ja vihasta, jota tunnen äitini juomista kohtaan. Hän on telonut itseään, saanut epileptisiä kohtauksia, sekoillut viinan ja Dormicumin kanssa. Hän suostuu käymään vain omalla työterveyslääkärillään. Hän ei suostu myöntämään riippuvuuttaan, eikä hakeudu esim. A-klinikalle (joista saa erinomaista apua, ainakin itse olen saanut omalla paikkakunnallani). Isäni on myös neuvoton äitini tilan suhteen.

Mielestäni sinun tulisi jättää äitisi vastaamaan omasta elämästään kuten sinunkin tulisi tehdä.
Nyt ädillesi on helppo juoda koska sinä olet aina lähettyvillä suojelemassa. En väitä että äitisi jättää juomisen sinun lähdettyä, mutta uskon hänen vähentävän ja ottavan vastuu itsestään. Eihän sinun tietenkään ole äitiäsi lopullisesti jätettävä, mutta jätettävä hänestä "hoosaaminen" ja alettava elää omaa elämääsi!