...vääriä. Olisitko sinä vihdoin se Oikea? Niin se voisi olla, lopultakin. On niin kova ikävä ja kaikki tuntuu aidolta ja oikealta. m > n
On ollut...
...aika monia...
20207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mustakin tuntuu vähän siltä :)
Minustapa tuntuu paljon siltä, oikein paljon... suunnattoman paljon!
Mutta vähästähän kaikki alkaa, ainakin joskus...
Jos nyt olisit luonani, vähästä tulisi äkkiä yhteinen onni... ikuinen ja kestävä!
vihdoin tajusit
toivotaan hyvää tuuria aloittajalle nyt. *peukku*
Kiitos toivotuksesta. Tuuria... jos sen varaan jättäytyisimme ja se olisikin ainoa toivo...
Mutta niinkin voi käydä...
Sinulle lämmin ajatus luotani ja hellä suudelma poskellesi... Kun olit kiva mulle äsken...:)!
Tarkoitako että olet pannut aika monia.
mua raukkaa :(
Tarkoitako että olet pannut aika monia
mua raukkaa :(
Ihan samat ajatukset mullakin on.. Niin paljon vääriä tosiaan! Kyllä sen sydän tietää ja tuntee, kun jokin asia on oikea itselle.
Se riittääkin aluksi, kun yrittää parhaansa... Ja sydäntäni itsekin kuuntelen ja sen ohjaamaan suuntaan kuljen. Ja nyt se takoo villisti osoittaen tiettyyn suuntaan...
Ensin yrittää parhaansa, minkä jälkeen vaatimukset alkavat kasvaa..? ;) Vitsi vitsinä.. Mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, että tuolle sydämen äänelle löytyisi se kaiku eli toinen sydän, joka vastaa ääneen? Itse olen aivan neuvoton, jos en ole täysin varma toisen kiinnostuksesta.
Pitäisi tehdä jotakin, joka lähentää kahta sydäntä toisiinsa... Katsein, sanoin, varovaisin kosketuksin... On edettävä tilanteen mukaan ja oltava luova... Ja lisärohkeuttakin tarvitaan molemmilta edes hiukkanen! Mutta lähellä sen tuntee parhaiten, kuinka toista haluaa...
Totta.. Tuo luovuus ja tilanteen mukaan toimiminen kuulostaa hyvältä. Minä olen sen kannalla ehdottomasti, koska suhtaudun aika avoimesti eri tilanteisiin ja ihmisiin omasta mielestäni. Tuolloin ei oikeastaan jää muuta mahdollisuutta kuin elää sen hetken mukaisesti omia ja toisen tuntemuksia kuulostellen. Sanotaanko, että joskus asiat on tehty näennäisen haastaviksi, jotta voisi hoksata todelliset mahdollisuutensa ;)
Niin, haastaviksi. Aina nupullaan olevan ihmissuhteen saaminen täyteen kukkaloistoon on haastavaa. Siinä voi mennä niin monessa kohden pieleen...
En tiedä sitä sinun ja hänen tilannetta, mutta ajatuksia on mukava vaihtaa. Aina löytyy uusia näkökulmia tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka näin anonyymisti kirjoitellaankin. Haittaako se, jos toisella rima on hieman alempana? Siis, että onkin tyytyväinen siihen, mitä syntyy luonnostaan kuin että yrittäisi saada aikaiseksi sellaista, mikä ei ole mahdollista tai on epärealistista? Ehkä se on inhimillisyyttä ja kenties armeliaisuutta..?
On tosiaankin mukava jutella näinkin anonyymisti... Se kai riippuu siitä, minkä antaa haitata, mutta harvoin varmaankin molemmat ovat täysin samalla tasolla juuri missään suteessa. Pieni suurpiirteisyys auttaa asiaa. Ja ihastuneena ei helposti takerruta sivuseikkoihin...
Mitä tarkoitat tuolla samalla tasolla? Jos lähtökohtaisesti suhteessa ollaan jomman kumman mielestä eri tasoilla, niin luuletko, että sellainen tulee toimimaan? Suurpiirteinen täytyy olla, jos haluaa katsoa tilannetta kokonaisuutena, eikä vain pieninä, toisen mielestä toimimattomina osina, jotka tulee korjata. Ajatus siitä, että toista ei voi korjata sisältä kukaan muu kuin henkilö itse aiheuttaa tietenkin epävarmuutta, mutta mikäpä elämässä ei olisi epävarmaa.. Epävarmuuden sietäminen on hyväksymistä ja hyväksyminen ymmärryksen alaista toimintaa..?
On vähän hankala keskustella, kun näin lyhyisiin viesteihin ei saa tarkasti kuvailtua ajatuksiaan eikä mielipiteitään, väärintulkintojen vaara on silloin ilmeinen... Samalla tasolla olisi toki kiva olla kaikin puolin, mutta kaikissa suhteissa se ei aina ole mahdollistakaan. Silti suhde voi mielestäni toimia ihan hyvin, joskin vaateliaampi hoitaa se silloin kylläkin lienee...
Nyt olen menossa nukkumaan... pitkä päivä takana, liikuntaa ja muuta aktiviteettia...
Hyvää yötä sinulle, hymyillään kun tavataan. Joko täällä tai mieluiten ihan tuolla jossakin kaupungilla...:)!
Ei se haittaa, mieti rauhassa.. Ei ole tarkoitus ahdistaa nurkkaan vaan ihan vain jakaa ajatuksia. Pakko ei ole mihinkään, eivätkä ajatukset aina hyvästä tahdostakaan aina löydä samaa reittiä. Se ei ole ihmisten vika sinänsä, vaan he yksinkertaisesti ovat tuolloin liian erilaisia. Mene vain nukkumaan, niin minäkin teen. Olin tänäänkin katsomassa veljeäni, joka on teho-osastolla hoidettavana. Hymyillään toki, ei minulla ainakaan syytä ole muuhun :)
Pahoitteluni veljesi tilanteen johdosta. Toivon että hän pääsee vielä kotiinsa saatuaan tehokasta hoitoa vaivoihinsa. -En kokenutkaan, että olisit yrittänyt ahdistaa minua jotenkin nurkkaan. Enkä helposti joudukaan sellaiseen tilanteeseen... Joka tapauksessa kanssasi on ollut hyvin mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia, vaikka kovin ja liian vähiin se nyt ainakin tällä erää jäikin...
Niin, on asioita, jotka voisivat tapahtua kenelle tahansa eikä huomisesta koskaan tiedä, olisinko veljeni paikalla. Kiitos myötätunnosta, parempaan suuntaan mennään. Joskus esimerkiksi sukupolvien välinen kuilu voi olla esteenä, joskus ei. Riippuu ihmisestä, kokeeko yleensäkin eri ominaisuudet kokonaisuutta rikastuttavina vai erottavina tekijöinä. Itse pyrin ajattelemaan ensiksi mainitsemallani tavalla, mutta koska minäkin olen vaillinainen, en aina valitettavasti kykene siihen. Hyvä, jos et kokenut ahdistavana. Minä puolestani ahdistun aika helposti siitä, jos vuorovaikutustilanteesta puuttuu tasa-arvoa, kunnioitusta ja ne on korvattu ylemmyyden tunteella ja kaiken osaavuudella. Jos minulle se tunne tulee, en vie asiaa keskustelua pidemmälle koskaan.