Onko mielestäsi epäammattimaista aloittaa suhde potilaan kanssa, vaikka hoitosuhde olisi jo päättynyt?
Jos psykiatri rakastuu potilaaseen, mitä hänen tulisi tehdä?
mielipiteitä kiitos
204080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On.
Ehdottomasti.
Siis ainakin jos kyse on psykoterapeutista.
Pitäisi tietää tilanteesta enemmän, voidakseen ottaa kantaa. Elämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että joko-tai.
Näitä psykiatri- ex-potilas -pariskuntia löytyy Suomestakin.
Psykoterapian osalta se on.
Vain jos psykoterapiasta on vaikka 20 vuotta niin sitten voi olla eri juttu.
Kyllähän sitä löytyy kaikenlaisia pariskuntia, mutta onko ne terveitä.
Psykiatri ja psykologikunnassa on myös todella sekoja, jotka ovat erikoistuneet psyykeen asioihin juuri siksi kun on omia ongelmia.
Epäilyttävä kokoonpano lähtökohtaisesti.
Rakkaus ei katso ammattia...
Mielestäni aloitteen voi tehdä enemmin psykiatri kuin potilas...
Odotan vieläkin soittoasi... Elämä vie joskus outoon maastoon.
Kun terapia on päättynyt, mitään laillisia esteitä suhteen luomiselle ei ole, vaikka sitten olisi entinen nykyisen parisuhteen terapeutti.
Ei kukaan ole puhunut laittomuudesta, mutta epäeettistä ja epätervettä se on.
Minkälaisen suhteen voi luoda, kun toinen on avautunut kaikista todella yksityisistä asioista ja toinen osapuoli ei käytännöllisesti katsoen tiedä mitään toisesta?
Ja ihan turha luulla että se terapeutti avautuu entiselle potilaalleen.
En oikeasti tajua mikä hinku edes psykiatrilla tai psykoterapeutilla olisi luoda seksi/parisuhdetta potilaaseensa. Yhtä pimeää kuin entisen oppilaan ja opettajien suhteet.
Aloituksessa ei puhuta mitään psykoterapeutista.
os psykiatri on vaikka kerran tavannut potilaan ja määrännyt nukahtamislääkkeitä, niin tuskin hän kovin epäammatillinen ja epäeettinen on, jos joskus alkaa seurustella saman ihmisen kanssa.
Hirveä höyryäminen, mielikuvien lento ja paheksunta. Uskomatonta!
Ihan sama psykiatrin kanssa.
"Hoitosuhde" on ehkä jotain muuta kuin yhden lääkereseptin kirjoittaminen (ks. aloitus).
En kehottaisi ketään aloittamaan suhdetta psykopaatin tai narsistinkaan kanssa vaikka se on ihan laillista.
Miten te käyttäydytte sitten kun olette psykiatrin vastaanotolla tai terapeutin, vaikka kun teillä on tiettyinä aikoina käyntejä. Mää en kysele koskaan mitään psykiatrin, sairaanhoitajan tai muidenkaan yksityiselämästä. No, kerran kysyin hoitajalta että onko hällä lapsia kun mun mielestä näytti sen verta nuorelta niin hän vastasi että joo, aikuinen on jo hänen lapsensa :)
Niin siis kun tossa edellinen Terapiatapaus kirjoitti että:
"Minkälaisen suhteen voi luoda, kun toinen on avautunut kaikista todella yksityisistä asioista ja toinen osapuoli ei käytännöllisesti katsoen tiedä mitään toisesta?
Ja ihan turha luulla että se terapeutti avautuu entiselle potilaalleen."
Niin siis meneekö tää yleensä näin kuin mun tapauksessa eli että ei ole mitään keskustelua terapeutin omista henkilökohtaisista asioista. 10 vuoden aikana olen tätä miettinyt ja nykyisin olen hieman aatellut tätä tarkemmin että voinko ylipäätään edes kysyä mitään terapeutilta vai parempiko olla vaan hiljaa mieluummin ja vastailla niihin terapeutin kysymyksiin ja kertoilla mitä viikon tai kuukauden aikana on tapahtunut mulle. Ja siis kertoiletteko te ihan kaikista yksityisistä asioista? Mä en ainakaan. Vastailen tosin jos kysytään. Siksipä ehkä se tiiviimpi psykoterapia ei mulle ole sopinutkaan -ko?
"En kehottaisi ketään aloittamaan suhdetta psykopaatin tai narsistinkaan kanssa vaikka se on ihan laillista." Mikä oivallus! Vai kehottiko täällä joku muu?
Mikäs suhde se sitten on, jos psykiatri arvioi potilaan sairautta/oireita ja kirjoittaa lääkkeen? Ei se kyllä mikään satunnainen tuttavuuskaan ole. Hoitavassa suhteessa siinä ollaan.
"Niin siis meneekö tää yleensä näin kuin mun tapauksessa eli että ei ole mitään keskustelua terapeutin omista henkilökohtaisista asioista. 10 vuoden aikana olen tätä miettinyt ja nykyisin olen hieman aatellut tätä tarkemmin että voinko ylipäätään edes kysyä mitään terapeutilta vai parempiko olla vaan hiljaa mieluummin ja vastailla niihin terapeutin kysymyksiin ja kertoilla mitä viikon tai kuukauden aikana on tapahtunut mulle..."
Kunnioitettavaa, ettei terapeutti läpise omiaan, vaan antaa ajan ja tilan tärkeimmälle eli potilaan ajatuksille ja tunteille. ""Minkälaisen suhteen voi luoda, kun toinen on avautunut kaikista todella yksityisistä asioista ja toinen osapuoli ei käytännöllisesti katsoen tiedä mitään toisesta?": varmaan oikein hyvän hoitosuhteen.
Hoitosuhteessa on tarkoitus, että terapeuttiin voi sijoittaa omia tunteitaan, ajatuksiaan, toiveitaan, fantasioitaan kun ei tiedä terapeutista juuri mitään oikeasti. Tietenkin saat kysyä terapeutilta ihan mitä vaan!! Viisas terapeutti osaa vastata tavalla,joka sinua hyödyttää. Sinua ei hyödytä tiedot terapeutin yksityiselämästä tai asioista. Ota ihmeessa asia puheeksi terapiassa; keskustelu voi olla hedelmällinen sinulle.
Voit olla täysin varma että terapeutti puhuu sulle skitsotyttö yksityisasioistaan niin vähän kuin mahdollista, hän tekisi virkavirheen jos näin tekisi.
Ainakaan terapian aikana terapeutti ei saa antaa tunteilleen valtaa. Kuten jo joku mainitsi, se on ehdottoman epäammattimaista.
Ihminen joka luottaa rakkauteen, on hullu. Sinun tulisi käydä terapeutilla puhumassa tästä ongelmastasi.
Aloittajan kannaisi miettiä jos aloittaa seurustelun potilaansa kanssa, pystyykö jatkamaan työtänsä samalla tavoin, siis kun hänelle tulee seuraava ihastus seuraavaan potilaaseensa niin mitä tämä nykyinen ensimmäinen potilas-kumppani, sanoo?
Löytyykö kanttia pitkään suhteeseen tässä? Koska tilanne sietämätön jatkossa jos rakastumiset työssä jatkuvat?
Eli punnitse aloittaja mielessäsi, oletko tosissaan rakastunut? Jos olet, tee selvä pesä-ero sitten työsi ja suhteesi kanssa. Siinä mun mielestä se.
Ei ole epäammattimaista!
Jos tunne on molemminpuoleinen, ei asiaan ole mitään estettä.
Ai, minä olen aina palavasti rakastunut minua kulloinkin hoitavaan psykiatriin. Että sellaista tunteiden kestävyyttä. Jos olisin vastapuoli en soisi suhteelle edes sekunnin ajatustakaan.
Entä ni päin rakkaus loppu ja terapia alkoi psykiatriin....
Mulla on psykiatri sen verran vanha nainen, ettei ainakaan minulla masentuneella tule mieleenikään rakastuminen.
En usko hänenkään rakastuvan minuun, sillä emme oikein ymmärrä toisiamme.