Hei.
Liekö kellään muulla samanlaista ongelmaa. Menen nimittäin toisinaan paniikinomaiseen tilaan puhuessani ihmisille. Paniikki voi iskeä aivan tavallisessa kahvipöytäkeskustelussa, kokouksessa tai esitelmää pitäessä. Mutta ei joka kerta! Tottahan esim. esitelmät jännittävät aina jonkin verran, mutta aina ei paniikkia tule, puheenvuoro saattaa mennä monesti ohi ilman että paniikin oireita ilmenee.
Pidin kerrankin esitelmää pienelle asiakasryhmälle. Kaikki meni hyvin kunnes pomoni liittyi yhtäkkiä seuraan. Tällöin paniikki iski - oireet tulevat hiljolleen voimistuvana aaltona, sekoan ajatuksissani, pää tuntuu jotenkin kevyeltä, henkeä ahdistaa, ääni muuttuu kireäksi.. Näin tuolloinkin. Keskeytin esitelmän, pyysin anteeksi keskeytystä ja menin vessaan. Rauhoituin vähän aikaa, ja kohta palasin jatkamaan esitelmää. Paniikkioireet yrittivät nousta vielä toisenkin kerran, mutta jälkimmäinen kerta meni ohi ja sain suoritettua esitelmän kunnialla loppuun.
Samoin voi käydä esimerkiksi kahvipöydässä. Saatan jutella niitä näitä, mutta yhtäkkiä - pieni tunne lähestyvästä paniikista alkaa. Ja voimistuu. Joskus se pääsee vallalle, mutta ei aina. Joskus ei tule mitään tuntemuksia.
Toisinaan pieni paniikinpoikanen tuntuu tekevän tuloaan myös lentokoneessa, mutta siellä se ei ole koskaan päässyt kunnolla valloilleen. Matkustan lentokoneessa säännöllisesti, eli mikään siedätys ei tunnu tehoavan. Puhuminen julkisesti ja jopa pienessä seurueessa jutteleminen on juuri se mikä tuntuu laukaisevan paniikinomaiset tuntemukset helpoiten. Pahin kaikista on itsensä esitteleminen kiertävässä puheenvuorossa.
Jos joudun negatiivissävyiseen keskusteluun, pääsee paniikki irti myös helposti. Riiteleminen tai tiukat väittelyt voivat myös saada adrenaliinireaktion irti. Vaikka kuinka tietoisesti yritän ajatella että ei tällä keskustelulla ole minulle mitään todellista merkitystä. Tilannetta ei helpota, että olen melko kulmikas persoona ja joudun helposti napit vastakkain ihmisten kanssa.
Onko tämä jotain joka vaatii kallonkutistajan apua, joku henkinen lukko. Vai aivojen sähkökemian häiriö, joku adrenaliinin ylieritys joka hoituu lääkkeillä? Mitähän tekisi? Tätä on jatkunut jo vuosikausia.
Liekö kellään muulla samanlaista ongelmaa. Menen nimittäin toisinaan paniikinomaiseen tilaan puhuessani ihmisille. Paniikki voi iskeä aivan tavallisessa kahvipöytäkeskustelussa, kokouksessa tai esitelmää pitäessä. Mutta ei joka kerta! Tottahan esim. esitelmät jännittävät aina jonkin verran, mutta aina ei paniikkia tule, puheenvuoro saattaa mennä monesti ohi ilman että paniikin oireita ilmenee.
Pidin kerrankin esitelmää pienelle asiakasryhmälle. Kaikki meni hyvin kunnes pomoni liittyi yhtäkkiä seuraan. Tällöin paniikki iski - oireet tulevat hiljolleen voimistuvana aaltona, sekoan ajatuksissani, pää tuntuu jotenkin kevyeltä, henkeä ahdistaa, ääni muuttuu kireäksi.. Näin tuolloinkin. Keskeytin esitelmän, pyysin anteeksi keskeytystä ja menin vessaan. Rauhoituin vähän aikaa, ja kohta palasin jatkamaan esitelmää. Paniikkioireet yrittivät nousta vielä toisenkin kerran, mutta jälkimmäinen kerta meni ohi ja sain suoritettua esitelmän kunnialla loppuun.
Samoin voi käydä esimerkiksi kahvipöydässä. Saatan jutella niitä näitä, mutta yhtäkkiä - pieni tunne lähestyvästä paniikista alkaa. Ja voimistuu. Joskus se pääsee vallalle, mutta ei aina. Joskus ei tule mitään tuntemuksia.
Toisinaan pieni paniikinpoikanen tuntuu tekevän tuloaan myös lentokoneessa, mutta siellä se ei ole koskaan päässyt kunnolla valloilleen. Matkustan lentokoneessa säännöllisesti, eli mikään siedätys ei tunnu tehoavan. Puhuminen julkisesti ja jopa pienessä seurueessa jutteleminen on juuri se mikä tuntuu laukaisevan paniikinomaiset tuntemukset helpoiten. Pahin kaikista on itsensä esitteleminen kiertävässä puheenvuorossa.
Jos joudun negatiivissävyiseen keskusteluun, pääsee paniikki irti myös helposti. Riiteleminen tai tiukat väittelyt voivat myös saada adrenaliinireaktion irti. Vaikka kuinka tietoisesti yritän ajatella että ei tällä keskustelulla ole minulle mitään todellista merkitystä. Tilannetta ei helpota, että olen melko kulmikas persoona ja joudun helposti napit vastakkain ihmisten kanssa.
Onko tämä jotain joka vaatii kallonkutistajan apua, joku henkinen lukko. Vai aivojen sähkökemian häiriö, joku adrenaliinin ylieritys joka hoituu lääkkeillä? Mitähän tekisi? Tätä on jatkunut jo vuosikausia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi!
Mä uskon, että tämän tyyppiset ongelmat ovat hyvin yleisiä. Oon itse aikamoinen puhemies, tykkään höpötellä sekä tutuille, että tuntemattomille, enkä normaalisti pahemmin ujostele missään.
Välillä kuitenkin, siis ihan odottamattomissa tilanteissa, joihin ei edes tarvitse liittyä mitään tavallista jutustelua ihmeellisempää, iskee outo "epävarmuuskohtaus", jolloin, kuten hyvin sanoit, ääni muuttuu kireäksi, vähän sellainen kuristava tunne, saattaa alkaa huimaamaan, ajatus katkeilee ja sanat takeltelee...
Joskus taas iskee muuten vaan sellainen "tyhjäpääolo"..
Minulla diagnosoitiin paniikkihäiriö yleistynyt ahdistuneisuushäiriö n. vuosi sitten. Sain niiden hoitoon Cipralex-lääkityksen. Täytyy sanoa, että lääkkeen myötä myös olo noissa edellä mainituissa tilanteissa on ollut varmempi.
Ihan normaaleja juttuja kuitenkin. Ihminen on herkkä olento, ja kaikki, energiat, vireystila, fiilis jne. vaikuttavat siihen, miten milloinkin mihinkin reagoimme.
Miten tuossa sun lääkityksessä, onko ollut sivuvaikutuksia?.. Mitä kautta lähdit hakemaan hoitoa?
Minusta tuntuu että tämä minun homma on hiljolleen pahentunut, ja stressi tietenkin vielä pahentaa sitä. Olen vähän harkinnut että jos itsekin kävisi jossain juttelemassa
Varasin suoraan ajan yksityiselle psykiatrille, kärsittyäni n. 4 vuotta sitä ennen paniikkikohtauksista, joita loppuvaiheessa saattoi tulla lähes päivittäin. Lisäksi kohtausten välissäkin oli jatkuvasti outo ja heikko olo. Kuvittelin pitkään, että kyse on jostain sydänperäisestä, fyysisestä sairaudesta tms.
Olin aiemmin käynyt pariinkin otteeseen yleislääkärillä valittamassa vaivojani, ja ihmettelen edelleen, ettei heille tullut mieleenkään mainita mahdollisesta ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä.
Itselleni ei juurikaan ole tullut sivuvaikutuksia lääkkeestä. Päänsärkyä ja väsymystä tosin oli aloittaessani lääkityksen, ja aina annoksen noston yhteydessä. Pääasia kuitenkin on, että paniikkikohtaukset ovat pysyneet poissa ja elämänlaatu muutenkin parantunut.
Suosittelen kyllä, että käyt juttelemassa, jos vähänkään siltä tuntuu. Itsekkin olisi pitänyt mennä paljon aiemmin. Ja jos vaan on mahdollista, niin kannattaa satsata suoraan yksityiselle puolelle ja varata aika psykiatrille. Se reilu 100€ on pieni hinta sille, että saa mielenrauhan ja itsensä kuntoon.
http://www.youtube.com/watch?v=GaKAYhOsWKs&feature=plcp
no voi ei.toivon että kanavastani olisi apua teillekkin.