Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

Esiesileikki

Kun nyt tänne taas eksyin, päätin kysyä mieltäni askarruttanutta asiaa.

Mistä alkaisin. Jos kerron oman tilanteeni. Olen 26, pitkäaikaisesti masentunut, ja saan siihen lääkitystä. Seurustelen, 5v takana, asuttu yhdessä 4v. Suurin kompastuskivi suhteessamme on nykyinen seksin vähyys.

Lääkitykseni ainut miinuspuoli on, että se vaikuttaa seksihalukkuuteeni sitä alentavasti. Jos lopetan sen, masentuneena ei ainakaan tee mieli. Jos vaihdan, voin saada kaikkea muuta sivuvaikutuksia kiusaksi. Nyt olen käyttänyt lääkettä jo pidempään, ja haluni ovat satunnaisesti heränneet!

Mutta se asian ydin. Halusin tiedustella, miten "nopeasti" muut seurustelevat naiset syttyvät? Kuka tekee aloitteen? Onnistaako aloitteen tekijää aina?Usein?Harvoin?

Mies on meistä se aktiivisempi, mutta yhtä aktiivisesti saa myös pakkeja. Mietin tässä, että onko ongelma (no pääosin se nyt varmasti on) minussa, vai miehen tavoissa. Minä olen hitaasti syttyvää sorttia. Minun kanssa pitäisi leikkiä ja vietellä. Mies on kasvanut kiinni tietokoneeseensa, pelaa ja istuu monia tunteja illassa sen äärellä. Minä teen kouluhommia käsin, virkkaan, katson koiran kanssa tvtä jne. Sitten kun väsyneenä vihdoin menen nukkumaan, mies jää valvomaan. Nukkumaan tullessaan minä olen jo syvässä unessa. SITTEn mies alkaa ehdottelemaan "mites olis" ja kähmii ja hinkkaa. Minä en syty tästä!!

Nukun muutenkin huonosti, olen viettänyt illan yksinäni, mahdollisesti jossain vaiheessa ollaan vaihdettu lause tai kaksikin. Olenko omituinen/vaativa, jos vaadin syttymiseeni/haluamiseen enemmän? Minusta yhdessäoloon pitäisi panostaa, haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä ILMAN että se johtaisi mihinkään. Nyt olemme noidankehässä, kun harrastamme seksiä niin harvoin, että mies ei muuta ajattelekaan - hipaisusta olisi pelikunnossa. Minä taas en löydä mitään intohimon kipinää itsestäni. Rakastan miestäni, ja meillä on hyvää seksiä, mutta en haluaisi suostua seksiin vain siksi, että se olisi jokin parisuhteen sanelema "pakko".

Punainen lanka on varmaan jossain, kommentoikaa nyt jotain edes, kysymys on siis että miten teillä muilla hoidetaan arkea, olenko lääkityksen takia täysin turta... Sytyttekö te väsyneinä/vaikka ei olisi muuten ollut läheisyyttä
0100
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


EnnenIntohimoinen kirjoitti:

Kun nyt tänne taas eksyin, päätin kysyä mieltäni askarruttanutta asiaa.

Mistä alkaisin. Jos kerron oman tilanteeni. Olen 26, pitkäaikaisesti masentunut, ja saan siihen lääkitystä. Seurustelen, 5v takana, asuttu yhdessä 4v. Suurin kompastuskivi suhteessamme on nykyinen seksin vähyys.

Lääkitykseni ainut miinuspuoli on, että se vaikuttaa seksihalukkuuteeni sitä alentavasti. Jos lopetan sen, masentuneena ei ainakaan tee mieli. Jos vaihdan, voin saada kaikkea muuta sivuvaikutuksia kiusaksi. Nyt olen käyttänyt lääkettä jo pidempään, ja haluni ovat satunnaisesti heränneet!

Mutta se asian ydin. Halusin tiedustella, miten "nopeasti" muut seurustelevat naiset syttyvät? Kuka tekee aloitteen? Onnistaako aloitteen tekijää aina?Usein?Harvoin?

Mies on meistä se aktiivisempi, mutta yhtä aktiivisesti saa myös pakkeja. Mietin tässä, että onko ongelma (no pääosin se nyt varmasti on) minussa, vai miehen tavoissa. Minä olen hitaasti syttyvää sorttia. Minun kanssa pitäisi leikkiä ja vietellä. Mies on kasvanut kiinni tietokoneeseensa, pelaa ja istuu monia tunteja illassa sen äärellä. Minä teen kouluhommia käsin, virkkaan, katson koiran kanssa tvtä jne. Sitten kun väsyneenä vihdoin menen nukkumaan, mies jää valvomaan. Nukkumaan tullessaan minä olen jo syvässä unessa. SITTEn mies alkaa ehdottelemaan "mites olis" ja kähmii ja hinkkaa. Minä en syty tästä!!

Nukun muutenkin huonosti, olen viettänyt illan yksinäni, mahdollisesti jossain vaiheessa ollaan vaihdettu lause tai kaksikin. Olenko omituinen/vaativa, jos vaadin syttymiseeni/haluamiseen enemmän? Minusta yhdessäoloon pitäisi panostaa, haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä ILMAN että se johtaisi mihinkään. Nyt olemme noidankehässä, kun harrastamme seksiä niin harvoin, että mies ei muuta ajattelekaan - hipaisusta olisi pelikunnossa. Minä taas en löydä mitään intohimon kipinää itsestäni. Rakastan miestäni, ja meillä on hyvää seksiä, mutta en haluaisi suostua seksiin vain siksi, että se olisi jokin parisuhteen sanelema "pakko".

Punainen lanka on varmaan jossain, kommentoikaa nyt jotain edes, kysymys on siis että miten teillä muilla hoidetaan arkea, olenko lääkityksen takia täysin turta... Sytyttekö te väsyneinä/vaikka ei olisi muuten ollut läheisyyttä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu